1. Minäkin olen kuolevainen, niinkuin kaikki muut, ja sen jälkeläinen, joka ensimmäiseksi maasta tehtiin. Äidin kohdussa minä sain ruumiillisen muodon
2. kymmenen kuukauden kuluessa. Se kehkesi veressä miehen siemenestä, sekä yhtymisen hekumasta.
3. Ja synnyttyäni minä vedin sisääni yhteistä ilmaa, minä putosin maan päälle, niinkuin käy kaikkien, ja ensimmäinen ääneni oli itku, niinkuin kaikkien muidenkin.
4. Minua hoidettiin kapalossa ja suurella huolella.
5. Sillä ei yhdenkään kuninkaan elämä ole alkanut muulla tavalla;
6. yhtäläinen on kaikkien tulo elämään, samankaltainen myös lähtö siitä.
7. Sentähden minä rukoilin, että minulle annettiin ymmärrystä; minä huusin avuksi Jumalaa, ja viisauden henki tuli minulle.
8. Minä pidin sitä arvokkaampana kuin valtikoita ja valtaistuimia, rikkautta en arvioinut miksikään sen rinnalla,
9. enkä sen veroiseksi lukenut kallisarvoisinta jalokiveä. Sillä kaikki kulta on sen rinnalla kuin rahtunen hiekkaa ja hopea on siihen verrattuna luettava saven arvoiseksi.
10. Minä rakastin sitä enemmän kuin terveyttä ja kauneutta ja valitsin sen valkeudekseni, sillä se valo, joka siitä lähtee, ei koskaan sammu.
11. Kaikki hyvä tuli minulle sen mukana, ja mittaamaton rikkaus oli sen käsissä.
12. Minä iloitsin kaikista näistä, koska viisaus niitä hallitsee, mutta minä en tietänyt, että se on myös niiden alku.
13. Ilman vilppiä minä otin vastaan sen opetukset, ilman kateutta minä jaan ne muille, minä en salaa sen rikkautta.
14. Sillä se on loputon aarre ihmisille, ja ne jotka sitä käyttävät, hankkivat itsellensä Jumalan ystävyyden, koska he ovat hänelle otollisia niiden lahjojen tähden, joita opetus antaa.
15. Mutta minulle antakoon Jumala taidon puhua niin, kuin haluni on, ja mietiskellä niin, kuin hänen lahjojensa arvo vaatii; sillä hän on viisaudenkin johtaja ja viisasten ojentaja.
16. Sillä hänen kädessänsä olemme sekä me että meidän sanamme, on kaikki ymmärrys ja taito töissä ja toimissa.
17. Sillä hän antoi minulle pettämättömän tiedon kaikesta, mikä on, niin että minä tunnen maailmanrakenteen ja alkuaineitten voiman,
18. aikojen alun, lopun ja keskivälin, päivänseisaukset ja vuodenaikain vaihteet,
19. vuosien kierron ja tähtien asennot,
20. eläinten ominaisuudet ja petojen rajut vaistot, henkien vallan ja ihmisten ajatukset, kasvien erilaisuudet ja juurten voimat.
21. Mikä on salattua ja mikä julkista, sen minä tiedän.
22. Sillä viisaus, kaiken mestari, on sen minulle opettanut.
Sillä siinä on henki, joka on järjellinen, pyhä, ainutlaatuinen, moninainen, hieno, liikkuva, läpinäkyvä, saastumaton, kirkas, loukkaamaton, hyvän ystävä, terävä, esteet voittava, hyvää harjoittava,
23. ihmisiä rakastava, luja, horjumaton, huolista vapaa, kaikkivoipa, kaikesta huolen pitävä ja läpi kaikkien henkien käypä, niiden, jotka ovat järjellisiä, puhtaita ja täydellisesti hienoja.
24. Viisaus on liikkuvampi kuin mikään, mikä liikkuu; se tunkee ja mahtuu kaiken lävitse puhtautensa vuoksi.
25. Sillä se on Jumalan voiman henkäys ja Kaikkivaltiaan ihanuuden kirkas ulosvirtaaminen; sentähden ei mitään saastaista siihen tule.
