Ihastumisen fyysiset "oireet"

Ei mitenkään. ;) Paitsi että kaikki maailma sumenee ympäriltä, ja vaikka kuinka keskittyisin muihin niin näen ja koen vain sen yhden ihanuuden lähelläni. Sen jälkeen tunnen, että sydän sykkii liian lujaa, olen liian hermostunut, en tunne nälkää enkä saa mitään alas, ja tunnen lähinnä varsinaista pahoinvointia. Vedän aivan punaiseksi, en pysty puhumaan jos huomaan, että hän on kuulolla.. Hah. Olen niin teini ;) Hirveä mokaamisen pelko.

Vielä kun tietäisin, mitä se vastapuoli ajattelee..

syötyä kyllä saa, mutta ruoka ei kiinnosta ja sitä on melkeinpä nieltävä vaan väkisin. Jos hän on lähellä tai puhumme jostain, on vaikeaa olla katsomatta hänen komeita raamejaan. ;) Katse harhailee kyllä muuallekin ja käsiäkään ei saa pidettyä paikoillaan (lähinnä omien hiusten hiplaamista tms). Sydän hyppii kurkkuun kun hän ilmestyy näköpiiriin.

voi olla ihastumisesta jos ruoka ei mene alas, mutta voi olla myös monesta muustakin, ei ole nälkä, ruoka on pahaa, jos ollut syömishäiriöitä niin syöminen muutenkin vaikeaa, jännitystä muuten vain jne.

oletko kuullut kahvikuppi neuroosista?

ihan älyttömän hyvä fiilis.. Oon yhtä hymyä koko ajan. Ja jos tää ihastuksen kohde huomioi mut jotenki erityisesti niin oon ihan taivaassa. Kyllä mää syötyä saan, mutta ruoka ei enää maistu niin ihmeelliseltä. Nyt on jo ihan älytön ikävä häntä ku siitä on jo melkeen viikko ku viimeksi nähtiin.

Hmmm. Mihin vuorokauden aikaan pahoinvointia erityisesti? Rinnat suurentuneet yllättäen? Toiset ruoka-aineet ei maistu ja toisiin suunnaton himo? Kuukautiset jääneet pois...
Ihastumiseltahan tuo selvästi vaikuttaa, ihan selvästi.

oireet, jos se on aivan vieressä tuntuu siltä ku jalat menis hyytelöksi sit myös rupee ahistaa aivan kauheesti, sydän lyö nopeammin. tekis mieli lähteä karkuun ja toivoa että ei ois koskaan ihastunut siihen.

koko kroppaa kuumottaa, kädet melkein tärisee, "hallittu sisäinen kaaos" kuten joku tuolla mainitsi, olo tulee levottomaksi, sydän hakkaa, tekee mieli juosta karkuun tai jähmettyä patsaaksi, pää tyhjenee, eikä suusta tule ensimmäistäkään järkevää sanaa. Yritä nyt sitten vakuuttaa olevasi täysissä päissäsi ... miten joku ihminen saakin mut tuntemaan itseni näin idiootiksi?

Ja ajattelen häntä siis jatkuvasti:) Navan alta kuumottaa, syke koholla, laihtunut olen n. 5 kiloa kun ei ruoka maistu. Toivoton tapaus, mutta ainakin voin käyttää häntä laihdutuskuurina :D

Itse saan tosi voimakkaita fyysisiä oireita, varsinkin jos jotain tapahtuu tämän ihastuksen kanssa. On käynyt niin, että joudun pakottamaan itseni syömään, se tuntuu kauhealta ja en saa ruokaa alas. Yleistä pahoinvointia, vatsa sekaisin, kovaa tärinää. Tiedän että tää menee jo vähän oudoks :D

Vääntää vatsassa, vähän kuin siellä olisi suolahappoa, saan sätkyliikkeitä ja katseeni jähmettyy lattiaan anteeksi kun olen olemassa ilmeellä.

