Alkohlin kulutus on ilmeisen suurta useilla 2.suuntaisilla. Miten olette pystyneet olemaan juomatta? Minkälaisia selviytymiskeinoja kullakin on/ollut? Miten olette pystyneet lopettamaan tai ainakin käyttämään kohtuudella alkoa?
2suuntainen+alkoholi
bipo/alko
293473
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Sen jälkeen, kun sain asianmukaisen lääkityksen, alkoholinkäyttöni muuttui kohtuulliseksi ilman muita temppuja. En tiedä mikä on tilanne, jos pitkäaikainen, runsas alkoholinkäyttö on johtanut alkoholismiin sairastumiseen. Varmaa kuitenkin on, että hoidettu bipolaari pystyy paremmin hoitamaan alkoholiongelmaansakin.
Mä ainakin juon vain aivan pieniä annoksia. Jouduin lopettamaan humalahakuisen aivan kokonaan,koska musta tuli niin agressiivinen.
Lääkityksenä kaks suuntaseen syön Fluaxolia 2mg/päivä,ja se auttaa muuten,mutta alkoholia en voi kovinkaan montaa annosta juoda ilman että tuun hulluksi. Ehkä sellanen kolme tölkkiä olutta on melkeen jo liikaa.
Itse joutuu vaan käskyttämään itseään.. ei siinä muu auta.
Vaikea asia. Pahoina päivinä tulee vedettyä aina liikaa ja se sitten kostautuu (=tervehdyttää) hirveänä kankkusena ja morkkiksena. Sitten menee oikein hyvin jälkimainingeissa kärvistellessä. Silloin jokainen alkoton päivä on upea, vältän sellaista mukaansa tempaavaa seuraa ja nautin iltateestä, ulkoilusta, teeveestä ja lukemisesta.
Kunnes taas paineet kasvavat ja vauhtikierros alkaa alusta.
Voi kunpa tietäisikin jonkin neuvon.
TV2 Klo: 22.05 Pvm: 16.11.2009
Viina vie järjen yhä useammalta: alkoholidementikkojen ja juoppohullujen määrä kasvaa. Nuorimmat alkoholidementikot ovat kolmikymppisiä. Toimittaja Nina Kujansivu.
Tarkistamisen arvoinen!
Olen sairastanut bipoa 25 v. Minulla on päivittäinen runsas pilleriarsenaaali.
Olen perfektionisti, huono rentoutumaan, heikko pääsemään irti itseäni piiskaavista syytöksistä.
AA-alkoholi auttaa. Sitä menee aina vaan enemmän ja tunnen olevani kehno ihminen. Käyn töissä kiltisti, taistelen koko ajan asian kanssa ja homma on jokseenkin räpylässä. Vaan en haluaisi krapulapäiviä, tunnetta siitä, että viina hallitsee enkä minä, turhaa rahanmenoa, liikakiloja jne.Runsas juominen aiheuttaa minulle ahdistusta ja itsetunnon romahtamista.
Tiedostan asian, mutta silti juon. Vaan yritän kuitenkin taistella kohti parempaa.
Alkosta aina ihan sekaisin vaikka määrät vain muutamia annoksia. Pakko turvautua antabukseen, toistaiseksi toiminut n vuoden ajan.
kyllä se ihan päätöksellä on pysynyt kurissa, ja pelko seurauksista esim. mahdollinen psykoosi kyllä lisää motivaatiota olla juomatta. Kolme kuukautta on kulunut tipatta eikä tunnu missään, tuskin mä kuitenkaan absolutistina tuun loppuelämääni elämään mutta yritän pysyä kohtuudessa.
muutuin raivopäiseksi ja pelästyin itseänikin.
Epäilin alkoholismia, mutta kuitenkin sekään ei oikein kuvioon sopinut. Muut kyllä kettuilivat siitä jatkuvasti.
Diagnoosin jälkeen ei ole tarvinnut ajatella asiaa sen kummemmin.
