Vaikea valinta...

Eikös saksanpaimenkoirat täytä molempia? Elikkä siis "tulee toimeen lasten kanssa" sekä "voi toimia vahti-/suojelukoirana"? Vai olenko ymmärtänyt täysin väärin?

Mutta kaipa se on niin että koira on joko vahtikoira tai tulee toimeen lasten kanssa.

Mitenkäs te jotka hankitte koiran ensin ja sitten vasta lapset? Ovatko ns. "vahtikoirat" pakko poistaa listalta kokonaan?

Kyllä minä koiran kanssa liikkua aijon, mutta itseäni kiinnostaa enemmän patikoiminen ja retkeily, kuin esimerkiksi agility. Tietysti koiran kanssa tulisi myös heiteltyä frisbeeta/palloa ynnä muuta vastaavaa.

Minä vain kirjoitti:

Eikös saksanpaimenkoirat täytä molempia? Elikkä siis "tulee toimeen lasten kanssa" sekä "voi toimia vahti-/suojelukoirana"? Vai olenko ymmärtänyt täysin väärin?

Mutta kaipa se on niin että koira on joko vahtikoira tai tulee toimeen lasten kanssa.

Mitenkäs te jotka hankitte koiran ensin ja sitten vasta lapset? Ovatko ns. "vahtikoirat" pakko poistaa listalta kokonaan?

Kyllä minä koiran kanssa liikkua aijon, mutta itseäni kiinnostaa enemmän patikoiminen ja retkeily, kuin esimerkiksi agility. Tietysti koiran kanssa tulisi myös heiteltyä frisbeeta/palloa ynnä muuta vastaavaa.

Lue lisää

Oman perheen lapset ovat turvassa vartioivan koiran alaisena, mutta entäs lastenne kaverit? Ja puhumattakaan aikuisista, jotka törkkivät lapsianne. En pidä koiran kouluttamista suojelevaksi järkevänä, jos siihen ei ole tarvetta. Tosin paimenkoirilla suojeluvietit ovat kyllä valmiina verissä. Koulutetaan paimenkoirasta sitten kuinka kiltti, avoin ja sosiaalinen hyvänsä, niin vaaratilanne laukaisee sen puolustamaan. Joten suosittelen kasvattamaan ja kouluttamaan koiran mahdollisimman avoimeksi. Pienikin yllytys vahtimaan voi tehdä koirasta ylisuojelevan.

Ja vielä huomautuksena, että paimenkoirat tarvitsevat tosiaan liikuntaa ja tekemistä paljon ja paljon, mikäli halutaan säästyä hankaluuksilta, joita näkee nykyään joka paikassa. Kaduillakin turhautuneet sakut räksyttävät jokaisella vastaantulijalle.

Hukka-Musti kirjoitti:

Oman perheen lapset ovat turvassa vartioivan koiran alaisena, mutta entäs lastenne kaverit? Ja puhumattakaan aikuisista, jotka törkkivät lapsianne. En pidä koiran kouluttamista suojelevaksi järkevänä, jos siihen ei ole tarvetta. Tosin paimenkoirilla suojeluvietit ovat kyllä valmiina verissä. Koulutetaan paimenkoirasta sitten kuinka kiltti, avoin ja sosiaalinen hyvänsä, niin vaaratilanne laukaisee sen puolustamaan. Joten suosittelen kasvattamaan ja kouluttamaan koiran mahdollisimman avoimeksi. Pienikin yllytys vahtimaan voi tehdä koirasta ylisuojelevan.

Ja vielä huomautuksena, että paimenkoirat tarvitsevat tosiaan liikuntaa ja tekemistä paljon ja paljon, mikäli halutaan säästyä hankaluuksilta, joita näkee nykyään joka paikassa. Kaduillakin turhautuneet sakut räksyttävät jokaisella vastaantulijalle.

Lue lisää

Ymmärrän :) Minulla ei olekaan ollut aikomusta rueta koiraa suojelukouluttamaan (vaikkakin se minua todella kiinnostaisi), koska se ei välttämättä olisi hyvä idea mahdollisten lasten kannalta. Lähinnä vartio-/suojelukoirana tarkoitin juurikin tätä "veressä" tulevaa suojeluviettiä.

