Olen harkinnut purjeveneen hankintaa, mutta viellä potäis vaimo saada vakuutetuksi asiasta, joten kertokaa purjehtijat mitkä ovat ne syyt että kannattaa purjehtia eikä veneillä moottoriveneellä.
Turha haukkua kaikkia moottoriveneilijöitä ja väittää purjehtijoiden olevan niitä ainoita oikeita veneilijöitä vaan asiallisia kommentteja.
Turha haukkua kaikkia moottoriveneilijöitä ja väittää purjehtijoiden olevan niitä ainoita oikeita veneilijöitä vaan asiallisia kommentteja.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Meluttomuus on purjehduksen paras kriteeri verrattuna moottoriveneilyyn ainakin aluksi. Kuluja on myös vähemmän. Kumpaakin lajia kokeilleet osaavat arvostaa myös purjehdusta "aktiivisena veneilynä", jossa veneen liikkeen eteen joutuu tekemäänkin jotain eikä vain istuksimaan ja kyllästymään. Ja vaikka purjeveneet eivät mitään kanuunoita ole nopeisiin moottoriveneisiin verrattuna, on ne hetket aivat verrattomia kun paatti kulkee omien resurssiensa rajoilla.
Omaan veneilyharrastukseen tuli muutaman vuoden tauko, joka loppui moottoriveneen ostoon. Sittemmin tuli tilaisuus vaihtaa harrastus takaisin purjehtimiseen. Moottoriveneily on ihan ok hommaa niin kauan, kun voi olla varma veneen ja varsinkin moottorin toiminnasta. Kun budjetti oli rajallinen, piti tyytyä hieman vanhempaan veneseen, jossa kone oli alkuperäinen vuodelta 1979. Vaikka sitä oli huollettu ja avattu, siinä alkoi silti olla "vanhan koneen merkkejä". Pitää osata tehdä korjauksia itse ja myös varautua niiden tekemiseen työkalujen yms. hankinnan muodossa.
Moottoriveneellä matka kieltämättä taittuu nopeammin, mutta se on tätä paljon puhuttua liikkumista paikasta A paikkaan B, kun purjehtiessa ollaan jo perillä. Näin ainakin itse tunnen ja uskon, että moni kanssapurjehtija allekirjoittaa tämän. Mitä kustannuksiin tulee, myös purjeveneessä on kaikenlaista kuluvaa, joka maksaa.
Hydratech nostaa esiin hyvän pointin, meluttomuuden. Kun katsoo moottoriveneilykauden kotivideoita, niitä hallitsee eritasoinen jatkuva suoran kuutosdieselin jyminä. Aivan kuin olisi jatkuvasti linkoavan pesukoneen vieressä.
Kummassakin on hyvät ja huonot puolensa, se on makuasia (josta vasta voikin kiistellä...)
Kyllä moottorivene on ehdoton värkki, jos pitää päästä tiettyyn aikaan tiettyyn paikaan. Ja vielä nopeasti.
Purjehtimisessa perusidea on vesillä olo ja elementistä nauttiminen. Kokemukseni mukaan myös purrella tulee helposti tehtyä pidempiä matkoja. Vaikka nopeus on vaatimaton, meluttomuus ja aluksen levolliset liikkeet rauhoittavat. Sitä jaksaa kummasti seilata tuntikausia. Lisäksi homman aktiivisuus pitää viretilaa yllä.
Aloittelevalle veneilijälle suosittelisin purtta, jossa on toimiva ja luotettava sisäkone. Sillähän ajelee siinä, kuin uppoumamoottorillakin, jos purjehdus kyllästyttää.
Aika monien kohdalla on kuitenkin käynyt niin, että purjehduksen alkeiden oppimisen jälkeen homma vie mennessään.
Olet perimmäisen kysymyksen äärellä, eikä se ole kysymys purje vs. moottori, vaan vaimon suhtautuminen asiaan. Siihen voit vaikuttaa kertomalla tunnelmasta, joka tulee, kun moottorin saa sammutettua. Veden solina rupeaa kuulumaan, keskustelu jatkuu normaaliäänellä huutelematta melun yli, tärinä vaimenee... Tunnet, että itse "teet" kulkuvoimasi, hakeudut sopusointuun ympäröivien olosuhteiden kanssa, et kulje niistä huolimatta.
