Kavereita netistä

"Itse en tarvitse edes tyttöystävää tänä uusliberalistisena aikakautena, jossa sille ei ole tarvetta: voinhan saada saman kokemuksen esimerkiksi töistä tai terapeutistani. Minulla on yksinkertaisesti niin paljon tekemistä, ihmisiä elämässä, rakastavat vanhemmat, kirjaprojekteja, ja lääkitys jotta seksuaalista himoa ei ole joten en tee tyttöystävällä mitään. Minua ei hetkauta jos yksi pimppinaama ei minusta perusta. Minä juttelen päivittäin kymmenille ihmisille: suomalaisille, ruotsalaisille, briteille ja tunisialaisille Klubitalolla, jossa olen töissä."

Itse en ole edes miettinyt mitään seurusteluasioita, kun en ole enää käynyt baareissa pariin vuoteen, joten näin ollen se naisiin tutustuminen on vielä vaikeampaa kun se kavereiden löytäminen. Lisäksi harvat naiset osaavat ymmärtää mitenkään sitä, jos miehellä ei ole kavereita, joten tämän vuoksi sitä ei oikein ole edes mitään mielenkiintoa mihinkään vakavempiin suhteisiin.

"Minulla on rakastavat vanhemmat ja siksi elän täyttä elämää ydinperheessä. Joka päivä on kymmeniä ohjelmanumeroita. Olet sosiaalinen ja suoraselkäinen mies, joten varmasti saat kavereita: sainhan minäkin vaikka olenkin tällainen kiukkuinen pikkumies. Kannattaa senkin vuoksi Darkkis jäädä Suomeen pysyvästi, koska uusin kirjani kertoo elämän strategioista, ilmestyy ensi vuoden alussa ja siinä kirjassa on kirjallista paasausta ja teoriaa, jolla jokainen mies voi piestä tämän systeemin ja ryhtyä autenttiseksi voittajaksi."

Sulla on sentään se hyvä puoli, että saat elää niin sanotussa "normaalissa" perheessä, eli tuossa ydinperheessä. Entisessä kotikaupungissani kun ihmiset olivat niin äärimmäisen kapeakatseisia ja ahdasmielisiä, että siellä mua katsottiin kieroon jopa senkin takia, kun satun olemaan avioeroperheestä. Ylipäätään entisessä kotikaupungissani ilmapiiri oli niin helvetin ahdasmielinen, että siellä ei osattu ymmärtää koskaan sellaisia ihmisiä, joilla elämäntilanne on vähänkin erilaisempi kun näillä "normaaleilla" ihmisillä.

Joo ei tässä itselläkään ole ollut koskaan mitään intoa hankkia lapsia johtuen monista eri syistä, joista olen varmaan kertonut jo aikaisemminkin. Hyvää syksyn jatkoa myös sulle Krusi!

"haluaisin löytää, missä voisi helposti tutustua muihin itsensä kaltaisiin tyyppeihin. Se vain on niin hankalaa nykyään... chateissakin tulee vain törmättyä ties minkälaisiin huijareihin, tai sitten vain niin vanhoihin ettei minua puolestaan oikeen innosta. Haluaisin löytää sellaisia jotka ovat lähemmäs saman ikäisiä ja että olisi edes jotenkin samassa elämäntilanteessakin."

Niin itse kun en ole oikeastaan koskaan käynyt juuri muualla kun töissä ja kotona, joten näin ollen se ihmisiin tutustuminen on ollut minun kohdallani aina kaikin puolin äärimmäisen vaikeaa ja miltei mahdotonta. Aikaisemmin tuli käytyä yksin baareissa viikonloppuisin, mutta nyt en ole jaksanut käydä baareissa enää pariin vuoteen, kun sinne yksin lähteminen alkoi tuntua niin tylsältä ja lisäksi entisessä kotikaupungissani piirit kun olivat niin pienet, että baareissa näkyi samat ihmiset melkein joka viikonloppu.

