niin siis miten mies voi yhtäkkiä paina off nappia päässään ja jättää toisen huomiotta täysin vailla mitään selityksiä, mikä siihen voi olla syynä? Onko joku tehnyt niin ja jos niin miksi? Itse ajattelen että en sittenkään tunnistanut häntä ihmisenä vaikka nin kuvittelin. Tollasesta jää vain kauhean kova kaipuu ja ikävä ja lisäksi syyttää itseään.
Voisko joku mies
naiselle selittää
20329
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
..siis toinenkin haluaisi tuohon kysymykseen miehisen näkökulman vastauksen, koska tunnistan off-oireyhtymän
...mistä siinä on kyse.
Putki kääntyi eri suuntaan.
Tällehän voi olla monta syytä:
1. Oletko itse hölmöillyt -> katso peiliin
2. Mies on mulkku
3. Miehellä on joku muu kiikarissa
4. Miehelle loppui rohkeus
listaa voi jatkaa loputtomiin
Itsekin olen pohdiskelujen jälkeen tullut siihen tulokseen, että voisi olla rohkeutta vailla oleva mulkku...
Niinkuin me kaikki miehet!
...että mies ei välttämättä ole unohtanut, mutta pystyy kyllä olemaan ilman mitään yhteyksiä naiseen vaikka kuinka kaipaisi.
no kerro ihmessä miksi näin?
..kiertämään kehää. Eli katso esim. kohdat 1 ja 4 tosta toisesta viestistä.
Mikäs miehen rohkeuden nyt niin voi viedä että käyttäytyisi niin törkeästi?!
Olette te naiset hankalia! Ei se tule ikinä täällä netissä selviämään. Sun pitää varmaan kerätä rohkeutta ja kysyä siltä mieheltä.
ite oot hankala ; ) Kylläkai mä sen nyt tiedän että ei ne asiat täällä selviä, mutta kuitenkin, niih.
Voihan siis olla niinkin, että miesten ja naisten aivot toimivat tässä suhteessa erilailla. Nainen käsittelee tunneasioitakin teoriatasolla ja haluaa analysoida ja saada selvyyden aina kuhunkin käyttäytymiseen. Mies vaan toimii, eikä sen kummemmin pohdi mihin se johtaa ja mitä toinen siitä ajattelee. Voisiko olla näin miesten Mies?
Ja tässä kysymisessä on kaksi pointtia: miksi pitää aina kysyä, miksei vastaus voi tulla ilman kysymistä??
Miehet yrittävät myös lukea ja tulkita naisen käyttäytymistä, sanoja ja tekoja. Mutta koska harva mies ajattelee samalla tavalla kuin nainen, mies voi helposti vetää vääriä johtopäätöksiä omista tulkinnoistaan. Juuri tästä syystä miesten ja naisten pitäisi yrittää puhua mahdollisimman suoraan asioista keskenään.
Itse en ymmärrä miksi ihmissuhdeasiossa monet pelaavat jotain peliä tai yrittävät esittää vaikeasti tavoiteltavaa. Mielestäni tällä tavalla antaa toiselle helposti väärän kuvan itsestään tai tunteistaan.
Leikit leikkikehään, aikuiset puhuvat suoraan.
että oli kyse naine-mies,nainen-nainen tai mies-mies,niin ei pitäisi tulkita eleitä ja ilmeita vaan oikeesti keskustella,kuten aikuisten,sillä eihän ne asiat muuten selkene. Vaikeushan on vain siinä ensimmäisessä stepissä, että kumpi sen ottaa ja kokeeko sen niin,että jos tuon ajatukseni esille voin "menttää kasvoni",mutta niinhän se elämässä aina välillä on...aina ei voi voittaa.
Itse olen aina törmännyt miehiin jotka ovat SELVÄSTI osoittaneet kiinnostuksensa.... ei ole paljon jäänyt arvailujen varaan......
Oletkos miettinyt asiaa ollenkaan siltä kantilta, että olisiko sun käytöksessäsi tai esiintymisessäsi kenties ollut jossain vaiheessa toivomisen varaa?
Oletko mennyt tekemään jotain peruuttamatonta?
Päästänyt suustasi jotain epämääräistä, joka on saanut miehen hämilleen ja epävarmaksi?
No toki olen miettinyt ja ei asiat ole aina mustavalkoisia...
Toki suuremmassa säälissä olen mennyt toiseen äärilaitaan ja etsinyt syitä vain itsestäni ja todennut, että parempi pysyä kokonaan erossa kaksilahkeisista.
oletteko itse tehneet niin ja miksi? Kun haluaisin niin ymmärtää ja juurikin tarkastella myös omaa käytöstäni asiassa mutta en voi häneen enää yhteyttä ottaa, valitettavasti tilanne vaan on niin. Vaikka eihän asiat näin täällä selviä, mutta ehkä olo helpottuisi ; (
oman versioni, en ole koskaan tullut sinuiksi fyysisen läheisyyden suhteen, se on piesty minusta jo lapsena pois, siis luottamus toiseen ihmiseen. Isäni mm. monesti kertonut ihmetelleensä miksi en viihtynyt sylissä pienenä, vaan ruvennut huutamaan ja pelkäämään, en silti ole vihainen vanhemmilleni, en ainakaan tunnusta.Parhaansa vanhemmat kuitenkin ovat omista lähtökohdistaan yrittäneet.
Yritän kuitenkin urheasti ja toisia kunnioittaen kahlata läpi elämän, pyrkimyksenä löytää rauha sisimmästä, onnihan ei ole meidän ulkopuolellamme. ihmisiä ei kannata suoraan tuomita, ongelmat ovat monesti kovin monisyisiä, kunnioittakaa ja rakastakaa toisianne :)
Ps. Minäkin olin pitkään ihastunut erääseen työpaikan norjavartiseen naiseen, olen hyväksynyt kuitenkin rajoitteeni, olen mielestäni onnistunut liiankin hyvin tukahduttamaan tunteeni häntä kohtaan, taas osa minusta on kuollut pois, joskus hetkittäin se saattaa näkyä pienoisena surumielisyytenä ulospäin.Annetaan anteeksi toisillemme.
Toki lapsuuden kokemuksilla ja käyttäytymismalleilla on vaikutusta myöhempään elämään.
Minulla ei lapsuudesta ole juurikaan muistikuvaa hellyydenosoituksista ja tuskin olen niissä kauheen hyvä nytkään. Samoin ohjeiden tarkka noudattaminen ja pikkutarkkuus korostuivat huomattavasti ja olen varmaan itse nykyisin pilkun tarkka. Taas alkoholin käytöstä olen varmaan saanut riittävästi lapsuudessani,joten en ole itse sitä juurikaan ole oppinut käyttämään. Eli kyllä kaikkeen käyttäytymiseen varmaan syynsä löytyy ja kaikkia pitäisi pystyä arvostamaan erilaisuuksistan huolimatta ja hyväksymään erilaiset käyttäytymismallit vaikka se onkin välillävaikeaa ja aiheuttaa harmaita hiuksia ja turhautumista.