Toisella puolen voi olla pelko siitä, että sitä sopusointua ei hankalissa oloissa löydykään. Kysymykseen, koska ollaan perillä, voi antaa vain vastauksen "pitkän ajan kuluttua" tai "silloin, jos nämä olosuhteet säilyvät". Ihmiset suhtautuvat kovin erilailla näihin asioihin, jollekin ne ovat niin ylikäymätön ongelma, ettei suostu edes moottoriveneeseen astumaan, toisille ei ongelma ollenkaan. Kulkuasento kallellaan on vain tottumiskysymys, sen sijaan se täydellisen sopusoinnun löytäminen ikuinen haaste, jossa voi paljon kehittyä, mutta perille ei ikinä pääse. Sen haasteen vastaanottamisesta purjehduksessa on paljolti kyse ja jos se edes jossain määrin kiinnostaa, on purjehdus teidän lajinne.
Vaimolle terveisiä: -purjehdus on tosiaan hiljaisempaa touhua. Luontoystävällisenpää kun ei tule pakokrääsää koko aikaa. Edetään luonnonvoimilla. Purjevene ei keiku kuten moottorivene. Paljon vakaampaa menoa kovemmassakin kelissä. Köli tasoittaa keikutusta ja purjeilla mentäessä purje pitää veneen vakaanapana samassa kallistuksessa halssin vaihtoon asti. Purjevene ei aiheuta peräaalloillaan haittaa muille vesillä liikkujille eikä luonnolle. Kyllähän purjevenekin keikkuun kun olosuhteet on sopivat, mutta kuitenkin vakaampi yleensä.
Olen muutamille ihmisille päässyt ensiesittelemään purjehdusta. Yleensä eka kommentti tuulen tarttuessa purjeisiin ja veneen kallistuessa on hätääntynyt, rystyset valkeina huudettu: "Kaatuuko tämä?" Se on luonnollinen reaktio ja olen katsonut nykyään parhaaksi informoida asiasta jo laiturissa mutta silti tottumattomalle se on kova paikka. Kallistukseen kyllä tottuu ja itse koko ikäni purjehtineena sitä pitää veneen luonnollisena asentona liikuttaessa.
Omakohtaisia kommentteja ja mielipiteitä:
Kokeilin itse ekaa kertaa parikesää takaisin pakottavista syistä moottoriveneilyä. Kauhea kokemus, ei ole minua varten. Purjehtiessa tunnen olevani vapaa ja olen jo perillä kun saan purjeet ylös ja koneen sammuksiin. Jos pakottavista syistä joutuu sitten joskus pidempään "konettamaan" niin se tuntuu väärin tekemiseltä; ajamiselta. Moottoriveneily on tätä ajamista koko ajan, siitä puuttuu se purjehduksen nautinto kokonaan. (siis minun mielestäni) Joku voi pitää autolla ajamisestakin, minulle se on vain pakollinen liikkumaväline.
Jokainen tehköön valintansa ja olkoon liiaksi myymättä sitä muille, mutta silti...
Jos haluaa nähdä paljon ja aikaa on rajallisesti, nopea vene on paras vaihtoehto. Lisäksi voi viettää aikaa perillä (satamissa, saarissa), kun matkalla ei ole purjehtinut itseään "piippuun" ja matkaan ei ole kulunut koko päivää. Esim. meillä on polkupyörät veneessä ja ensi kesänä myös kajakki. Puhumattakaan kaljaterasseista !
Meteliin vaikuttaa paljon jos kone on hyvin eristetty. Lisäksi jos veneessä on yläohjaamo, sinne kuuluu matkavauhdilla lähinnä veden kohinaa.
Nyt mennään näin, mutta eihän mikään estä minuakaan hankkimasta joskus vuosien päästä purjevenettä, kun se ajankäytön ym. seikkojen kautta se alkaisi ehkä tuntua mielekkäämmältä
hyvä kommentti sinänsä moottoriveneilyn puolesta tuo äskeinen, mutta yläohjaamo ja hyvät äänieristykset = sisämoottori tarkoittavat aivan julmetun kallista venettä. Toki purjeveneisiin saa laitettua rahaa ihan yhtä paljon, mutta halvemmallakin pääsee. Ja halvemmalla moottoriveneellä ei todellakaan nautita hiljaisuudesta yms.
