Tuntuisi helpommalta kun tietäisi mistä nämä pakkooireet ovat minuun tulleet, onko ne tulleet geeneissä, kasvatuksessa, vai jossakin "traumassa".
Olenkin viimeaikoina miettinyt paljon erästä ikävää tapahtumaa joka sattui elämässäni, että voisiko pakkoneuroosi johtua siitä, mutta vaikka sitäkin on pengottu ihan psygologilla asti, ei se tunnu tuovan loppua oireilulle.
Toisaalta muistan lapsuudestani jotta, pakkoneuroosin tapaisia ongelmia tuntu olevan jo silloin.
ei kylläkään näin pahana!
Miten te muut olette ajatelleet, mistä pakkoneuroosi johtuu?
Olenkin viimeaikoina miettinyt paljon erästä ikävää tapahtumaa joka sattui elämässäni, että voisiko pakkoneuroosi johtua siitä, mutta vaikka sitäkin on pengottu ihan psygologilla asti, ei se tunnu tuovan loppua oireilulle.
Toisaalta muistan lapsuudestani jotta, pakkoneuroosin tapaisia ongelmia tuntu olevan jo silloin.
ei kylläkään näin pahana!
Miten te muut olette ajatelleet, mistä pakkoneuroosi johtuu?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kukaan ei sairasta mielenterveyden ongelmaa pelkkien geenien takia. Ne voivat korkeintaan aiheuttaa keskimääräistä suuremman alttiuden saada sellainen.
Syyt löytyvät esimerkiksi liiallisesta stressistä, selvittämättömistä ongelmista ja pahasta olosta, vaikean lapsuuden aiheuttamasta (mahdollisesti tiedostamattomasta) turvallisuudentunteen puuttumisesta jne.
Pakko-oireinen häiriö (tai sen lievempi muoto pakko-oireinen persoonallisuushäiriö) on luonteeltaan sellainen, että siitä on vaikea päästä eroon. Pitkäjänteisyyttä asioiden selvittelemissä siis tarvitaan.
ja joku laukaisee sen, usein stressi. Näin on kaikissa sairauksissa, niin fyysisissä kuin psyykkisissä. Mahdotonta on elämästä selvitä ilman mitään kolhuja.
Onko sinullakin samallainen tilanne, että menneisyyden ikävä tilanne vaan vaivaa yhä mieltä? Mä jouduin seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi 16 vuotta sitten, eikä ahdistus tunnu vieläkään helpottavan. Mäkin olen miettinyt, että onko tuo tapaus vaikuttanut pakko-oireiluuni.
Onko jollakin samantyylisiä kokemuksia?
se nyt ei ollu niin vakavaa, että sitä voisi sanoa seksuaaliseksi hyväksikäytöksi, ei mitään koskemista tai sellaista!, vähän vaikea kertoa keskustelupalstalla!.
Mutta tuosta tapahtuneesta, se kumminkin silloin aikoinaan vaivasi, ja nyt se on täysin selvä, mutta siltikin siitä tapahtuneesta eräs asia vaivaa minua joskus.
Sinänsä minulla on ollut lapsesta asti pakkoneuroosin tapaisia ongelmia, eli tuon "ikävän tapahtuman" takia niitä ei välttämättä ole tullut vaan pakkoneuroosin takia olen jäänyt siihen kiinni, tai varma en tietenkään voi olla.
Mäkin olen miettinyt, että mistä mikäkin johtuu. Kyllä se varmaan niin on minunkin kohdalla, että pakkoajatusten takia olen jämähtänyt miettimään tapahtunutta.
Mä juttelen tapahtumasta tosi usein miehelleni ja aina kaipaan vakuuttelua, että tapaus ei huonontanut minua. Onko sinulla puolisoa? Jutteletko hänelle tapahtumasta?
Tekikö joku sinua kohtaan jotakin rikollista? Minua harmittaa, kun rikos, jonka uhriksi jouduin on vanhentunut, enkä silloin aikoinani uskaltanut tehdä rikosilmoitusta.
Onko sinulla mitään lääkitystä. Minulla on Sertralin ja Anafranil.
on pakkoneuroosiin ja sosiaalistentilanteiden pelkoon,
Kyllähän tapahtuneesta on hyvä puhua, taasen alituinen vakuuttelun tarve asiasta meinaa jo jotain muuta!
kyllähän minäkin asioista puhuin, ja itsekkin hain vakuuttelua!
Mikä lääkitys sinulla on? Sanoit, että puhuit asiasta. Pystytkö nykyään olla puhumatta ja olla vaatimatta vakuutteluja? Minkälaisia vakuutteluja halusit? Oliko sinullakin sitä, että halusit vakuutteluja siitä, että tapaus ei tehnyt sinua huonoksi? Minulla on just tätä.
Itselläni on gad ja mietin erästä 12-vuotta sitten tapahtunutta asiaa,enkä pysty päästämään siitä irti.Liittyy tähän myös muita pakkoajatuksia
Tosin olen lapsesta asti ollut taipuvainen neuroottisuuteen ja huomaan,että samoin on vanhimman lapseni laita.Hän on erittäin älykäs,mutta herkästi "neurotisoituva"
Mikä on gad? Mun jutusta on 16 vuotta. Tekikö joku sinulle 12 vuotta sitten jotakin rikollista? Onko rikos vanhentunut?
Minulla on pakkoneuroosi, enkä kuuna päivänä ottaisi mitään lääkkeitä käyttööni. En, vaikka oireet olisivat millaiset tahansa. Lääkkeillä peitetään oireet, mutta ne eivät korjaa mitään. Tilanne voi lääkityksen aikana mennä vaikka kuinka pahaksi, kun oireita ei ole tulkittavana.
pakkoneuroosia on varmasti monenlaista, lievempää ja pahempaa, kyllä minäkin pärjäisin nyt jo pakkoneuroosin kanssa ilman lääkitystä, koska olen lukenut melko paljon asiasta ja oppinut.
Mutta nyt lääkitys onkin sos.tilanteiden pelkoon lähinnä, auttaahan sama lääke tietenkin pakkoneuroosiinkin.
mutta sinä et todellakaan voi tietää toisen ihmisen helvetistä, vaikka sinulla samantyyppinen vaiva onkin!
Pakkoneuroosi saadaan näin(tapahtumaketju):
1. Perinnöllinen alttius -> 2. Trauma, tai masennus 1-2-vuotiaana -> 3. Vanhempien ja ja lapsen vääristynyt suhde, eli jatkuva, myös neurootikon aikuisiällä akuutisti näkyvä vääristymä vanhempien vuorovaikutuksessa neurootikkoa kohtaan -> 4. Laukaiseva tekijä, eli jokin pahasti ahdistava, tai muutoin henkisesti raskas elämänvaihe.
Yleensä pakko-oireet laukeavat oireilemaan selvemmin 6-8-vuotiaana.