Olen sairastunut kahdesti liikatoimintaan, jolloin TSH matala ja t4V kohonnut sekä voimakkaat tyypilliset oireet. Molemmilla kerroilla tauti hoidettiin n 1,5 vuoden estolääkityksellä (Tyrazol Thyroxin). Nyt keväällä oli lieviä oireita ja veriarvot näyttivät toistuvasti liikatoimintaa (TSH 0,02 ja T4V 30). Kuitenkin kesällä oireet poistuivat ja viittasivat enemmän vajaatoimintaan (painonnousu, ihon kuivuminen, epäsäännölliset kuukautiset jne.). Lääkärin soittoajan jälkeen tipahti kutsu sairaalaan täytenä yllätyksenä. Siellä ehdotettiin joko radiojodihoitoa tai leikkausta. Sovittiin radiojodista, mutta pelottaa mennä sinne. Olen olllut useita kuukausia oireeton ja tuntunut täysin terveeltä. Kuitenkin kilpirauhasarvot näyttävät muuta.
Olisin valmis lääkehoitoon jälleen, mutta sitä ei ehdotettu lainkaan. Minulle ei myöskään kerrottu, että tulee lähete sairaalaan. Nyt en tiedä mitä tehdä, koska olo on täysin terve. Hoito (RAJ/leikkaus) tuntuu niin lopulliselta. En ole löytänyt kunnolla tietoa, kuinka vaaralliset mahdolliset komplikaatiot (rytmihäiriöt ym.) voivat olla. Epätietoinen olo, mitä tehdä? Onko kellään muulla ollut tällaista?
Olisin valmis lääkehoitoon jälleen, mutta sitä ei ehdotettu lainkaan. Minulle ei myöskään kerrottu, että tulee lähete sairaalaan. Nyt en tiedä mitä tehdä, koska olo on täysin terve. Hoito (RAJ/leikkaus) tuntuu niin lopulliselta. En ole löytänyt kunnolla tietoa, kuinka vaaralliset mahdolliset komplikaatiot (rytmihäiriöt ym.) voivat olla. Epätietoinen olo, mitä tehdä? Onko kellään muulla ollut tällaista?
Vastaukset 2
Vanhimmat
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/haku?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mo...
ote sivulta:
"Subkliininen tai lievä hypotyreoosi
Subkliininen tai lievä hypotyreoosi on varsinaisen hypotyreoosin esiaste. Kyseessä on laboratoriodiagnoosi, koska potilas on määritelmän mukaan joko oireeton tai hyvin vähäoireinen (Surks ym. 2004). Potilaan TSH-pitoisuus on suurentunut mutta T4-V:n arvo on vielä viitealueella. Muut suurentuneen TSH-rvon syyt tulee sulkea pois. Tilan esiintyvyys aikuisväestössä on noin 4–8,5 %, ja se kasvaa iän mukana. Yli 60-vuotiailla naisilla prevalenssi on peräti 20 % ja yli 74-vuotiailla miehillä 16 % (Canaris ym. 2000). Hoitamattomaan subkliiniseen hypotyreoosiin on liitetty sydän- ja verisuonitautien suurentunut riski. Tuoreen meta-analyysin mukaan selvää näyttöä on siitä, että kolesteroliarvot suurenevat niillä, joiden TSHpitoisuus on yli 10 mU/l, ja selvää näyttöä on myös tilan etenemisestä hypotyreoosiin (Surks ym. 2004). Huberin ym. (2002) yhdeksän vuoden seurantatutkimuksessa 55 %:lle potilaista kehittyi hypotyreoosi. Tämän tilan kehittymisen vaara on suurempi naisilla kuin miehillä. TPO-vasta-aineet kroonisen tyreoidiitin merkkinä ennustavat myös hypotyreoosin kehittymistä.
Tyroksiinihoito aloitetaan, jos TSHpitoisuus on yli 10 mU/l (Välimäki 2002, Surks ym. 2004). Korvaushoidon tarve on pienempi kuin varsinaisessa hypotyreoosissa. Valtaosalla potilaista TSH-arvo on kuitenkin vain lievästi suurentunut, 4–10 mU/l. Näille potilaille ei suositella rutiinimaista hoitoa vaan toimintakokeiden uusimista ja tilannearviota 6–12 kuukauden kuluessa (Surks ym. 2004). Hoito on kuitenkin tarpeen jos potilas on raskaana, hänellä esiintyy hypotyreoosin oireita, kilpirauhanen on suurentunut tai hänellä on todettu hyperkolesterolemia (Välimäki 2002, Surks ym. 2004). Positiivinen tulos TPO-vasta-aineiden määrityksestä puoltaa hoitoa. Rajatapauksissa voidaan tehdä 6–12 kuukauden hoitokokeilu ja katsoa, kohentuuko potilaan tila (Välimäki 2002)."
Jee, tuli vääralle tämä vastaus. Joku kyseli tätä. Anteeksi!