Otsikko kertoo luultavasti kaiken asiastani, mutta kerron hieman lisää.
Masennuin pahasti murrosiässä (tyypillistä, tiedän) rakkausasioiden mennessä pahasti vinoon. Kaikki muukin tuntui menevän persiilleen, joten homma jatkui. Nyttemmin olen kiivennyt ylöspäin traumoistani osittain selvinneenä, mutta alkoholismi häämöttää edessä.
Apua en halua/tarvitse kun olen selvinpäin, mutta haluan kun olen kännissä. Jostain syystä humala tuo tunteeni esille, ja tajuan jopa yrittää auttaa itseäni. Nykyään poltan 20-40 tupakkaa päivässä ja juon 3-4 kertaa viikossa itseni humalaan. Kerran jopa soitin auttavaan puhelimeen (vai mikä onkaan) ja keskustelin hetken ongelmistani. Humalassa. Seuraavana päivänä selvinpäin en edes välittänyt tapahtumasta, ajattelin vain sen olevan seurausta humalatilastani. Homma toistui ja ajattelin olevani tunteellisempi selvänä. En tunne juurikaan inhimillisiä tunteita ilman huumaavia aineita.
Kysymyksenä on:
1. Pitäisikö minun hakea ammattiapua?
2. Paljonko se maksaa? (he, he)
3. Onko runsas alkoholinkäyttöni heijastusta normaalipäivien harmauteen?
4. Kuinka helvetissä voin hakea apua selvänä, kun silloin ei vaan kiinnosta? Vedänkö aamujurrit ja menen kallonkutistajalle ympäripäissäni?
"Masennukseni" ei haittaa työntekoani. Saattaa haitata sosiaalista elämää. Tämä siltä varalta, että joku ammattitohtori sattuu täällä vierailemaan.
Masennuin pahasti murrosiässä (tyypillistä, tiedän) rakkausasioiden mennessä pahasti vinoon. Kaikki muukin tuntui menevän persiilleen, joten homma jatkui. Nyttemmin olen kiivennyt ylöspäin traumoistani osittain selvinneenä, mutta alkoholismi häämöttää edessä.
Apua en halua/tarvitse kun olen selvinpäin, mutta haluan kun olen kännissä. Jostain syystä humala tuo tunteeni esille, ja tajuan jopa yrittää auttaa itseäni. Nykyään poltan 20-40 tupakkaa päivässä ja juon 3-4 kertaa viikossa itseni humalaan. Kerran jopa soitin auttavaan puhelimeen (vai mikä onkaan) ja keskustelin hetken ongelmistani. Humalassa. Seuraavana päivänä selvinpäin en edes välittänyt tapahtumasta, ajattelin vain sen olevan seurausta humalatilastani. Homma toistui ja ajattelin olevani tunteellisempi selvänä. En tunne juurikaan inhimillisiä tunteita ilman huumaavia aineita.
Kysymyksenä on:
1. Pitäisikö minun hakea ammattiapua?
2. Paljonko se maksaa? (he, he)
3. Onko runsas alkoholinkäyttöni heijastusta normaalipäivien harmauteen?
4. Kuinka helvetissä voin hakea apua selvänä, kun silloin ei vaan kiinnosta? Vedänkö aamujurrit ja menen kallonkutistajalle ympäripäissäni?
"Masennukseni" ei haittaa työntekoani. Saattaa haitata sosiaalista elämää. Tämä siltä varalta, että joku ammattitohtori sattuu täällä vierailemaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mutta tyttöä kohtaan, sitten selvisi että nojaa, mutta miten parannut siitä heti.
Sä tarvitset kunnollisen toisen suhteen, ei siinä sen kummenpaa, eikä kannata ajatella sitä vanhaa mitenkään.
"se oli psykopaatti" :D -tuo ajattelukuvio voi aluksi auttaa :)
Usko pois kyllä se siitä menee... tiedän joo että on kivuliasta aluksi, mutta, usko pois se kipukin tekee susta vahvemman.
En tunne sitä tyttöä kohtaan muuta ku uskollisuutta. Ystävällistä semmosta. Vahva oon jo, mut kysymys kuuluu: mikä on liian vahva?
Niin ja tosiaan. Siitä "paraneminen" kesti noin 3v. ja en toivo itselleni suhteita nykyäänkään. Tuntuu siltä että eläisin mielummin yksin. Olen luultavasti ollut humalassa jokaista viestiä kirjoittaessa.
Myös: Tiedän varmuudella. että tyttö on pyskopaatti.
Ja: En toivo toista suhdetta, minkäänlaista. Ennemmin oleskelen yksinään kuin lähden heittämään -who the fuck cares- kommentteja.
Aluksi oli kivuliasta, nyt ei enää. Ei vaan tunnu miltään nykyään. Tarviiko tosiaan ammattiapua?