Ja jos haluaa nähdä enemmän, niin tuokin on hyvin suhteellinen asia. Purjeveneestä ehtii todellakin nähdä paljon enemmän hitaamman vauhdin vuoksi, ei ehkä niin montaa eri paikkaa, mutta näkee ne vähätkin paremmin.
Ja kuten jo todettua, purjeveneessä on jo perillä kun on päässyt vesille.
Kuka tykkää mistäkin, moottoriveneily ei ole meitä varten.
Me olemme molemmat työssäkäyviä ihmisiä, joten varsinainen "lomamatka" kestää yleensä 3, harvemmin 4 viikkoa, enempää kun lomaa ei ole. Matkanteko sinänsä ei ole vastenmielistä, mutta (ilmeisesti moottoriveneihmisinä) molemmat koemme ajomatkat siirtymisinä, odottaen perille pääsyä. Päivämatkan jälkeen (3-4h ajoa) saa tietyn "rauhan" kun keulanarut on kiinni, ja voi rauhassa keskittyä oleiluun. Ajellessakin maisemia on mukava katsella, mutta sanoisin, että ehtii ne nähdä varsin hyvin 15 solmunkin nopeudessa. Voin myös tunnustaa, että esim. saaristomerelle suunnatessa on vähän sellainen fiilis, että muu taival on siirtymistä "lomakohteeseen" ja perillä on vasta, kun 22 22' alittuu.
Itse olen ajatellut niin, että purjehtimisessa pitäisi todellakin haluta Purjehtia, pelkkä halu olla vesillä ei riitä. Minä en erityisemmin halua Purjehtia, mutta silti saan nauttia merielementistä: voin jopa edetä muutaman solmun vauhtia, kuunnella tuulta ja lainetta moottoriäänen juurikaan häiritsemättä, en koe lomailevani linkoavan pesukoneen päällä, niin kuin eräs edellä kirjoittaa moottoriveneestä.
Purjeveeneessä, jossa on kunnollinen sisämoottori, on varmaankin hyvänä puolena monikäyttöisyys, ei kai se syntiä ole käyttää konetta, jos sellainen on ? Ainakin viikonloppuisin näkee purjeveneitäkin suuntaavan kohti saaristoa määrätietoisina etapistaan rautagenaakkerin voimalla. Viikonloppureissut lienevät siis enemmän vesillä oloa kuin Purjetimista, ainakin useille.
Kyllä olette aivan oikeassa että purjeveneellä matkaa tekevillä ON asiat eri järjestyksessä, ei tuosta TODELLA hitaasta matkanTEOSTA nauti jos pääasia on perillepääsy tekemään em. asioita.
Purjehtija harrastaa silloin kun astuu veneensä kannelle tai itseasiassa harrastaminen alkoi JO PARI PÄIVÄÄ aikaisemmin tuuli- ja sääennusteiden tutkimisella... minnepäin olisi otollisinta mennä.
Purjehtija aloittaa viikonlopun jo keskiviikkoiltana, kamojen roudaus kaupasta autoon ja veneelle perjantaina on se välttämätön "siirtyminen" - matkalla katsoo tarkkaan puiden latvoja ja mainoslippuja miten ne liehuu tuulessa - miten pilvet..
Pääasia ei ole mailit sinänsä eikä aina varsinaisesti saapuminen minnekään vaan purjehtiminen, tuulen viemänä olo.
Kaikilla purjehtijoillakaan ei asia aina ole näin ja sellaisiakin on joille moottorivene sopisi varmasti paremmin. Meilläkin joskus kun on "päätetty" mennä esim. viikonlopuksi johonkin tiettyyn saareen - silloin sinne myös mennään ja saatetaan ajaa viimeiset mailit tahi joku paha vastatuuliosuus koneella perille pääsyn jouduttamiseksi. Mukana on kuitenkin lapset jotka odottavat perillepääsyä, vaimo ei enää niinkään. Kipparina kuuntelen muidenkin fiiliksiä ja jos alkaa vaikuttaa ettei luovit maistu tai 2-3 solmun vauhti niin pakkohan se on panna kone käyntiin, liikaa ei pidä kestorajaa vinguttaa - se tekee hallaa yksimielisyydelle ja purjehdushaluille.
