tahallaan. Sanotaan että jos opinto-oikeutta rajataan niin missä välissä hankkii lapsia tai sairastaa. Ja kuitenkin nämä asiat on rajattu opintoajan lyhennyksen ulkopuolelle, eli näissä tapauksissa saisi lisäaikaa. Ja ettei ehtisi muka vaihtoon. Tottakait seitsemässä vuodessa ehtii vaihtoon!
Asioita vääristellään
opiskelija
212274
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Pääministeri Vanhanen vaatii suomalaisia tekemään lapsia ja samalla pyritään korkeakouluttamaan 70% väestöstä. Mutta mutta.
..ketäpä sitten kiinnostaa ruveta tehtailemaan lapsia, jos on viimeiset 16 vuotta (6+3+3+4) opiskellut, että pääsisi juuri siihen Työhön ja niskassa painaa julmetut opintolainat, koska töissä ei ole voinut käydä opiskelujen yhteydessä.
Ja toisaalta kuka uskaltaa palkata naispuolisen työntekijän, joka ei ole vielä tehnyt ainuttakaan lasta...
Niin, totta puhut.
7 vuoden rajaus olisi oikeastaan ihan hyvä. En oikein ymmärrä että eivätkö opiskeliajt tajua että rajaus on samalla myös heidän omaksi parhaakseen siten, että se pakottaa valmistumaan siinä ajassa. Mutta valmistuminen 7 vuodessa tai pitemmässä ajassa on kyllä muutenki aika...hmm...aikaansaamatonta, ja kertoo kyllä tulevalle työnantajalle ahkeruuden puutteesta, tehottomuudesta ja mikä vielä ikävämpää, hitaammasta oppimiskyvystä.
Veikkaisin että tätä rajausta vastustaa vain rajattu määrä opiskelijoita...suuremman joukon mielipide on, järjelläkin ajatellen, jotain ihan muuta. Mielenosoituksessa oli kyllä aika paljon ihmisiä...suurin syy lienee se, että se kokosi ihmisiä yhteen.
"7 vuoden rajaus olisi oikeastaan ihan hyvä."
Ei olisi.
"rajaus on samalla myös heidän omaksi parhaakseen siten, että se pakottaa valmistumaan siinä ajassa"
Ahaa, miten tuollainen pakottaminen muka olisi omaksi parhaaksi kenellekään?
"Mutta valmistuminen 7 vuodessa tai pitemmässä ajassa on kyllä muutenki aika...hmm...aikaansaamatonta"
Ja tämä kertookin aivan suoraan sen, ettet ole ikinä opiskellutkaan kuin korkeintaan ammattikoulussa tai sitten rikkaat vanhempasi ovat maksaneet asumisesi ja kantaneet sinulle leivän pöytään koko opiskelusi ajan.
"ja kertoo kyllä tulevalle työnantajalle ahkeruuden puutteesta, tehottomuudesta ja mikä vielä ikävämpää, hitaammasta oppimiskyvystä"
Just joo. Kannattaisikohan ottaa asioista selvää ennen kuin alkaa tuollaisia perättömyyksiä laukoa faktoina? Ajattelu on myös sallittua.
(Vinkki: Pääkaupunkiseudulla tavallinen vuokra yksiöstä on noin 400 €/kk ja opintotuet juuri kattavat tämän. Jos sitten haluaisi syödäkin jotain, täytyy käydä töissä. Jos käy opiskelun ohella töissä, kas kummaa, opiskelu pitkittyy.)
Asia on juuri päin vastoin kuin mitä väitit: Pitkä opiskeluaika kertoo tulevalle työnantajalle siitä, että opiskelija on halunnut olla työelämässä jo opiskeluaikana ja on saanut jo paljon työkokemusta.
Kertoisitko, mitä haittaa pitkistä opiskeluajoista on?
"Niin, totta puhut."
Äh, sori.
Sarkasmimittarini oli poissa käytöstä tämän aiheen tiimoilla velloneen runsaan keskustelun ja mielenosoituksen vuoksi.
