itku oli äänetön
vain muutama raskas kyynel
muilta huomaamaton
osa Sinua, osa itseäni varmaan
kannoin montaa kaipausta
hyväilyjen liikettä
valon pientä välkettä
savunsinistä surujen juovaa
kas niin
tänään näissä leivättömissä käsissäni
tyhjän kehoni raameissa
meren kohina, ontto
aaltojen keinussa
sormien
suudelmiesi vire
kaikuja eilisten elämästä
sokeaa, niin sokeaa askelten ääntä
vain muutama raskas kyynel
muilta huomaamaton
osa Sinua, osa itseäni varmaan
kannoin montaa kaipausta
hyväilyjen liikettä
valon pientä välkettä
savunsinistä surujen juovaa
kas niin
tänään näissä leivättömissä käsissäni
tyhjän kehoni raameissa
meren kohina, ontto
aaltojen keinussa
sormien
suudelmiesi vire
kaikuja eilisten elämästä
sokeaa, niin sokeaa askelten ääntä
Vastaukset 20
Vanhimmat
Runonautinto täs kärsii kun saa rollata sivua kuin heikkomielinen... :/
Mut onhan upeeta luettavaa Sinulta taas !!
PS:
Kokeilen tässä samalla sitä Tuomirannan kikkaa -
eli rivivälin pienentämistä samallalailla...
Palajan kertomaan jos onnistui =)
ja kiitz - piits =)
Mie hyrisen tyytyväisyyvestä.
Tästä oli muuten eilen sellainen arkisempi versio,
jos niin voi sanoa. Se meni jotenkin
' itkin tänään
ei
ei se itkua ollut
vain muutama painava kyynel ' etc
Muokkailin aamulla hiukka.
Timantin runon
heitit heti
aamutuimiin
ihan kokonaan siinä elin
oli henkäys mun ihollain
niin koskettavasti '
sanasi pudottelit
kuin urkujen pauhu
koko elämän kuva
siiinä tuli
Linda sanattomaksi teit yks onnistunein runo oli kuvauksesi
miten upea palaute,
erityisesti tuo urkujen pauhu ja kaikki
muukin.
Kiitoskiitos, olen otettu.
Sinäkin toit aamuuni auringon.
Ikävä Rakkaudessa kuin kyynel kirkas,
silmäkulmia kuin hellin sormin koskettava,
kaipaus kuin sivelyä ihon pinnalle, ehyt
lämmin ote ja kuitenkin syvälle liukuva,
Ja ei minun tarvitse katoa sinuun edes,
ei tunnustella sylisi pohjaa, lämpösi kuumaa
lähdetä, kuitenkin tunnen sinut kokonaan ja
jokin Sinussa minun kättäni itseesi ohjaa..
Suudelmia, nautintoja kanssasi kuin
kahden linnun lentoa ilmanlassa vapaina siivet
toisiaan koskettaen, käsivartemme, vartalomme,
uumasi käteni alapinnalla lämpönä kaartuen..
Äänesi, vaikka olisin kuuro ja sokea, sen kuulisi,
pinnalleni tulisi Sinusta säteitä, ihosi hipaisu minuun
tuntuen, tietäisin, se olet Sinä, vain Sinä, olisit
luonani ja päätyisit minuun, kokonaan uupuen..
sellainen...vain Sinä..
http://www.youtube.com/watch?v=xvz8SzdY7c0&feature=related
Kiitos Runostasi.
Vaikka muuten itku voi olla repivää,
traagista, suru särkevää, sirpaleiksi tuottavaa..
Rakkaudessa se kaikki, on äänetöntä sanomaa,
jota vain sydän kuulee ja sielu taltioi piirroiksi
pinnalleen..
Kun kaipuun sormi ne tapaa, aina silloin
kaipuun kyynelet hyväilet silmäkulmia ja
mitä kerran oli, herää hengittämään..
Sokeaa, mutta mikään ei niin selkeää..
Tämä Rakkausrunosi kertoi luovuutesi
voimasta ja rohkeudesta.
Olit jättänyt ajatustesi väliin tyhjän jäljen,
lukijalle tilaisuuden täyttää se itse, omalla
mielellään.
Tekniikka vaatii taitoa, jotta teksti pysyy koossa,
Runo yhtenäisenä.
Loppuitulos oli rakenteellisesti onnistunut
ja tämä oli kerrassaan hieno Runokokonaisuus.
Nautittava ja hienoja mausteita sisältävä
kokonaisuus Rakkausrunona.
Hienoa!
Voimia ja kannustusta Sinulle päivääsi.
Mikä nautinnollisista nautinnollisin liite * huokaa *
enkä biisiä olekaan aiemmin sen kaltaisena kuullut,
hieno toteutus kuvasarjan kanssa.
Ja tietysti runosi vain antaa lisäväriä ja pehmeyttä,
kauneutta ja ehdotonta nautintoa jokaisella säkeellä.
Lauseiden ja sanojesi tuoreus ihmetyttää joka
kerran, uskomaton on sanavarastosi johon meillä
jokaisella pitäisi olla samat mahdollisuudet. Mutta vain
Sinussa täydentyy rakkaus sellaiseksi aarteeksi, jota voi
ihailla ja maistella loputtomiin kyllästymättä. Kuin kauneinta
timanttia.
