Näen sunnuntaina ensimmäistä kertaa ihastukseni ystäviä. Olen todella ujo nainen ja sulkeudun vieraiden ihmisten seurassa. Minulla on diagnosoitu sosiaalistentilanteiden pelko (paha sellainen) ja minulla on siihen lääkityskin päällä tosin siitä ei ole ollut viellä näkyvää apua.
Olen tietoinen siitä että ihastukseni kaverit ovat kaikkea muuta kuin hiljaisia ja ujoja. Mielessäni liikkuu miten ihmeessä selviän tästä tilanteesta nolaamatta itseäni etten antaisi huonoa/tyhmää kuvaa itsestäni. Niin ettei ihastukseni joutuisi kuuntelemaan vittuilua ja ihmettelyä mitä ihmettä hän oikein näkee "tuollaisessa ämmässä joka nököttää vain hiljaa eikä osaa sanoa mitään fiksua".
Haluaisin tietenkin antaa hyvän kuvan MITEN SE TEHDÄÄN? juujuu, pitää olla oma itsensä mutta tämä ei minulta onnistu. Pitäisikö minun sittenkin keksiä jotain pientä valkoista valhetta ettei minun tarvitsisi tavata hänen kavereitaan? Joudunhan ne varmasti joskus tapaamaan, mutta jännittää ja pelottaa niin kovasti että "taidan pian laittaa pään pensaaseen" eli perua koko tapaamisen. :(
Olen tietoinen siitä että ihastukseni kaverit ovat kaikkea muuta kuin hiljaisia ja ujoja. Mielessäni liikkuu miten ihmeessä selviän tästä tilanteesta nolaamatta itseäni etten antaisi huonoa/tyhmää kuvaa itsestäni. Niin ettei ihastukseni joutuisi kuuntelemaan vittuilua ja ihmettelyä mitä ihmettä hän oikein näkee "tuollaisessa ämmässä joka nököttää vain hiljaa eikä osaa sanoa mitään fiksua".
Haluaisin tietenkin antaa hyvän kuvan MITEN SE TEHDÄÄN? juujuu, pitää olla oma itsensä mutta tämä ei minulta onnistu. Pitäisikö minun sittenkin keksiä jotain pientä valkoista valhetta ettei minun tarvitsisi tavata hänen kavereitaan? Joudunhan ne varmasti joskus tapaamaan, mutta jännittää ja pelottaa niin kovasti että "taidan pian laittaa pään pensaaseen" eli perua koko tapaamisen. :(
Vastaukset 4
Vanhimmat
Uskon näiden uusien tuttavuuksien ymmärtävän tilanteen. Sehän riittää, kun on ystävällisen oloinen ja vaikkapa hymyilee niin muut saavat sinusta jo hyvää vaikutelmaa, vaikka et kovin puhelias olisikaan. Harvemmin sitä ihmisten kesken mitään tieteellisiä juttuja puhutaankaan, ihan arkipäivän sorinoita. Minulla on ollut samaa ongelmaa kuin sinulla, joten on kokemusta mistä puhut. Selviät kyllä, joka neljäs ihminen omaa jo syntymästään lähtien tempperamentiltaan ujouden, joten sinunlaisiin ja minunlaisiin on opittu suhtautumaan. Kaikilla on joskus vaikea keksiä puhuttavaa. Tärkeintä on oma viihtymisesi, älä siis niin ajattele sitä, mitä muut sinusta ajattelevat.
Kaikki miehet eivät haluakaan kovia pälättäjiä tyttöystävikseen / vaimoikseen. Monet miehet valitsevat mieluummin vaatimattomamman, hiljaisemman vaimon/ tyttöystävän , johon voi luottaa paremmin kuin johonkin menomimmiin!!!! Ja jos sun poikaystävällä on itsetuntoa niin se viis veisaa kavereittensa kuittailuista!
Mulla on kanssa vähän samaa ongelmaa, mutta kun tuo mies vaan rakastaa mua vaikka en ole koulutettu enkä pissis!!!! en siis ole teeskentelijä...
Mitä vitun väliä millaisia ne on. Sinä olet sellainen kuin olet, hiljaa tai jotain puhuva. Seppo Räty sanoi aikoinaan: "Jos vituttaa, sitten vituttaa". Eli ei hätää.
Onko sulla beetasalpaajaa vai jatkuva masennuslääkitys? Mulla oli snri sos.pelkoon, mutta en halunnut enää turruttaa tunteita.
Mitä, jos tutustuisit heihin yksi kerrallaan? Pälpättäjien ryhmässä ei todellakaan voi hiljainen osallistua keskusteluun, mutta kahden kesken jutustelulla on helpompi tutustua. Inhottavaa muutenkin mennä porukkaan, jossa kaikki muut jo tuntevat toisensa. Kuten toinen vastaaja sanoi, tärkeintä että itse viihdyt. Jos et viihdy porukassa, niin ei sinun ole pakko mennä. Poikaystäväsi varmaan ymmärtää ja antaa aikaa.