"Pääkaupunkiseudulla tavallinen vuokra yksiöstä on noin 400 €/kk"
Ja jos asut koko opiskeluajan Kämpissä niin vielä kalliimpaa. Siispä lisää rahaa...
Kuka on sanonut että pitää asua jossain !#¤"#¤ kalliissa yksiössä? Jos rahat eivät riitä niin varmasti löytyy halvempia vaihtoehtoja asua. Opiskeluajan ei kuulukaan olla mitään suklaata jatkuvalla syötöllä.
"Kuka on sanonut että pitää asua jossain !#¤"#¤ kalliissa yksiössä? Jos rahat eivät riitä niin varmasti löytyy halvempia vaihtoehtoja asua. Opiskeluajan ei kuulukaan olla mitään suklaata jatkuvalla syötöllä."
Joo, mutta kai sitä sitlä opiskelijakin saa olettaa asumiseltaan jonkinlaista perustasoa. Mistään "jatkuvasta suklaan nauttimisesta" ei siis ole kysymys, vaan perusolemisesta ja -elämisestä.
Asun avomieheni kanssa suhteellisen halvassa kämpässä (270e/nuppi vuokraa). Bussilippu (jonka on oltava seutu) kustantaa 50 e , eli tuesta jää jäljelle 80 euroa, josta laskujen jälkeen ruokaan jää 30-45 euroa kuukaudesta riippuen. Tuo riittää kahden viikon ruokaan hädin tuskin (urheilen paljon ja kroppa vaatii rakennusainetta). Olisi tietysti kiva, jos voisi ostaa esimerkiksi uuden paidan tai housut tms. pari kertaa vuodessa, sosiaalisesta elämäsä (elokuvat, ravintolat tms.) puhumattakaan! Eli ei kun töitä. Ensin yliopistolla 10-16, sitten töihin ja kotiin. Ja kun yhdeksän aikaan illalla tulet kotiin, niin ihan kuin siinä nyt sitten jaksaisit esseetä tms. vääntää! Viikonloput TAATUSTI levätään tappoviikkojen jälkeen. Eli kurssit jäävät suorittamatta, jos ei suostu elämään nuudeleilla koko kuukautta ja käyttämään samoja vaatteita sen koko opiskeluajan (olkoon vaikka se vaivaiset 3 vuotta). Sama mulle sinänsä jos opiskeluaikoja rajataan, mutta tuet ylös, niin ettei töissä tarvitse käydä!!
Sekö se on sen mitta että opiskelijan pitää olal ilman suklaata? Minä ainakin elän tosi säästäväisesti, ajan pyörällä kaikki matkat, myös yliopistolle. Viinaa en juo, kahvilla en käy. Suklaasta en luovu, se on yksinäisten lukuöideni ainoa valo.
Hyvä, että joku ottaa tämänkin puolen asiasta esille! Kyllä se nyt on jo merkillistä, ettei muka sitä 160 ovarin maisterintutkintoa saataisi kasaan 7 vuodessa kun on koulutusohjelmia, joissa jo tällä hetkellä suoritetaan 240 opintoviikkoa kuudessa vuodessa. Ja välillä käydään ihan yhtä lailla vaihdossa ja saadaan lapsia.
On todella surkeaa, että jotkut "opiskelijajohtajat" puhuvat julkisuudessakin kuuluvasti täysin virheellisten tietojen pohjalta siitä, miten kamalaa se on kun ihmisen perusoikeuksiin puututaan kun ei anneta maleksia yliopistolla eläkeikään asti. Pääministeri Vanhasen omaan opintohistoriaan vetoaminen on mitä raskaimman luokan naiiviutta. Kyllä siihen aikaan oli aika moni muukin asia toisin. Olisivatko nämä samat "opiskelijavaikuttajat" valmiita ottamaan käyttöön kaikki muutkin sen ajan käytännöt?