26. Se on iankaikkisen valkeuden heijastus ja Jumalan voimavaikutuksen tahraton kuvastin ja hänen hyvyytensä kuva.
27. Vaikka se on yksi, se kuitenkin voi kaiken, ja vaikka se itse pysyy muuttumatonna, se kuitenkin uudistaa kaiken. Sukukunnasta sukukuntaan se siirtyy hurskaisiin sieluihin ja tekee niistä Jumalan ystäviä ja profeettoja.
28. Sillä sitä yksin Jumala rakastaa, joka asuu yhdessä viisauden kanssa.
29. Sillä se on ihanampi kuin aurinko, ylempi kuin yksikään tähtisikermä, Jos sitä valoon verrataan, havaitaan se jalommaksi.
30. Sillä tätä seuraa yö, mutta viisautta vastaan pahuus on voimaton.
Hyvää pyhäinmiestenpäivää!
2. kymmenen kuukauden kuluessa. Se kehkesi veressä miehen siemenestä, sekä yhtymisen hekumasta.
3. Ja synnyttyäni minä vedin sisääni yhteistä ilmaa, minä putosin maan päälle, niinkuin käy kaikkien, ja ensimmäinen ääneni oli itku, niinkuin kaikkien muidenkin.
4. Minua hoidettiin kapalossa ja suurella huolella.
5. Sillä ei yhdenkään kuninkaan elämä ole alkanut muulla tavalla;
6. yhtäläinen on kaikkien tulo elämään, samankaltainen myös lähtö siitä.
7. Sentähden minä rukoilin, että minulle annettiin ymmärrystä; minä huusin avuksi Jumalaa, ja viisauden henki tuli minulle.
8. Minä pidin sitä arvokkaampana kuin valtikoita ja valtaistuimia, rikkautta en arvioinut miksikään sen rinnalla,
9. enkä sen veroiseksi lukenut kallisarvoisinta jalokiveä. Sillä kaikki kulta on sen rinnalla kuin rahtunen hiekkaa ja hopea on siihen verrattuna luettava saven arvoiseksi.
10. Minä rakastin sitä enemmän kuin terveyttä ja kauneutta ja valitsin sen valkeudekseni, sillä se valo, joka siitä lähtee, ei koskaan sammu.
11. Kaikki hyvä tuli minulle sen mukana, ja mittaamaton rikkaus oli sen käsissä.
12. Minä iloitsin kaikista näistä, koska viisaus niitä hallitsee, mutta minä en tietänyt, että se on myös niiden alku.
13. Ilman vilppiä minä otin vastaan sen opetukset, ilman kateutta minä jaan ne muille, minä en salaa sen rikkautta.
14. Sillä se on loputon aarre ihmisille, ja ne jotka sitä käyttävät, hankkivat itsellensä Jumalan ystävyyden, koska he ovat hänelle otollisia niiden lahjojen tähden, joita opetus antaa.
15. Mutta minulle antakoon Jumala taidon puhua niin, kuin haluni on, ja mietiskellä niin, kuin hänen lahjojensa arvo vaatii; sillä hän on viisaudenkin johtaja ja viisasten ojentaja.
16. Sillä hänen kädessänsä olemme sekä me että meidän sanamme, on kaikki ymmärrys ja taito töissä ja toimissa.
17. Sillä hän antoi minulle pettämättömän tiedon kaikesta, mikä on, niin että minä tunnen maailmanrakenteen ja alkuaineitten voiman,
18. aikojen alun, lopun ja keskivälin, päivänseisaukset ja vuodenaikain vaihteet,
19. vuosien kierron ja tähtien asennot,
20. eläinten ominaisuudet ja petojen rajut vaistot, henkien vallan ja ihmisten ajatukset, kasvien erilaisuudet ja juurten voimat.
21. Mikä on salattua ja mikä julkista, sen minä tiedän.
22. Sillä viisaus, kaiken mestari, on sen minulle opettanut.
Sillä siinä on henki, joka on järjellinen, pyhä, ainutlaatuinen, moninainen, hieno, liikkuva, läpinäkyvä, saastumaton, kirkas, loukkaamaton, hyvän ystävä, terävä, esteet voittava, hyvää harjoittava,
23. ihmisiä rakastava, luja, horjumaton, huolista vapaa, kaikkivoipa, kaikesta huolen pitävä ja läpi kaikkien henkien käypä, niiden, jotka ovat järjellisiä, puhtaita ja täydellisesti hienoja.