Ymmärrän kaikenlaista veneilyä, kaikille omansa tarpeen mukaan. Itse asiassa kohteliaimmat kipparit tuntuu löytyvän isojen moottoriveneiden kannelta - muutamat jopa hidastavat vauhtia peräaallon minimoimiseksi, annan tuolle eleelle äärettömän suuren arvon, todellista herrasmiesmäisyyttä. Toki on sitten aivan liikaa räikeitä poikkeuksiakin.
Todellakaan kummankaan ei kannata vaihtaa - ei minun moottoriveneeseen kun en ymmärrä miksi menisin veneellä mahdollisimman nopeasti jonnekin paikkaan tekemään asioita jotka voisin tehdä kotonakin..? ja päinvastoin..!
Myöskään moottoriveneilijän ei kannata vaihtaa purkkariin jos pääasiana on "vain" päästä perille ts. jos näkee veneen "vain" auton jatkeena saaristoon pääsyssä. Monellehan se onkin mökkikulkuneuvo.
PALJON näkeminen on niin suhteellista ja voin kuvitella että moottoriveneellä ajavalle "tutut kotivedet" ovat vain välttämätön paha josta pitää päästä niin nopeasti ohi kuin suinkin ja sitten on niitäkin jotka ei kauemmas uskalla kun eivät luota navigoititaitoihinsa - he selviävät tutuilla vesillä mutta eivät edempänä (hyvä että ymmärtävät asian!). Minä en mitenkään jaksa käsittää esim. Kipparilehden moottoriveneilyjuttua kuudessa päivässä Virolahdelta Tornioon - en todellakaan ymmärrä tuon viehätystä, ymmärrättekö te?
Miksi tuollainen kiire ja tietoinen stressin asettaminen, minulla työ stressaa - vapaa-aikana en sitä kaipaa. Mutta voihan se olla että kukin hakee vapaa-ajalta vastakohtaa arkeensa???
Varmaan monelle on taas vaikea käsittää vuoden sapattivapaata ja lähtöä purjehtien Karibialle - minä olisin tuohon valmis, pitää vain vaimon mielipide vielä hivuttaa mukaan..!! Asia on edistynyt, ennen Välimerelle menokin oli kauhistus nyt ei enää.. kaikki alkoi tietenkin siitä että aikojen alussa käytiin messuilla uutta hoovenettä tsiigailemassa, minä en puhunut purjehtimisesta omalla veneellä tuolloin vielä mitään, sellainen haave iti mutta toteutuminen oli utua itsellenikin!
Mutta pitkäjänteinen työ tuo tuloksia..!!!
Vielä tuohon "paljon näkemiseen" minä katselen tuttuja luotoja, saaria, mökkejä - onko siellä asukkaat kotona (linnut - näkyykö haahkalla poikaset, ihmiset - ai´tuolla mökillä ei ennnen olekaan näkynyt liikettä.. jaaha tuolla ollaan naku-uinnilla - tulipa tytöillä kiire etsiä pyyhkeitä, suotta noin kauniita vartaloita peittää!! - tuolla kivellä asuu tuo lokkiperhe --- paljon voi nähdä myös hitaasti liikkuen - toki ympäristö on useinmiten se sama mutta minä nautin tästä --- aaaaaahhhhhhhh ---- kohta vedet jo aukeaa! Varhaiskevät toukokuun alussa hiirenkorvien aikaan on parasta - lintuja on huikeat määrät ja laulu huumaavaa lehdoissa - saaret ja vedet ovat vielä tyhjillään muista, kryssillä tuuli on niin raikas ettei vastaavaa koe muualla ja ..hyytävän kylmä, keulasta saattaa jokunen ryöppy lentää päälle ..hyvät toppavaatteet on tarpeen mutta silti - todellista nautiskelua!!
Syksyllä sää on usein sateistakin ja pimeys usein ennättää ennen satamaan pääsyä - tähtitaivas ja kuutamo... ei näitä asioita voi kokea moottoriveneessä samoin, se on mahdotonta - minusta, enkä vaihtaisi osaani - en mistään hinnasta!!
Erittäin Hyvää Keväänjatkoa Kaikille Teille - moikataan vesillä kun tapaamme!!
