Jean Sibelius oli upea säveltäjä

Sävelkieli on epämäärinen ja ympäripyöreä käsite, mutta Sibeliuksen sävelkielen suomalaisuus ei ole epäselvää. Teokset ovat maalailevia, kuvallisia suomalaisittain ja niitä ovat inspiroineet Suomen luonto ja vaikkapa Kalevala. Kaikki tämä kuuluu.

Miksikö 7. sinfonia oli esikuva? Sen hioutuneen ja liki täydellisen rakenteen ansiosta, vain yksi osa on myös merkki siitä että sinfonia oli rantautunut kauaksi pois Haydnin sinfonian perusluonnetta määritelleistä teoksista. Sibelius oli tärkeä kehittäjä sinfoniassa, ja sävelrunoissa (joihin mestarisävellys,Finlandia kuuluu) ainakin yhtä hyvä.

Finlandiassa toteutuu kaikki vaihtelun ja jännitteen ihanne, sitä voi koostumukseltaan tarkastella myös sibeliaanisena pienoisversiona Beethoven yhdeksännestä sinfoniasta, jossa myös dramaattinen tunnelma ladataan kovaksi, kunnes se puretaan jumalaiseen hymniin ja loppuun tulitetaan suurta riemua hymnin jälkeisessä tunnekuohussa. Otapa selvää, miksi. ;D

mollisyksy kirjoitti:

Sävelkieli on epämäärinen ja ympäripyöreä käsite, mutta Sibeliuksen sävelkielen suomalaisuus ei ole epäselvää. Teokset ovat maalailevia, kuvallisia suomalaisittain ja niitä ovat inspiroineet Suomen luonto ja vaikkapa Kalevala. Kaikki tämä kuuluu.

Miksikö 7. sinfonia oli esikuva? Sen hioutuneen ja liki täydellisen rakenteen ansiosta, vain yksi osa on myös merkki siitä että sinfonia oli rantautunut kauaksi pois Haydnin sinfonian perusluonnetta määritelleistä teoksista. Sibelius oli tärkeä kehittäjä sinfoniassa, ja sävelrunoissa (joihin mestarisävellys,Finlandia kuuluu) ainakin yhtä hyvä.

Finlandiassa toteutuu kaikki vaihtelun ja jännitteen ihanne, sitä voi koostumukseltaan tarkastella myös sibeliaanisena pienoisversiona Beethoven yhdeksännestä sinfoniasta, jossa myös dramaattinen tunnelma ladataan kovaksi, kunnes se puretaan jumalaiseen hymniin ja loppuun tulitetaan suurta riemua hymnin jälkeisessä tunnekuohussa. Otapa selvää, miksi. ;D

Lue lisää

taiteilija, joka askeettinen karelianismi on Suomen arvokkaimman taideperinnön joukossa. Hän oli pohdiskeleva säveltäjä, jonka musiikissa ei esiinny romanttista ohjelmaperinnettä sen kehnossa ja yleisimmässä muodossa, harvoin muutenkaan. Sibbe rikkoi rajoja paitsi suomalaisittain myös koko eurooppalaisen sinfonian kokoluokassa. Hän vaati itseltään itsekuria, jota piti taiteilijuuden perusedellytyksenä, ja seikkana, joka nosti Beethovenin niin suureksi säveltäjäksi. Sibbe ei jäljitellyt Beethovenin sinfonoita, kuten Mahler ja Brahms tekivät.

kova kirjoitti:

taiteilija, joka askeettinen karelianismi on Suomen arvokkaimman taideperinnön joukossa. Hän oli pohdiskeleva säveltäjä, jonka musiikissa ei esiinny romanttista ohjelmaperinnettä sen kehnossa ja yleisimmässä muodossa, harvoin muutenkaan. Sibbe rikkoi rajoja paitsi suomalaisittain myös koko eurooppalaisen sinfonian kokoluokassa. Hän vaati itseltään itsekuria, jota piti taiteilijuuden perusedellytyksenä, ja seikkana, joka nosti Beethovenin niin suureksi säveltäjäksi. Sibbe ei jäljitellyt Beethovenin sinfonoita, kuten Mahler ja Brahms tekivät.