Koulutuksen en luulisi olevan ongelma, sillä olen pienestä lähtien kasvanut koirien kanssa, olipa ne sitten sukulaisten tai työnantajien (koirasitterinä). Koska koirat ovat aina minua kiinnostaneet, olen myös lukenut paljon aiheeseen liittyvää materiaalia. Nyt vihdoinkin oman koiran hankinta tuntuu ajankohtaiselta.

Olen aina rakastanut australianpaimenkoiria, mutta totta puhuen luulen että niiden energiataso on minulle liian extreme luokkaa. Olen myös harkinnut pitkäkarvaista saksanpaimenkoiraa, vaikkakin terveys niillä ei ole ihan parasta luokkaa. Voi että... Onpa tämä vaikeaa.

Minä vain kirjoitti:

Ymmärrän :) Minulla ei olekaan ollut aikomusta rueta koiraa suojelukouluttamaan (vaikkakin se minua todella kiinnostaisi), koska se ei välttämättä olisi hyvä idea mahdollisten lasten kannalta. Lähinnä vartio-/suojelukoirana tarkoitin juurikin tätä "veressä" tulevaa suojeluviettiä.

Koulutuksen en luulisi olevan ongelma, sillä olen pienestä lähtien kasvanut koirien kanssa, olipa ne sitten sukulaisten tai työnantajien (koirasitterinä). Koska koirat ovat aina minua kiinnostaneet, olen myös lukenut paljon aiheeseen liittyvää materiaalia. Nyt vihdoinkin oman koiran hankinta tuntuu ajankohtaiselta.

Olen aina rakastanut australianpaimenkoiria, mutta totta puhuen luulen että niiden energiataso on minulle liian extreme luokkaa. Olen myös harkinnut pitkäkarvaista saksanpaimenkoiraa, vaikkakin terveys niillä ei ole ihan parasta luokkaa. Voi että... Onpa tämä vaikeaa.

Lue lisää

Suomen lapinkoira :)

Minä vain kirjoitti:

Eikös saksanpaimenkoirat täytä molempia? Elikkä siis "tulee toimeen lasten kanssa" sekä "voi toimia vahti-/suojelukoirana"? Vai olenko ymmärtänyt täysin väärin?

Mutta kaipa se on niin että koira on joko vahtikoira tai tulee toimeen lasten kanssa.

Mitenkäs te jotka hankitte koiran ensin ja sitten vasta lapset? Ovatko ns. "vahtikoirat" pakko poistaa listalta kokonaan?

Kyllä minä koiran kanssa liikkua aijon, mutta itseäni kiinnostaa enemmän patikoiminen ja retkeily, kuin esimerkiksi agility. Tietysti koiran kanssa tulisi myös heiteltyä frisbeeta/palloa ynnä muuta vastaavaa.

Lue lisää

Itse painin hieman saman asian kanssa. Uusi koira pitäisi hankkia ja mahdollisesti uutta rotuakin pohdiskelen. Paimenkoira se tulisi olemaan, mutta mikä niistä, on jo vaikeampi kysymys. Minulla on ollut pari belggaria joten jotain niistä tiedän.

Kysymyksenasettelusi oli sellainen, että hyvä koira mistä tahansa mainitsemastasi rodusta täyttää kriteerisi ja huono ei mistään, ehkä siksi et ole löytänyt vastauksia. Eli kyse on loppujen lopuksi enemmän yksilöstä, kasvatuksesta, koulutuksesta ja tuurista, kuin niinkään rodusta. Muutamia vinkkejä voinen kuitenkin antaa. Kiinnitä huomiota seuraaviin asioihin:

- Osta pentu vain vastuulliselta kasvattajalta, mielellään rotujärjestön suosittelemalta (=nimi rotujärjestön sivuilla). Älä sorru mihinkään hämäräpentuun, Viron tuontiin tms. vaikka halvalla saisit. Muutama satanen ostohinnassa on pieni raha koiran kokonaiskustannuksista, kun sitä elättää vaikkapa 12 vuotta.

- Osta koira pentuna (8vk) ellet ole aivan varma koiran menneisyydestä. Huonosti kohdeltu kiertopalkinto voi olla pahakin riesa, ja ongelmat näkyvät vasta kun tulee ensimmäinen "tiukka" tilanne. Ne eivät näy myyjän pihalla. Älä myöskään ota pentua säälistä.

