Otsikon voi ymmärtää siten että kärsin paniikkikohtauksesta mutta asia ei ole niin yksinkertainen.
Olen kärsinyt näistä oireista nyt noin tasan kaksi vuotta. Ikää 33 ja urheilua harrastava mies kyseessä.
Sain kaksi vuotta sitten diagnoosin jossa todetaan että supraventikulaarista lisälyöntitaipumusta on havaittu vuorokausirekisteröinnissä. Muljahteluja olen kokenut kyllä paljon pidempäänkin mutta näitä sydämen takomiskohtauksia on alkanut esiintymään vasta noin kaksi vuotta sitten.
Kaikki alkoi noin kaksi tuntia erään jääkiekkoharjoituksen jälkeen. Sohvalla istuessani alkoi tulee noita lisäreitä eli sydän löi väliin ikäänkuin normaalisti kunnes sitten muljahteli epäsäännöllisesti. Joskus oli aiemminkin tehnyt tota mutta ne oli jäänyt vain muutamaksi satunnaiseksi tuntemukseksi. Tuolloin kohtaus jäi päälle ja aloin hermostumaan kun ei menny ohi. Siinä nousi sitten jo perusykekkin yli sadan ja kutsuttiin kotiväen toimesta ambulanssi paikalle. Ambulanssissa otettiin sydänfilmi ja siellä noi muljahtelut alkoi hellittää ilman mitään kummempaa temppua. Ton tapauksen jälkeen on sitten kuvaan toisen tyyppinen kohtauksittainen oireyhtymä jonka oireita jälleen tänään koin.
Tänään aamupalan syötyäni (kaurapuuroa/kahvia) meni noin tunti siitä kun istuallaan ollessa alkoi sydän jälleen pikkuhiljaa takomaan kovemmin ja kovemmin kiihtyen lopulta aivan mielettömään jumputukseen. Jumputus vastaa todennäköisesti lähes maksimaalista kestävyyssuoritusta voimakkuudeltaan. Takomista edelsi aamupalan jälkeen tullut painostava tunne vatsalaukun ja ruokatorven yhtymäkohdassa.
Koska olen tämän kohtauksen noin 10 kertaa kahdessa vuodessa kokenut niin tietystä tunteesta tiedän jos kohtaus on tulossa. Yleensä aina olen tuntemusten tullessa ollut istuallaan. Kohtaukseen liittyy sellainen tietty lämpimän aallon ja kihelmöinnin sekoitus ikäänkuin lyötäis adrenaliinipiikki persuuksiin. Yleensä tossavaiheessa iskee paniikki (ei enää niin voimakkaasti kuin ennen). Joskus auttaa kun nousee äkkiä seisalleen ja kumartuu hengittämään rauhallisesti ja keskittämään ajatuksiaan ja vain olemaan paikallaan. Tänään kun kohtaus iski satuin istumaan muiden ihmisten läheisyydessä. Tiesin että minun on päästävä jaloilleni jotta kohtaus helpottaisi. Poistuin sydän takoen hissunkissun vähän kävelemään ja tiesin että kohtaus hellittää pian. Yleensä olen kohtauksen saadessa ollut yksin. Tänään oikeasti tuntui että sydän räjähtää jos takominen ei kohta lopu. Minkäänlaista rintakipua ei ole koskaan tämän oireen kanssa esiintynyt.
Että tällaiset oireet rassaa aina kun niitä tulee. En oikeasti tiedä kenen tai minkä lääkärin pakeille minun pitäisi seuraavaksi mennä. Tähänastiset tutkimukset (sydänfilmi, sydämenultra/röntgen, rasitustesti, ylävatsan magneettikuvaus, verikokeet, sydämenvuorokausimittaus sekä useat Nexium-kuurit eivät ole oireiden todellista syytä selvittäneet. Vatsan tähystykseen olen yli vuoden jonottanut työterveyshuollon kautta mutta eipä ole kutsua kuulunut. Nexiumia en viitsi juuri nyt syödä kun noita tuli vuosi putkeen nieltyä.
Ihan vaan kysyn että onko sattumalta kellään tällaisia oireita ja miten te olette apua saaneet?
ja pliiis, älkää vaan väittäkö näitä paniikkikohtauksen oireiksi, tää kun ei johdu pääkopasta.
