Jollain tasolla minusta tuntuu välillä, että minulla on taipumuksia anoreksiaan tai johonkin sen kaltaiseen?
Huomaan monesti ihannoivani laihoja ihmisiä, tuijotan kateellisena jonkun ihon alta pilkottavia luita ja kapeita jalkoja. Ns. kauneusihanteeni saattaa siis olla vähän sairaanpuoleinen. Itseäni pidän melko lihavana, häpeän erityisesti reisiäni ja vatsanseutua. Olen täysin vakuuttunut omasta läskiydestäni, vaikka olen painoindeksin mukaan normaali- ja alipainon rajoilla. Hassua on myös se, että vaikka haluaisin laihtua senteissä reilustikin, niin painosta en haluaisi enää kovin pois. Kai. Haluaisin että lihas painaisi, mutta silti haluaisin olla vähän alipainoinen ja kaiken kukkuraksi vielä ok tervekin.
Toinen asia mikä mietityttää liittyy ruokaan ja syömiseen. Ihan kuin alitajuisesti jättäisin ruokia pois, ensin jäi roskaruoka, eli kaikenmaailman mäkit ja rollsit boikottiin, sitten melkein kaikki muukin missä on mielestäni liikaa rasvaa, ja nyt olen huomannut jättäväni liian sokeripitoiset tuotteet esim. karkit pois. Noiden poisjättäminen ruokavaliosta ei ole mielestäni ollut mikään kovin tietoinen valinta, mua on vain ruvennut ällöttämään kyseiset tuotteet niin paljon, että niitä ei tee edes mieli. Olen huomannut että ruokahaluni ns. terveellisempääkin ruokaa kohtaan on heikentynyt, ja syönkin melko niukasti nykyään. En usko että sairastamani masennus liittyy tähän, koska vaikka huonompina kausina ruokahalu meinaa välillä kadota, niin nyt on mennyt ihan hyvin. Painoni ei ole tippunut juurikaan kaikesta huolimatta, mikä sekin on mielestäni vähän kummallinen asia, kun kerta syön vähemmän ja terveellisemmin kuin ennen. Lisäksi ruoka tuntuu pyörivän mielessäni melko usein, mietin mitä voisin syödä ja milloin. Ei kuitenkaan toistaiseksi ainakaan ahdistavissa määrin.
Tiedän millainen sairaus anoreksia on, enkä todellakaan halua sairastua siihen. Siispä mietinkin pitäisikö minun ottaa tämä asia puheeksi masennusta hoitavan lääkärini kanssa, ettei asiat vain menisi pahempaan suuntaan? Mitä mieltä olette?
Huomaan monesti ihannoivani laihoja ihmisiä, tuijotan kateellisena jonkun ihon alta pilkottavia luita ja kapeita jalkoja. Ns. kauneusihanteeni saattaa siis olla vähän sairaanpuoleinen. Itseäni pidän melko lihavana, häpeän erityisesti reisiäni ja vatsanseutua. Olen täysin vakuuttunut omasta läskiydestäni, vaikka olen painoindeksin mukaan normaali- ja alipainon rajoilla. Hassua on myös se, että vaikka haluaisin laihtua senteissä reilustikin, niin painosta en haluaisi enää kovin pois. Kai. Haluaisin että lihas painaisi, mutta silti haluaisin olla vähän alipainoinen ja kaiken kukkuraksi vielä ok tervekin.
Toinen asia mikä mietityttää liittyy ruokaan ja syömiseen. Ihan kuin alitajuisesti jättäisin ruokia pois, ensin jäi roskaruoka, eli kaikenmaailman mäkit ja rollsit boikottiin, sitten melkein kaikki muukin missä on mielestäni liikaa rasvaa, ja nyt olen huomannut jättäväni liian sokeripitoiset tuotteet esim. karkit pois. Noiden poisjättäminen ruokavaliosta ei ole mielestäni ollut mikään kovin tietoinen valinta, mua on vain ruvennut ällöttämään kyseiset tuotteet niin paljon, että niitä ei tee edes mieli. Olen huomannut että ruokahaluni ns. terveellisempääkin ruokaa kohtaan on heikentynyt, ja syönkin melko niukasti nykyään. En usko että sairastamani masennus liittyy tähän, koska vaikka huonompina kausina ruokahalu meinaa välillä kadota, niin nyt on mennyt ihan hyvin. Painoni ei ole tippunut juurikaan kaikesta huolimatta, mikä sekin on mielestäni vähän kummallinen asia, kun kerta syön vähemmän ja terveellisemmin kuin ennen. Lisäksi ruoka tuntuu pyörivän mielessäni melko usein, mietin mitä voisin syödä ja milloin. Ei kuitenkaan toistaiseksi ainakaan ahdistavissa määrin.
Tiedän millainen sairaus anoreksia on, enkä todellakaan halua sairastua siihen. Siispä mietinkin pitäisikö minun ottaa tämä asia puheeksi masennusta hoitavan lääkärini kanssa, ettei asiat vain menisi pahempaan suuntaan? Mitä mieltä olette?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kannattaisi kertoa lääkärille, tuo voi nimittäin pahentua. Sinulla saattaa olla jo nyt jonkinlainen syömishäiriö, en tiiä. Mutta kannattaa kuitenkin jutella siitä.
Mun korvaan toi kuulostais vähän ortoreksialle, mut joka tapauksessa mäkin suosittelen, et meet vaikka terkalle tai lääkärille tai jonnekin.
mustakin kuulostaa vähän ortoreksialta ja anoreksialtakin, tuo saattaa olla alkua