- Älä osta pentua, ellei vähintään toinen vanhemmista ole luonnetestattu, mielellään molemmat ja vähintään hyväksytty tulos. Esim. belggareille tyypillinen heikkohermoisuus on periytyvää ja näkyy luonnetestissä. Aran koiran kanssa on hyvin raskasta elää, kun saa koko ajan pelätä ketä se puree.

- Jos haluat lapsivarm(emm)an koiran, osta pentu vain kasvattajalta, jolla on pieniä lapsia. Koira leimautuu voimakkaasti 12 ensimmäisen elinviikkonsa aikana, ja jos se ei sinä aikana näe/koe riehuvia lapsia, on tottuminen niihin aikuisena paljon vaikeampaa.

- "testaa" pentu ennen valintaa. Heitä esim. avainippu kilahtaen pentujen viereen ja seuraa reaktiota. Pentu, joka peruuttaa tai murisee avaimille, on arka. Pentu, joka menee ennakkoluulottomasti tutkimaan avaimia, on rohkea - ota se.

- Uros on pääsääntöisesti vaikeampi kouluttaa, koska niillä saattaa olla voimakaskin dominanssi, eli pyrkimys ottaa valta perheessä. Uroksen kanssa tulee siis olla hyvin määrätietoinen ja ehdoton, jotta siitä saa sosiaalisen yksilön, joka ei rähjää jokaiselle vastaantulevalle koiralle.

- Unohda suojelukoirat (oletan tekstisi perusteella, että haet nyt ensimmäistä palveluskoiraa). Kaikki palveluskoirarodut ovat luonteeltaan omiaan puolustavia, mutta varsinaisen suojelukoiran koulutus on hyvin vaativaa puuhaa ja etenkin huonohermoisen koiran opettaminen suojeluun tuottaa pääosin hyvin hankalia yksilöitä. Suojelu on koiralle äärimmäisen stressaava laji ja vaatii koiralta lujia hermoja. Tiedän, että mm. poliisi käyttää Malinoista suojelukoirana, mutta sellaisen kasvattaminen sekä suojelu- että lapsiperheen koiraksi on vaativaa ja hyvin riskialtista, ja perustuu yleensä siihen, että isosta joukosta pentuja valitaan koulutukseen se paras.

Jotain yleistä eri roduista voi toki lukea kirjoista/netistä, mutta kaikille paimenkoirille on aika tyypillistä pehmeys ja arkuus. Se, missä määrin niitä esiintyy on hyvin linja- ja yksilökohtaista. Sakemanni lienee luonteeltaan noista paras (vähiten arka), mutta sen riesana on sekä valtava kirjo kasvattajia, että paljon vakavia periytyviä sairauksia. Belggarit ja holskut ovat fyysisesti suht. terveitä, mutta arkuutta niissä on enemmän. Belggari taitaa olla näsitä roduista kaikkein energisin, mikä on sekä hyöty että haitta, käytöstä riippuen.

Aussieta en kovin hyvin tunne, mutta käsittäkseni bordercollien tyylinen ja hyvin aktiivinen työkoira, luonteeltaan paljon belggaria avoimempi, mutta myös hyvin energinen duracell-pupu. Sitten on vielä collie (skotlanninpaimenkoira), joka on kaunis paimenkoira rauhallisesta koirasta pitävälle, mutta jonka pk-ominaisuudet lienevät nykyään hieman vähäisemmät kuin ennen.

belgi-mies kirjoitti:

Itse painin hieman saman asian kanssa. Uusi koira pitäisi hankkia ja mahdollisesti uutta rotuakin pohdiskelen. Paimenkoira se tulisi olemaan, mutta mikä niistä, on jo vaikeampi kysymys. Minulla on ollut pari belggaria joten jotain niistä tiedän.

Kysymyksenasettelusi oli sellainen, että hyvä koira mistä tahansa mainitsemastasi rodusta täyttää kriteerisi ja huono ei mistään, ehkä siksi et ole löytänyt vastauksia. Eli kyse on loppujen lopuksi enemmän yksilöstä, kasvatuksesta, koulutuksesta ja tuurista, kuin niinkään rodusta. Muutamia vinkkejä voinen kuitenkin antaa. Kiinnitä huomiota seuraaviin asioihin:

- Osta pentu vain vastuulliselta kasvattajalta, mielellään rotujärjestön suosittelemalta (=nimi rotujärjestön sivuilla). Älä sorru mihinkään hämäräpentuun, Viron tuontiin tms. vaikka halvalla saisit. Muutama satanen ostohinnassa on pieni raha koiran kokonaiskustannuksista, kun sitä elättää vaikkapa 12 vuotta.