ja jotenkin aristelen.. Ja teekin voi mennä väärään kurkkuun jos hän ilmestyy näköpiiriin. Yritä siinä sit hymyillä tai jotain.. Ei oikein onnistu. :)

Itselläni ihastuessa fyysiset (vai psykosomaattiset?) oireet ovat aika vahvat, tässä jotain:

- Pahoinvointi: huonovointinen olo, syöminen voi olla erittäin vaikeaa ja pakotettua
- Kiihtynyt sydämensyke ja hengitys: sydän tuntuu hyppivän kurkussa asti, hengittäminen "epäsäännöllistä"
- Kiihtynyt aineenvaihdunta: ravattava vessassa normaalia selvästi enemmän
- Sairas/kuumeinen olo: tuntuu kuin olisi vähän kuumetta, iho lämmin, kasvoille nousee pieni puna, silmät "kuumeiset"/väsyneet kun katsoo peiliin
- Lihasheikkous: lihakset velttoina, vaikea välillä nostella pieniäkin esineitä tai lähteä kävelemään kun jalat ovat vetelät

Psyykkisiä oireita tietysti lisäksi:

- Ajatuksenkulku katkeilevaa
- Keskittyminen vaikeaa, ei paljon muu pyöri mielessä
- Puhuminen (varsinkin ihastuksen kanssa) kärsii, sanat unohtuvat ja niitä pitää hakea monesti useita sekunteja
- Mikään muu ei kiinnosta

Kun ihastuin, ajattelin häntä aivan taukoamatta kokoajan, ajatukset harhaili aina siihen ihastukseen eikä oikein voinut kunnolla keskittyä mihinkään. Kun tiesi näkevänsä hänet pian, maha meni aivan veteläksi ja tuntui että pala juuttuu kurkkuun. Kun olin hänen kanssaan kahden, ruoka ei maistunut, täytyi väkisin niellä hyvin vähän toisen mieliksi vaikkei tuntunut että olisi ollut nälkä. Kädet vapisi ja menin sanoissani sekaisin. Muutuin hiljaiseksi koska olen ujonpuoleinen :) kun oltiin erossa teki vähän väliä mieli kuulla hänen äänensä ja tekstailla...monesti päivässä. Nykyään kun on umpirakastunut ja suhde edennyt, en enää ujostele tai muutenkaan ei tule "stressi"oireita kun tietää näkevänsä pian... ainoa vain että vieläkään ei aina pysty keskittymään täysillä asioihin, kokoajan pyörii päässä että mitähän se toinen tekee, mitenköhän rankka päivä toisella on, voisikohan piristää jotenkin, mitähän kivaa sitä keksisi kun seuraavan kerran tavataan ja mitä jouluksi keksisi... aivan mahtava hyvänolon tunne valtaa mielen kun miettii sitä ihastustaan tai rakastaan :) antaa paljon voimaa jaksaa täällä ahdistavan synkässä kylmässä hiljaisessa suomen maassa. Ei osaa ajatella miten kestäisi elää ilman häntä...

vasen lahe housussa menee ihmeen tiukaxi johtunee kalikan paisumisesta ja kohteesta johon olen luonut ihastuvan katseeni loppu onkin sitten jo monimutkikkaampi!

sitö suurempia oireita , mitä harvemmin ihastut?

Hmm,luulemus tiedostaa tavat ja tottumuksetkin.Hmm,rakkaudeksi.

Eikä ruoka suinkaan kiinnosta, vaan joku ihan muu...

On se kumma, että jollain ihmisellä voi olla niin suuri vaikutus toiseen. Omista "oireistani" olen huomannut, että olen sitten ilmeisesti ihastunut erääseen ihmiseen. Jo pelkästään sen miehen ajatteleminen saa aikaan kihelmöivän tunteen. Tosielämässä menen ihan lukkoon, kun se tyyppi on lähettyvillä. Sydän alkaa pomppailemaan, en meinaa uskaltaa puhua hänelle mitään. En oikein uskalla katsoa mieheen päinkään.Tämä tyyppi itsekin tuntuu vaivautuneen oloiselta, jos katson suoraan häneen. Joten pitää varmaan mua ihan tyhmänä. Täytyis vaan jotenkin yrittää unohtaa.

karata mällit housuun.