Myös vetoomukset siitä, miten opintotuki on jo nykyisellään niin pieni, että joutuu käymään töissä ja opinnot venyy siksi, on täyttä sontaa sekin. Opintotuki ON huono, mutta kenelläkään ei kyllä opiskeluaikana tarvitse olla niin korkea elintasovaatimus, että neljän vuoden opiskeluiden rahoittamiseksi tarvitsee työskennellä täyspäiväisesti vähintään kolme vuotta sekä vielä tehdä jokaista opiskeluvuotta kohti puoli vuotta kesätöitä. Jälleen esimerkki näistä 240 ov ja 6 vuotta opinto-ohjelmista: vähintään puolet käy töissä opintojen ohella iltaisin sekä sen ruhtinaallisen kahden kuukauden kesäloman ajan ja suorittaa silti opinnot ihan suunnitellussa aikataulussa.
Ehkäpä lääketieteellisen sekä muutaman muun tiedekunnan lisäksi valmiiksi kirjoitetut lukujärjestykset pitäisi ottaa käyttöön myös muilla aloilla, kun ei korkeasti koulutetut henkilöt muuten ymmärrä, mitä se akateemiseen vapauteen sisältyvä vastuu tarkoittaa.
Luulen, että tosiasiassa aika suuri osa yliopisto-opiskelijoista ei ole edes ajatellut, miten pienelle osalle opinto-oikeuden rajaamisella oikeasti on mitään merkitystä. Suurin osa vastustaa ajatusta vain siksi, että ylioppilaslehdissä ja muissa medioissa pölvästit pikkupoliitikko-ylioppilaskunta-aktiivit mölyää siitä, miten se nyt on niin mahdottoman kamalaa.
...kaikki suorittavat vähintään 40 noppaa/vuosi. Ei mitään heikkoa.
Kuudessa vuodessa tehdään lapsia, käydään vaihdossa, ja suoritetaan 240 ov? :)) Herää kysymys, että onko siellä lääkiksessä oikeasti noin helppoa? Esim. oikeustieteellisissä tiedekunnissa (OTK 160-178 ov) keksimääräiset valmistumisajat ovat tällä hetkellä 6-7 vuotta. Oikiksiin varmasti valikoituu niitä lusmuja, joita ei opintojen edistyminen kiinnosta tippaakaan. Mieluummin kituuttavat vähäisellä ja lyhyellä opintotuella kuin valmistuvat ja siirtyvät työelämään, aivan.
Koko esitys haiskahtaa puhtaalta tilastojen kaunistelulta. Ne, jotka ovat yliopistossa kirjoilla, mutta eivät suorita opintoja vaan ovat työelämässä, näkyvät tilastoissa tympeinä 0 ov/vuosi -ihmisinä. Tähän "ongelmaan" on kuitenkin parempi ratkaisu, SYL:n esittämä rekisteri.
Tietysti, jos halutaan ihmisten valmistuvan nopeammin, voidaan toki alentaa yliopistojen tenttien vaatimustaso lähemmäksi AMK:a. Pieni ongelma vain saattaisi syntyä siitä, että tällaisilla maistereilla ei olisi pahemmin kysyntää työmarkkinoilla.
Lopuksi, eikö tavoitteena ole kuitenkin yhteiskunnalle ja yksilölle paras mahdollinen malli eikä vain se, jota joku poliittinen virkamies on sattunut esittämään?
Kirjoituksestasi ei oikein käynyt ilmi, miksi vastustat opetusministeriön esitystä ja mitä mieltä siitä oikeastaan olet. Sen sijaan tuli aika selväksi, että mikäli nyt yliopistossa edes opiskelet, olet päässyt armosta johonkin koulutusohjelmaan, johon ei sinä vuonna ollut tarpeeksi hakijoita että olisi voitu karsia. Hyvä niin, voitpahan sanoa olevasi akateemisesti sivistynyt. Tässä kuitenkin muutamia vastauksia epäselviin ajatuksiisi.
"Kuudessa vuodessa tehdään lapsia, käydään vaihdossa, ja suoritetaan 240 ov? :)) Herää kysymys, että onko siellä lääkiksessä oikeasti noin helppoa?"
Kukaanhan ei ole puhunut siitä, että lääkiksessä vaikeaa olisi. -Niille, jotka sinne pääsevät. Moni ei varmasti läpäise tenttejä sormia napsauttamalla, mutta kun jonkin kurssin suorittamatta jättäminen voi aiheuttaa sen, ettei jollekin toiselle kurssille paljon ole asiaa, hommat tulee hoidettua suunnilleen ajallaan.
