Lueskelin palstan keskusteluja ongelmista ja päätin kertoa omat kokemukseni.
Reilu kymmenen vuotta sitten vietin mukavaa elämää vailla huolia ja murheita, raha asioista sen kummemmin välittämättä. Palkkaa tuli ja kaikki meni, eikä aina riittänytkään. Siihen asti kaikki hoitui jotenkin, kunnes keksin hakea lainaa, hommasin myös luottokortin kahdesta pankista. Ostin osamaksusopimuksilla elektroniikkaa, huonekaluja ym. tarpeetonta. Kaiken lisäksi juhlinta viikonloppuisin kesti aina vähintään kaksi päivää.
Väistämättä tavallisen palkkatyöläisen ansiot jäivät pieniksi kaiken erääntyessä. Jotenkin selvisin vuoden verran vaihtamalla auton halvempaan ja myymällä tavaraa mutta kun osa lainarahoista oli juhlimalla kulutettu ei myytävää ollut tarpeeksi. Lyhennyksiä maksaessa vuokra jäi hoitamatta ja niitäkin alettiin karhuta.
Lopulta ulosotossa oli kymmeniä tuhansia markkoja (siihen aikaan) ja luottotiedot olivat historiaa.
Jostain sain kuitenkin elämän ilon takaisin ja päätin nuosta tuosta ahdingosta, en ollut kuitenkaan vielä niin huonossa jamassa etteikö siitä voisi selvitä. Soittelin kaikki velkojat läpi ja sovin realistisia maksusuunnitelmia veloille, ulosottokin ymmärtää jos vain itse näyttää halunsa selvitä. Noin neljä-viisi vuotta maksoin kaikella ylimääräisellä tulolla velkoja, tein pitkiä työpäiviä, elin matalla profiililla ja se auttoi.
Veloista päästyäni kouluttauduin parempaan ammattiin ja nykyään pärjään todella hyvin vaikka asuntovelkaa on paljon enemmän kuin aikoinaan oli ulosotossa, nyt velat ovat hallinnassa.
Muistelen joskus tuota aikaa ja olen itseäni vannottanut etten aio palata tuohon kierteeseen.
En tahdo prassailla saavutuksellani, tahdoin vain kannustaa tukalassa tilanteessa olevia ja miettimään olemassaolevia vaihtoehtoja. Uskon että työllä ja päättäväisyydellä voi selvitä yli pahimman.
Reilu kymmenen vuotta sitten vietin mukavaa elämää vailla huolia ja murheita, raha asioista sen kummemmin välittämättä. Palkkaa tuli ja kaikki meni, eikä aina riittänytkään. Siihen asti kaikki hoitui jotenkin, kunnes keksin hakea lainaa, hommasin myös luottokortin kahdesta pankista. Ostin osamaksusopimuksilla elektroniikkaa, huonekaluja ym. tarpeetonta. Kaiken lisäksi juhlinta viikonloppuisin kesti aina vähintään kaksi päivää.
Väistämättä tavallisen palkkatyöläisen ansiot jäivät pieniksi kaiken erääntyessä. Jotenkin selvisin vuoden verran vaihtamalla auton halvempaan ja myymällä tavaraa mutta kun osa lainarahoista oli juhlimalla kulutettu ei myytävää ollut tarpeeksi. Lyhennyksiä maksaessa vuokra jäi hoitamatta ja niitäkin alettiin karhuta.
Lopulta ulosotossa oli kymmeniä tuhansia markkoja (siihen aikaan) ja luottotiedot olivat historiaa.
Jostain sain kuitenkin elämän ilon takaisin ja päätin nuosta tuosta ahdingosta, en ollut kuitenkaan vielä niin huonossa jamassa etteikö siitä voisi selvitä. Soittelin kaikki velkojat läpi ja sovin realistisia maksusuunnitelmia veloille, ulosottokin ymmärtää jos vain itse näyttää halunsa selvitä. Noin neljä-viisi vuotta maksoin kaikella ylimääräisellä tulolla velkoja, tein pitkiä työpäiviä, elin matalla profiililla ja se auttoi.
Veloista päästyäni kouluttauduin parempaan ammattiin ja nykyään pärjään todella hyvin vaikka asuntovelkaa on paljon enemmän kuin aikoinaan oli ulosotossa, nyt velat ovat hallinnassa.
Muistelen joskus tuota aikaa ja olen itseäni vannottanut etten aio palata tuohon kierteeseen.
En tahdo prassailla saavutuksellani, tahdoin vain kannustaa tukalassa tilanteessa olevia ja miettimään olemassaolevia vaihtoehtoja. Uskon että työllä ja päättäväisyydellä voi selvitä yli pahimman.
Vastaukset 1
Vanhimmat
nousu on velkahelvetistä mahdollista,mutta mistä sitä töitä saa,ei ole koulutusta eikä varsinaista ammattiakaan. Ainoastaan karu elämänkoulu! Heti peruskoulusta raskaisiin töihin ja terveys meni,selkä paska on leikattu usein(muuta ei ole vaihtoehtoja enää kuin vetää nikamat yhteen) ja siihen aikaan ei otettu eläkkeitä huomioon ennekuin 23 vuotiaana eli parhaat työvuodet meni hevonkuuseen!!! Nykyäänhän jo taitavat saada eläkettä karttumaan työttömyyspäivä rahoistakin.
Kuka ottaa töihin työeläkkeellä olevia,kun on terveitäkin ihmisiä joilla on ammatit ja tarpeeksi koulutusta?!
Kokemusta on,olen kysellyt niin moneen paikkaan ja aivan turhaan...ei edes oppisopimus mahdollisuutta,vaikka sitäkin olen esittänyt. Ja niin mielelläni yrittäisin lähteä vielä kokeilemaan työelämään paluuta ja päästä tästä velkahelvetistä eroon ja joskus elää ehkä sitä onnellista velatonta elämää...
Olet tehnyt oikean ratkaisun eli ottaa "härkää sarvista" tosi upeata!
Olisiko kenelläkään töitä tarjota? VAIN asiallisia työtarjouksia kiitos!