Itse diagnosointia ei pitäisi harrastaa, mutta olen huolestunut tulevasta työelämästäni. Olen vielä opiskelija ja työharjoittelu- ja kesätyöt ovat tuoneet mieleeni huolenaiheita. Mietin voisiko ongelmaani olla syynä mahdollisesti add. Minulla on diagnosoitu traumaperäinen stressireaktio ja pakko-oireinen häiriö, jotka ovat nyt hallinnassa, mutta...
Lapsesta asti olen ollut hiljainen haaveilijatyyppi. Koulussa olen pärjännyt hyvin, koska tunnit haaveilin ja kokeisiin pakotin itseni lukemaan ja oppimaan ulkoa. Aina en ymmärtänyt lauseita, mutta opettelin vaikeimmat täysin ulkoa. Eli periaatteessa asioiden selittäminen omin sanoin ei oikein onnistunut koskaan. Matemaattiset tehtävät eivät sujuneet, koska en jaksanut keskittyä niihin eikä ne siis kiinnostaneetkaan.
Nykyään opiskelen alaa, joka kiinnostaa... Joten yleensä jaksan olla motivoitunut. Silloin, kun en jaksa tipun kärryiltä. Välillä tehtävistä ei tule mitään, vaikka kiinnostaisi, koska täytyisi etsiä tietoa, mutta en ymmärrä mitä luen tai en jaksa keskittyä ohjeisiin, jotka ovat kirjallisia varsinkin, jos ovat englanniksi. Huomaan usein lukevani lauseita, mutta olenkin ajatellut jotain omia ja en tajunnut mitään lukemastani.
Kuuntelu on vaikeaa, jos olen keskittynyt johonkin mielenkiintoiseen. Aina en jaksa kuunnella loppuun ja keskeytän. Tai ajattelen omia enkä tajua keskittyä asiaan. Saatan vain tuijottaa eteenpäin ja olla sen näköinen kuin seuraisin, mutta oikeasti en seuraa. Kun selitän asioita saatan vaihtaa aiheesta toiseen eikä muut ymmärrä mistä olikaan puhe. Kaikkea tälläistä.
Toisaalta minulle ei ole väliä sillä onko tämä add:ta vai ei. Mutta minua häiritsee se, että työelämässä en välttämättä voi uppoutua vain omiin maailmoihin. En jaksa olla kiinnostunut edes helpoista tehtävistä. Saan ne kuitenkin tehtyä, kun minulle tulee sellainen asenne päähän että saatana vittu mähän teen tän kun on pakko olla paras. Sitten raivoan vapaa-aikana, kun ei kiinnosta ja en jaksa. Pää hajoo. Entäs sitten kun olisikin vaikea tehtävä enkä saa tehtyä edes kiinnostavia vaikeita tehtäviä? Stressaan ja tunnen huonoa omaa tuntoa, jos joku asia menee pieleen, vaikka syy ei olisi minun. Montaa isoa projektia en pysty tekemään samaan aikaan luultavasti. Siis tämä minun sekoaminen, kiinnostuksen puute ja jaksaminen huolestetuttaa, koska en ole vielä työelämässä, mutta jo muutaman viikon kesätyön aikana tälläisiä oireita ilmenee.
Toisaalta siis olen hyvinkin huolellinen ja pitkä jänteinen, jos asia kiinnostaa. Muuten olen vittuuntunut ja hajoilen, kun ei jaksa eikä pysty. Olen myös hyvin impulsiivinen persoona, kiivastun helposti. Olen huomannut, että tuo pakko-oireisiin tarkoitettu lääkitys on hiljentänyt päätänä jonkin verran, että nykyään saan itseni herätettyä helpommin haavemaailmoista... Mutta, kun kokeilin lopetusta, niin päässä oli liikaa ajatuksia. Meinas hajota pää ku ajatukset ei lopettanut. Tein jonkun suuntaa antavan testin, jossa oli yli 70 pistettä, tarkottais add:tä. Sain 82...
En tiiä mitä tää voisi olla? ADD? Kuulostaako mahdolliselta? Joku muu...
Lapsesta asti olen ollut hiljainen haaveilijatyyppi. Koulussa olen pärjännyt hyvin, koska tunnit haaveilin ja kokeisiin pakotin itseni lukemaan ja oppimaan ulkoa. Aina en ymmärtänyt lauseita, mutta opettelin vaikeimmat täysin ulkoa. Eli periaatteessa asioiden selittäminen omin sanoin ei oikein onnistunut koskaan. Matemaattiset tehtävät eivät sujuneet, koska en jaksanut keskittyä niihin eikä ne siis kiinnostaneetkaan.