Tavoittelen silmiä siristellen joka aamu tätä, kosketan, otan huulilleni, kuppikoko on mitä mahtavin. Huulillani on tuttu maku, tuttu tuoksu nousee sieraimiin, upea fiilis. Töissäkään se ei ole mielestä pois, siellä tosin minulla on toinen samaa kuppikokoa oleva. Yhtä ihana ja muodokas sekin. Myös huoltoasemalla juon kahvia, siellä en näistä tutuista kahvikupeista.

ALKAA MUNA SEISOMAAN

tai sitten on älytön romantikko. ei se ihastuminen ole vielä mitään, vaan sitten sitten kun on kunnolla tutustunut, eikä voi enää olla pitempiä aikoja erossa toisesta. eli sitten kun on kunnolla rakastunut, saattaa näitä oireita jo ilmetäkin.

Kyllä, ainakin itselläni on suoranaista pahoinvointia eikä ruoka maistu. Hän pyörii illalla viimeiseksi ja aamulla ensimmäiseksi mielessäni ja kun katseemme kohtaavat, en saata hengittää ja punastun. Kuulostaa uskomattomalta romanttiselta löpinältä, mutta näin on... Huomenna näemme jälleen ja vaikka nyt keksin kaikkea fiksua sanottavaa ja keskustelunaloituksia, itse tositilanteessa pää tyhjenee. :) On tääki hirveetä. Menisipä pian ohi ja jatkuisipa ikuisuuden.

kuinka pahasta ihastuksesta on kyse...
ehkä hormoonit rupee hyrräämään ja menen lastenosastolle katsomaan vauvan vaatteita..noh ei vainenskaan... Aattelen koko ajan ja hymyilen kulkiessain. :)

naama lehahtaa punaiseksi eikä mitään järkevää meinaa tulla ulos suusta. Tekis vaan mieli riisua toiselta kaikki vaatteet ja piehtaroida sängyssä....... ;D Mutta kun kaikki ujostuttaa. Voi taivas, voiko tosiaan joskus tykätä toisesta liikaa?

Tuntuu että kohta pyörryn, ihan sekaisin menen, mahdollisesti sekoan sanoissani tai tekemisissäni.. :)

Hölmöilyä ja lievää kohellusta, parempi että pidän suuni kiinni ihastukseni lähellä ettei hän saisi minusta ihan idioottimaista kuvaa. Käveleminenkin tuntuu hankalalta kun tuntuu että kompastuu ehkä. Vaikka yritän olla katsomatta häntä niin ilmeisesti pääni pyörii kokoajan hänen suuntaan, vilkuilen salaa.

Itselläni on aika tuore ihastus ja voi hitto tätä tunnetta! Samalla ihanaa,että on löytänyt jonkun,joka oikeasti kiinnostaa (ja tuntuu,että hänkin olisi kiinnostunut?) ja palan halusta tutustua häneen paremmin! Tosin syöminen on omalla kohdallanikin vähän haasteellista :' D samalla työpaikalla kun ollaan.

Ajatukset harhailevat aivan muualla! Oli esimerkiksi hyvin vaikeata keskittyä parhaan kaverin juttuihin kun omat ajatukseni vilistivät ihan muualla. Ja aina kun vain ajattelen ihastustani niin vatsaa kihelmöi ja kourii! Toivon,että olisin vähän kokeneempi miesten suhteen niin ehkä tämä jännityskin olisi vähäisempää :'>

Täytyy kyllä itekkin pistää likoon omat oireet, ja ne vasta ihanan tuskallisia ovatkin.