Esimerkiksi Oulun yliopistossa lääketieteen lisensiaattien keskimääräiset valmistumisajat ovat alle kuuden vuoden, ainakin yliopiston omien julkaisujen mukaan, mutta nehän toki kaunistelee tilastoja ilman muuta. Suurella osalla valmistuvista lääkäreistä on jo lapsi tai pari, että opiskelujen aikana nekin on tullut "tehtyä". Empiiristen havaintojen mukaan myöskään vaihdossa käyminen ei ole lääkiksessä mitenkään tavatonta. Verrattuna humanistisiin ynnä muihin hömppätieteisiin siinä taitaa tosin olla vain yksi ero, lääkiksessä usein myös vaihtovuonna opiskellaan. Tosi nössöä porukkaa siis.
"Oikiksiin varmasti valikoituu niitä lusmuja, joita ei opintojen edistyminen kiinnosta tippaakaan. Mieluummin kituuttavat vähäisellä ja lyhyellä opintotuella kuin valmistuvat ja siirtyvät työelämään, aivan."
Sitähän minä en pysty sanomaan mitä ne oikeustieteellisessä tekee kun en sinne ole milloinkaan hinkunut. Varmaankin keskittyvät spatseeraamaan ympäriinsä liituraitapuvuissa. Henkilökohtaisesti ainoa tuntemani oikeustieteen kandidaatti suoritti tutkinnon kolmessa vuodessa. Vaimo opiskeli ja samana aikana syntyi kaksi lasta. Varmaan ei ollut leikinlaskua mutta hengissä selvisivät ja eipä tosiaan tarvinut kituuttaa opintotuella vuositolkulla.
"Tietysti, jos halutaan ihmisten valmistuvan nopeammin, voidaan toki alentaa yliopistojen tenttien vaatimustaso lähemmäksi AMK:a"
Vai mitähän jos laitettais persettä penkkiin ja alettais lukemaan niihin nykyisiin tentteihin? Tai sitten voi vaihtaa ihan rauhassa sinne AMK:n puolelle.
"Lopuksi, eikö tavoitteena ole kuitenkin yhteiskunnalle ja yksilölle paras mahdollinen malli eikä vain se, jota joku poliittinen virkamies on sattunut esittämään?"
Niin. Tässähän nyt on kuitenkin tehty aika kattavaakin pohjatyötä ja ihan isommalla porukalla tälle esitykselle. Mitähän jos ottaisit asiasta selvää vaikka sen verran, että lukaisisit koko homman läpi? Tavoitehan on juuri tuo mainitsemasi, eikä tippaleipäaivoihini mitenkään sovi, miksi se ei tavoitettaan täyttäisi. Kaksi täyttä välivuotta ilman opiskeluajan kulumista sekä yksilöllinen mahdollisuus sumplia mahdolliset äitiys- ja sairauslomat kattaa kyllä ne mahdolliset tilanteet, missä itse kukin voi jotain joustoa tarvita. Sivuaineopintojen rajaaminen tarkoittaa yksilöiden ja yhteiskunnan kannalta vain sitä, että saadaan viimeinkin pois nämä kaikenmaailman humanisti-wannabe-poikkitieteilijä-ikuinenopiskelija-hörhöt, joita eri yliopistoiden kuppilat on pullollaan.
...tuosta alempaa pidempi kirjoitukseni aiheesta ja miksi vastustan virkamiesesitystä. Olen kyllä tutustunut siihen tarkasti. Mielestäni moni siinä esitetty ajatus on melko hataralla pohjalla. Toiseksi minulla ei ole mitään heikkoa opintojen kanssa tällä hetkellä, vaikka Jumalan armosta pääsin oikikseen ilman mitään omia avuja. Valitsin sen vertailukohdaksi siksi, että jotain siellä opiskelusta tiedän.
