Tapahtui viime kesän hellelauantaina.
Kävin kaupassa hakemassa leipää ja juotavaa. Pakkasin ostokseni reppuuni ja suunnistin ulos erään naisen perässä. Hänellä oli kumpikin käsi ostoksia täynnä. Ehdin havaita melko muhkean persuksen. Sitten yhdestä muovikassista alkoi kädensija revetä ja nainen laski nopeasti ostoksensa maahan. Herrasmiehenä tarjouduin apuani. Kyseli, onko autoa, voinko auttaa ja asuuko lähellä. Ei ollut autoa, apu olisi tervetullut ja matkaa oli parisataa metriä. Otin repustani apukassini ja laitoin tuon repeytyneen muovikassin siihen, otin kumpaankin käteeni kantamuksen ja jäihän naisellekin vielä jotain. Hän oli nelissäkymmenissä (minä viisikymppinen) ja sopivasti pyöreä. Siinä kävellessämme ihmettelin, että eikös ukko tai lapset tarjoutuneet kantoavuksi. Olivat kuulemma mökillä ja koska huomiseksi oli luvattu, oli nainen päättänyt tehdä ostokset nyt, sillä huomenna mökkiläiset tulisivat kotiin.
Kannoin tavarat hänen keittiöönsä ja pyyhin hikeä paljaalta päälaeltani. Nainen huomasi sen ja samoin paitani märkyyden, sillä kyllä helle hiostuttaa ilman kantamuksiakin. Hän sanoi, että jos minulla ei ole kiire, niin jospa kuivattaisiin nuo kosteat vaatteet eli jos ottaisit vaatteesi pois. Ja minähän tein työtä käskettyä ja riisuin kaiken ja naisen tullessa takaisin seisoin keskellä keittiön lattiaa ilkosillani ja totesin lakonisesti, että olin toiminut käskyn mukaan. Naisen kasvoilla välähti ensin hämmästynyt ilme ja sitten tuli naaraan ilme. Tiesin, että hyvin kävisi.
Menimme olohuoneeseen istumaan ja kysyin pyyhettä tai jotain muuta alleni ja silloin nainen vasta hu9omasi, että hän oli tuonut minulle keittiöön pyyhkeen ja antoi sen nyt minulle ja niin istahdimme sohvalle. Minä koukistin naisen puoleisen jalan sohvalle ja oli puolittain häneen päin kääntyneenä ja koetin vetää smooltookkia ja pienen ajan kuluttua laskin käteni naisen reidelle. Hän alkoi purkautua ja valitteli yksinäisyyttään ja kuinka mieheltä olivat halut hiipuneet. Nyt olin täysin varma jatkosta ja niin edettiin kohti huippua.
Ai että miksikö tuo muistelo. Luin täältä joidenkin - todennäköisesti hyvin nuorten ja kokemattomien - juttuja siitä, kuinka he sitä tilannetta häpesivät. Miksi häpesivät, sillä yleensähän juuri ne tapaukset ovat niitä parhaita. Jos tuo nainen olisi kauhistunut alastomuuttani, olisin tietenkin pyytänyt anteeksi olemassaoloani ja pyytänyt kylpytakkia tai jotain vastaavaa vaatteiden kuivumisen ajaksi ja olisin jäänyt kaiketi keittiöön odottelemaan tuota kuivausrummun pyörinää. Mutta eihän tuossa hävettävää olisi ollut. Vain pientä harmittelua pieleen menneestä iskusta.
Kävin kaupassa hakemassa leipää ja juotavaa. Pakkasin ostokseni reppuuni ja suunnistin ulos erään naisen perässä. Hänellä oli kumpikin käsi ostoksia täynnä. Ehdin havaita melko muhkean persuksen. Sitten yhdestä muovikassista alkoi kädensija revetä ja nainen laski nopeasti ostoksensa maahan. Herrasmiehenä tarjouduin apuani. Kyseli, onko autoa, voinko auttaa ja asuuko lähellä. Ei ollut autoa, apu olisi tervetullut ja matkaa oli parisataa metriä. Otin repustani apukassini ja laitoin tuon repeytyneen muovikassin siihen, otin kumpaankin käteeni kantamuksen ja jäihän naisellekin vielä jotain. Hän oli nelissäkymmenissä (minä viisikymppinen) ja sopivasti pyöreä. Siinä kävellessämme ihmettelin, että eikös ukko tai lapset tarjoutuneet kantoavuksi. Olivat kuulemma mökillä ja koska huomiseksi oli luvattu, oli nainen päättänyt tehdä ostokset nyt, sillä huomenna mökkiläiset tulisivat kotiin.
Kannoin tavarat hänen keittiöönsä ja pyyhin hikeä paljaalta päälaeltani. Nainen huomasi sen ja samoin paitani märkyyden, sillä kyllä helle hiostuttaa ilman kantamuksiakin. Hän sanoi, että jos minulla ei ole kiire, niin jospa kuivattaisiin nuo kosteat vaatteet eli jos ottaisit vaatteesi pois. Ja minähän tein työtä käskettyä ja riisuin kaiken ja naisen tullessa takaisin seisoin keskellä keittiön lattiaa ilkosillani ja totesin lakonisesti, että olin toiminut käskyn mukaan. Naisen kasvoilla välähti ensin hämmästynyt ilme ja sitten tuli naaraan ilme. Tiesin, että hyvin kävisi.
Menimme olohuoneeseen istumaan ja kysyin pyyhettä tai jotain muuta alleni ja silloin nainen vasta hu9omasi, että hän oli tuonut minulle keittiöön pyyhkeen ja antoi sen nyt minulle ja niin istahdimme sohvalle. Minä koukistin naisen puoleisen jalan sohvalle ja oli puolittain häneen päin kääntyneenä ja koetin vetää smooltookkia ja pienen ajan kuluttua laskin käteni naisen reidelle. Hän alkoi purkautua ja valitteli yksinäisyyttään ja kuinka mieheltä olivat halut hiipuneet. Nyt olin täysin varma jatkosta ja niin edettiin kohti huippua.
Ai että miksikö tuo muistelo. Luin täältä joidenkin - todennäköisesti hyvin nuorten ja kokemattomien - juttuja siitä, kuinka he sitä tilannetta häpesivät. Miksi häpesivät, sillä yleensähän juuri ne tapaukset ovat niitä parhaita. Jos tuo nainen olisi kauhistunut alastomuuttani, olisin tietenkin pyytänyt anteeksi olemassaoloani ja pyytänyt kylpytakkia tai jotain vastaavaa vaatteiden kuivumisen ajaksi ja olisin jäänyt kaiketi keittiöön odottelemaan tuota kuivausrummun pyörinää. Mutta eihän tuossa hävettävää olisi ollut. Vain pientä harmittelua pieleen menneestä iskusta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ja sitten hieman "lohdutit" naista, kun hän ei ollut aikoihin kunnolla saanut... Joopa joo...