Hyperventilaatio-oireita mulla kun ei ole koskaan ollut!
Olen kärsinyt näistä oireista nyt noin tasan kaksi vuotta. Ikää 33 ja urheilua harrastava mies kyseessä.
Sain kaksi vuotta sitten diagnoosin jossa todetaan että supraventikulaarista lisälyöntitaipumusta on havaittu vuorokausirekisteröinnissä. Muljahteluja olen kokenut kyllä paljon pidempäänkin mutta näitä sydämen takomiskohtauksia on alkanut esiintymään vasta noin kaksi vuotta sitten.
Kaikki alkoi noin kaksi tuntia erään jääkiekkoharjoituksen jälkeen. Sohvalla istuessani alkoi tulee noita lisäreitä eli sydän löi väliin ikäänkuin normaalisti kunnes sitten muljahteli epäsäännöllisesti. Joskus oli aiemminkin tehnyt tota mutta ne oli jäänyt vain muutamaksi satunnaiseksi tuntemukseksi. Tuolloin kohtaus jäi päälle ja aloin hermostumaan kun ei menny ohi. Siinä nousi sitten jo perusykekkin yli sadan ja kutsuttiin kotiväen toimesta ambulanssi paikalle. Ambulanssissa otettiin sydänfilmi ja siellä noi muljahtelut alkoi hellittää ilman mitään kummempaa temppua. Ton tapauksen jälkeen on sitten kuvaan toisen tyyppinen kohtauksittainen oireyhtymä jonka oireita jälleen tänään koin.
Tänään aamupalan syötyäni (kaurapuuroa/kahvia) meni noin tunti siitä kun istuallaan ollessa alkoi sydän jälleen pikkuhiljaa takomaan kovemmin ja kovemmin kiihtyen lopulta aivan mielettömään jumputukseen. Jumputus vastaa todennäköisesti lähes maksimaalista kestävyyssuoritusta voimakkuudeltaan. Takomista edelsi aamupalan jälkeen tullut painostava tunne vatsalaukun ja ruokatorven yhtymäkohdassa.
Koska olen tämän kohtauksen noin 10 kertaa kahdessa vuodessa kokenut niin tietystä tunteesta tiedän jos kohtaus on tulossa. Yleensä aina olen tuntemusten tullessa ollut istuallaan. Kohtaukseen liittyy sellainen tietty lämpimän aallon ja kihelmöinnin sekoitus ikäänkuin lyötäis adrenaliinipiikki persuuksiin. Yleensä tossavaiheessa iskee paniikki (ei enää niin voimakkaasti kuin ennen). Joskus auttaa kun nousee äkkiä seisalleen ja kumartuu hengittämään rauhallisesti ja keskittämään ajatuksiaan ja vain olemaan paikallaan. Tänään kun kohtaus iski satuin istumaan muiden ihmisten läheisyydessä. Tiesin että minun on päästävä jaloilleni jotta kohtaus helpottaisi. Poistuin sydän takoen hissunkissun vähän kävelemään ja tiesin että kohtaus hellittää pian. Yleensä olen kohtauksen saadessa ollut yksin. Tänään oikeasti tuntui että sydän räjähtää jos takominen ei kohta lopu. Minkäänlaista rintakipua ei ole koskaan tämän oireen kanssa esiintynyt.
Että tällaiset oireet rassaa aina kun niitä tulee. En oikeasti tiedä kenen tai minkä lääkärin pakeille minun pitäisi seuraavaksi mennä. Tähänastiset tutkimukset (sydänfilmi, sydämenultra/röntgen, rasitustesti, ylävatsan magneettikuvaus, verikokeet, sydämenvuorokausimittaus sekä useat Nexium-kuurit eivät ole oireiden todellista syytä selvittäneet. Vatsan tähystykseen olen yli vuoden jonottanut työterveyshuollon kautta mutta eipä ole kutsua kuulunut. Nexiumia en viitsi juuri nyt syödä kun noita tuli vuosi putkeen nieltyä.
Ihan vaan kysyn että onko sattumalta kellään tällaisia oireita ja miten te olette apua saaneet?
ja pliiis, älkää vaan väittäkö näitä paniikkikohtauksen oireiksi, tää kun ei johdu pääkopasta.