Lue lisää

kaikki musiikintutkijat tietävät, yksi suurimmista eurooppalaisista säveltäjistä. Tietysti on rajallinen määrä on parempia, kuten Schubert esimerkiksi epäilykettä on (tai Bach). Mutta Sibben suuret sinfoniat ja aivan niille tasavertaisina saavutuksina sinfoniset runot, kuten Tapiola ja Finlandia, nyt vaan tekevät hänestä kovan nimen missä vaan. Mikään suomi-konteksti ei ole tarpeellinen. Mitä mieltä oletteko, tarvitaanko se Rautavaaraan?

Kuuntelin äsken viulukonsertosta uutta versiota. Ei pitäisi jumittua siihen iPod-tulkintaan, joka tulee kuulokekuuntelussa auttamatta hyvin tutuksi, vaan olisi tärkeää tsekkailla muitakin versioita. Jonkin tulkitsijan näkemyksen helposti mieltää "siksi oikeaksi" ja erilaiset temmot tuntuvat sitten liian hitailta ja nopeilta verrattuna "perusversioon". Tietysti tämä tuntuma on väärä. iPod-versiota voisi hyvin vaihdella, vaan eipä tule tehtyä.

mollisyksy kirjoitti:

Sävelkieli on epämäärinen ja ympäripyöreä käsite, mutta Sibeliuksen sävelkielen suomalaisuus ei ole epäselvää. Teokset ovat maalailevia, kuvallisia suomalaisittain ja niitä ovat inspiroineet Suomen luonto ja vaikkapa Kalevala. Kaikki tämä kuuluu.

Miksikö 7. sinfonia oli esikuva? Sen hioutuneen ja liki täydellisen rakenteen ansiosta, vain yksi osa on myös merkki siitä että sinfonia oli rantautunut kauaksi pois Haydnin sinfonian perusluonnetta määritelleistä teoksista. Sibelius oli tärkeä kehittäjä sinfoniassa, ja sävelrunoissa (joihin mestarisävellys,Finlandia kuuluu) ainakin yhtä hyvä.

Finlandiassa toteutuu kaikki vaihtelun ja jännitteen ihanne, sitä voi koostumukseltaan tarkastella myös sibeliaanisena pienoisversiona Beethoven yhdeksännestä sinfoniasta, jossa myös dramaattinen tunnelma ladataan kovaksi, kunnes se puretaan jumalaiseen hymniin ja loppuun tulitetaan suurta riemua hymnin jälkeisessä tunnekuohussa. Otapa selvää, miksi. ;D

Lue lisää

Jännitteen purkaminen ja sen jälkeinen juhlava tunnelma ei ole mitenkään harvinaista saati sitten ihmeellistä. Kehtaan väittää että hyvin suuressa osassa romantiikan ajan musiikissa tällaista tapahtuu, sillä loppujen lopuksi musiikillisista konflikteista ja/(eli) suurista tunteistahan romantiikan ajan musiikissa on kyse. Beethovenin 9. on siitä yksi esimerkki, mutta monia muitakin teoksia on. Tutustupa esim. Mahlerin sinfonioihin ja vaikkapa Musorgskin näyttelykuviin (jos hymniä haluat). Brahmsin 1. sinfonia on samaa kategoriaa esikuvasinfoniansa Beethovenin 9. kanssa.

