näin siis minusta tuntuu. Tajuan kyllä järjellä että tuskin näin on, mutta tälläinen tunne valtaa minut aina, varsinkin kun astun ovesta ulos. Olen alkanut jännittämään jopa läheisieni kanssa olemista, pelkään että he jotenkin katsovat arvostelevasti. Aina kun olen yleisillä paikoilla, jokainen ilme ja liike on tarkoin harkittu, jännitän aivan hirveästi sosiaalista kanssa käymistä ja pelkään että muut jotenkin näkevät, että olen erilainen tai outo. Vaikka itse tarkkailen itseäni, tunnen sen ikään kuin "ulkopuolisena" tarkkailijana, joka on jokaisen talon ikkunassa ja jokaisessa vastaantulijassa.
Enkä minä ole edes kiinnostava ihminen
Enkä minä ole edes kiinnostava ihminen
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olisiko kyseessä depersonalisaatio tai derealisaatio?
terkkarista ja pyydä lähete mielenterveystoimistoon. Saat sieltä apua, tuossa on vähän paranoian piirteitä. Vähennä kahvin/kofeiinin käyttöä ja syö perusruoan lisäksi tarpeeksi usein ei liian pitkiä välejä sillä verensokerin nopeat vaihtelut pahentavat tilannetta, sekä sis. ja ulkoinen stressi.
Kun ajattelee että esim. vastaantulijat kyylää itseä ja tarkkailee itseä, niin monasti unohtuu se, että tätä miettiessä on tullut tuijotettua sitä vastaantulijaa intensiivisesti pitkän aikaa. Se saattaa hyvinkin ajatella et itse tarkkailen häntä...
Eipä silti. Vaikka et olisikaan vainoharhainen, se ei silti tarkoita sitä etteikö sinua tarkkailtaisi.
Sellainen elämä on raskasta. On paljon hauskempaa tarkkailla kaikkea ympärillään. Ehkä sinun pitäisi ostaa kamera ja alkaa valokuvaamaan kaikkea mitä näet. Älä sitten kuvaa vain itsestäsi!
minulla on vastaavanlaisia ajatuksia ja se haittaa normi-arkea. koen ulkona liikkumisen välillä masentavana. vaikka kyllä tajuan ja tiedostan, ettei ihmiset seuraa tekemisiäni, mutten voi sille mitään. olen 35- vuotias ja tuntuu, että tämä pahenee pahenimistaan.
Ei ne ihmiset sua seuraa, vaan sateliiteista näkevät jokaisen liikkeesi!!!
Kannataa tehdä foliosta puku sekä hattu ne kun on päällä niin satelliitit ei voi nähdä sua!!!
Tietysti yksi asia voi kaiken muuttaa. Tapahtuu suuri tiedostumishetki. Heräät tunteeseen, että olet muuttunut "läpinäkyväksi".
Ei konkreettisesti vaan tulee tunne, että useimmat ihmiset näkevät ajatuksesi ja mielesi läpi. Minulle pääsi käymään noin n 10v sitten.
Tämä tapahtui päivätorkkujen päätteeksi.
Käsitin siinä, ettei mitään kannata salata ihmisiltä, ne näkee sen kaiken sinusta muutenkin. Eivät kaikki vaan hyvin monet ihmiset.
Sillä ei ole mitään merkitystä, onko ihminen tuttu tai ventovieras - he vaan näkevät sisimpäsi salat.
Lähdin siitä asioilleni pikku cityymme. Monet eri-ikäiset ihmiset näyttivät näkevän kaikki ajatukseni. Hyväksyin sen tietysti sellaisenaan.
Uskon, että "näkeviä" silmäpareja on ollut niin kauan kuin on ollut ihmisiäkin. Kokemus tästä ilmiöstä on h ä t k ä h d y t t ä v ä n voimakas elämys.
Kyllä mulla on ihan samanlaisia "oireita" ,siis ihan samanlaisia. Tuntuu että jokainen vastaantulija tarkkailee, jokaisesta ikkunasta joku tarkkailee, samalla tiedän että se olen vain minä joka tarkkailee.... Ymmärsin vasta vähän aikaa sitten, ettei tällainen ole normaalia, ei todellakaan ole. Vai onko??????
Tämä on jatkunutkin niin kauan että tuntuu normaalilta, vaikka on oikeasti tosi v****maista.Joskus on ollut hetkiä jolloin ns. julkisella paikalla olen voinut keskittyä vain kaikkeen kivaan mitä näen ,enkä siis tähän kuviteltuun tarkkailuun ja jatkuvaan varuillaan oloon ja olen käsittänyt, että tällaiselta tuntui viimeksi lapsena, kun ei koko ajan tarvinnut olla varuillaan.
Niin ja ei tähän kyllä oikeasti tunnu mistään saavan apua, vähättely on ikävä kyllä yleistä.
No tottakai teitä tarkkaillaan kun pälyilette paranoidisena ympärillenne, ettei teitä vaan tarkkailtaisi. Näkeehän siitä, ettei kaikki ole hyvin. Jos taas ottaisitte rennommin, niin ongelmaa ei enää ole. Tosin aika vähän ketään oikeasti tarkkaillaan. Ainoastaan todelliset ääripäät saa huomattavaa (positiivista tai negatiivista)huomiota.