Hyperventilaatio-oireita mulla kun ei ole koskaan ollut!
Vastaukset 9
Vanhimmat
voisi johtua esim. ph:sta? Eihän ph ja hyperventilaatio nyt käsikkäin kulje. Joku kärsii hyperventilaatiokohtauksista ja sairastaa paniikkihäiriötä, joku taas sairastaa paniikkihäiriötä eikä hyperventiloi koskaan...
Sinulla voisi olla ns. ylimääräinen johtorata. Se ei aina näy ekg nauhassa, jos se on jotenkin "piiilossa". Kirjoitit juoneesi kahvia. Kofeiinipitoiset elintarvikkeet voivat provosoida näitä supraventrikulaarisia takykardioita. Urheilu on myös yksi tekijä sekä alkoholi, mitkä saavat rytmihäiriöt käyntiin. Kannattaa siis välttää ainakin kahvia ja alkoholia.
Kysy jos saisit pitkävaikutteista beetasalpaajaa. Esim. emconcor. Pitää hyvin muljuamiset ja tykytyskohtaukset kurissa ja on muutenkin hyvin yleisesti käytetty. Valitettavasti kyseinen lääke ei välttämättä kaikilla auta, mutta kannattaa kokeilla.
Sinulle on tehty melko perusteelliset tutkimukset ja sydämesi on siis oltava muuten terve. Käsittääkseni tällaista piilossa olevaa johtorataa on melko vaikea diagnosoida. On tuurista kiinni esim. jos se provosoituu vaikka raistuskokeessa.
Kannattaa mennä yksityiselle sisätautilääkärille juttelemaan vielä. Luultavasti ottavat paremmin tosissaan mitä arvauskeskuksessa otettaisiin.
Nämä eteisperäiset tiheälyöntisyydet eivät ole sinänsä vaarallisia, mutta jos tykytys ei millään meinaa lakata niin kannttaa todella soittaa ambulanssi, sillä kammiovärinän riski on olemassa. Tosin riski on kovin pieni, jos sydän on muuten terve.
Itselläni epäillään tällaista piilossa olevaa johtorataa. Itselläni äkillinen tykytys alkaa kovemman rasituksen jälkeen. Alkoholia ja kofeiinia en uskalla edes käyttää.
mulla samat oireet n.1.5 vuotta.tykytys alkaa töiden jälkeen nukkumaan ruetessa,pari,kolme kertaa kuussa.rasitustesti ok,kaikki sydäntutkimukset(kaikukuvaus,ultra)tehty tays:ssa ja mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei onneksi ole löytynyt.yksi flimmeri toukokuussa joka saatiin tampocor-lääkkeellä kohdalleen.syön päivittäin emcorcon 5mg ja probral 40mg auttaa tykytykseen puolessa tunnissa.asian kanssa vain on elettävä!!!krapulatilaa yritän välttää.jos flimmereitä tulee lisää niin aloitetaan estolääkitys tampocor-lääkkeellä.
minunkin vaivani olevan, kun sydän hypähti käymään muutaman kerran viikossa noin tuplataajuudella. Vaivani oli kuitenkin kohtuudella siedettävä, ei juurikaan pysäyttänyt normaalia elämänmenoa, esimerkiksi maksamista kassalla, kävelyä tai autonajoa.
Sain sen yleensä palautumaan roikottaessani käsiä alaspäin ja pidättämällä hetkeksi hengitystä, myös rentoutus ajatuksen voimalla auttoi joskus.
Sain jonkun pillerinkin lääkäriltä, jonka otin, jos kohtaus ei mennyt ohi parissakymmenessä minutissa.
Mutta sitten aloin kokeilla magnesiumia, pillerit eivät auttaneet, mutta Diasporal-jauhe auttoi. Otan pussillisen joka toinen päivä ja oireet ovat olleet lähes poissa jo pari kolme vuotta. Vai olisiko vaiva häipymässä aivan omia aikojaan, mistäpä sen tietää, en ole kuitenkaan lopettanut magnesiumin käyttöä pitemmäksi aikaa, joskus jää päiviä väliin.
Tämä vaivani on ollut seuralaiseni jo parisenkymmentä vuotta, olen nyt 71 vuotias, joten painimme hieman eri sarjoissa.
Oletko kokeillut magnesiumia?
