että jättää omaisuutensa tietylle henkilölle, mutta vain sillä ehdolla, että kyseisellä henkilöllä on vähintään kuusi kuukautta ennen testamentintekijän kuolemaa ollut oma testamentti, jolla hän puolestaan jättää vähintään neljänneksen omaisuudestaan tuolle toiselle henkilölle?
Ei olisi kiva, jos toinen kuolisikin ensin, ja ensinmainittu antelias henkilö jäisi ilman perintöä, testamentin puuttuessa. Siis jonkinlaista tasapainoa haen: jos molemmat haluavat jättää jotain toinen toiselleen, asia on selvä, mutta kumpikaan ei voi pakoilla 'vastuutaan' ja toivoa toisen kuolevan ensin.
Osasinkohan selittää tarkoitukseni? Olen miettinyt testamentin sanamuotoa pitkään, mutta se tuntuu kovin hankalalta.
Ei olisi kiva, jos toinen kuolisikin ensin, ja ensinmainittu antelias henkilö jäisi ilman perintöä, testamentin puuttuessa. Siis jonkinlaista tasapainoa haen: jos molemmat haluavat jättää jotain toinen toiselleen, asia on selvä, mutta kumpikaan ei voi pakoilla 'vastuutaan' ja toivoa toisen kuolevan ensin.
Osasinkohan selittää tarkoitukseni? Olen miettinyt testamentin sanamuotoa pitkään, mutta se tuntuu kovin hankalalta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oikeustoimikelpoisina pysyessänne voitte kumpikin tehtailla vielä kuolinvuoteellannekin uusia testamentteja toistenne tietämättä ja uusin testamentti kumoaa edellisen. Siis toistenne haltuun antamanne alkuperäiset testamentitkaan eivät päde kun uusi tai mitätöinti paperi jostain löytyy. Pelkkään testamentin mitätöimiseen riittää heikompikin kunto, eikä muotoseikatkaan ole määrämuotoisia.
Pohdiskelu ystäväsi testamentista ja oman testamenttisi oikeasta ja pitävästä sanamuodosta on melko turhaa ja kuoltuasi voidaan laatimasi ehdot todeta oikeudessa kohtuuttomina mitättömiksi.
Jos toinen minun kuolemaa tehdessäni vasta tekee testamentin minun hyväkseni, saatan kuolla ennen kuin kuusi kuukautta on ummessa. Silloin omassa testamentissani mainittu sääntö sulkisi hänet perinnön ulkopuolelle, ja omaisuuteni jäisi kenelle sen nyt sitten siinä tapauksesaa jättäisin. Tietenkin toinen voi testamentata omaisuutensa kenelle vaan. haluan vain varmistaa, että jos hän ei ole tehnyt minusta perijää, hän ei myöskään peri minua. Kumpi kuolee ensin, sitä ei kukaan voi sanoa. Murhiin ei ole tarkoitus ryhtyä.
Tiedän, ettei täällä ole ammatti-ihmisiä, mutta jollakin voi olla kokemusta testamenttien sanamuodoista ja voisi auttaa. Viimeisen version todennäköisesti vien ammattimiehen varmistettavaksi, ja vaikkapa kerron täälläkin korrektiksi päätetyn sanamuodon. Jospa jollakin kuitenkin olisi ideaa luonnokseksi.
ensin että ".. on vähintään kuusi kuukautta ennen testamentintekijän kuolemaa ollut .." joka tarkoittaa ihan eri asiaa kuin ".. on vähintään kuuden kuukauden ajan, ennen testamentintekijän kuolemaa, ollut ..".
Se mitä yrität, ei ole huono ajatus, mutta on kaikessa monimutkaisuudessaan lähes mahdoton.
Sanamuoto täytyy tosiaan harkita tarkkaan.
Niin, haen jonkinlaista keinoa testata ystävän todelliset tunteet minua kohtaan. Jonkinlaista herrasmiessopimusta, kai. Mistään kiristämisestä ei ole kyse. Hänellä on lapsia, minulla ei. Siksi voin testamentata hänelle koko omaisuuteni. Hän menettelisi väärin, jos testamenttaisi koko omaisuutensa lapsiltaan pois. Sitä en tietysti toivoisikaan.
Varmistuksesi ei mitenkään toimi. Jos tuo ko. toinen henkilö haluaa olla vilpillinen, hän tietysti tekee testamentin hyväksesi (jonka voi tarpeentullen näyttää jos kuolet ensin) mutta mikää ei estä häntä tekemästä uudempaa testamenttia vaikka päivää myöhemmin 1. testamentin tekohetkestä, jossa määrää kaiken toisin.
tapahtuu:
jos sinä kuolet ensin, hän tuo julki sen 1. version
jos hän kuolee ensin, tapahtuu jako sen 2. version mukaan
Eli tuo ei varmista yhtään mitään.
kuolisivat samalla aikaa. Mutta sehän ei heitä enää koskisi.
Jos toinen kuolee ensin, hänen viimeisin testamenttinsa määrää hänen omaisuudestaan. Jos sinulle jätetään siinä jotain, hyvä sinulle, mutta ei hän ole mitenkään estynyt jättämästä omaisuuttaan kenelle tahansa. Koska sinuahan hän ei enää peri, koska kuoli ensin.
Jos taas sinä kuolet, hän esittelee sen aikaisemman testamenttinsa, "unohtaen" ne sen jälkeiset.
Ymmärrän ideasi, mutta se ei oikein toimi.
Miten jonkinlainen keskinäinen sopimus, pätisikö sellainen? Sopimuksessa sovitaan että molemmat jättää toiselle tietyn suuruisen perinnön, menisikö tälläinen sopimus testamentin yli?
Suomessa "positiivinen perintösopimus" eli ennen kuolemaa tehty sopimus siitä, miten perintö tullaan jakamaan, ei ole pätevä. Tästä on säädetty suoraan perintökaaressa.
Ja tuo sopimus mitä esität, on muodoltaan testamentti, eli keskinäinen testamentti (kahden ihmisen testamentit samalla paperilla).