Näinhän se on!
Heiveröiset johtajat tuppaavat mielistelemään vahvinta, mutta itsenäiset kykenevät toimimaan sillä tavoin, että oikea tieto kantautuu oikeisiin korviin ajoisssa. Varmasti olemme viime aikoina havainneet, että tilasto kertoo tulkinnan jälkeen ainoastaan sen, minkä johtaja haluaa tietää. On eri asia nälviä ja haukkua persoonaa kuin asiaa, mutta monikin johtaja ottaa nokkiinsa asiallisen kritiikin syyttä suotta. Käy kuin käy, mutta mokailujen jälkeen on helppo havaita, kuka oikeasti välittää valtiomme eduista ja kuka ainoastaan omasta urastaan.
Harva rohkenee Suomessa esittää mielipiteitään julkisesti, sillä meillä johtajiksi on noussut väkeä, joka on sielullisesti sukua Saddam Husseinille ja muille yksinvaltiaille. Tietysti Facebook on noussut jo välineeksi vähentää työväkeä yrityksistä, koska yksityisajattelu on kiellettyä maassamme. Työnantaja voi vaatia täyttä mielistelyä, koska maksaa palkkaa väelleen. Toivottavasti kenraalit saavat kertoa mielipiteensä presidentille pelkäämättä irtisanomista, sillä sodan ja rauhan kysymyksissä mielipiteitä voi olla suuntaan jos toiseen.
Yleisradionkin toimittajat voivat kirjoittaa, että työntekijä sai potkut, kun mokaili Facebookissa. Sellainen yrityskulttuuri on maamme tiedotusvälineissä, joten eipä ihme, että tällaisessa sosiaalisessa mediassa voin kirjoittaa herkeämättä asioista, joista muut vaikenevat. Kieli keskellä suuta on nykyajan ihmisen osattava olla, joten kaikki oppivat elämään kuin poliitikot, jotka mielistelevät kansalaisia kuvitellessaan, mitä väki haluaa kuulla.
Kokoomuslaiset ministerit halusivat parantaa suhteita Natoon, minkä vuoksi he halusivat lähteä soitellen sotaan, mutta presidentti teki päätöksensä vastenmielisyyttä tuntien, koska hän halusi pitää Suomen rauhanturvaamisen mallimaana. Tosin en tiedä asiaa varmasti, mutta sellainen tunne on välittynyt tehdyistä päätöksistä kansalaisten suuntaan. Kävi siis siten, että kokoomusministerien halu parantaa suhteita Natoon heikensikin niitä. Touhuilu osoitti, ettei heikkoa ministeriä tai presidenttiä jätetä meillä yksin, vaan kaikki mielistelevät toisiansa tukien, kuten heikoilla on tapana.
Heiveröiset johtajat tuppaavat mielistelemään vahvinta, mutta itsenäiset kykenevät toimimaan sillä tavoin, että oikea tieto kantautuu oikeisiin korviin ajoisssa. Varmasti olemme viime aikoina havainneet, että tilasto kertoo tulkinnan jälkeen ainoastaan sen, minkä johtaja haluaa tietää. On eri asia nälviä ja haukkua persoonaa kuin asiaa, mutta monikin johtaja ottaa nokkiinsa asiallisen kritiikin syyttä suotta. Käy kuin käy, mutta mokailujen jälkeen on helppo havaita, kuka oikeasti välittää valtiomme eduista ja kuka ainoastaan omasta urastaan.
Harva rohkenee Suomessa esittää mielipiteitään julkisesti, sillä meillä johtajiksi on noussut väkeä, joka on sielullisesti sukua Saddam Husseinille ja muille yksinvaltiaille. Tietysti Facebook on noussut jo välineeksi vähentää työväkeä yrityksistä, koska yksityisajattelu on kiellettyä maassamme. Työnantaja voi vaatia täyttä mielistelyä, koska maksaa palkkaa väelleen. Toivottavasti kenraalit saavat kertoa mielipiteensä presidentille pelkäämättä irtisanomista, sillä sodan ja rauhan kysymyksissä mielipiteitä voi olla suuntaan jos toiseen.
Yleisradionkin toimittajat voivat kirjoittaa, että työntekijä sai potkut, kun mokaili Facebookissa. Sellainen yrityskulttuuri on maamme tiedotusvälineissä, joten eipä ihme, että tällaisessa sosiaalisessa mediassa voin kirjoittaa herkeämättä asioista, joista muut vaikenevat. Kieli keskellä suuta on nykyajan ihmisen osattava olla, joten kaikki oppivat elämään kuin poliitikot, jotka mielistelevät kansalaisia kuvitellessaan, mitä väki haluaa kuulla.
Kokoomuslaiset ministerit halusivat parantaa suhteita Natoon, minkä vuoksi he halusivat lähteä soitellen sotaan, mutta presidentti teki päätöksensä vastenmielisyyttä tuntien, koska hän halusi pitää Suomen rauhanturvaamisen mallimaana. Tosin en tiedä asiaa varmasti, mutta sellainen tunne on välittynyt tehdyistä päätöksistä kansalaisten suuntaan. Kävi siis siten, että kokoomusministerien halu parantaa suhteita Natoon heikensikin niitä. Touhuilu osoitti, ettei heikkoa ministeriä tai presidenttiä jätetä meillä yksin, vaan kaikki mielistelevät toisiansa tukien, kuten heikoilla on tapana.
Vastaukset 3
Vanhimmat
SE ON NÄÄÄTTE LAKEEKUKSIEN USKONTO!
Jotkut väittävät, ettei lakeuksilla pyydetä kahteen kertaan, jos kutsutaan vaikka syntymäpäiville. Ellei kerrasta usko, joutaa olla tulematta. Silti ei suututa, vaan arvellaan ainoastaan, mikä kauheus pidätteli pyydettyä. Oikein onkin ajatella tuolla tavoin, koska murheensa kaikilla.
Ja oma ajatus on tärkein, eikä suotta surra, mutta auta armias, jos toinen rakentaa ison talon. Pakko on tehdä viereen entistä koriampi, joka saa toisenkin taas korottamaan tupansa korkeutta. Taivas on kattona, ei muu. Palaute tulee tekona, eikä puheena. Ja asiaa kirjottavalle on vaikea vastata, jos tietää, ettei paremmaksi voi pistää.
analyysi.