Monet purjehtijat ovat itse asiassa entisiä moottoriveneilijöitä. Purjevoimaan siirtyminen on saattanut tapahtua eräänlaisen "herätyksen" kautta. Lainaan pätkän P. Dunckerin kirjan tekstiä kun hän nousi ensikertaa kaverin purjeveneen kannelle…"vene ei huojahtanutkaan, se oli tukeva ja tuntui turvalliselta. Moottori käymään ja köydet irti. Jonkun saaren kupeessa Kallu repii kangasta keppeihin. Moottori sammutetaan. Saan todellisen herätyksen. Vene tukevoituu entisestään ja kallistuu hiukaan, mutta vauhti ei hidastu. Odotan koko ajan jännittyneenä, kuinka kauan se liukuu moottorin sammuttamisen jälkeen. Saan odottaa Hankoon asti, yksitoista tuntia. Koko junamatkan takaisin kotiin olen kuin unessa. Kertaan mielessäni uusia asioita…Ne unohtuivat, mutta tunne jäi."
En tiedä millaisilla vesialueilla teillä on tarkoitus purjehtia, mutta avoimilla vesillä purkkari on mielestäni ainoa oikea kulkupeli. Jo melko pieni purjevene on turvallinen melkein kelissä kuin kelissä. Olemme vaimoni kanssa purjehtineet yli 20 vuotta Itämerellä, Kattegatissa ja Skagerakissa ja jo näillä vesillä kohdataan joskus sen kaltaiset olot, että moottoriveneellä en lähtisi matkaan.
Purjeveneisiin syntyy erilainen suhde. Siitähän aina puhutaan. Meren rajattomuus on purjehtijoita kiehtova mielikuva…haaveita voi myös toteuttaa.
Purjehdus on puhtaasti huviveneilyä, jossa alkuperäinen tarkoitus kai on lähinnä nauttia itse purjehtimisesta. Purjeveneistä näyttää kuitenkin entistä enempi tulleen kulkuvälineitä, joilla mahdollisimman nopeasti ajetaan satamasta toiseen ja enenevässä määrin moottorilla. Väkisinkin tulee mieleen, että se kiinnostus purjehtimiseen ei ehkä ole aina niin aitoa kuin näissäkin keskusteluissa annetaan ymmärtää.
Moottorivenettä voi hyvin verrata autoon. Toisille on tärkeää vain päästä paikasta toiseen. Jotkut taas yhdistävät tähän uusien reittien etsimisen ja maisemien katselemisen, aivan kuten autoillessakin. Moottorivene tarjoaa paljon laajemman käyttöalueen kuin purjevene, mutta se purjehtimisen nautinto tietenkin puuttuu.
Mielestäni kysymyksenasettelu purjevene vai moottorivene on väärä. Täytyy kysyä ja vastata, mitä vesillä haluaa tehdä. Sen jälkeen veneen valinta on aika lailla itsestään selvyys. Ja jollei tiedä, mitä haluaa, kannattaa kokeilla. Veneitä voi vuokrata ja näin saada käsitystä siitä, mikä tuntuu itselle sopivalta.
Omien ajatusteni ohella annan sulle neuvon kuten tuossa jo joku muukin..
Oletko itse ollut kertaakaan purjehtimassa - todellakin purjein ihan koko päivää??
Osaatko kuvitella itsesi purkkarin sitloodaan sunnuntaina iltapäivällä - vastatuuli ja sataa tihuuttaa - tuntuisiko silloinkin mukavalta istua ulkona sateessa ja ..purjehtia.. Ajatukset eivät ole vain pikaisessa kotiinpääsyssä onhan huomenna työpäivä ja ajomatka satamasta kotiin pitkä??
Jos vastasit kyllä, haluaisit purjehtia, niin homma saattaisi kohdallasi toimia mutta entäs rouva - riittääkö hänen "pinna" - vai pitäisikö jo olla kotona mieluummin kuin merellä??
Jos vähääkään epäilet tai et ole itsekään asiaa todella kokeillut - käykääpä ensin purjehtimassa, löytyisikö joku tuttu ehkei..? Pursiseurat järjestävät joillain paikkakunnilla "Sail Day" -tapahtumia juuri tällaista tuntuman hakua varten. Parempi olisi jos vesillä voisi viettää koko päivän - ONKO sinulla veneilykokemusta jos on niin veneen voi vuokrata kun pystyy osoittamaan että käsittelyn hallitsee.
Purjehduskurssit keväisin ovat hyvä tapa tutustua asiaan, raha ei mene hukkaan jos venekin hankitaan ja joka tapauksessa siinä saa hyvän vastineen rahoilleen ja oletettavasti muutaman miellyttävän päivän ehkä uusien ystävien parissa.