Mulle sillä kavereiden iälläkään ei olisi niin väliä, sillä pääasia olisi mielestäni vaan se, että osaisi ymmärtää hyvin mun elämäntilanteeni, eikä olisi kyselemässä aina näitä kysymyksiä siitä, että miksi nyt olen tehnyt tällä tavoin elämässäni, enkä päätynyt näihin perinteisiin ratkaisuihin.

"Samoin! Yleensä minuakin aina vain jaksetaan arvostella juuri noista asioista, eikä se tunnu yhtään hyvältä. Ihan kuin ihmiset eivät muista asioista välitä kun jostakin koulutuksesta... Usein käy niin että kun vastaa ettei tällä hetkellä opiskele eikä tee töitä, niin toisen innostus lopahtaa heti ja saan hänestä sellaisen vaikutelman että pitää minua täysin surkimuksena. Pitäisikö minun tälläisenä nuorenakin olla jo kunnon työntekijä ja uurtaa päivästä toiseen itseni väsyksiin? Omasta mielestäni ei. Haluan nauttia täysin siemauksin näistä vuosista, kun vielä mahdollistakin on! "

Itselleni kun se työnteko on ollut aina vaan se ihan välttämätön pakko sen takia, että pystyn tienaamaan sen verran, että pystyn maksamaan kaikki pakolliset menot, kuten mm. vuokran, laskut ja tulemaan jotenkin toimeen. Mulle kaikenlaiset urasuunnitelmat, hyväpalkkaiset työpaikat ja muut materialistiset jutut eivät ole koskaan merkinneet yhtään mitään, eikä mulla ole ollut koskaan yhtään mitään tarvetta ylpeillä toisille ihmisille jollain turhilla koulutuksilla, työkokemuksilla ja materialistisilla rikkauksilla. Mun mielestä se elämästä nauttiminen ja vapaa-ajan viettäminen harrastusten parissa on ollut aina paljon tärkeämpää ja mieleisempää, kun jotkut turhat urasuunnitelmat, opiskelut ja muut porvarillisten rikkauksien tavoittelut. Valitettavasti suurin osa kun tämän päivän nykynuorista ei vaan tunnu tätä asiaa koskaan ymmärtävän, sillä he kun aina olettavat niin, että kaikilla nuorilla olisi aina just nämä samat tulevaisuuden suunnitelmat, eli ne opiskelut, hyvän työpaikan hankinta ja sitten jossain iässä nämä omakotitalojen ja hienojen autojen ostot.

DarkFear kirjoitti:

"haluaisin löytää, missä voisi helposti tutustua muihin itsensä kaltaisiin tyyppeihin. Se vain on niin hankalaa nykyään... chateissakin tulee vain törmättyä ties minkälaisiin huijareihin, tai sitten vain niin vanhoihin ettei minua puolestaan oikeen innosta. Haluaisin löytää sellaisia jotka ovat lähemmäs saman ikäisiä ja että olisi edes jotenkin samassa elämäntilanteessakin."

Niin itse kun en ole oikeastaan koskaan käynyt juuri muualla kun töissä ja kotona, joten näin ollen se ihmisiin tutustuminen on ollut minun kohdallani aina kaikin puolin äärimmäisen vaikeaa ja miltei mahdotonta. Aikaisemmin tuli käytyä yksin baareissa viikonloppuisin, mutta nyt en ole jaksanut käydä baareissa enää pariin vuoteen, kun sinne yksin lähteminen alkoi tuntua niin tylsältä ja lisäksi entisessä kotikaupungissani piirit kun olivat niin pienet, että baareissa näkyi samat ihmiset melkein joka viikonloppu.

Mulle sillä kavereiden iälläkään ei olisi niin väliä, sillä pääasia olisi mielestäni vaan se, että osaisi ymmärtää hyvin mun elämäntilanteeni, eikä olisi kyselemässä aina näitä kysymyksiä siitä, että miksi nyt olen tehnyt tällä tavoin elämässäni, enkä päätynyt näihin perinteisiin ratkaisuihin.

