Merimiehen elämä

Kannattaa muistaa, että suomalainen yhteiskunta on rakennettu toisilla perusteilla, ei täällä ole tarkoituskaan yhden ihmisen palkan elättää perhettä.

Mutta tosi on, ettei merimiehen ammatti elämäntapana ole parhaiten perhe-elämää tukeva.

totta puhut,ite kalastaja maailman merillä ollu,ja ei oo perheellisen miehen paikka.

Sinkku miehelle palkka riittää hyvin. Perheellisen rahat taas menee sitä mukaan kun tienaa. Kakkos konemestarin keski nettopalkka kaikkine lisineen on noin 2500e/kk. Sitä kun käytetään vain joka toinen kuukausi eli loma kuukausi, jää sinkku miehelle tuhlattavaksi noin 5000e/lomakuukausi. Merellä kun kaikki on ilmasta ja kaljatkin kuuluu etuihin. Mitä sitä kuluja maissa pitää kerran merellä töissä. Kaikki kulut pois kämppä mukaan lukien. Asuu sitten lomilla hienoissa hotelleissa etelänmaissa tai vuokraa mökin saaristosta kesäaikana. 6kk luxusta ja 6kk töitä kaukana poissa.

Eikös jossai vaiheessa pitänyt maksaakkin, että pääsi purjelaivaan seilaamaan. Hei haloo, rahan takia tänne tullaan nykyään. Ennen lähdettiin merille Malmstenin laulujen tai huonojen kotiolojen takia. Merihommat sopivat perheelliselle oikein hyvin, ennen varsinkin, kun tuli pitkän seilausjakson jälkeen muijan viereen, niin, oli kuin olisi käynyt panemassa uutta eukkoa.

Suurimman virheen olen elämässäni tehnyt, kun lähdin opiskelemaan merenkulkua. Ammatti on ihan perseestä, enkä voi suositella sitä muille kuin epäsosiaalisille hylkiöille tai yksilöille, joilla on vaikeuksia sopeutua yhteiskuntaan.

Laivallahan ei juuri rahaa kulu, jotta hyvin voi rahat lähettää vetosetelillä kotiin perheelle. Ja jos käy puksauttamassa uuden tenavan alulle lomilla, niin itse on huvinsa maksettava ja tenavat elätettävä.
Mertsun muijana hoidin kodin, lapset (jotka todella olivat haluttuja) ja muut juoksevat asiat. Mertsu tuli lomalle kotiin. Oli pari kuukautta ja alkoi taas jalkoja polttaa ja häipyi merelle.
Jos perhettä ei olisi ollut, se olisi juonut itsensä hengiltä joko lomilla, tai eläkkeelle jäätyään. Oli muuten jotenkin järkytys mertsulle kun jäi eläkkeelle. Ei enään ruoka kävellyt pöytään eikä peti petaantunut itsekseen. Pari vuotta meni sopeutuessa.
Silti en päivääkään vaihtaisi pois:)

Kovaa työtä ja vapaa-aikaa.

Mä luulla se sopia vain vanha icebrytarensähkömies. työ oli kovaa hietalahden laiturissa, mutta ollan pian taas lakossa ja ne näkee ketä me ollaan.

Nuoren ihmisen työpaikka se on.- Sitä kun joskus tuli lomille vanhat kaverit jo perheet perustaneet siinä sitten yksin baariss lasinpohjaan tuijotin.- Voishan tässä elää vähän fiksumminkin ja sitten jäädä maihin ja vetää joskus drinkin (oman kullan kainalossa) Nytten eukko hän on akkuriina elon purressa sjöömannin

Hommat ovat muuttuneet melkoisesti. Varustamot kuten kaikki muutkin yritykset haluavat tehokkuutta ja olemassaolevien resurssien tehokäyttöä. Kaikki osallistuvat kaikkeen tekemiseen. Mukana paljon ulkomaaneläviä ilman kunnon palkkaa ja vuorottelua. Ihan tuore kokemus miehistösäästöistä on se, että jouduin siiffinä kantamaan provianttia laivaan yhdessä kipparin kanssa. Koko muu porukka oli kiinni muissa tehtävissä kiinni.
En ainakaan omille lapsille suosittele merenkulun ammatteja, en edes kippari-/siiffiosastoa saati sitten miehistön hommia. Ihmnettelen suuresti miksi Suomessa koulutetaan vieläkin jotain miehistön hommia joista nuoret joutuvat valmistuttuaan kilpailemaan halpatuotujen filpparien yms. kanssa olemattomista työpaikoista.

Minä hain yläasteen jälkeen merimieskouluun Kotkaan. Oli tosi iloinen yllätys kun kirje sieltä tuli.Olette hyväksytty kouluumme. Pakkasin laukkuni ohjeiden mukaan, sen jälkeen sanoin isä ukolle; Anna rahaa junalippuun, lähden merille. Isä kysyi mihin? Sanoin merille. Ei puhettakaan, olet alaikäinen.Lukioon.

No, minä karkasin.En päässyt pitkälle.Siitä sitten lukioon.

Kutsunnoissa hain merivoimiin, en päässyt kun täältä ei sinne paikkoja ole.

Sen jälkeen kävin metsäopiston, kuinkas sattuikaan valmistuin 90-luvun lamaan.Siitä sitten talousalan opintoihin.

Eräänä ilta 1994, ihme kyllä oli jonkinlainen auto jolla ajoin Kotkaan.Majoittauduin todella halpaan matkustajakotiin.Sieltä Kairoon, halusin tavata merimiehiä.Paikalla siellä Kairossa oli venäläinen strippari,venäläinen mankanhuudattaja ja tarjoilija. Kysyin tarjoilijalta;missä merimiehet ovat? Vastaus oli, nyt on lama, ei ole niitäkään paikalla.

Join 3 kaljaa ja katsoin striptease esityksen. Sen jälkeen menin yökerhoon ja join pääni täyteen. Seuraavana aamuna oli krapula. Kävelin että selviäisin. Tien varressa oli kyltti jossa luki, Kotkan merimieskoulu.Onneksi tien varressa oli panssariaita josta kiinni pitäen oksensin pahan olon pois.

Raikas merituuli raikastutti ja ajoin pois Kotkasta.

Tämä jälkeen olen vaan kitunut täällä ihmeellisissä hyttyspesissä keskellä metsiä.

Onneksi olen tavannut merimiehiä.Kovaa työtähän se on.

Ikävää että poliittisten syiden takia oma työ on liputettu pois.Näin se on joka alalla.Työntekijää ei pysty työllistämään työn kalleuden tähden.

Joku on tehnyt Repposet.