En voi enkä halua kertoa julkisesti, mikä oman runoni syy ja
aihe on, kipeä asia kuitenkin. Kirjoitin siitä eilen toisenlaisen
version ja tämän kirjoitin aamulla, avaamatta sitä eilistä. Jäi
vain harmittamaan, että oli suunnitelmissa lisätä siihen musiik-
kiliite joka olisi ollut osuva aiheeseen, unohtui.
Kiitän kannustuksestasi ja aina yhtä upeasta palautteesta.
Iloa päivääsi kovasti, täällä on muuten tullut valkeaa hippua
taivaan täydeltä.
Niiin' määrätietoisella tavalla kuin vain runo voi, tämä kulki läpi sen syvimmänkin.
Kuin lapsi silmät loistaen voisin sinua katsoa, luettuani tämän; Silmistäni lukisit kaiken sen,
mitkä sanoilta piiloon jäävät.
Mie olen kyllä nyt iloinen Sinun runostasi,
sydän sen sanoi.
Hiljenen.
Hienoa päivänjatkoa !
Sinä yllätyksellisistä yllätyksellisin mies.
Paljon mahdollista, että silmiin katsomalla olisitkin
lukenut minua. Ja luulenpa, ettei olisi tarvinnut
kauaakaan sitä tehdä eilen, kun olin runon synnytys-
tunnelmissa vaikka tämä ei ollutkaan se ap:n versio.
Ilo on minun puolellani, Sie mokoma Katkennut kanta
ja käsien sormet ja olikohan niitä vielä joku muukin =)
Mutta kuten huomaat, vaikka kirjoitat millä nicillä
löydän runosi aina ( ainakin lähes aina ) tietämättä,
että Lastuhan se veijari kirjoituksen taakse kätkeytyy.
Kiittäen ilman pokkaamista, niiaten sillai oikeen wanhan-
aikaisesti.
PS Harmittaa tämä vika, joka täällä nyt on ja lisäilee noita
rivivälejä ( aloitukseenikin tullut joka säkeen lauseiden väliin
yksi ylimääräinen. Hankaloittaa lukemista ja keskittymistä )
hienoa,aikuisen naisen tekstiä !
kiitos lukuhetkestä linda :)
kaipa näillä kymmenillä voidaan jo puhua
aikuisen naisen kirjoittamisesta.
Kiitos kuuluu aina kommentoijalle,
nyt siis Sinulle;
nöyrästi KIITÄN ja toivotan oikein hyvää päivän jatkoa.
... kovasti sattuu
pieneen sydämeeni
joka on aivan täynnänsä
suuria tunteita.
kuinka tunnen kaipaukseni
rakkauteni
koskettavan
hyväilevän
vain selkääsi
kun käännyt pois minusta.
rakasta minua
niin pientä
satuttavaa sydäntä
kuin minä sinua.
kyllä on kauniin koskettavaa tekstiä
jota suru hallitsee.
on hämmästyvän taidokasta taidon näytettä kuinka hyvin
saat meren runoihisi mukaan,
siinähän ihokin jo kalpenee.
hyvä upea linda !!!
ja elämä ottaa.
Joskus suru saa tällaisiakin muotoja josta
Sinä ystäväni niin koskettavan kauniisti olet
palautteesi jättänyt. Luet minua melkoisen
hyvin, rivien välitkin.
Löysit paljon herkkiä ja sisinpääni osuvia sanoja
runostani, kiitos olkoon osanasi ja iloa päivääsi myös.
Olet aarre.
http://www.youtube.com/watch?v=HiT7C2mRKuI
ei ollut tarkoitus,
vaikka mieli olikin maissa kirjoittaessa.
Kiitos kommentoinnista ja nostalgisesta liitteestä,
mahtavaa.
Taas sitä surussa ja murheessa rypemistä.
Miksi et tee iloisia runoja?
ja kommentoija.
Jos suru asuu ihmisessä, on vaikeaa
kirjoittaa iloisia sanoja ja lauseita.
Kiitos kommentoinnista.
kyyneleissäni luoksesi,
kaipuuni kyyneleet
ovat kuivuneina vanoina ihollani.
Ne kuvaavat kosketustasi
joka on vielä minussa kiinni,
ihoni monissa juovissa.
Kuinka sokea rakkaus onkaan ?
Aina uudelleen ja uudelleen,
luotan ja uskon odottaen
pettymyksen palaavaksi.
Ilman kyyneleitä.
Kiitos linda ! J
' kuinka sokea rakkaus onkaan '
ja kaiken tuon muun, sydäntä sykähdyttävän
kauniisti ja liikuttavasti.
Runoilija,
nöyrä kiitos tekstistäsi. Siinä puhuu aikuisen
miehen sydän ja sielu.
Hyvää viikonloppua Sinulle,
t. linda
pidän pidän
sanojen keinusta
niin niin
ei aina paljon
ole paljon
pienet ovat
jos ne ymmärtää
Sinun sanojesi kimarasta,
pienesti PALJON.
Kiitos Peres !