Jos et kerran vihaa

Edes noin haluaisin yhden miehen kertovan asiansa...
Kun ne oikeat kohtaa, ikuinen jääkuori ympäriltä pikkuhiljaa sulaa ja häviää ympäriltä...

juuri sinun kirjoittaneen tämän. Mutta en enää jaksa päätellä täällä mitään.
Mäkin ehkä ajattelen susta jotain tohon tapaan. Eikä sun tarvitse sitä pelätä. Eikä naamioista lupumista.

pystyt murtautumaan sieltä muuriesi sisältä ulos, sillä niinkuin olet jo huomannutkin, niin kaipaat jotain muutosta siihen itsekin. Ei kylläkään pitäisi ajatella itsestään noin huonosti, sillä kaikki ovat aivan yhtä arvokkaita, eikä kukaan ole virheetön. Pienin askelin eteenpäin.

--- kirjoitti:

pystyt murtautumaan sieltä muuriesi sisältä ulos, sillä niinkuin olet jo huomannutkin, niin kaipaat jotain muutosta siihen itsekin. Ei kylläkään pitäisi ajatella itsestään noin huonosti, sillä kaikki ovat aivan yhtä arvokkaita, eikä kukaan ole virheetön. Pienin askelin eteenpäin.

olemme kaikki samanarvoisia. Mutta jos muurit tarkoittavat sitä, että jatkuvasti loukkaa ja satuttaa muita, on ihan oikein myöntää se itselle kaunistelematta, että siltä osin on "vähemmän hyvä". Kaikki eivät tosin pysty edes sitä tiedostamaan ja myöntämään itsessään, joten aloittaja on hyvällä tiellä joka tapauksessa. Toivon hänelle/ sinulle voimia taisteluusi. Loppujen lopuksi ap uskon, että taistelusi on sitä, että ylläpidät muuria joka päivä ja joka hetki. Luopuminen naamioista olisi luopumista taistelusta. Kuin päässtäisit irti jostain, mitä puristat silmät sokeina. Mitä voisi tapahtua? Mitä luulet, että sinulle silloin tapahtuisi? Olisin mielelläni tukenasi, jos vaan jotenkin voisin.

***** kirjoitti:

olemme kaikki samanarvoisia. Mutta jos muurit tarkoittavat sitä, että jatkuvasti loukkaa ja satuttaa muita, on ihan oikein myöntää se itselle kaunistelematta, että siltä osin on "vähemmän hyvä". Kaikki eivät tosin pysty edes sitä tiedostamaan ja myöntämään itsessään, joten aloittaja on hyvällä tiellä joka tapauksessa. Toivon hänelle/ sinulle voimia taisteluusi. Loppujen lopuksi ap uskon, että taistelusi on sitä, että ylläpidät muuria joka päivä ja joka hetki. Luopuminen naamioista olisi luopumista taistelusta. Kuin päässtäisit irti jostain, mitä puristat silmät sokeina. Mitä voisi tapahtua? Mitä luulet, että sinulle silloin tapahtuisi? Olisin mielelläni tukenasi, jos vaan jotenkin voisin.

Loukkaava ihminen on useasti loukattu. Hän on imenyt itseensä pahaa ja on hyvin haavoittuvainen, Tällainen ihminen ei enää erota, koska joku ihminen tarkoittaa hänelle hyvää. Hyvään vastataan hyvällä. Tue tällaista myötä- ja vastamäessä, opeta hänet luottamaan ihmisiin.

..saada sulta tollanen viesti, mutta enpä taida ihan tosissani enää jaksaa uskoa, että minusta mitään piittaisit, saatika haluaisit olla mun kanssa (??!)

No, jokin sai mut kuitenkin vastaamaan sulle. Ehkä sen on toiveajattelua tai jotain, että viestisi kuitenkin olisi mulle ja että kaikesta huolimatta jotakin kaunista olisi herännyt sinunkin sisälläsi.

jollekin henkilölle kirjoitti:

Loukkaava ihminen on useasti loukattu. Hän on imenyt itseensä pahaa ja on hyvin haavoittuvainen, Tällainen ihminen ei enää erota, koska joku ihminen tarkoittaa hänelle hyvää. Hyvään vastataan hyvällä. Tue tällaista myötä- ja vastamäessä, opeta hänet luottamaan ihmisiin.

Mutta mikään ei oikeuta loukkaamaan toisia. Ei edes omat koetut loukkaukset ja haavat - olivat ne kuinka syviä tahansa. Sellainen on vain saman taakan siirtämistä eteenpäin, toisille.

Jokaisella, myös loukatulla, on vastuu omasta käytöksestä. Toisia ei voi siitä asettaa vastuulliseksi.

Asian toinen puoli on se, että nuo ehkä kaukaisessakin menneisyydessä koetut loukkaukset on hyvä käydä läpi ja antaa anteeksi itselle ja muille. Ja opittava arvostamaan itseä juuri sellaisena kuin on. Ei se ole helppoa, en ollenkaan vähättele. Siinä juuri mielelläni tukisin, jos voisin. Mutta en ollenkaan välittäisi toisesta, jos hyväksyisin loukkaavan käytöksen. Rakkaus on myös rajojen asettamista.

Tämä kappale on sinulle. En löytänyt laulua, tässä sanat (laulu on tosi hyvä). Toivottavasti saat myrskyn laantumaan, uskon että pystyt siihen.

http://elwood.hellfish.org/sanat/0305.htm

kihisen uteliaisuudesta
tietää, mitähän se nyt sitten on, jota mä olen, mitä sä et jotenkin tiennyt mun olevan.. Itse asiassa veikkaampa, se se, mitä sä tunnistat mussa onkin se puoli sussa, mitä sä ujottelet siellä jossain omissa sopukoissasi. Nimittäin totuushan nyt vain on se, et mä olen mä ja en sen enempää eikä mussa valitettavasti ole mitään salaisuuksia, paitsi pienet tissit ja topparintsikat. Näin kuten useilla muillakin naisilla tää julkinen salaisuus. Ja se, mitä sä jotenkin löydät kun kohtaat mut, on valitettavasti sun omaa salaisuuttasi..
ei se mitenkäään mua haitanne. Mut se on ihan sun oma juttu.

mitä sä itseäs tolleen haukut. pyydä anteeks itteltäs noita juttujas ja mieti tarviiko pyytää muilta ja ala sit elään ihan normaalisti!!! Ja lopetat ton itses morkkaamisen. Ihan tyhmää.