Ihan kun itse olisin kirjottanut!
Aivan sama juttu.
Mulla välillä pulssi alle 50 mutta hetkessä saattaa aivan minkäänlaista rasitusta olla 140 luokkaa.
Aamulla herätessä pahimmillaan välillä keittiöön kävellessä johon n 5m sydän hakkaa 130 luokkaa.
Tiedän kun kohaus tulee. On todella inhottava olo kihelmöi ja tuntuu että ei paikalla pysty olla pakko lähteä kävelemään ulos ja istahtaa vaikka penkille. Menee kyllä ohi mutta aivan kamala kohtaus. Mulla siihen liittyy muljahduksia.
Myös on tutkittu ylävatsa, on kauheaa röyhtäilyä, olen syönyt nexiumia ei auta. Olin 2vko sitten ylävatsa ultrassa ei mitään, marraskuun lopussa tarkoitus mennä tähystykseen. Kohtauksen tullessa myös on turvottava ola kova kipu ylävatsalla.
Kirjoitin tuon yllä oleva vajaat pari vuotta sitten ja sydämeni on pysynyt rauhallisena tuon "nopeavaudin" suhteen, ilmeisesti magnesiumin avulla. Jatkan edelleen magnesiumjauheen käyttöä, 300mg joka toinen päivä.
Viime vuonna tuli uudenlaista rytmin vaihtelua, jätti ikäänkuin lyönnin väliin ja sitten löi pari kertaa nopeammin. Verenpainemittari näytti myös sydämenkuvaa, mikä on merkkinä rytmihäiriöstä.
Aloin kokeilla Ubikinon Q10 ja sinkki-seleeni tabletteja, nyt muutamaan kuukauteen ei noitakaan häiriöitä enää ole esiintynyt. Itsehoitoa tri Googlen opastamana.
Eilen pyöräilin 50,052km, keskinopeudella 15,4km/h ja energiaa kului 844kcal. Alkumatkasta vähäisiä rintatuntemuksia suuremmissa ponnistuksissa, mutta ne häipyvät matkan edistyessä, loppumatkasta oikein hyvinvoiva olo. Puolivälissä pulla ja kahvi. Kahvia en juo koskaan kotona, vain teetä, useimmin vihreää.
Kolmen suonen ohitusleikkaus 14 vuotta sitten, ikää nyt 73 vuotta.
Hei,
oletko saanut selville mikä vaiva oli kyseessä? Mielenkiinnosta ja samasta vaivasta kärsivä.
Toi vois olla tosiaan supraventrikulaarinen takykardia, eli eteisperäinen tiheälyöntisyys joka voi johtua ylimääräisestä johtoradasta sydämmessä tai jostain tuntemattomasta syystä.
Kannattaa kokeilla kohtauksen tullessa puhaltaa täydellä voimalla esim pulloon 15-30 sekunnin ajan niin että keuhkoihin tulee painetta, tämä aktivoi sydäntä rauhoittavaa vagushermoa joka voi auttaa.
Paniikki ja stressi on myös mahdollinen laukaisutekijä kaikenlaisiin rytmihäiriöihin vaikka ne ei itsessään niistä johtuisikaan.
Myös sympaattisen hermoston "ylikierroksilla käyminen" voi aiheuttaa tykytystä, mutta siinä yleensä syke nousee todella herkästi jotain tehdessä.
ITsellä syke on välillä niin herkkä että se saattaa pompata jostain 60/min istumaannoustessa --> 130/min.
Hei kaikille!
Oon itse 22-vuotias mies ja pitkään kärsiny pahoinvoinnin tunteesta ja siihen liittyvästä korkeesta sykkeestä. Pahoinvointia tutkittu vuosien mittaan tod. laajasti löytämättä mitään vikaa vatsa-suolisto aluellta eikä mistään muualtakaan. Itsellä varsinkin aamuisin todella paha olo ja etenkin aamupalan jälkeen syke pomppaa reippaasti yli sadan. Olo on siis kuin juoksulenkin jälkeen. Olen tästä sykeasiasta maininnut lääkäreille useasti, mutta eivät pidä sitä mitenkään omituisena.
Liittyykö teillä tuohon tykyttelyyn muita oireita kuten oksettavaa oloa tai ahdistavaa tunnetta kurkussa?