Tuntemasi ainoa oikkari on tilastollinen harvinaisuus. Noin joka viideskymmenes valmistuu kolmessa vuodessa. "Suomen ennätys" taitaa olla noin 2 ja ½ vuotta. Tiedä sitten, että mihin siinä ajassa pätevöityy. Joka tapauksessa rimaa ei voida asettaa parhaan tai edes toiseksi parhaan ylisuoriutujan tason mukaan, jos tarkoituksena on kouluttaa satoja ihmisiä vuodessa.
Kommentoi tuota alempaa tosiaan asiallisesti jos osaat, tai mene muualle rähisemään.
että olen suurin piirtein ainoa kenen mielestä opintoaikojen rajaaminen on hyvä asia.
Ainakin Kuopion yliopistossa kampanjointi oli ala-arvoisen surkeaa. Yhtään hyvää perustelua en saanut sille miksi esitys olisi huono. Ainoastaan kommentit, että eihän sitten kukaan voi käydä töissä, tehdä lapsia, mennä vaihtoon...
Nuo kyseiset väitteet pystyn jo itsekin kumoamaan, sillä jos tuntee yhdenkin joka on pystynyt, niin noilta menee pohja pois... Itse siis tunnen useita henkilöitä, jotka ovat DI-tutkinnon tehnee neljässä vuodessa ja käyneet koko ajan töissä samalla...
7 vuoden määräaika on todellakin paikallaan. Kuopion yliopistossakin on lukujärjestykset käytössä ja keskimääräiset valmistumisajat luonnontieteissä ovat nyt noin 5 vuotta.
Kyllä vähän opiskelijoita pitää potkia, jos eivät omaa etuaan tajua. Opiskelun suorittaminen kohtuullisessa ajassa on hyvä asia myös yksilölle itselleen.
Ja siitä lasten tekemisestä, että jos nykyisellaankin ensisynnyttäjien keski-ikä on 28 vuotta, niin tuskin se siitä kokoaisi, jos opintoajat lyhenisivät! Ja uskallan väittää, että tälläkin hetkellä ne henkilöt, jotka tuota ikää alentavat, ovat opiskelleet itselleen ammatin yliopistokoulutuksen sijaan.
Väitit, että rajaukset ovat opiskelijan itsensä parhaaksi.
Tarkastellaanpa muutospakettia kokonaisuutena.
Miten opiskelijaa auttaa se, että hänen valinnanmahdollisuuksiaan vähennetään (sivuaineopintojen rajaus)?
Miten opiskelijaa auttaa se, että opintotukiaikaa leikaan 5 kk?
Miten opiskelijaa auttaa se, että hänen työssäkäyntiään tosiasiallisesti rajoitetaan (ja tätä kautta hänen elintasoaan lasketaan vielä lisää)?
Valmistumisajat ovat de facto laskussa, olleet jo pidemmän aikaa. Mihin kontrollia siis tarvitaan? Mielikuvat, joiden varassa esitystä on lähdetty rukkaamaan, eivät enää nykyään vastaa todellisuutta.
"Ainoastaan kommentit, että eihän sitten kukaan voi käydä töissä, tehdä lapsia, mennä vaihtoon... Nuo kyseiset väitteet pystyn jo itsekin kumoamaan, sillä jos tuntee yhdenkin joka on pystynyt, niin noilta menee pohja pois."
En malta olla tarttumatta tähän. Minäkin tunnen henkilön, joka on valmistunut yliopistosta kolmessa vuodessa. Tuolla logiikalla ei olisi siis mitään ongelmaa, jos kaikkien yliopisto-opiskelijoiden opiskeluajat rajattaisiin kolmeen vuoteen. Tai jos SM-tason urheilija juoksee Cooperin testissä 3800 metriä, niin kyllä naapurin Erkkikin siihen pystyy.
Kaipaisin kommenttia tuohon alempaan tilitykseeni (Eräitä oleellisimpia puutteita esityksessä).
Haatainen on lipsunut alkuperäisestä esityksestään. Nyt mukaan on tullut ns. "kirjemalli", ja alunperin absoluuttisena esitelty seitsemän vuoden raja ei pidäkkään enää paikkaansa. Perinteistä poliittista peliä; esitetään ensin radikaaleja heikennyksiä, joita sitten alkuperäisen suunnitelman mukaan lievennetään, että kaikki olisivat tyytyväisiä "kompromissiin".
