terppa,
aattelin kysyä täältä päin että miten yksinäisyyttä voisi lieventää tai miten "selvitä" siitä?
Itse olen 18-vuotias miehen alku. Pidän ulkoilusta varsinkin talvella ja harrastan uimista.
Seurustelen mutta yksinäisyys on silti välillä erittäin raastavaa.
Koitan keksiä kaikenlaista tekemistä itselleni, mutta asiat ei tahdo kiinnostaa kun niitä yksin tekee.
Onko kellään kokomuksia miten selvitä tai lievittää yksinäisyyttä, että se ei tuntuisi niin kurjalta?
pyydän teitä tänne kirjottamaan niin voit parantaa yksinäisten miesten ja naisten oloa neuvomalla heitä.
aattelin kysyä täältä päin että miten yksinäisyyttä voisi lieventää tai miten "selvitä" siitä?
Itse olen 18-vuotias miehen alku. Pidän ulkoilusta varsinkin talvella ja harrastan uimista.
Seurustelen mutta yksinäisyys on silti välillä erittäin raastavaa.
Koitan keksiä kaikenlaista tekemistä itselleni, mutta asiat ei tahdo kiinnostaa kun niitä yksin tekee.
Onko kellään kokomuksia miten selvitä tai lievittää yksinäisyyttä, että se ei tuntuisi niin kurjalta?
pyydän teitä tänne kirjottamaan niin voit parantaa yksinäisten miesten ja naisten oloa neuvomalla heitä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
itsekin olen yksinäinen vaikka seurustelen.hankin äskettäin itselleni kissan ja se jos mikä haluaa seuraa:D
http://www.hvsc.c64.org/
Noin 50000 raitaa hienoa retropelimusiikkia, ja koko paketti vie koneelta tilaa vain alle 300Mt. Lisäksi parhaat palat voi parin lisäohjelman avulla muuntaa mp3-muotoon. Noh, kuka tykkää ja kuka ei. :)
Sanon tässä vain sitä, että kannattaa ennemmin yrittää nauttia pienistä asioista kuin rypeä yksinäisyyden tunteessa. Yksin oleminen on tila, mutta yksinäisyys on asenne. :)
(Jos jaksaisin vielä unelmoida siitä, että voisin saada kivan tytön kainaloon, ärsyyntyisin aika paljon viestistäsi).
Sid-musiikki on parhautta! :)
Jos hankkisi kavereita, varmaan myös yksinäisyys lievittyisi. Mutta jos haluaa olla yksinäinen, ja lievittää siitä seuraavaa yksinäisyyttä, tulisi kaiketi kehitellä tekemistä ettei mieti yksinäisyyttä 24/7. Voi myös turvautua lääkärin puoleen. He mieluusti (provikat mielessä) antavat reseptin kouraan, jolla saa tuntemista (myös yksinäisyyttä) lievittäviä lääkkeitä.
Kylläpäs monilla meneekin huonosti: ollaan seurustelevia ja silti yksinäisiä, eli kirjoitellaan Yksinäisyys-palstalle.
Ei se tarkoita sitä, että jos seurustelee, että ei olisi yksinäinen. Seurustelu on vain yksi osio elämästä. Ystävyys on eri asia. Ystävyys kumppanin kanssa, on täysin eri asia, kuin ystävyys platonisen ystävän kanssa. Kokeile joskus pitkää parisuhdetta, niin tämä asia tulee sinullekin tutuksi. Ystävyys ja parisuhde kun eivät kuitenkaan tule sulkemaan toisiaan pois kuvioista, kannattaa hankkia sekä kumppani, että ystäviä.
Silloin on paremmat edellytykset taspainoiseen ja onnelliseen elämään. Jos parisuhde hajoaa, ja kumppanisi on ainoa ystäväsi, kuka sinut nostaa ylös ja tukee sinua???
Täytyy päässä olla vikaa jos kykenee seurustelemaan, muttei löytämään kavereita. Äly hoi, älä jätä! Ottakaa hyvät ihmiset aivonne käyttöön!
Okei, minäpä kokeilen pitkää parisuhdetta :). Tuota... miten sellainen muodostetaan? Toki minulla on joitakin kavereita. Mutta seurustelun kanssa olen noviisi. Olen äärimmäisen ujo ja estynyt (F.60.6), joten eipä ihme kun ei kykene saamaan seurustelukumppania. Eli en tiedä, millaista on olla seurusteleva yksinäinen. Toisaalta, en haluaisikaan muodostaa ns. läheisriippuvuussuhdetta.