"Teokset ovat maalailevia, kuvallisia suomalaisittain ja niitä ovat inspiroineet Suomen luonto ja vaikkapa Kalevala."
Nimenomaan, mutta ne eivät olekaan suomalaisia vaan Sibeliaanisia. Ennen Sibeliusta meillä ei ollut suuria suomalaisia säveltäjiä, jotka olisivat luoneet "suomalaisen musiikin" käsitteen. Sibelius kansallisromanttisilla töillään loi sen mitä sinä kutsut "suomalaiseksi musiikiksi". Onhan se suomalaista, kun suomalainen sen on säveltänyt, mutta termi ontuu hieman tässä yhteydessä.

Näkemyseroja voi olla vaikea muuttaa, mutta aina voi yrittää ;-)

näinköhänköhän kirjoitti:

Jännitteen purkaminen ja sen jälkeinen juhlava tunnelma ei ole mitenkään harvinaista saati sitten ihmeellistä. Kehtaan väittää että hyvin suuressa osassa romantiikan ajan musiikissa tällaista tapahtuu, sillä loppujen lopuksi musiikillisista konflikteista ja/(eli) suurista tunteistahan romantiikan ajan musiikissa on kyse. Beethovenin 9. on siitä yksi esimerkki, mutta monia muitakin teoksia on. Tutustupa esim. Mahlerin sinfonioihin ja vaikkapa Musorgskin näyttelykuviin (jos hymniä haluat). Brahmsin 1. sinfonia on samaa kategoriaa esikuvasinfoniansa Beethovenin 9. kanssa.

"Teokset ovat maalailevia, kuvallisia suomalaisittain ja niitä ovat inspiroineet Suomen luonto ja vaikkapa Kalevala."
Nimenomaan, mutta ne eivät olekaan suomalaisia vaan Sibeliaanisia. Ennen Sibeliusta meillä ei ollut suuria suomalaisia säveltäjiä, jotka olisivat luoneet "suomalaisen musiikin" käsitteen. Sibelius kansallisromanttisilla töillään loi sen mitä sinä kutsut "suomalaiseksi musiikiksi". Onhan se suomalaista, kun suomalainen sen on säveltänyt, mutta termi ontuu hieman tässä yhteydessä.

Näkemyseroja voi olla vaikea muuttaa, mutta aina voi yrittää ;-)

Lue lisää

Sibelius "loi" suomalaisen musiikin, sillon hänen musiikkinsa ON suomalaista. Tietysti ennen häntä on ollut paljon suomalaista klassista musiikkia, erittäin paljon, muttei Sibeliuksen kaltaista niin arvostettua säveltäjää - mutta eihän aivan samaa mainetta nauttivaa ole tullut Suomesta jälkeenkään. Ja lisäksi sibeliaaninen on kieliopillisesti oikein, ei Sibeliaaninen. Muuta ymmärrän pointtisi siinä missä sinä minun pointtini. ;D

Älä luettele teoksia, voinhan mäkin sanoa sulle mitä sun kannattais kuunnella - ja ehkä olet kokeillutkin jo vaikka Palestrinaa. Mutta kyllä pienestä koostaan huolimatta Finlandiassa, näin sivumennen sanoen, on enemmän laadullisia ja tyylillisiä yhtäläisyyksiä Beethovenin suuren yhdeksännen sinfonian kanssa kuin Mahlerin ja Brahmsin monissa ns. "jännitteellisissä teoksissa". Finlandia on täydellinen sävellys, eikä sen populääriys estä arvostusta sen enempää kuin Eine Kleinen tai minkään muunkaan teoksen suosittuus. C'mon kai sä nyt nää jutut tiedät?

Hymninä Finlandia-hymni on ihan Ilon oodiin verrattava, ja orkestroijana tykkään Sibbestä ihan Beethoven-mitasssa.