Sinänsä tuo seitsemän vuoden raja ei ole ns. normiopiskelijalle (aloittaa opinnot kahdenkympin hujakoilla, ei perhettä, ei velkaa tms tms.) mahdoton urakka. Heidän (meidän) on mahdollista kyllä suorittaa opinnot seitsemään vuoteen jos tahtoa riittää, eikä elämäntilanteessa tapahdu viidestä yhdeksään vuoteen mitään suuria muutoksia.
Ihan toinen juttu sitten onkin, miten käy perheelliselle kolmikymppiselle, joka on kyrpiintynyt nykyisiin työtehtäviinsä ja haluaa kehittää itseään, mutta jolle työssäkäynti opiskelun ohessa on käytännössä välttämättömyys erilaisten sosiaalisten seikkojen vuoksi. Ei kumpikaan, työssäkäynti tai opiskelu, ole tässä tapauksessa millään lailla yhteiskunnalta pois. Paitsi tietysti Haataisen visiossa, joka tekee tuollaisen yhtälön keinotekoisesti mahdottomaksi.
Ongelmallista mallissa on mielestäni myös (aivan turha ja täysin perustelematon) rajaus opiskelun ja työssäkäynnin välillä. Jos opiskelet, et voi käydä töissä siinä ohessa, koska kulutat silloin opiskeluaikaasi. Työ ja opiskelu pitäisi mallin mukaan erottaa selvästi toisistaan - kaksi vuotta töitä, eikä yhtään opintoviikkoa niiden aikana (jos haluaisi säästää opiskeluaikaa, ei saisi olla kirjautuneena yliopistolla läsnäolevaksi opiskelijaksi => ei oikeutta suorittaa yhtään opintoviikkoa). Tämä ajatus on täysin todellisuudelle vieras. Todella harva tahtoo tehdä pelkästään täysipäiväisesti töitä niin, että opinnot eivät edisty. Miksi ihmeessä malli on 7 2 vuotta eikä suoraan 9 vuotta, jonka voisi käyttää täysin haluamallaan tavalla? Jos joku haluaa esimerkiksi opiskella "puoliteholla" neljä vuotta ja tehdä töitä siinä samalla, ei Haataisella pitäisi olla siihen mitään negatiivista sanottavaa (koska 7 2 -malli on hänen mielestään ok). Tämäkään ei olisi millään lailla yhteiskunnalta pois, mutta helpottaisi huomattavasti esim. iltatöiden tekemistä opiskeluaikana. Toinen vaihtoehto olisi tietysti, että laskettaisiin vain yliopistolla kirjoillaoloaikaa, ja vapautettaisiin työssäkäynti täysin. Muiden kuin nuorten (ja hyvätuloiset vanhemmat omaavien) opiskelijoiden kohdalla kaikki edellä esittämäni mallit ovat ongelmallisia.
Tuo työssäkäynnin kriminalisointi onkin eräs pahimmista puutteista koko hommassa. Malli, yhdistettynä opintotukiajan leikkaukseen, aiheuttaa käytännössä sen, että kun gradua pitäisi alkaa vääntää, suurimmalla osalla loppuu tuki kesken. Ainoa vaihtoehto normaalilla ihmisellä on mennä töihin, ja jos on jo aiemmin käyttänyt "vapaavuosia" opiskelusta (työssäkäynnin merkeissä tai muuten), syö se taas pois arvokasta opiskeluaikaa. Valmistuminen voi siinä hyvinkin jäädä kokonaan väliin. Tämä tuskin on Haataisen tarkoitus.