Joillekin se seurustelukumppani on ainoa jäänne ajoilta, jolloin vielä pystyi saamaan kavereita...
Vittujako sinä mitään yksinäisyydestä tiedät.
Sulla on vaan niin helvetin heikko luonne tai tyhmä pää.
Ala kehittää älyäs senkin laiska koira. Tee töitä!!
Miten ihmeessä ihminen, joka ei ole kokenut parisuhdetta (ja myös sen sisällä olevaa yksinäisyyttä) voi ymmärtää ja kommentoida asiaa mitenkään. Kerroppa se mulle?
Ja hommaappa yleinen vuodattaja jotain muutakin tekemistä kuin toisten alentaminen yleisillä keskustelupalstoilla. Jos todella olet niin yksinäinen kuin väität olevasi, et kohtelisi muita palstan yksinäisiä noin huonosti. Luulen että olen oikeassa, jos väitän että sinun ongelmasi, "yleinen vuodattaja", on narsismi. Yritä edes tehdä asialle jotain. Lopeta alkuun toisten alistaminen ja halveksunta palstoilla, jotka on tarkoitettu apua ja ystävyyttä haluaville ja sitä vastaanottaville.
Toivottavasti yleinen vuodattaja ymmärsi viestini, ongelmistaan huolimatta.
Lyhyesti totean, että en koskaan ole edes yksinäni ollut niin yksinäinen kuin eräässä parisuhteessa. Mies oli läsnä muttei mitään kommunikaatiota, eli omaa elämäänsä. Nytkin olen yksinäinen yli 50 v. Hyvä ei ole olla yksin, mutta sellaista parisuhdetta en ikinä enää halua. Siis pysyn yksin. Sen verran vielä, että nyt kun muutaman vuoden päästä olen tajunnut, miten sinisilmäinen idiootti olin, kun pysyin siinä suhteessa, niin se on taas toinen juttu selvitä siitä. Eli toistan (en muista mistä kuulin, mutta erittäin hyvä toteamus) : yksinkään en ole ollut niin yksinäinen kuin suhteessa.
Jos kykenee suhteeseen kykenee myös hankkimaan ystäviä.
ei ole kaikki niin yksinkertaista. Oikeasti parisuhteessa voi olla hyvinkin yksinäinen; KOSKA elämänkumppanin ei (mielestäni) kuulu olla ainoa ihminen elämässä, tarvitaan sosiaalisia suhteita, tuttavia, kavereita ja niitä ystäviä. Tai minä ainakin tarvitsen ja olen huomannut, että parisuhdekin "tarvitsee" sitä että on kodin ulkopuolinen elämä. Ei kumppani voi eikä pysty kaikkea sosiaalista tarvetta tyydyttämään.
Toki myönnän sen, että parisuhteessa elävä yksinäinen ei ole NIIN yksinäinen kuin sinkku sellainen
En ota sen enempää kantaa ihan yksin yksinäisyyteen koska en kykene ymmärtämään sitä koska en ole sitä kokenut, mutta tiitiin sanoissa on se perä, että vaikka olisi suhteessa tai olisi perhettä niin elämään on oltava muuallakin kun kodin seinien sisäpuolella (=ystäviä ja harrastuksia).
Ja en siis ole tullut tänne valittamaan yksinäisyydestä, mä eksyin tänne ja aihe jäi askarruttamaan mieltä.
kertoa yksinäisyyspalstalla olevansa vakituisessa parisuhteessa. Heti isketään parisuhdekortti pöytään. Noh, ehkäpä ensi kerralla opit ettei kaikkia seikkoja kannata todellakaan täällä yksinäisyyspalstalla tuoda esille :)
Mutta jos kerran yksin harrastaminen ei ole mielekästä, neuvona olisi loogisin kait seuraava: Mene johonkin ryhmään (esim kansalaisopisto, urheiluseurat tms.) niin minäkin ajattelin heti ensi vuoden alusta.
Ei nyt muuta tule mieleen...
olikin jo aika vanha viesti, en huomannutkaan ennen kun postitin... Noh, jos ap on kuulolla vielä...