Kertokaa minulle mitä tehdä? Eräs ystäväni on täysin ADHD-oireryhmän pauloissa. Luin reumapotilaista tällaista tekstiä "Ihminen muuttuu pikkuhiljaa omaksi sairaudekseen. Se hallitsee hänen koko eläämänsä. Kaikki ihmisen kokonaisvaltainen toiminta koskee jollain tavalla tätä sairautta. Ihminen lukee vain ja ainoastaan kirjallisuutta omasta sairaudestaan. Ystävät ovat vain saman sairauden piiristä. Menot koskevat vain ja ainoastaan sairautta."
Ystäväni on juuri tällainen. Mitä ihmettä hänen kanssaan tekisi? Mitkä järkipuheet eivät auta.
Ystäväni on juuri tällainen. Mitä ihmettä hänen kanssaan tekisi? Mitkä järkipuheet eivät auta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Anna hänen kulkea omaa tietään. Jos yrität tuputtaa hänelle "järkipuhetta", niin seurauksena on vastareaktio, ja yhä suurempi upputuminen omaan ryhmäänsä. Noin korjaukseksi mainittakoon, että ADHD ei ole sairaus, vaan neurologinen ominaisuus.
Et ymmärrä ADHD:ta, koska olet itse ns. normaali. Se mikä sinusta voi näyttää ja tuntua normaalilta, voi ADHD:n silmissä olla täysin järjetöntä. Kaikkein pahinta on jos kokoajan keskeytät ADHD:n silloin kun hän on uppoutunut harrastuksensa pariin.
(\__/)
(=*.*=)
(,,)(,,)
Onko ystäväsi kenties saanut diagnoosinsa vasta aikuisena? Se, että ystäväsi elämä tuntuu pyörivän ADHD:n ympärillä johtuu siitä, että ADHD todellakin vaikuttaa ihmisen koko elämään: ihmissuhteisiin, työhön, opiskeluun, raha-asioihin, harrastuksiin, syömiseen, nukkumiseen... On rankkaa tajuta, ettei kykene samoihin asioihin kuin muut. Oma menneisyys ja tulevaisuus esittäytyy aivan uudessa valossa, eikä identiteettikriisistä puhuminen ole varmaan yhtään liioiteltua. Puhun kokemuksesta.
Adhd-diagnosoitu törmää arjessa jatkuvasti asioihin, jotka muistuttavat häntä hänen omista vajavaisuuksistaan ja vaikeuksistaan. Tästä johtuen addeilla on usein huono itsetunto. Se, että ystävät ovat "vain saman sairauden piiristä", johtunee vertaistuen tarpeesta. Helpointa on viettää aikaa sellaisten ihmisten seurassa, joiden kanssa ei tarvitse esittää mitään ja jotka ovat käyneet läpi samoja asioita.
Niin, että tarkotatko sä todella, että sä puhut sille järkee? Että sä tiedät missä sun ystäväsi elämä menee ja se on jotenkin pihalla omasta elämästään? Musta on tavallaan outoo, että sä sanot ystäväsi käyttävän liikaa aikaa adhd: parissa, mutta sulta sitten taas löytyy sopivasti aikaa tulla kirjoittelemaan tänne adhd-ketjuun. Ainakin musta toi on kyllä aika erikoista.
Itselläni epäilen adhd ta itselläkin, koska lapsellani todettiin diaknoosi ja väkisinkin elämä muuttuu ja alkaa muisteleen omaa lapsuutta ja vaikeuksia ja päilen itselläni samaa ja imen tietoa mikä ei ole ollenkaan ihme.
Yritän saada diaknoosin ihan helpottamalla omaa oloani ja saavani sitä kautta terapiaa vertaistukea, koska kuka mua työelämässä ymmärtäis jos ei oo tietoo mikä mua vaivaa, kun en pysty keskittyyn mihinkään suutun helposti jne...monet käsittävät ja pitävät adhd omituisina, mutta kun kertoo suoraan diaknoosin niin sillä tavalla on helppo hävittää ennakkoluulot ja saa sitä mitä tarvitsee kuntoutusta ja vertaistukea.