Virkamiesesityksessä on pidetty koko ajan mielessä ja tärkeimpänä lähtökohtana se, miten ammattikorkeakouluista valmistutaan nopeammin kuin yliopistoista. Mallin lähtökohtaisesta soveltumisesta akateemiseen maailmaan voi jokainen vetää omat johtopäätöksensä, en siihen enempää puutu, mutta oleellista työkokemuksen kannalta on, että ammattikorkeissa on paljon pakollista työharjoittelua, kun taas AMK-mallia yliopistomaailmaan vietäessä ei suhtautumisessa työssäkäyntiin ole lähdetty edes samaan suuntaan. Yliopisto-opiskelijan työssäkäynti on pahaa ja tuomittavaa, kun taas AMK-opiskelijalla se on valmistumisen edellytys. Sinänsä tuo vaikuttaa melko järjettömältä, koska opiskelun jälkeisessä työllistymisessä eräs tärkeimmistä kriteereistä on juuri työkokemus. Uusi malli ei tukisi tieteellistä eikä ammatillista pätevöitymistä.
Toinen suuri ongelma on mielestäni sivuaineopintojen rajaus. Se heikentäisi tehokkaasti poikkitieteteellistä tutkimusta ja vaikeuttaisi erikoistumista. Mentäisiin täysin vastakkaiseen suuntaan reippaan vuosikymmenen jatkuneen opiskelun joustavuuden lisäämisen kanssa. Yhtäkkiä tiedekunta ja yliopisto taas tietäisivätkin paremmin, mihin opiskelija saa ja voi erikoistua. Malli on jo aiemmin todettu toimimattomaksi. Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että opiskelija joutuisi hakemaan pääsykokeella siihen koulutusohjelmaan, josta hän haluaa suorittaa opintoja pääaineensa lisäksi. En tiedä kenen kannalta tuollainen järjestely olisi järkevä. Ainakin pääsykokeisiin valmistautumisessa menisi hukkaan monta Haataiselle niin arvokasta opiskelukuukautta.
Vaihto-opiskelu näivettyisi, se on ihan varma. Se kuluttaisi opiskeluaikaa siinä missä kotimaan opinnotkin, eikä KENENKÄÄN kohdalla ole niin tehokasta kuin kotimaassa opiskelu. Kärjistetysti voidaan näin tehokkaasti tappaa tulevaisuuden vaikuttajien kansainväliset suhteet, ja pitää suomalaiset tietämättöminä muun maailman menosta. Myöskin tieteen näkökulmasta tuollainen on arveluttavaa. Ulkomaiset vaikutteet ovat kuitenkin eräs tärkeimmistä kehityksen lähteistä useimmilla tieteenaloilla.
Tässä muutama pointti. Kyrpii edelleen, vaikka eipä tuo itseä koske. Mutta älkää viitsikö enää seuraavalla kerralla tuota Haataista eduskuntaan valita, ettehän?
...vihdoin joku sanoi tuonkin ääneen.
Itse olen juuri mainitsemasi kolmekymppinen, aikoinaan "väärälle" alalle kouluttautunut, YT-neuvotteluissa pihalle potkittu ja elämän uudestaan lähes nollasta aloittanut onneton yksilö.
Ei tunnu kivalta, ei, että tässä vaiheessa elämää, kun koettaa saada asiat järjestykseen ja yrittää tehdä kaikkensa, että joskus pääsisi takaisin siihen palkansaajien kadehdittuun joukkoon, maksamaan edellisen tutkinnon aikaiset opintolainansa pois, jokin aikoinaan 14 vuotta yliopistossa maleksinut suurten ikäluokkien edustaja, jonka lainat on inflaatio syönyt, ja joka tovereineen täyttää työpaikat ja virat, mussuttaa jalopuisen pöytänsä takaa nykyopiskelijan itsekkyydestä.
Helsingin Sanomissa oli eilen eri aikakausien opiskelijoiden kommentteja. "Vähemmän itsekkyyttä, pyydän" oli mielestäni aika kornisti sanottu siltäkin pampulta. Tietysti asiat ovat toisin nykyään, kuin mitä ne olivat 40 vuotta sitten, mutta eihän se nyt ainakaan tämän päivän opiskelijan syytä ole.
Hesarin pilapiirroksessa oli pari päivää sitten kuva, jossa nykyopiskelijat vaativat banderolleissaan "ilmaiset aerobic-tunnit" ym, ja vieressä opiskelijamielenosoittajat 30 vuoden takaa, "Peace"-kyltteineen. Mielestäni aivan kohtuutonta opiskelijan lyömistä tuollainen.