"Samoin! Yleensä minuakin aina vain jaksetaan arvostella juuri noista asioista, eikä se tunnu yhtään hyvältä. Ihan kuin ihmiset eivät muista asioista välitä kun jostakin koulutuksesta... Usein käy niin että kun vastaa ettei tällä hetkellä opiskele eikä tee töitä, niin toisen innostus lopahtaa heti ja saan hänestä sellaisen vaikutelman että pitää minua täysin surkimuksena. Pitäisikö minun tälläisenä nuorenakin olla jo kunnon työntekijä ja uurtaa päivästä toiseen itseni väsyksiin? Omasta mielestäni ei. Haluan nauttia täysin siemauksin näistä vuosista, kun vielä mahdollistakin on! "

Itselleni kun se työnteko on ollut aina vaan se ihan välttämätön pakko sen takia, että pystyn tienaamaan sen verran, että pystyn maksamaan kaikki pakolliset menot, kuten mm. vuokran, laskut ja tulemaan jotenkin toimeen. Mulle kaikenlaiset urasuunnitelmat, hyväpalkkaiset työpaikat ja muut materialistiset jutut eivät ole koskaan merkinneet yhtään mitään, eikä mulla ole ollut koskaan yhtään mitään tarvetta ylpeillä toisille ihmisille jollain turhilla koulutuksilla, työkokemuksilla ja materialistisilla rikkauksilla. Mun mielestä se elämästä nauttiminen ja vapaa-ajan viettäminen harrastusten parissa on ollut aina paljon tärkeämpää ja mieleisempää, kun jotkut turhat urasuunnitelmat, opiskelut ja muut porvarillisten rikkauksien tavoittelut. Valitettavasti suurin osa kun tämän päivän nykynuorista ei vaan tunnu tätä asiaa koskaan ymmärtävän, sillä he kun aina olettavat niin, että kaikilla nuorilla olisi aina just nämä samat tulevaisuuden suunnitelmat, eli ne opiskelut, hyvän työpaikan hankinta ja sitten jossain iässä nämä omakotitalojen ja hienojen autojen ostot.

Lue lisää

"Niin itse kun en ole oikeastaan koskaan käynyt juuri muualla kun töissä ja kotona, joten näin ollen se ihmisiin tutustuminen on ollut minun kohdallani aina kaikin puolin äärimmäisen vaikeaa ja miltei mahdotonta."

Tätähän se juuri onkin. Itse olen nyt aika lailla umpukujassa, tai oikeastaan olen ollut kauan. Koulua ei ole jäljellä, töitä ei ole. Joka päivä menee siihen pohtimiseen, että mitä tänään tekisi ja miten saisi aikansa kulutettua. Lisäksi mulla on koko ajan sellanen tunne, että olen tipahtanut niin sanotusta "normaalielämästä" pois. En ole vieläkään onnistunut saamaan työtä tai normaalia elämää mihin kuuluu ihmissuhteet ja vapaa-ajan viettäminen tärkeiden ihmisten parissa.

"Mulle sillä kavereiden iälläkään ei olisi niin väliä, sillä pääasia olisi mielestäni vaan se, että osaisi ymmärtää hyvin mun elämäntilanteeni, eikä olisi kyselemässä aina näitä kysymyksiä siitä, että miksi nyt olen tehnyt tällä tavoin elämässäni, enkä päätynyt näihin perinteisiin ratkaisuihin."

Mä en ole koskaan tuominnut ihmisiä niiden taustojen takia tai mitä he ovat elämässään tehneet tai jättäneet tekemättä. Se on vaan hyvin harmillista kun itsekään en tapaa missään sellaisia ihmisiä jotka eivät tuomitsisi ja arvostelisi toisen ihmisen valintoja.