Nykyään opiskelen alaa, joka kiinnostaa... Joten yleensä jaksan olla motivoitunut. Silloin, kun en jaksa tipun kärryiltä. Välillä tehtävistä ei tule mitään, vaikka kiinnostaisi, koska täytyisi etsiä tietoa, mutta en ymmärrä mitä luen tai en jaksa keskittyä ohjeisiin, jotka ovat kirjallisia varsinkin, jos ovat englanniksi. Huomaan usein lukevani lauseita, mutta olenkin ajatellut jotain omia ja en tajunnut mitään lukemastani.
Kuuntelu on vaikeaa, jos olen keskittynyt johonkin mielenkiintoiseen. Aina en jaksa kuunnella loppuun ja keskeytän. Tai ajattelen omia enkä tajua keskittyä asiaan. Saatan vain tuijottaa eteenpäin ja olla sen näköinen kuin seuraisin, mutta oikeasti en seuraa. Kun selitän asioita saatan vaihtaa aiheesta toiseen eikä muut ymmärrä mistä olikaan puhe. Kaikkea tälläistä.
Toisaalta minulle ei ole väliä sillä onko tämä add:ta vai ei. Mutta minua häiritsee se, että työelämässä en välttämättä voi uppoutua vain omiin maailmoihin. En jaksa olla kiinnostunut edes helpoista tehtävistä. Saan ne kuitenkin tehtyä, kun minulle tulee sellainen asenne päähän että saatana vittu mähän teen tän kun on pakko olla paras. Sitten raivoan vapaa-aikana, kun ei kiinnosta ja en jaksa. Pää hajoo. Entäs sitten kun olisikin vaikea tehtävä enkä saa tehtyä edes kiinnostavia vaikeita tehtäviä? Stressaan ja tunnen huonoa omaa tuntoa, jos joku asia menee pieleen, vaikka syy ei olisi minun. Montaa isoa projektia en pysty tekemään samaan aikaan luultavasti. Siis tämä minun sekoaminen, kiinnostuksen puute ja jaksaminen huolestetuttaa, koska en ole vielä työelämässä, mutta jo muutaman viikon kesätyön aikana tälläisiä oireita ilmenee.
Toisaalta siis olen hyvinkin huolellinen ja pitkä jänteinen, jos asia kiinnostaa. Muuten olen vittuuntunut ja hajoilen, kun ei jaksa eikä pysty. Olen myös hyvin impulsiivinen persoona, kiivastun helposti. Olen huomannut, että tuo pakko-oireisiin tarkoitettu lääkitys on hiljentänyt päätänä jonkin verran, että nykyään saan itseni herätettyä helpommin haavemaailmoista... Mutta, kun kokeilin lopetusta, niin päässä oli liikaa ajatuksia. Meinas hajota pää ku ajatukset ei lopettanut. Tein jonkun suuntaa antavan testin, jossa oli yli 70 pistettä, tarkottais add:tä. Sain 82...
En tiiä mitä tää voisi olla? ADD? Kuulostaako mahdolliselta? Joku muu...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinulla saattaa hyvinkin olla ADD. Kuvailemasi oireet ovat erittäin tavallisia, oikeastaan erittäin tyypillisiä ADD -ihmisille. ADD ei ole oikeastaan sairaus eikä missään nimessä häpeä, vaan tapa, jolla aivosi toimivat. Ikävä kyllä nykyinen maailmanmeno ei ole omiaan kannustamaan ADD -ihmistä pärjäämään yhteiskunnassamme, etenkin kun ADD:n usein liittyy oppimisvaikeuksia. Hakeudu neurologisiin testeihin. Jos saat ADD diagnoosin, niin siitä on hyötyä opiskelujesi järjestämisessä paremmin kykyjäsi vastaaviksi. Monet ADD -ihmiset hyötyvät myös siihen tarkoitetusta lääkityksestä, joten sekin voisi olla kokeilemisen arvoinen asia. Tätä täytyy tietysti miettiä huolella lääkärin kanssa, kun sinulla on jo ennestään lääkitystä.
Kiitän vastauksesta. Taidan seuraavaksi jutella psykiatrin kanssa asiasta...