Join ennen nuorena usein ja paljon, menin aina sekaisin, töpeksin ja sekoilin. Olin muutaman vuoden täysraitis, aloitin käyttämisen uudelleen muuttuneessa elämäntilanteessa. Sain tauti-
diagnoosin vajaa kymmenen vuotta sitten. Olen sairastanut murrosiästä saakka kaksisuuntaista ja itsehoitona oli alkon tuotteet ja syöminen.
Muutama vuosi sitten vähensin käyttöä kun vihdoin viimein hyväksyin sairauteni ja aloitin lääkityksen. Käytän alkon tuotteita edelleen, mutta harvensin käyttökertoja reippaasti, en ota iltalääkkeitä jos otan alkoholia. Krapulat ovat kovempia ja toipuminen vie aina vuorokauden, vaikka käytän aina saman määrän juomaa, yhden siiderin ja pullon valkoviiniä.
En suostu raivoraittiiksi, välillä pitää päästää höyryjä ulos, nauttia elämästä, istua iltaa ja hörpätä lasista viiniä kynttilänvalossa. Mielestäni lääkitys ja sairaus ei voi, eikä saa rajoittaa liikaa.
olem huomannut että itselleni alkon käyttö on vahingollista, en osaa juoda kohtuudella ja lopulta napsin lääkkeitäkin :( olen hankkimassa nyt antabusta täysraittiuden tueksi, ainakin puoli vuotta olen aikeissa sitä käyttää!! minustakin tuntuu jollain tavalla haikealta luopua viinistä kynttilän valossa tai oluesta saunassa, mutta tosin pääsin tupakastakin ja se on tuonut elämääni pelkkää hyvää!! ei tarvitse miettiä onko niitä tai mennä pakkaseen kärvistelemään savuille! se on hienoa että jollain se pysyy lapasessa ja voi ottaa yhden jos toisenkin, minulla ei toimi..viime kerrasta meinasi lähteä henki, kun miksasin siihen mukaan lääkkeitä :( ehkäpä keksin sitten jotain muuta sen tilalle aika näyttää. no helppoahan se ei ole tietenkään, joskus pakko on pakko! vointeja sulle
Oon diagnoosin kanssa elänyt vasta vuoden, mutta sairauden kanssa ilmeisesti yli 10 vuotta! Alkon käytön aloitin 17 vuotiaana eli noin 12 vuotta sitten! Oon aina ollut viikonloppu juopottelija, maksimissaan mennyt pari päivää putkeen! Kahden lapseni raskausajat olin juomatta, muuten tasaisen tappavaan tahtiin tuli keksittyä syitä lähteä "pitämään hauskaa"! Vuosi vuodelta juominen muuttui rajummaksi, muutuin erittäin arvaamattomaksi ja aggressiiviseksi, olin itsetuhoinen ja ahdistunut päissäni! Alkoholimyrkytyskin lähellä ilmeisen moneen kertaan! Diagnoosin ja oikeiden lääkkeiden (psyykeäni hoidettu masennuslääkkeillä vuosia) jälkeen jatkoin vielä puolisen vuotta, kunnes mitta tuli täyteen... Aloitin Antabus-kuurin, jota jatkoin reilun kuukauden, sitten jätin nekin pois.. Vielä ne ovat kotona varalla, otan jos kauhea mieliteko juoda alkaa tulla. Nyt olen ollut kohta 7kk raittiina ja päivääkään en ole katunut!! Pää selviää entisestään ja saa rauhassa tutustua itseensä uudelleen hyvinä ja huonoina päivinä niin monen vuoden jälkeen!
Omalla kohalla työ auttaa pysymään raiteilla. Kun on aamulla herättä jne. Viikonloput tosin menee sitten viihteellä. Nyt olen ollut 3 viikkoa lomautettuna ja puolet ajasta olen juopotellut..kaikki rahat tietenkin :-/
Luin tutkimuksesta, jossa todettiin, ettei alkoholin käyttö lisää bipon oireita, eikä episodeja. Siinä ei kyllä huomattu ottaa kantaa siihen, paljonko alkoholin käyttö sinänsä voi haitata bipon elämää. Meiltä bipoilta ilmeisesti suurimmalta osalta puuttuu kyky hallita alkoholin käyttöä; varsinkin sairauden ollessa hallitsemattomassa tilassa, kun elämän hallinta muutenkin voi olla vähän niin ja näin.