Ja ennenkaikkea asiaan tulee toinen tuntuma kuin kirjoitellessa nettipalstoille!
Saa myös neuvoja veneen valintaan ja muuhun varustamiseen.
Siihen en suosittele ryhtymään että hankkii purkkarin - pienen, halvan, vanhan, huonokuntoisen - että siinä on mahdollisimman vähän rahaa kiinni jos ei tykkää. Siinä helposti asiat kääntyy itseään vastaan ihan kaiken tekniikan ollessa retuperällä ja hajotessa käsiin - se on varma tapa saada se vaimo ja ehkä muu perhe kammoksumaan purjehtimista! Yksikin epäonnistunut reissu joka päättyy perheriitakatastrofiin purjehtimisen mielekkyydestä lopettaa touhun alkuunsa kun perhe ei suostu mukaan enää tulemaan.
Vene sitten kun asiasta on kohtuu varmuus tarpeen mukainen - maksomitämakso tyyliin!!
Kiitos asiallisista kommenteista. Keskustelussa tuli esille juuri niitä asioita joita odotinkin tulevan, toki muutama uusikin näkökanta tuli esille.
Olen veneillyt vaimoni kanssa ensin liukuvalla veneellä ja viimeiset seitsämän vuotta uppoamarunkoisella matkaveneellä. Joten navígointi ja vesilläolo on melko hyvin hallussa. Nyt pitäisi saada jotain uutta, koska maisemat ovat jo melkolailla tutut ja pelkkä kuskin penkillä istuminen ja koneen jyrinän kuunteleminen alkaa kyllästyttämään. Lisäksi haluaisin olla enemmän ulkona, mutta veneessäni ei ole siihen ajon aikana mahdollisuutta, varsinkin kovassa kelissä minulla olisi tarve olla ulkona jotta näen paremmin millainen keli on ja miten se edistyy.
Vaimoani häiritsee purjeveneen sisätilojen pimeys ja se ettei sieltä näe ulos. Saapi nähdä muodustuuko tästä iso ongelma.
Jos hankin purjeveneen niin sen ei tarvitse olla kaikkein nopein LYS-luvun perusteella vaan kahden aikuisen hallittavissa ja neljän perheen asuttavissa. Itse olen ajatellut 32-34 jalkaista...
32-34 jalkaiset ovat yleensäottaen yhden hengen hallittavissa, mutten ole kuullut vielä sellaisesta yksirunkoisesta, joka olisi neljän perheen asuttava?
Nykyään on monissa purjeveneissä näitä korotettuja salonkeja (Ds Deck Salon) tai sisäohjaamoja joissa on suuret näköalaikkunat. Meillä on veneessä sellainen ja olemme olleet tosi tyytyväisiä. Sateella voi ajella sisältä. sisältä näkee ympärilleen. Meillä on pentry korotetussa osassa, joten kokkaajakin näkee ulos. Salonki kuitenkin on normaalisti joten siellä on kivä ruokailla ja istua iltaa rauhassa naapureiden katseilta suojassa. Jos taas haluaa sosiaalista kanssa käymistä niin avotilaan pöytä ja pidot pystyyn. Yksi keino vähentää niin monessa vanhemmassa purjeveneessä vallitsevaa pimeyttä on maalata tai viiluttaa päälaipio vaaleaksi. Monessa koko sisustus on tumminta mahdollista mahonkia tai teakkia ja verhoilutkin tummia, näitä vaihtelemalla vaaleampiin saa mukavasti valoisuutta vanhaan pimeäänkin purkkariin.
Mulla on juuri tommonen pimein mahdollinen luola. Hyvät fiilikset etenkin elokuun yössä öljylampun valossa. Venenäyttelyn IW:ssäkin tuli heti kotoinen olo. Siivousta ja remontteja varten on halogeenit sopivissa paikoissa.
Itse kuulun myös tumman ja hämärän sisustuksen ystäviin. Omassa veneessäni 90% sisäpintojen materiaaliesta on mahonkia ja tunnelma öljylampun loisteessa on vertaansa vailla! Siinä vaiheessa, kun olisin halunut toistaa tämän tunnelman myös kotiini (harkitsin katon paneloimista mahongilla), sain vaimon kiinni kurkkuuni, joten valitettavasti minulle on annettu mahdollisuus viihtyä ainoastaan veneessäni:-)
No muuta sinne veneeseen asumaan !