Tietääkseni ilmaista aerobicciä ei kukaan torstain mielenosoittajista havitellut.
Ilmeisen itsekästä kuvaa opiskelijasta kuitenkin maalaillaan. Voi, miten epäitsekkäitä suuret ikäluokat nuoruudessaan olivatkaan. Hoh hoijaa.
Teen hyvin pienipalkkaista osa-aikatyötä ja opiskelen (toivoakseni) ns. tulevaisuuden alaa.
Opiskelujen pitkittyminen on myös alakohtainen asia. Viime tutkintoni suoritin neljässä vuodessa, kävin töissä koko ajan. Ei tehnyt edes tiukkaa. No vähän. Vapaa-aikaa ei ollut. Nykyiseen tutkintooni tulee väkisinkin kulumaan kauemmin, jo pelkästään siksi että jotkin pakolliset seminaarisarjat järjestetään vaikkapa vain joka toinen vuosi tai pienryhmäopetus on hyvin vähäistä, pakollisia kuitenkin, ja kaikki halukkaat eivät mahdu samana vuonna ko. kursseille. Myös siksi tulee oma opiskeluni venymään, että nyt 30-vuotiaana on jo väh. 12 vuotta aikaa siitä, kun olen joitakin aineita viimeksi opiskellut, joten -kyllä- oppimiskykyni on varmaan suhteellisesti heikompi kuin tuoreella ylioppilaalla, jolla kaikki kaavat ovat tuoreessa muistissa. Ainakin näin aluksi. Perhettä ja muuta sitovaa on myös kertynyt, joten kaikki ei aina ole niin yksioikoista ja helposti järjestettävissä kuin yliopiston vieressä, soluasunnossa asuvalla 19-vuotiaalla opiskelijanuorukaisella.
Jep. Suomessa ei kukaan suorita tutkintoaan "ilmaiseksi", vaan maksaa sen veroissa aikanaan takaisin tai jopa jo opiskeluaikanaan - useimmatahan MEISTÄ käyvät opintojen ohessa myös töissä ja maksavat näistä saamistaan tuloista veroja.
Toiseksi, kukaan ei Suomessa saa opintotukea yli 55 tukikk:a (muutamaa oppialaa lukuunottamatta). Siihen loppuu opintotuki. Kukaan ei myöskään saa opintotukea jos ei suorita lukuvuoden aikan riittävästi opintoja, tai ehkä saa, mutta joutuu maksamaan ne takaisin mikäli opintoviikkoja ei tule riittävästi opintorekisteriin. Töitäkään ei voi tehdä liikaa, sillä muuten tulee tuloraja vastaan ja taas joutuu maksamaan opintotukia takaisin. Aina voi tietysti päättää tehdä töitä ja olla nostamatta opintotukea, olla kirjoilla yliopistossa ja kenties suorittaa opintoviikon tai pari: miksi näin ei saisi muka tehdä?
Miksi akateemista vapautta ja Suomalaisen korkeakoulujärjestelmän suorastaan loistavaa joustavuutta pitää alkaa rajoittelemaan, kun mitään todellista ongelmaa ei ole. Jo olemassa olevat sanktiot ja rajoitukset riittävät pitämään siitä huolen, että mitään "ilmaista" opiskelua ei todellisuudessa olekaan.
kyllä opintotukea saa Suomessa 70 kuukautta, ei 55kk.
ota selvää; se on kyllä justiinsa tuo 55kk.
.. kela (kelan sivut www.kela.fi):
"Yliopisto-opiskelija voi saada opintotukea yhden ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamiseen 55 kuukautta (eräin poikkeuksin)".
Että siitä.
Yhteen maisterintutkintoon saa enintään 55 kk. Kun on valmistunut, voi seuraavaan tutkintoon käyttää 70kk - ensimmäiseen tutkintoon käytetyt kuukaudet. Mikäli keskeyttää ja vaihtaa alaa, on tukikuukausia käytössä 55 - jo käytetyt kuukaudet. Näin pääsääntöisesti, joskin muutama poikkeus tosin on.