24. Viisaus on liikkuvampi kuin mikään, mikä liikkuu; se tunkee ja mahtuu kaiken lävitse puhtautensa vuoksi.
25. Sillä se on Jumalan voiman henkäys ja Kaikkivaltiaan ihanuuden kirkas ulosvirtaaminen; sentähden ei mitään saastaista siihen tule.
26. Se on iankaikkisen valkeuden heijastus ja Jumalan voimavaikutuksen tahraton kuvastin ja hänen hyvyytensä kuva.
27. Vaikka se on yksi, se kuitenkin voi kaiken, ja vaikka se itse pysyy muuttumatonna, se kuitenkin uudistaa kaiken. Sukukunnasta sukukuntaan se siirtyy hurskaisiin sieluihin ja tekee niistä Jumalan ystäviä ja profeettoja.
28. Sillä sitä yksin Jumala rakastaa, joka asuu yhdessä viisauden kanssa.
29. Sillä se on ihanampi kuin aurinko, ylempi kuin yksikään tähtisikermä, Jos sitä valoon verrataan, havaitaan se jalommaksi.
30. Sillä tätä seuraa yö, mutta viisautta vastaan pahuus on voimaton.
Hyvää pyhäinmiestenpäivää!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Syvä rauha
Sydän kuin harmaa muuri
kivistä kasattu
liikkumaton ja levossa
Se ei etsi omaansa
ei tuo itseään esille
ei teeskentele
ei suojaudu
Se antaa tulla lähelle
ja mennä pois
vaikka se on herkkä
se ei niistä muutu
Hiljaisuudessa se kuulee
liikkumattomuudessa näkee
ymmärtää paljon
syvän rauhan
tunteettoman tunteen
suuren myötätunnon
elämän arvokkuuden
Ei kukaan muu
Minulla on paikka
jota kukaan muu ei voi ottaa.
Tulin itkemään kyyneleitä
joita kukaan muu ei voi itkeä.
Tulin kantamaan suruja
joita kukaan muu ei kanna.
Tulin unelmoimaan sinusta
sillä kukaan muu ei unelmoi.
Tulin rakastamaan sinua
sillä kukaan muu ei rakasta.
Tulin rukoilemaan puolestasi
sillä kukaan muu ei sitä tee.
Tulin elämään elämää
jota kukaan muu ei elä
en itseni tähden vaan sinun
sillä sinulla on sydän
jota ei kenelläkään muulla.
Olen oppinut, että...
en voi saada ketään rakastamaan itseäni. Kaikki mitä voin tehdä, on olla joku, jota voi rakastaa. Loppu on muiden asia.
välitänpä kuinka paljon tahansa, jotkut eivät välitä takaisin.
luottamuksen rakentaminen vaatii vuosia, ja sen tyhjentäminen vain sekunteja.
se ei ole niin tärkeää, mitä minulla on elämässäni, vaan keitä minulla on elämässäni.
voin tehdä hetkessä jotakin, joka antaa minulle sydänsurun elämäni ajaksi.
vaikka halkoisin asian kuinka pieneksi tahansa, sillä on aina kaksi puolta.
minun tulisi aina erota rakkaista ihmisistä rakastavin sanoin. Saatoin nähdä heidät viimeisen kerran.
minä olen vastuussa teoistani, tuntuipa minusta miltä tahansa.
jotkut rakastavat minua paljon, mutta eivät tiedä, kuinka osoittaa se minulle.
tosi ystävyys kasvaa pitkänkin välimatkan yli. Sama koskee tosi rakkautta.
se, että joku ei rakasta minua haluamallani tavalla, ei tarkoita sitä, ettei hän rakastaisi minua kaikella, mitä hänellä on.
kypsyys liittyy enemmän kokemuksiini ja niistä oppimiini asioihin kuin siihen, kuinka monta syntymäpäivää minä olen juhlinut.
olipa minulla miten hyviä ystäviä tahansa, he loukkaavat minua aina joskus, ja minun on annettava se heille anteeksi.
olipa minulla kuinka suuri sydänsuru tahansa, maailma ei pysähdy odottamaan, kun minä suren.