Subjektiivinen maku on sitä paitsi aina uskottavampi, jos se on jotenkin perusteltu.

väität) kirjoitti:

Sibelius "loi" suomalaisen musiikin, sillon hänen musiikkinsa ON suomalaista. Tietysti ennen häntä on ollut paljon suomalaista klassista musiikkia, erittäin paljon, muttei Sibeliuksen kaltaista niin arvostettua säveltäjää - mutta eihän aivan samaa mainetta nauttivaa ole tullut Suomesta jälkeenkään. Ja lisäksi sibeliaaninen on kieliopillisesti oikein, ei Sibeliaaninen. Muuta ymmärrän pointtisi siinä missä sinä minun pointtini. ;D

Älä luettele teoksia, voinhan mäkin sanoa sulle mitä sun kannattais kuunnella - ja ehkä olet kokeillutkin jo vaikka Palestrinaa. Mutta kyllä pienestä koostaan huolimatta Finlandiassa, näin sivumennen sanoen, on enemmän laadullisia ja tyylillisiä yhtäläisyyksiä Beethovenin suuren yhdeksännen sinfonian kanssa kuin Mahlerin ja Brahmsin monissa ns. "jännitteellisissä teoksissa". Finlandia on täydellinen sävellys, eikä sen populääriys estä arvostusta sen enempää kuin Eine Kleinen tai minkään muunkaan teoksen suosittuus. C'mon kai sä nyt nää jutut tiedät?

Hymninä Finlandia-hymni on ihan Ilon oodiin verrattava, ja orkestroijana tykkään Sibbestä ihan Beethoven-mitasssa.

Subjektiivinen maku on sitä paitsi aina uskottavampi, jos se on jotenkin perusteltu.

Lue lisää

Finlandian "jänniteelliset yhtäläisyydet" Beethovenin 9. kanssa jotenkin erityisen arvokasta? Beethovenin 9. sinfonia on teos siinä missä muutkin, todella hyvä sellainen, mutta kyllä paljon taidokkaampia ja "jännittävämpiä" teoksia löytyy. Mitä ovat nämä "laadulliset yhtäläisyydet" Finlandian ja Beethovenin 9. välillä? En kiistä Finlandian hienoutta, olenhan itsekin suomalaisena ylpeä ko. teoksesta, mutta sen musiikillista merkittävyyttä tunnut liioittelevan.

Joo, populaarius ei estä Finlandian arvostusta, tietenkään.

"Orkestroijana tykkään Sibbestä ihan Beethoven-mitasssa." Olihan Beethoven hyvä orkestroija, muttei mitään verrattuna Mahleriin tai R. Straussiin.

Kuten sanoin, mielipiteet ovat mielipiteitä. Sinulla on hyvä mielipide, mutta se eroaa minun mielipiteestäni, joten se on minun mielestäni väärä. :p

näinköhänköhän kirjoitti:

Finlandian "jänniteelliset yhtäläisyydet" Beethovenin 9. kanssa jotenkin erityisen arvokasta? Beethovenin 9. sinfonia on teos siinä missä muutkin, todella hyvä sellainen, mutta kyllä paljon taidokkaampia ja "jännittävämpiä" teoksia löytyy. Mitä ovat nämä "laadulliset yhtäläisyydet" Finlandian ja Beethovenin 9. välillä? En kiistä Finlandian hienoutta, olenhan itsekin suomalaisena ylpeä ko. teoksesta, mutta sen musiikillista merkittävyyttä tunnut liioittelevan.

Joo, populaarius ei estä Finlandian arvostusta, tietenkään.

"Orkestroijana tykkään Sibbestä ihan Beethoven-mitasssa." Olihan Beethoven hyvä orkestroija, muttei mitään verrattuna Mahleriin tai R. Straussiin.

Kuten sanoin, mielipiteet ovat mielipiteitä. Sinulla on hyvä mielipide, mutta se eroaa minun mielipiteestäni, joten se on minun mielestäni väärä. :p

Lue lisää

ketä palstan Beethoven-vihaajista olisi fiksuinta arvata?

Enivei, kerro SINÄ mikä teos on jännittävämpi tai taidokkaampi kuin Beethovenin ysi. Onhan niitä huipputeoksia, mutta ei kyllä paljoa parempia tule mieleen.

odota... kirjoitti:

ketä palstan Beethoven-vihaajista olisi fiksuinta arvata?