Minä taas tykkään katsella maisemia
(moottori)veneen ikkunoista :-))))))))
Ne maisemathan katsellaan ulkotiloista, mitä sitä siellä sisällä kyyhöttämään. Näkyykin paljo paremmin :)
..sulla, lähteä esim. ja vuokrata purjevene, purjehtiminenhan ei ole ollenkaan vaikeaa.
Vaikeaksi se muuttuu vasta kun kilpaillaan tai silloin kun tuuli yltyy, silloin pitää oman ja muiden turvallisuuden ja takilan rikkoutumisvaaran vuoksi osata muutama perusasia ns. "selkäytimellä" - automaattisesti - tarkoitan myötätuulikäännöstä, jiippausta sekä osata välttää vahinkojiippiä josta voi lähteä pahimmassa tapauksessa jonkun muun tahi oma henki puomin lyödessä päähän ja ehkä mereen.
Purjehdusoppaista lukemalla oppii asian teoriassa - harjoittelu sitten käytännössä alkuun kevyissä tuulissa, jos mahdollista niin purjehduskurssi tai purjehtijatuttu mukaan ensimmäiselle reissulle neuvomaan käytännön toimet - siitä se lähtee!
Mitä venevalintaan tulee niin korotettuja ohjaamoita, salonkeja löytyy - kyllä sieltä ulos näkee. Esim kotimaiset Degerö purret edustavat tällaista moottoripurjehtijalinjaa joka lienee kohdallasi noista vaatimuksistasi päätellen ehkä se "oikein".
Kotimaiset venemessut eivät vaan tuo näitä pursia juurikaan esille, meiltä puuttunee asiakaskunta?
Tukholma tahi joku eurooppalainen näyttely korvaisi varmasti puutteen? Mutta käsittääkseni lähes kaikki suuret veistämöt tekevät ns. DS l. "Deck Saloon" -pursia ainakin korotetulla salongilla, sisäohjaamo tullee useimmissa mukana?
Moottoripursia on sitten paremmin ja huonommin purjehtivia - huonot purjehdusominaisuudet johtavat siihen että kun veneen nousukyky tuuleen jää vaatimattomaksi niin se väistämättä johtaa enenevään koneenkäyttöön ja koneajoon moottoria kuunnellen. Mutta mahdollisuus ulkoa-ajoon luonnollisestikin on sekä plussana sisäohjaamo huonoon säähän.
Itse en ole noita moottoripurjehtijoita tiiraillut mutta me ollaankin vaimon kanssa vielä nuoria nelikymppisiä ;) - parikytävuotta eteenpäin ja sisäohjaamo saattaa alkaa kiinnostamaan - tai sitten ei.
Kaksi ihmistä selviää hyvin isommallakin purrella ja teillä on jo runsaasti kokemusta - eipä tuo veneen koko ole kuin tehdä kompromissi käsiteltävyyden - hinnan - ylläpidon - kulkurajoitteiden ja säilytyspaikan, niin vesillä kuin telakalla, suhteen.
Iso vene rajoittaa menemistä syväyksen tai alituskorkeuden muodossa - rajoittaako iso vene lähtöhaluja jos ei saa "miehistöä" mukaan?
Itse olen myös isompaa valitsemassa mutta sen pitää olla sellainen että tarpeen vaatiessa sillä seilaa yksinkin - vinssit ovat perämiehen ulottuvilla eikä miehistöä tarvii jos haluan lähteä merelle vaikka sitten yksin jos ei muille sovi.
Mutta siis kaikkea löytyy..
Tämäkin on makuasia, me vaimon kanssa tykätään istua se purjehduspäivä ulkona loodassa ja sitten satamassa ei ole tarvetta enää nähdä kauas - maisemia, jos on kaunis ilma - niitä tullaan ihailemaan loodan pöydän ääreen ulos (syömään, kahville jne) sinne kuuluvat myös luonnon äänet, tähtitaivasta ja kuutamoa ei sisältä voi juuri ihaillakaan..
Niin, istumalaatikostahan niitä maisemia katsellaan minun veneessäni. No nämähän ovat yksilöllisiä valintoja, joten mitäpä tässä niistä kättä vääntämään. Myönnän, että moottoripurjehtijamainen ajohytti olisi kiva juttu, kun katsellaan maisemia hyytävässä lokakuisessa räntäsateessa:-)
moottoriveneet ja moottoripurjehtijat ovat jo telakalla.