Kysymyksessähän on selvä noidankehä: alkoholi sotkee elämää, bipoa ei saada hallintaan eikä sen myötä alkoakaan. Omalla kohdallani, kuten olen kertonut, tilanne korjaantui oikean bipolääkityksen myötä. Nyt olen ollut ilman lääkkeitä pari kuukautta ja alkoholin kanssa on ollut pari kertaa lieviä ongelmia; krapularyypystä on tullut uusi känni. En ole kuitenkaan sortunut päiväkausien juomiseen kuten ennen lääkitystä saattoi tapahtua.
Kyll se on vähän niin et sitä puuttuu kyky hallita mitään, aivan kaikki menee ihan vituilleen ja ite sekottaa koko elämänsä.. >:/
En pysty käyttämään siististi enkä normaalisti alkoholia. Se on mun ainoa "oma" tie hyväänoloon. Jos vain saan olla yksin koko päivän kotona nakitan itseni umpitunneliin, ja sen jälkeen aivosähkökäyrät varmasti näyttäisi vain ookoolta. Opin purkamaan nämä bipomaiset jo kaskympisenä, nyt oon 50v, ja huijaan edelleen ilman lääkitystä.
Masiksista en nyt puhu mitään.
Mua vähän mietityttää kun äidilläni todettiin tämä kaksisuuntainen mielialahäiriö, mitä hän on ilmeisimmin sairastanut jo useamman vuosikymmenen ajan. Viinaa menee ja talous on täysin perseellään, kaikki suhteet lähipiiriin katkolla ja hän käyttäytyy todella itsetuhoisesti. Itse olen ottanut pesäeron jo 10 vuotta sitten, mutta nyt kun tämä sairaus hänellä todettiin pari viikkoa sitten ja tajusin sen olevan suvussamme yleistäkin, niin pitäiskö nyt vaan antaa kaikki paha anteeksi ja unohtaa menneet ja alkaa paapomaan sairastunutta?
Mä en tunne minkäänlaista myötätuntoa tuota ihmistä kohtaan jota äidikseni myös kutsutaan. Pahoinpitelyt, valehtelut, kännissä riehumiset, seksiorgioiden todistaminen 9-vuotiaana,... En oikein ymmärrä miksi lähestyisin häntä nyt kun hän ei ole koskaan myöntänyt tehneensä mitään väärää tai että hänellä olisi ongelmia tai että pikkutyttönä olisin kaivannut äitiäni kun kaverit kiusasivat...
Olen ehkä kova ja julma, mutten toisaalta moiti siitä itseäni. Se mikä ei minua tappanutkaan, teki minut vahvaksi.
Tämä outo avautuminen ei välttämättä kiinnosta ketään, mutta omia ajatuksia kyllä hieman pistää järjestykseen.
aikasamaa täälläkin vaikka ikää on vast20v.
Masennukseta on paperit ja lääkitys,mut kyll sen ite tietää mikä on meininki Biboa..
Viinan ja muun alasena osaan olla,mut muuten kamala ahdistus jota paikkaan syömisellä ja muulla turruttavalla toiminnalla,pitäs varmaan oikeesti jutella lääkärinkaa oikeesta lääkityksestä,mut välillä on niin ahdistynu,toisaalt voimaton ja sit vaan ei viitti.
Toimit ihan oikein tekemällä pesäeron äitiisi. Ei ole tarkoitus lasten kestää noin huonoa käytöstä, missään olosuhteissa.
Vaikka itselläni ei ole tätä sairautta ole ,voin sanoa että ainut keino pysyä terveenä tämän sairauden kanssa on se ,että ei juo alkoholia.