Enivei, kerro SINÄ mikä teos on jännittävämpi tai taidokkaampi kuin Beethovenin ysi. Onhan niitä huipputeoksia, mutta ei kyllä paljoa parempia tule mieleen.

Lue lisää

ole Beethoven vihaaja, päinvastoin. Etenkin 3, 8 ja 9 sinfoniat ovat minulle suuresti mieleen. Omasta mielestäni esimerkiksi Mahlerin 9. sinfonia on ehdottomasti mielenkiintoisempi ja taidokkaampi orkestraatioltaan kuin kontrapunktiltaan jne. Myös 10. on ehdoton mestariteos, vaikka kesken jäikin.

Bachin fuugan taito on yksi taidokkaimpia teoksia olemassa olevia teoksia, vaikkei se kylläkään jännitteissään vedä vertoja Beethoveniin 9:lle.

Stravinskin Kevätuhri on täynnä dramatiikkaa ja jännitystä. Lisäksi se on hyvin taitavasti sävelletty, ihan yhden nuotin tasolla Kevätuhria voi analysoida ja kertoa nuottien tai fraasien merkityksestä kokonaisuuteen. Se on täynnä pienenpieniä hienouksia, ja niitä löytyy aina lisää, kun teoksen kuuntelee uudestaan ja uudestaan.

Siinä muutama teos, jotka ovat minun mielestäni Beethovenin 9. merkityksekkäämpiä. On Beethovenin 9. ehdoton mestariteos, sitä en kiistä, mutta parempiakin löytyy.

Tasmennan: Ne J. Jubeliuksen kirotut huiluliverrykset, trilleina tai tremoloina, ha ha, kulkevat kaiken lisaksi tersseissa tai seksteissa, mika on allottavaa naina uudempina vuosisatoina.

Sitten kyseinen Julle loytaa siita pianostaan ylinousevan kvartin, alkaa tehda biisia, ja toistaa ao. intervallia kuin pikkulapsi, ikuisuuksiin saakka (4. sinf.). Harmonisesti siita tosin loytyy YKSI kiintoisa oivallus, wow. Kyseista intervallia kayttaa paljon taitavammin esimekiksi William Walton sellokonsertossaan, ja tietenkin kovimman luokan bopparit, hardbopparit, neobopparit ja postbopparit.

Ammattilainen kirjoitti:

Tasmennan: Ne J. Jubeliuksen kirotut huiluliverrykset, trilleina tai tremoloina, ha ha, kulkevat kaiken lisaksi tersseissa tai seksteissa, mika on allottavaa naina uudempina vuosisatoina.

Sitten kyseinen Julle loytaa siita pianostaan ylinousevan kvartin, alkaa tehda biisia, ja toistaa ao. intervallia kuin pikkulapsi, ikuisuuksiin saakka (4. sinf.). Harmonisesti siita tosin loytyy YKSI kiintoisa oivallus, wow. Kyseista intervallia kayttaa paljon taitavammin esimekiksi William Walton sellokonsertossaan, ja tietenkin kovimman luokan bopparit, hardbopparit, neobopparit ja postbopparit.

Lue lisää

No, onks sit Tsaikkari parempi kuin tämä Sipelius?

makexx kirjoitti:

No, onks sit Tsaikkari parempi kuin tämä Sipelius?

Kaikessa pateettisuudessaan, on.

Ammattilainen. kirjoitti:

Kaikessa pateettisuudessaan, on.

Sibelius pärjää vertailussa joka jätkälle.

Anonyymi kirjoitti:

Sibelius pärjää vertailussa joka jätkälle.

Ei Sibben musiikki sentimetossaan tuota katharsista, ei hän ollut suuri nero ja sen takia hylkäsin hänet jo päälle parikymppisenä.