"Mulle kaikenlaiset urasuunnitelmat, hyväpalkkaiset työpaikat ja muut materialistiset jutut eivät ole koskaan merkinneet yhtään mitään, eikä mulla ole ollut koskaan yhtään mitään tarvetta ylpeillä toisille ihmisille jollain turhilla koulutuksilla, työkokemuksilla ja materialistisilla rikkauksilla. Mun mielestä se elämästä nauttiminen ja vapaa-ajan viettäminen harrastusten parissa on ollut aina paljon tärkeämpää ja mieleisempää, kun jotkut turhat urasuunnitelmat, opiskelut ja muut porvarillisten rikkauksien tavoittelut."

Niinhän se on että elämästä nauttiminen, tasapainoisen ja onnellisen elämän saaminen on kaikkein tärkeintä. Rahan ja omaisuuden tavoittelulla ei ole mitään merkitystä jos voi henkisesti huonosti. Ihmisen henkinen ja fyysinen hyvinvointi on kaikkein tärkein asia maailmassa. Urasuunnitelmat ja opiskelut eivät nyt kuitenkaan ihan turhia ole jos tavoitteena on saada sisältöä ja onnellisuutta elämään. Itse en kuitenkaan ole koskaan ollut mitenkään rahaan perään. Paljon mieluummin tavoittelisin aitoja, onnellisuutta tuovia ystävyyssuhteita.

RauhanPuolesta kirjoitti:

"Niin itse kun en ole oikeastaan koskaan käynyt juuri muualla kun töissä ja kotona, joten näin ollen se ihmisiin tutustuminen on ollut minun kohdallani aina kaikin puolin äärimmäisen vaikeaa ja miltei mahdotonta."

Tätähän se juuri onkin. Itse olen nyt aika lailla umpukujassa, tai oikeastaan olen ollut kauan. Koulua ei ole jäljellä, töitä ei ole. Joka päivä menee siihen pohtimiseen, että mitä tänään tekisi ja miten saisi aikansa kulutettua. Lisäksi mulla on koko ajan sellanen tunne, että olen tipahtanut niin sanotusta "normaalielämästä" pois. En ole vieläkään onnistunut saamaan työtä tai normaalia elämää mihin kuuluu ihmissuhteet ja vapaa-ajan viettäminen tärkeiden ihmisten parissa.

"Mulle sillä kavereiden iälläkään ei olisi niin väliä, sillä pääasia olisi mielestäni vaan se, että osaisi ymmärtää hyvin mun elämäntilanteeni, eikä olisi kyselemässä aina näitä kysymyksiä siitä, että miksi nyt olen tehnyt tällä tavoin elämässäni, enkä päätynyt näihin perinteisiin ratkaisuihin."

Mä en ole koskaan tuominnut ihmisiä niiden taustojen takia tai mitä he ovat elämässään tehneet tai jättäneet tekemättä. Se on vaan hyvin harmillista kun itsekään en tapaa missään sellaisia ihmisiä jotka eivät tuomitsisi ja arvostelisi toisen ihmisen valintoja.

"Mulle kaikenlaiset urasuunnitelmat, hyväpalkkaiset työpaikat ja muut materialistiset jutut eivät ole koskaan merkinneet yhtään mitään, eikä mulla ole ollut koskaan yhtään mitään tarvetta ylpeillä toisille ihmisille jollain turhilla koulutuksilla, työkokemuksilla ja materialistisilla rikkauksilla. Mun mielestä se elämästä nauttiminen ja vapaa-ajan viettäminen harrastusten parissa on ollut aina paljon tärkeämpää ja mieleisempää, kun jotkut turhat urasuunnitelmat, opiskelut ja muut porvarillisten rikkauksien tavoittelut."

