Hei!Työskentelen lähihoitajana kehitysvammaisten parissa,työni on 3-vuorotyötä. Teen n.joka toinen viikko 2-3 yötä peräkkäin ja olen raskauden aikana kokenut yövalvomiset raskaana.Yövuorot meillä tehdään yksin. Miten te muut odottavat/jo synnyttäneet olette yövuorot kokeneet?Itselläni tulee huomenna 15 0 täyteen.
Raskaus ja yötyö
3-vuorolainen
6379
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse olen vanhustyössä ja työnantajan kehoituksesta lopetin yövuorojen tekemisen rv 20 ja aloin tehdä 2-vuorotyötä :) Olin mielissäni tästä muutoksesta. 2-vuorotyötä jaksoin hyvin loppuun asti.
Mä olen palvelutalossa 3-vuorossa. Toiset valvoo loppuun asti ja toiset ei valvo enää rv12 jälkeen. Meilläkin valvotaan yksin, yötä on 12-15kpl 6 viikon listassa. Itse lopetin pomon kehotuksesta yötyöt ekassa raskaudessa. Nyt pomo on vaihtunut ja uusi pomo vaatii lääkärin todistuksen ettei pysty tekemään yövuoroa, raskaus ei ole tähän mikään syy. Neuvolasta en todistusta rakenneultrassa saanut, ei ollut mitään syytä sitä antaa. Olisi pitänyt olla kohdunsuulla muutoksia, supistuksia, verenvuotoa tms. ja mulla kun oli kaikki hyvin. Se, etten vain yksinkertaisesti jaksa valvoa 10.5tuntia ei ole mikään syy.
niin, että viikon 20 jälkeen tehtiin vain päivävuoroja, iltavuoro oli vapaaehtoinen.
Aion ottaa asian puheeksi ensi viikolla kun on neuvolaan meno. Työnantaja kuulostaa vähän siltä,että minun pitäisi tehdä öitä mahdollisimman pitkään..kun meidän työpaikalla ei ole montaa yötyöntekijää :( Tunnostaa vaan että eiköhän minun ja lapsen terveys ole etusijalla! Muutenkin olo on ollut uupunut;sängystä ei meinaa päästä ylös jos on töihin meno,päätä särkee,sydän tykyttelee,pinna on kireällä..:( Tuntuu että haluttaisi hakea sairaslomaa,mutta omatunto ei anna myötä:/ Onko muita kellä työ on ruennut"ottamaan pattiin"ihan urakalla?Itse olen kokenut työni raskaaksi jo ennen raskautta,olin viime talvena kolme viikkoa sairaslomalla työuupumuksen ja masennuksen vuoksi.Sairastan myös paniikkihäiriötä,tosin lääkkeitä en ole käyttänyt pariin vuoteen.
Tuosta piti vielä sanomani, että hae vain sitä saikkua jos tuntuu. Itse kitkuttelin selkäkipuineni melkein loppuun saakka. Töissä oli jo paha olla ja iltaisin jaksoi enää vai maata sängyssä ja hohhailla. 5vrk ennen äippälomaa jäin saikulle näiden syiden sen vuoksi, että vauva kasvoi huonosti ja olin huolesta sekaisin. Kotona mietin sitten, että pir***ako sitä omasta selkänahastaan taas väänsi työnantajan pussiin, kun kerrankin olisi ollut hyvä syy jäädä kotiin ja levätä. Se pieni siellä mahassa on kuitenkin paljon tärkeämpi kuin työnantajan ongelmat!
"kirjoittamaton" sääntö on osastolla ollut, että n. 25 viikon jälkeen ei ole enää öitä. Sitten on vaihdettu 2-vuorotyöhön, joka muuten yllätti,miten paljon sitä joutuu töissä olemaan, kun aikahyvitykset jäi pois. Melkein mieluummin olis tehny öitä, että olis sitten rauhassa saanut olla kotona välillä. Toisaalta ison mahan kanssa leikattujen/pyörtyilevien potilaiden hoito oli jo vähän hankalaa päivisinkin, kun sai apua :)