Onko kellään muulla tällaasta kakaraa? Tyttöni 3 vee on älyttömän innokas hajottamaan tavaroita! Ei hän sitä suutuspäissään tee, mutta tahallaan ilmeisesti kuitenkin. Useimmiten terrorin kohteeksi joutuvat hänen lelunsa tai omat tavaransa. Jos hän esim. saa hiuspinnit, joissa on kimalletta ja joku koriste, 10 sekunnin päästä tyttö on onnistunut raaputtamaan kimalteen irti ja nykkimään koristeet pois. Jos jossakin nukessa on sisällä vanua, hetken hiljaisuuden kuluttua tyttö on repinyt vanut sisältä ja nukke on aivan lätty. Kerran ostin tytölle kirjan, jossa oli kurkistusluukkuja. No kohta ne luukutkin piti helkkari sentään repiä irti siitä kirjasta. Kerran hän sai jonkun Bratz-nuken ja pian hän hajotti sen kappaleiksi. Jos tyttö saa muovailuvahaa, hän ei muovaile sitä sievästi kuten kaverinsa, vaan lyö kaikki värit yhdeksi mytyksi ja sitten vääntelee sitä hetken eikä saa aikaan mitään valmista.
Kotonakin hän on kuin mikäkin pyörremyrsky, jos en koko ajan katso perään. Kaiken heittää lattialle, mikä eteen sattuu. Vaatekaappien sisällöt on lattialla, makaronipussit on lattialla, sampoot spruutattu lavuaariin jne jne.
Ette varmaan ihmettele, että nautin suunnattomasti, kun tyttö käy pari kertaa viikossa seurakunnan kerhossa ja iltaisin sattumoisin ulkoilevat aika paljon isänsä kanssa. Milloin niihin ADHD-testeihin vois hakeutua? Tytön järjenjuoksussa ei ole kyllä mitään vikaa, puhuu ja liikkuu taitavasti sekä on tosi hienosti kavereiden kanssa pihalla. Mutta tuo älytön tuhoaminen ja touhuaminen jo huolestuttaa!!!
Kotonakin hän on kuin mikäkin pyörremyrsky, jos en koko ajan katso perään. Kaiken heittää lattialle, mikä eteen sattuu. Vaatekaappien sisällöt on lattialla, makaronipussit on lattialla, sampoot spruutattu lavuaariin jne jne.
Ette varmaan ihmettele, että nautin suunnattomasti, kun tyttö käy pari kertaa viikossa seurakunnan kerhossa ja iltaisin sattumoisin ulkoilevat aika paljon isänsä kanssa. Milloin niihin ADHD-testeihin vois hakeutua? Tytön järjenjuoksussa ei ole kyllä mitään vikaa, puhuu ja liikkuu taitavasti sekä on tosi hienosti kavereiden kanssa pihalla. Mutta tuo älytön tuhoaminen ja touhuaminen jo huolestuttaa!!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuinka kauan tyttö on tuhonnu tavaroita? Oisko kuitenkin vaan joku vaihe, minkä käy läpi. Mulla 6-vuotias tyttö, eikä ole tollasta ollu ollenkaan. Onneks :|
...että on joku vaihe, jos järkevämpi toiminta (esim. joku leikki) kuitenkin onnistuu suht "ikätasoisesti" muiden kanssa (siis ikätasoista siinä mielessä, mitä voi noin pieneltä vielä odottaa keskittymisen, sosiaalisten taitojen ym suhteen). Liekö 2-3v. uhma hänellä tällaista "toiminnallista"...?
Tuntuuko että tyttö hakee huomiota tällä kaikella? Siis rikkoo lelunsa ja seuraa samalla (vaikka vain sivusilmällä) sinun reaktiota? Vai meneekö hän vain kuin täystuho, välittämättä suuremmin ympäristöstä? Joskushan käy niin, että negatiivinen touhu alkaa tuntua lapsesta mukavalta, koska siinä ainakin saa nopeasti äidin ja isän huomion. Sitten syntyy kierre, lapsi menee edellä ja äiti/isä kipittää perässä toistellen kieltojaan "älä nyt ota sitä...laita heti paikalleen...lopeta nyt ja tottele äitiä/isää..." jne.jne. Sehän on aika kiva leikki! ;) ADHD lapsilla tästä syntyy vielä herkemmin koko perheen ongelma, koska lapsi todellakin tulee huomatuksi...ja siinä negatiivisessa mielessä. Lopulta on vaikea sanoa mikä on oireistoa, mikä vain oireilun rinnalle syntynyttä perheen käyttäytymistä.