Asiahan on niin, että ihastukseni asuu ulkomailla mikä tekee asiasta vieläkin oudomman, olemme jutustelleet netissä jo pari vuotta, välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta nyt viime aikoina valtava ihastuminen/rakastuminen on astunut kuvaan ja päivät kuluu vain tässä koneen ääressä. Eli eli, viime yönät tuli nukuttua vain 5h30min, 05:30 -> 11:00.

Maha on aivan sekaisin eikä mikään tunnu menevän alas, aika ajoin suorastaan tärisen ja toisinaan hikoilen, lähinnä silloin kun ihastukseni ei ole paikalla. Toisinaan en saa yöllä nukuttua ja aamuisin ihastukseni on suoraan päällimmäisenä mielessä ja ruoasta on turha uneksiakkaan. Aluksi ajattelin, että jotain on vialla tuommoisten oireiden ilmaannuttua mutta sitten tajusinkin, että olen ihastunut/rakastumassa.

No tällaista omalla kohdalla:

Keskittymiskyky ja ruokahalu kadonneet täysin, kun ajatukset pyörii vaan siinä yhdessä tietyssä naisihmisessä. Jatkuvasti sellainen ahdistava tyhjyyden ja yksinäisyyden tunne, eikä huvita edes tehdä mitään muuta kuin mennä sinne missä voisin edes teoriassa häneen törmätä. Viikonloput on pelkkää loputtoman tuntuista tyhjää harmautta ja odotan maanantaita ja sen mukanaan tuomaa mahdollista näkemistä kuin kuuta nousevaa. Jatkuvasti tekis mieli soittaa tai muuten viestitellä ja vuodattaa tunteitaan, vaikka järjellä ajatellen tajuankin että tässä vaiheessa sillä korkeintaan pelottaisi vain naisen pois ja tärvelisi ne vähätkin mahdollisuudet, kun ei kuitenkaan oikeastaan vielä olla kuin puolituttuja.

Että tällaista tämän miehen päässä on ollut keväästä lähtien.

Öööääööäää.... ite harvemmin ihastun ns 'voimakkaasti' mut oon huomannu niiden ihastusten kohdalla et ku tiiät et pian näät sen nii tuntuu ku sydän pomppis rinnasta ulos ja tulee selllane hirvee ahdistunu olo et happi loppuu ja jalat tuntuu et menee velliks et tulee sellane heikkous suoraan sanoe. Mut sit ku juttelen näitte mitä o ollu kohteina nii se menee ohi :p

Punastun, takeltelen sanoissa, en uskalla katsoa silmiin ja katson lattiaa. Kädet tärisee, kylmiä väreitä menee, tulee lämmin. Tuntuu tosi hyvältä ja menen ihan märäksi. Kotona on pakko koskea itseä.

Muuten olen puhelias ja juttua tulee,mutta ihastuksen ollessa paikalla menen lukkoon,kädet tärisee ja sydän hakkaa.
Joten yritän pysyä poissa tilanteesta välttelyllä ja jos kohtaam hänet,uskottelen itselleni että en ole hänen tyyppiä,silloin helpottaa.
Mutta hermoilee se vastapuolikin.

Tiedän että todella vanha, mutta itseä rupeaa aina oksettamaan kun ajattelee jotain, kuten sitä, että menisi puhumaan ihastukselle :)))))))

Joo, heikkoo tekee myös kesämieli yhdessä sen asian kanssa.

Tästä on aikaa, mutta itsellä kun olen niin pakkomielteinen ihastuksesta niin jos ei koulun ulkopuolella näe tulee ikävä :(

Alun jännitys voi hyvinkin saada vatsan jopa kipeäksi ja myös pahoinvointia. Itsellä on ainakin käynyt joskus niin.

Tulee joskus monenlaisiakin fyysisiä oireita eikä niin mukavia. Vaikka ihanasta tunteesta kyse. Voimakas tunne.