Mikäs meillä täällä nurkassa. Tilaa riittää, sillä ei tänne kovin moni muu halaja. Meillä on täällä aikaa unelmoida paremmasta tulevaisuudesta. Itsellemme. Meitä ei enää pitkään aikaan ole oikein kiinnostanut mikään muu kuin se, että kuinka me tänne nurkkaan oikein jouduimme.
Vaikka hyvää porukkaahan täällä on. Vaikka vähän vähemmän kuin ennen. Sillä jos nyt hakemalla hakee jotain negatiivista, on täällä vähän yksinäistä. Kukaan ei tule kysymään meiltä enää mistään mitään. Meidät on unohdettu. Ajettu tänne ja jätetty olemaan.
Suurimman oppositiopuolueen puheenjohtajalle marttyyrius sopii poikkeuksellisen huonosti riippumatta siitä, onko tämä mies vai nainen, nuori vai vanha, blondi vai tumma, verkkosukissa vai ilman.
SDP:n Jutta Urpilainen tuntuu valittavan koko ajan. Ei kuitenkaan vanhustenhuollosta. Ei valtion velkaantumisesta. Ei siitä, että valtio ei elvytä tarpeeksi. Vaan siitä, kuinka media kohtelee nuorta naispuheenjohtajaa. Siitä Urpilainen on huolissaan.
Kun presidentti Tarja Halonen moitti naisvallankäyttäjiin kohdistuvista asenteista, uutisoinnista, joka kohdistuu käsilaukkuun eikä substanssiin, hyppäsi Urpilainen välittömästi kelkkaan. Nuorta naista kohdellaan Urpilaisen mukaan eri tavalla kuin miestä, koska ei olla totuttu nuoreen naiseen suuren puolueen puoluejohtajana.
Urpilainen on oikeassa. Häntä on kohdeltu eri tavalla. Poikkeuksellisen lempeästi.
Jutta Urpilaiselle on annettu aikaa kehittyä ja kasvaa. Muodostaa se menestyksekäs "kasvutarina" kuten Urpilainen itse puheenjohtajuutta luonnehtii. Kun pääministeri Matti Vanhanen tai valtiovarainministeri Jyrki Katainen erehtyivät ilmeissään tai puheissaan joidenkin mielestä ylimielisyyteen, Urpilaisen tueksi kiirehti moni median edustaja.
Missä sitten meni vikaan? Urpilainen totesi Ylen ykkösaamussa kuinka "SDP:tä ajetaan nurkkaan". Mutta kuka SDP:tä on sinne ajamassa? Hallituspuolueet? Media? Äänestäjät?
Aku Ankassa toimii kestovitsinä vuosikymmenestä toiseen Aku Ankka, Hessu Hopo tai joku muu hoopo, joka maalaa lattiaa. Koska maalaaja ei ajattele kokonaiskuvaa, katso muualle kuin lattiaan eikä tee minkäänlaista suunnittelua, hän huomaa urakkansa lopussa seisovansa vihoviimeisessä maalaamattomassa nurkassa, josta ei ole ulospääsyä pilaamatta koko lattiaa.
Jutta Urpilainen on kohta puolitoista vuotta tehnyt SDP:n remonttia. Tänä aikana hän on tiukasti lattiaan katsellen tehnyt yksittäisiä julkisuusratkaisuja, jotka ovat olleet virheitä. Pääoppositiopuolueen uusi puheenjohtaja ei voi lomailla ja kieltäytyä kommentoimasta SDP:tä koskevia asioita. Hän ei voi taantuman uhatessa pukeutua verkkosukkahousuihin ja leikkiä glamourkissaa. Hän ei voi herättää ihmisissä sääliä siitä, että pojat kiusaavat nuorta tyttöä, jos hän haluaa olla seuraava pääministeri eikä Aku Ankka.
Lopputulos on nyt nurkka. Sinne on Urpilaisen SDP:n ajanut Urpilainen itse.
Vaikka hyvää porukkaahan täällä on. Vaikka vähän vähemmän kuin ennen. Sillä jos nyt hakemalla hakee jotain negatiivista, on täällä vähän yksinäistä. Kukaan ei tule kysymään meiltä enää mistään mitään. Meidät on unohdettu. Ajettu tänne ja jätetty olemaan.
Suurimman oppositiopuolueen puheenjohtajalle marttyyrius sopii poikkeuksellisen huonosti riippumatta siitä, onko tämä mies vai nainen, nuori vai vanha, blondi vai tumma, verkkosukissa vai ilman.
SDP:n Jutta Urpilainen tuntuu valittavan koko ajan. Ei kuitenkaan vanhustenhuollosta. Ei valtion velkaantumisesta. Ei siitä, että valtio ei elvytä tarpeeksi. Vaan siitä, kuinka media kohtelee nuorta naispuheenjohtajaa. Siitä Urpilainen on huolissaan.
Kun presidentti Tarja Halonen moitti naisvallankäyttäjiin kohdistuvista asenteista, uutisoinnista, joka kohdistuu käsilaukkuun eikä substanssiin, hyppäsi Urpilainen välittömästi kelkkaan. Nuorta naista kohdellaan Urpilaisen mukaan eri tavalla kuin miestä, koska ei olla totuttu nuoreen naiseen suuren puolueen puoluejohtajana.
Urpilainen on oikeassa. Häntä on kohdeltu eri tavalla. Poikkeuksellisen lempeästi.
Jutta Urpilaiselle on annettu aikaa kehittyä ja kasvaa. Muodostaa se menestyksekäs "kasvutarina" kuten Urpilainen itse puheenjohtajuutta luonnehtii. Kun pääministeri Matti Vanhanen tai valtiovarainministeri Jyrki Katainen erehtyivät ilmeissään tai puheissaan joidenkin mielestä ylimielisyyteen, Urpilaisen tueksi kiirehti moni median edustaja.
Missä sitten meni vikaan? Urpilainen totesi Ylen ykkösaamussa kuinka "SDP:tä ajetaan nurkkaan". Mutta kuka SDP:tä on sinne ajamassa? Hallituspuolueet? Media? Äänestäjät?
Aku Ankassa toimii kestovitsinä vuosikymmenestä toiseen Aku Ankka, Hessu Hopo tai joku muu hoopo, joka maalaa lattiaa. Koska maalaaja ei ajattele kokonaiskuvaa, katso muualle kuin lattiaan eikä tee minkäänlaista suunnittelua, hän huomaa urakkansa lopussa seisovansa vihoviimeisessä maalaamattomassa nurkassa, josta ei ole ulospääsyä pilaamatta koko lattiaa.
Jutta Urpilainen on kohta puolitoista vuotta tehnyt SDP:n remonttia. Tänä aikana hän on tiukasti lattiaan katsellen tehnyt yksittäisiä julkisuusratkaisuja, jotka ovat olleet virheitä. Pääoppositiopuolueen uusi puheenjohtaja ei voi lomailla ja kieltäytyä kommentoimasta SDP:tä koskevia asioita. Hän ei voi taantuman uhatessa pukeutua verkkosukkahousuihin ja leikkiä glamourkissaa. Hän ei voi herättää ihmisissä sääliä siitä, että pojat kiusaavat nuorta tyttöä, jos hän haluaa olla seuraava pääministeri eikä Aku Ankka.
Lopputulos on nyt nurkka. Sinne on Urpilaisen SDP:n ajanut Urpilainen itse.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.