Jos kaksi naista rakastaa samaa miestä, niin miksi toisesta naisesta tehdään automaattisesti paha ja toisesta hyvä? Pohjimmiltaan molemmat naiset tekevät kuitenkin ihan samaa asiaa: rakastavat samaa miestä. Kuitenkin vain toinen tuomitaan, mutta toinen palkitaan. Samasta asiasta.
Ainoa virhe on rakastaa
syyllistynyt rakkaut
13371
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
On vaan niinpaljon parempi.Toinen ei ole ansainnut mitään.Sinä rakastat vai ja ainoastaan ITSEÄSI. Heippa.
Jos yksi on hyvä, niin ei se sitä tarkoita, että toinen on automaattisesti huono. Todennäköisesti se toinenkin on ihan hyväsydäminen ihminen, mutta on vaan rakastunut väärään ihmiseen. Rakastuminen on inhimillistä eikä se tee automaattisesti pahaa yhtään kenestäkään.
Yrität väkisellä vängätä toisten väliin,kun sinä et kuulu heidän elämään millään tapaa. Äly hoi.
miksi rakastat?
Eikö sillä ole merkitystä ketä mies rakastaa?
Jos rakkaus on yksipuolista silloin pitää ymmärtää perääntyä. Ja kyllä itse perääntyisin myös siinä tapauksessa, että mies haluaa pitää kahta rakasta.
Minua>>>>>>>>>>>>>>mutta sinä witun stalkkeri et jätä rauhaan Onnex hän ei lue enää näitä joten kirjoituksesi menee TUULEEN!!!!
rakastaa, mutta aina se ei vaan ole niin itsestään selvää. Se ei myöskään ratkaise hyvä-paha asetelmaa. Miksi nykyisen kumppanin tunteet olisivat yhtään sen oikeutetumpia vain siksi, että tämä ehti ensin.
Voiko tämä maailma tosiaan olla sellainen että kaikki on vaapaata riistaa!!! Mitä sen on väliä jos elää parisuhteessa, oikeutetusti vaan väliin ilmoittamaan että "rakastan sinua". Mitäpä olet mieltä, jos juku ulkopuolinen alkaisi liehitellä miestäsi jonka kanssa rakkaus on molemmin puolista?
ajattelemaan. Mutta onko se oikein? Pohjimmiltaan kysymys on kuitenkin vain siitä, että molemmat rakastaa samaa miestä. Yhtä lailla rakkaus toiseen naiseen voi olla molemmin puolista. Mitäpä se toinen nainen on siitä mieltä, että sinä liehittelet hänen rakastamaansa miestä. Asioilla on monta puolta.
Se on perin ihmeellinen ajatusmalli että se henkilö kenet on tavannut ENSIN on olevinaan se oikea. Eli tuolla logiikalla ihminen kun rakastuu johonkuhun, hän ei voi enää ikinä rakastua kehenkään? Jos rakastut ensimmäiseen tyttö/poikaystävääsi, et voi enää seuraavassa suhteessa rakastaa? Mitä jos ensirakkaus tulee vastaan päiväkodissa? Loppuelämä tulee olemaan melko yksinäistä jos päiväkotirakkaus ei ota tulta alleen. Ai vai oliko se oikea se juuri nyt tasan tällä hetkellä oleva suhde?
Vai onko se vain selittelyä ja aggressiivista puolustusta menettämisen pelossa?
Uskokaa jo että varattukin ihminen voi oikeasti rakastua toiseen. Ja sille ei minkään voi. Rakkautta ei moraalilla tai järjellä sammuteta eikä sytytetä. Niin monet pysyvät yhdessä vanhassa suhteessaan vain ympäristön painostuksen vuoksi. Sehän olisi paheksuttavaa lähteä nyt tuollalailla toisen matkaan, kun kaverit, tädit ja sedätkin on jo tottuneet että ollaan pari.
Olisiko arvelluttavaa ja itsekästä rikkoa toimiva ihmissuhde?
Jos suhde ei toimi, onko mieltä hakeutua toiseen suhteeseen, vaiko selvittää syy toimimattomuuteen?
Jos ihminen soutaa kahden suhteen välillä, onko se oikein mitään osapuolta kohtaan? Halutaanko ryhtyä tietoisesti toiseksi naiseksi/mieheksi? Jos parisuhteesta hakeutuu ulkopuoliseen suhteeseen, jäävätkö täyttymättä/täyttyvätkö odotukset parisuhteessa/ulkopuolisessa suhteessa? Täytyykö tietoisesti satuttaa toista ihmistä? Kumpi satuttaa enemmän, toimimaton suhde vai ero? Korjaantuuko tilanne uudessa ihmissuhteessa, jos vanhan ihmissuhteen virheitä ei tunnisteta/korjata?
Muutamia avoimia kysymyksiä osapuolille. Eipä taida olla olemassa yksiselitteistä vastausta kysymykseesi. Kannattaisiko katsoa asiaa useammasta näkökulmasta?
Luin joskus jostain tutkimuksesta jossa kerrottiin että miehet parantavat juuri ne tavat joissa nainen on nalkuttanut edellisessä suhteessa, seuraavassa suhteessaan. Siitä johtuu se ihmetys silloin kun tapaa exänsä joka käyttäytyy "kunnolla" uuden tyttöystävän kanssa. Ja vähänkö se myös ärsyttää. Miehillä on siis liian iso ego ja pitkät piuhat. Vähänkö miehet ärsyttää.
Monenmoista nähneenä ja kokeneenakin sanoisin kuitenkin että "Ryhtyä" ei taida olla sopiva sana uuden suhteen alkaessa. Tai silloin "ryhdytään" kun varattu ihminen laittaa deitti-ilmoituksia syrjähyppymielessä. Salasuhdetta edeltää ihastuminen, ja se alkaa usein kun molemminpuoliset tunteet paljastuu. Siinä on vielä sen verran epävarmuutta että pettäjä ei halua ottaa riskiä uuden vaikkakin ihanan ihmisen kanssa ja erota heti, vaan pelaa varman päälle ja tutustuu rauhassa. Pelkurimaista, mutta elämä on. Niin ja kolmiodraamatilanteessa kaikki entinen logiikka katoaa, kaikki on yhtä järjen, syyllisyyden, rakastumisen, pelon ja halun hullunmyllyä. Ja KAIKKI osapuolet haluavat sulkea todellisuuden pois ja elää hetki kerrallaan, siksi tilanne venyy äärimmilleen kunnes joku hajoaa.
Ja itse kadun että tuhlasin aikoinani aikaa toimimattoman suhteen korjaamiseen. Ei sitä enää ehjäksi saanut, olisi pitänyt vain lähteä heti kun alkoi tuntua pahalta. Venytin koska kuitenkin välitin. Suhteen pitkän korjaamisen jälkeen täytyi korjata vuosi itseään.
ryhtyy, se taitaa olla ihan oikea sana. Iso ego ja pitkät piuhat, totta varmaankin, mutta riitelyyn tarvitaan aina vähintään kaksi ihmistä. Miehen ja naisen ajatusmaailma on melkoisen erilainen, yhteensovittaminen taitaa olla taidetta. Kuitenkin kiinnostusta riittää molempiin suuntiin, joten työ ei ehkä ole turhaa. Yksikään suhde ei ole täysin samanlainen, siksi panostaminen voi jossakin tapauksessa jopa kannattaa.:)