Eräs rikkoja-tuhooja lähipiiristä rauhoittui aika lailla, kun ylenpalttiselle energialle löytyi hieman järkevämpiä purkukanavia (aiemmin mm. nyhdettiin keittiönkaapeista sisällöt lattialle, leviteltiin kukkamullat pitkin huushollia ja silputtiin sanomalehdet ympäriinsä). 4v. tuholainen aloitti liikuntaharrastuksen (semmoinen jalkapallokoulu, joka paljon vielä leikkiä, ei "vakavaa" jalkapalloa) ja muutenkin ulkoili paljon, etenkin sellaisissa oloissa, missä pääsi todella kiipeilemään ja juoksemaan. Siis ei mitään asfaltilla "nätisti" kävelyä tai pyöräilyä, tai leikkikentän kiipeilytelineitä - mikä olisi taas hyvin riittänyt veljelleen.
Sisäleikeiksi mietittiin juttuja joissa saa sotkea ja rikkoa "luvan kanssa". Esimerkkejä: käytössä olivat sormivärit eli isolle rullapaperille (noin 2,5 metriä x 1,2 metriä) maalaamista vesiliukoisilla väreillä - joskus tyyppi sitten kannettiin lopuksi suihkuun, koska maalattu oli myös jaloilla, mahalla ja pepulla... Aluksi tiivis valvonta oli tottakai tarpeen, koska värejä olisi ollut kiva kokeilla verhoihin, tapetteihin. Myös tuntikausien rakentelu - tuhoamisleikki oli hyvin hauskaa; kaikesta mitä irti saatiin, tehtiin kasoja ja torneja, joita päin sitten laitettiin menemään autoja ym. Voi riemua, kun oli melua ja melskettä. Vanhemmat luonnollisesti rajoittivat materiaaleja eli torneja rakenneltiin lapsen omista "rojuleluista", joilla ei ollut niin väliä vaikka joku osa irtosikin. Myös tyynyt ja puiset rakennuspalikat olivat tässä käytössä (tyyny/patjaläjään oli lapsesta hauska syöksyä, välillä tuli kuhmu otsaan mutta eipä siitä vauhti juuri hiljentynyt). Kun perheen äiti innostui paperimassa-askartelusta, löytyi lepselle uusi riemunaihe: sanomalehteä sai repiä pieniksi paloiksi ja vieläpä AUTTAA äitiä. Lapsi myös teki (toki ohjatusti) omia paperimassatöitään; taas sai sotkea liisterin kanssa ja peuhata paperinpaloissa. Onneksi perheellä oli asunnossaan huone, jonka saattoi valjastaa kaikenlaiseen "ei niin siistiin puuhaan" ja siellä myös lapsi sai olla väljemmin & oven sai kiinni vieraiden tullen tai kun kaaos alkoi ärsyttämään. Ehkä näiden tekemisten ja toisaalta kasvun ja kehityksen myötä täystuho sai kiinni rakentavammista touhuista kuin vain päättömästä tuhoamisesta. Ja mikä ehkä tärkeintä - vanhemmat näkivät lapsensa tuhovimmassakin jotain positiivista aiemman hermostuksen sijaan. Muutos tapahtui toki pidemmällä aikavälillä. Nyt vauhtiveikko on reipas tokaluokkalainen, joka on kovin kiinnostunut purkamaan erilaisia laitteita. Taitaa tulla hienomekaanikko... ;D
Tsemppiä teille, arki on varmasti haasteellista moisen vauhtitapauksen kanssa. Ihana mies sinulla kun osallistuu ulkoilutuskuviolla tilanteeseen! Ota tilanne puheeksi seuraavan kerran neuvolassa jos tuntuu ettei tämä jää vain vaiheeksi.
Meillä on pojalla saman tyyppistä "toimintaa". Olen aina ajatellut että hän on utelias kuten olin itsekin lapsena. Hän haluaa tutkia miten mikäkin pysyy koossa ja mitä minkäkin sisältä löytyy.
Itse en kyllä koskaan uteliaisuudestani huolimatta hajottanut tavaroita ja olen laittanut tämän tuhovimman -pojat on poikia yleistyksen piikkiin. Tilanne on rauhoittunut kovasti nyt kun 4v on tullut täyteen. Toivottavasti teilläkin rauhoittuu.
Meillä on mummi heitti viikonloppuna jo juttua kuinka tällaiseen vaivaan on olemassa lääkkeitäkin.... :D
-kyllä, hammastahnatuubissa on yli viisi metriä sisältöä.