se, että kaksi ihmistä riitelee keskenään, ei tarkoita sitä, etteivät he rakastaisi toisiaan, ja se että he eivät riitele, ei tarkoita sitä, että he rakastaisivat toisiaan.
minun ei tarvitse etsiä uusia ystäviä, jos ymmärrän, että ystävät muuttuvat.
minun ei tulisi yrittää niin innokkaasti saada selville toisen salaisuutta; se voi muuttaa koko loppuelämäni.
on monia tapoja rakastua ja rakastaa.
olipa minulla kuinka paljon ystäviä tahansa, jos minä olen heidän tukipilarinsa, tulen kokemaan itseni yksinäiseksi ja unohdetuksi silloin, kun tarvitsen heitä eniten.
ne, joita rakastan eniten elämässä, otetaan luotani liian pian.
vaikka sanalla "rakkaus" voi olla monia merkityksiä, se kadottaa merkityksensä liiasta käytöstä.
rakkaus ei ole säilyttämistä varten, vaan ojennettavaksi sille, jonka tapaan seuraavaksi.
vaikka minulla on tuskia, minun ei tarvitse olla tuska muille.
joka päivä minun tulisi ojentaa käteni ja koskettaa jotakuta.
minulla on vielä paljon lisää opittavaa.
Taas hiljennymme viettämään maailman tunnetuimman demarin syntymää.
*****************************************************************************************************
JOULUEVANKELJUMI TAMPEREEN KIÄLELLÄ
Ja tapahtu niihi aikoihi, että Keisari Aukustus määräs, että se pruukaa pitääv verot koko maalle. Soli ensimmäinev verollepano ja tapahtu siilo ku nääs Kyrenius oli Syyriam maaherra. Ni jokaise tartti ryysiä verovirastoon, kuki omaan kaupunkiinsa.
Ni Jooseppiki läksi Kalileasta Nasarettii, Juuttaa maa Taaveti kaupunkii, jonka nimi om Peetlehem ku se oli meinaa itte sitä Taaveti sukua. Verotettavaks sem morsmaikkansa Marian kans, joka vartos lasta. Ja just ku ne nääs kerkis siihe kohralle, eikös Maria alkanukki synnyttää. Ja poja pyäräyttiki, ensimmäisem mukulansa, kääri ser rätteihi ja tälläs semmosee seimee sen tähre kum majapaika huushollit olit oli joka lukaasi täys.
Ja siä seurulla oli paimenia niityllä vahtimassa väliä laumaansa. Ni heirä eressää seiso Herra enkeli ja heirä ympärillä paisto Herra Kirkas valkee ja ne pelästy. Mut enkeli sano, jotta Moro! Älkää peläästykö, mää sano teille oikee ilose asia ja se koskee kaikkia muitaki. Teille o just tänää syntyny Vapahtaja, Taavetin kaupunkissa, joka or Ristus - Herra. Ja semmosem merkim mää anna, että sei lapsel löyrätte ku se on kapaloitu ja makaa seimessä. Ja siinä samassa enkeli kans' oli kauhee määrä taivaallista sotaväkee, ja nää ylisti Jumalaa ja sano:
”Kunnia olkoo Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmiste keske, jolle hällä o hyvä tahto.”
Ja ku enkelit oli mennyp paimentel luota tiähensä, niin nää sano keskenää, et kaim mar meki lähretää kiiruukaupalla Peetlemii kattoo, mitä siä nyt on tapahtu ja mistä Herra anto tiaro. Ja hehäl läks oitis ja löysi Maria ja Joosepi ja niirel lapse, joka köllötti seimessä. Tän nähressää nää sano, että mitä ne nääs oli kuullu tästä mukulasta. Ja joka ainoo, kuka kuuli paimenie sanat, oli ihmeissää.
Mutta Maria laitto korvansa taa kaikki, mitä ne oli sanonut ja miätti sitä miäleesänsä. Ja paimenet palas takasi ja mennessää kiitti ja ylisti Jumalaa kaikesta siitä nääs, mimmottia ne oli kuullu ja nähny ja niinku niille oli meinaa ilmootettu.
EVANKELIUMI LUUKKAAN MUKAAN 2: 1-20