Pitänee paikkansa. Appiukkokin nostaa moottoripurren jo syyskuun puolessavälissä ja lähtee Espanjaan talveksi - ja monesti kesän aikana ei purjeita ole nostettu laisinkaan:-) No, pääasia että vesillä olemisesta nauttii!
Joitakin, et sinä n.n., häiritsee käsittämättömän paljon se jos jollakulla on moottoripurjehtija tai vaikka puhdasverinen purjevenekin ja ajaa vähät reissunsa koneella. Mitäs tuosta pulttia ottamaan - ihmeellistä kyttäystä.
Itse satsaan vesilläoloon niin että pyrin saamaan veneen veteen mahdollisimman pian niiden auettua kuin että viivyttelisin syksyllä, kausi on näin reilut 5kk - se riittää meillä ja etenkin syksyn pimeitä myrskyöitä kuunnellessa.
Keväällä on valoisaa ja luonto parhaimmillaan - syksyllä sää rajoittaa viikonloppureissuja paljon useammin kuin keväällä.
Lisäksi syyshuollon ehtii tekemään ennen pakkasia josta on etua koneen huuhteluissa ynm. ei tarvitse lämmityslaitteita jäätymisvaaran vuoksi. Runko ja sisustus ehtii kuivahtaa syysluutuamisen jälkeen ennen pakkasia - home ei iske.
Mutta jokainen tehköön kuten parhaaksi näkee. Lokakuun alku on hyvä aika panna vene talviteloille "hyvän sään aikana".
Se irvailu johtuu siitä, että puhutaan toista ja tehdään toista. Eli liverretään pitkiä juttuja purjeilla seilaamisen ihanuudesta ja kuitenkin puksutellaan menemään koneella.
Minä ainakin hämmästelen (purjeveneilystä paljoakaan tietämättä) sitä koneella ajamisen määrää. Voisin heittää vaikkas piposta luvun : 33% kaikkien purjeveneiden kokonaismailimäärästä ajetaan ilman purjeita.
Olitpa kuitenkin itse hyvin valmis arvostelemaan kaikkien muiden ajotapoja ja nimittelemään latvakakkosnelosiksi, vai mikä olikaan. Nyt vaikuttaa oma veneilytapasikin nosto- ja laskuaikoineen ainoalta oikealta. Joku aika sitten taisi olla H-vene lähes lailla kiellettävän kelvoton... Mutta silti tehköön jokainen, miten parhaaksi näkee, onko se nyt varmasti niin?
Mulla ainakin oli kriteerinä purjeveneiden halpuus suhteutettuna sisätiloihin. Myöhemmin havaitsin että kyllähän purjevene on huomattavasti vakaampi/turvallisempi aallokossa mikäli purjeet on vedossa kuin moottorivene.
Yksi hyvä kriteeri on myös meluttomuus. Huonoihin puoliin vois laskea, että porjeveneet ovat todella hitaita verrattuna puliplaanaaviin/plaanaaviin moottoriveneisiin.
Tosin taas purjeveneillä polttoainekulut ovat pienet.
Tai vene on huonossa kunnossa tai rahaa on niin paljon että se tuntuu halvalta.
Sen ensimmäisen ja ainoan moottoriveneeni kanssa sain uppoamaan pitkän pennin kaikkeen "pieneen", kuten vaimolleni asian ilmaisin. En tiedä muista, mutta moottorin yms. muiden vermeiden kanssa takutessa motokseni muodostui "halpa vene on kallis sijoitus". En edelleenkään käy kiistelemään moottoroinnin tai purjehduksen paremmuudesta, mutta se tosiasia pitää muistaa, että kummassakin lajissa halpa ja hyvä eivät käy käsi kädessä kuin aniharvoin. Omalla kohdallani tämä tosin toteutui "sukupolvenvaihdoksen" myötä.
Oli siellä ajohytissä kiva istua lämpimässä ja kuivassa ja katsella kannella värjötteleviä purjehtijoita, mutta kun ei ole henkisesti moottoriveneilijä, niin minkäs teet...
"... mutta kun ei ole henkisesti moottoriveneilijä, niin minkäs teet..."
Tee kuten moni muukin. Hanki purjevene ja aja koneella.