Jos juot olet agressiivinen,vaaraksi muille ja lääkitys on kuitenkin veressä koko ajan kun juot (vaikka jäisi esim.iltalääkitys välistä). Valvot, et nuku ,ja juominen voi jatkua ....ja hyvin varmasti jatkuu seuraavana päivänä,seurauksena agressiivisuus....perhesuhteet ja raha-asiat päin pirkkalaa.
Voin kokemuksella sanoa, että alkoholi pilaa elämän väärinkäytettynä, ja lääkkeet ja alkoholi ei sovi yhteen.
Hankimme koiran ja sen kanssa lenkkeily,usein 10 km, on korvannut alkoholin melkein kokonaan.Paha olo on vähentynyt ja paha olo-alkoholia siihen lääkkeeksi-paha olo lisääntyy kierre on katkaistu jopa puoleksi vuodeksi. Alkoholin päivittäinen nauttiminen johtaa huonovointisuuteen ,jota hoidetaan alkoholilla ,joka aiheutaa huonovointisuutta ,joka johtaa juomattomuuteen päiväksi, jolloin olo paranee ,muytta alkoholin himo säilyy ja seuraavana päivänä alholia tekee taas mieli ,jolloin muutaman ryypyn jälkeen on paha olo,jolloin juo kymmenen ryyppyä , jolloin paha olo häipyy, mutta väsymys painaa parin tunnin kuluttua päälle ja paha olo palaa.Tämä kierre katkeaa ainoastaan sillä ,että saa olluksi ryyppäämättä viikon ,jolloin pääsee helposti juomattoman kauden alkuun ,jos kiinnostaa aloittaa.
oksettava juoppo ämmä. Sairastanko kaksisuuntaista, miksi haluaisin tietää sellaisesta? Milloin on tarvetta nitrolle?
Ei kaikki Bibot oo agresseviisia kännissä.
Olispa mulle osunu sellainen bibo mieheks eikä se agressiivinen..masentaa....tai absolutisti : (
Omakohtainen kokemuseni on että juominen liittyy aina minulla maaniseen vaiheeseen.
Jos mahdollista muutaman kuukauden tipaton jakso olisi erittäin hyvä, sekä fyysisesti
että henkisesti. jos tilanne käy ylivoimaiseksi on syytä kääntyä esim. A-klinikan puoleen.
Olen kärsinyt itse kohtuuttomasta alkoholin käytöstä ja nyt pystyn kohtuu käyttöön.
Krapularyypystä kieltäytyminen on ehdotonta jo lääkityksenkin takia. Itselläni auttaa
maanisessa vaiheessa alkoholi mielitekoon Ketipinor lääke.
Koittakaapa vaikka esim kannabista jos ei juominen hotsita.
Totta.
Moikka. Minä oon itse paininut saman ongelman kanssa. Juon joskus kuin sieni. Oon lähinnä ite yrittänyt korvata alkoholin muilla intohimoilla, keksiä paljon tekemistä, esim liikunta, musiikki, maalaaminen jne.
:)
Niin, maniassa mallaspirtelö maistuu ja depiksessä se on jo "itsensä lääkitsemistä"
Minulla menee lujaa joskus, vaikka en käytä juurikaan alkoholia. Nukahdan parista viinilasillisesta, eikä ole kivaa kun en jaksa mitään. Ystävät sanovat, että osaan pitää hauskaa. Olen kuitenkin vesiselvä, ja joskus näyttelen juovani jotain, ettei muut ihmettelisi.
Luulen, että jos olen hyvässä vireessä tai jopa "hypomaaninen" niin alkoholi pilaa hyvän fiilikseni. Viina toimii minuun kuin puudutusaine, mitä tunnetta en siedä. Bipot rakastaa hypomaanista ja euforista olotilaansa, joten on kait järkeenkäypää inhota alkoholia, mikä latistaa mielialaa. Samasta syystä en pidä lääkityksestä, mitä nyt on kuitenkin pakko yrittää noudattaa jotta elämä pysyisi raiteillaan.
Olen alkoholin kanssa poikkeuksellinen bipo, joskin lääkäri minut tähän ryhmään yhdisti