Eli minulla on suht hyvä mies joka tekee kaikkensa minun ja lasten puolesta ja isovanhemmat jotka auttaa,mutta olen masentunut.
Totuus on se että olen ollut koulukiusattu ja masentunut jo nuorena ja otin mieheni sen takia että sain häneltä hyväksyntää jota en ollut saanut pojilta. sain tunteen että olin tarvittu ja haluttu.Nyt tuntuu että koko elämäni on menossa kankkulan kaivoon tämän masennuksen takia. Voinko oppia rakastamaan miestäni vaikka vaadin häneltä täydellisyyttä, koska kukaan ei ole täydellinen ja pitäisi toista rakastaa vioista huolimatta. Miksi hylätä perhe ja hyvä mies? Sairastuin tähän masennukseen 1v sitten ja olen lääkkeitä syönyt. Lääkkeet tekee turtuvan olon ja ei tarvitse käsitella asioita ja sitten lihoo ja masentuu entisestään. Nyt olen vähentänyt ja syön vain puolikkaan ja tuntuu että asioita nousee pintaan aina vähän väliä juuri lapsuudesta. Sellaisia mitkä on vaikuttaneet nykypäivän elämään. Mutta kun en haluaisi etsiä täydellistä miestä enkä haluaisi elää yksin. Ja tässä vielä se että ihastuin palavasti baarissa tapaamaani mieheen ja nyt olemme laittaneet sähköpostia. Eli suhdetta ei ole ja mies ei varmaan ole kiinnostunut minusta koska laittoi että ei voisi perhettä rikkoa. Mutta se tunne että Vau...voiko tälläistä tunnetta ollakaan. Ja nyt sitten oma elämä solmussa tai onhan tämä ollutkin jo aika kauan solmussa. Onko kellään tähän näkökantaa.
Totuus on se että olen ollut koulukiusattu ja masentunut jo nuorena ja otin mieheni sen takia että sain häneltä hyväksyntää jota en ollut saanut pojilta. sain tunteen että olin tarvittu ja haluttu.Nyt tuntuu että koko elämäni on menossa kankkulan kaivoon tämän masennuksen takia. Voinko oppia rakastamaan miestäni vaikka vaadin häneltä täydellisyyttä, koska kukaan ei ole täydellinen ja pitäisi toista rakastaa vioista huolimatta. Miksi hylätä perhe ja hyvä mies? Sairastuin tähän masennukseen 1v sitten ja olen lääkkeitä syönyt. Lääkkeet tekee turtuvan olon ja ei tarvitse käsitella asioita ja sitten lihoo ja masentuu entisestään. Nyt olen vähentänyt ja syön vain puolikkaan ja tuntuu että asioita nousee pintaan aina vähän väliä juuri lapsuudesta. Sellaisia mitkä on vaikuttaneet nykypäivän elämään. Mutta kun en haluaisi etsiä täydellistä miestä enkä haluaisi elää yksin. Ja tässä vielä se että ihastuin palavasti baarissa tapaamaani mieheen ja nyt olemme laittaneet sähköpostia. Eli suhdetta ei ole ja mies ei varmaan ole kiinnostunut minusta koska laittoi että ei voisi perhettä rikkoa. Mutta se tunne että Vau...voiko tälläistä tunnetta ollakaan. Ja nyt sitten oma elämä solmussa tai onhan tämä ollutkin jo aika kauan solmussa. Onko kellään tähän näkökantaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.