Niinhän se on että elämästä nauttiminen, tasapainoisen ja onnellisen elämän saaminen on kaikkein tärkeintä. Rahan ja omaisuuden tavoittelulla ei ole mitään merkitystä jos voi henkisesti huonosti. Ihmisen henkinen ja fyysinen hyvinvointi on kaikkein tärkein asia maailmassa. Urasuunnitelmat ja opiskelut eivät nyt kuitenkaan ihan turhia ole jos tavoitteena on saada sisältöä ja onnellisuutta elämään. Itse en kuitenkaan ole koskaan ollut mitenkään rahaan perään. Paljon mieluummin tavoittelisin aitoja, onnellisuutta tuovia ystävyyssuhteita.

Lue lisää

"Tätähän se juuri onkin. Itse olen nyt aika lailla umpukujassa, tai oikeastaan olen ollut kauan. Koulua ei ole jäljellä, töitä ei ole. Joka päivä menee siihen pohtimiseen, että mitä tänään tekisi ja miten saisi aikansa kulutettua. Lisäksi mulla on koko ajan sellanen tunne, että olen tipahtanut niin sanotusta "normaalielämästä" pois. En ole vieläkään onnistunut saamaan työtä tai normaalia elämää mihin kuuluu ihmissuhteet ja vapaa-ajan viettäminen tärkeiden ihmisten parissa."

Ymmärrän hyvin tilanteesi, sillä itselläni oli usein sama juttu entisessä kotikaupungissa asuessa, kun olin työttömänä ja ongelmana oli aina se, että miten oikein saisi nyt vapaa-aikaa vietettyä.

"Mä en ole koskaan tuominnut ihmisiä niiden taustojen takia tai mitä he ovat elämässään tehneet tai jättäneet tekemättä. Se on vaan hyvin harmillista kun itsekään en tapaa missään sellaisia ihmisiä jotka eivät tuomitsisi ja arvostelisi toisen ihmisen valintoja."

Olisi todella hienoa, jos tässä maassa olisi enemmän meidän kaltaisia ihmisiä, jotka eivät olisi aina tuomitsemassa ihmisiä niiden taustojen ja valintojensa takia tai siitä syystä, että mitä he oikein ovat elämässään tehneet ja jättäneet tekemättä. Entisessä kotikaupungissani koin jatkuvaa syrjintää siitä syystä, kun en ollut käynyt armeijaa ja rippikoulua ja lisäksi monille se epäsotilaallinen ulkonäkö tuntui myös olevan aina jonkinlainen syy haukkua minua ilman sen kummempia perusteluja. Helsingissä se ihmisiin tutustuminen on taas vaikeaa sen takia, kun siellä suurin osa ainakin mun ikäluokan nuorista alkaa heti arvostelemaan mua sen takia, kun en ole hankkinut korkeaa koulutusta ja hyväpalkkaista ammattia.

"Niinhän se on että elämästä nauttiminen, tasapainoisen ja onnellisen elämän saaminen on kaikkein tärkeintä. Rahan ja omaisuuden tavoittelulla ei ole mitään merkitystä jos voi henkisesti huonosti. Ihmisen henkinen ja fyysinen hyvinvointi on kaikkein tärkein asia maailmassa. Urasuunnitelmat ja opiskelut eivät nyt kuitenkaan ihan turhia ole jos tavoitteena on saada sisältöä ja onnellisuutta elämään. Itse en kuitenkaan ole koskaan ollut mitenkään rahaan perään. Paljon mieluummin tavoittelisin aitoja, onnellisuutta tuovia ystävyyssuhteita. "

Niin ainakin itselleni se elämästä nauttiminen, onnellinen elämä ja tietynlainen mielenrauha ovat menneet mun kohdallani näiden rahallisten rikkauksien edelle. No tietenkään opiskelut ja urasuunnitelmat ei nyt ihan turhia ole, jos niiden tarkoituksena on saada jonkinlaista sisältöä ja onnellisuutta elämään, mutta itse olen ollut aina ihan tyytyväinen siihen, jos tienaan sen verran että tulen jotenkin toimeen.