- Osta koira pentuna (8vk) ellet ole aivan varma koiran menneisyydestä. Huonosti kohdeltu kiertopalkinto voi olla pahakin riesa, ja ongelmat näkyvät vasta kun tulee ensimmäinen "tiukka" tilanne. Ne eivät näy myyjän pihalla. Älä myöskään ota pentua säälistä.

- Älä osta pentua, ellei vähintään toinen vanhemmista ole luonnetestattu, mielellään molemmat ja vähintään hyväksytty tulos. Esim. belggareille tyypillinen heikkohermoisuus on periytyvää ja näkyy luonnetestissä. Aran koiran kanssa on hyvin raskasta elää, kun saa koko ajan pelätä ketä se puree.

- Jos haluat lapsivarm(emm)an koiran, osta pentu vain kasvattajalta, jolla on pieniä lapsia. Koira leimautuu voimakkaasti 12 ensimmäisen elinviikkonsa aikana, ja jos se ei sinä aikana näe/koe riehuvia lapsia, on tottuminen niihin aikuisena paljon vaikeampaa.

- "testaa" pentu ennen valintaa. Heitä esim. avainippu kilahtaen pentujen viereen ja seuraa reaktiota. Pentu, joka peruuttaa tai murisee avaimille, on arka. Pentu, joka menee ennakkoluulottomasti tutkimaan avaimia, on rohkea - ota se.

- Uros on pääsääntöisesti vaikeampi kouluttaa, koska niillä saattaa olla voimakaskin dominanssi, eli pyrkimys ottaa valta perheessä. Uroksen kanssa tulee siis olla hyvin määrätietoinen ja ehdoton, jotta siitä saa sosiaalisen yksilön, joka ei rähjää jokaiselle vastaantulevalle koiralle.

- Unohda suojelukoirat (oletan tekstisi perusteella, että haet nyt ensimmäistä palveluskoiraa). Kaikki palveluskoirarodut ovat luonteeltaan omiaan puolustavia, mutta varsinaisen suojelukoiran koulutus on hyvin vaativaa puuhaa ja etenkin huonohermoisen koiran opettaminen suojeluun tuottaa pääosin hyvin hankalia yksilöitä. Suojelu on koiralle äärimmäisen stressaava laji ja vaatii koiralta lujia hermoja. Tiedän, että mm. poliisi käyttää Malinoista suojelukoirana, mutta sellaisen kasvattaminen sekä suojelu- että lapsiperheen koiraksi on vaativaa ja hyvin riskialtista, ja perustuu yleensä siihen, että isosta joukosta pentuja valitaan koulutukseen se paras.

Jotain yleistä eri roduista voi toki lukea kirjoista/netistä, mutta kaikille paimenkoirille on aika tyypillistä pehmeys ja arkuus. Se, missä määrin niitä esiintyy on hyvin linja- ja yksilökohtaista. Sakemanni lienee luonteeltaan noista paras (vähiten arka), mutta sen riesana on sekä valtava kirjo kasvattajia, että paljon vakavia periytyviä sairauksia. Belggarit ja holskut ovat fyysisesti suht. terveitä, mutta arkuutta niissä on enemmän. Belggari taitaa olla näsitä roduista kaikkein energisin, mikä on sekä hyöty että haitta, käytöstä riippuen.

Aussieta en kovin hyvin tunne, mutta käsittäkseni bordercollien tyylinen ja hyvin aktiivinen työkoira, luonteeltaan paljon belggaria avoimempi, mutta myös hyvin energinen duracell-pupu. Sitten on vielä collie (skotlanninpaimenkoira), joka on kaunis paimenkoira rauhallisesta koirasta pitävälle, mutta jonka pk-ominaisuudet lienevät nykyään hieman vähäisemmät kuin ennen.

Lue lisää

Kiitos paljon laajasta vastauksesta :)

Kuten sanoitkin, etsin lähinnä paimenkoiraa, mutta mitä niistä?

Ihastuin lähinnä näihin rotuihin; australianpaimenkoira, belgianpaimenkoira (groenendael), pitkäkarvainen hollaninpaimenkoira ja saksanpaimenkoira. Kuitenkin minua on aika lailla peloteltu kolmen ensimmäisen energiatasosta, jonka vuoksi valintani on hankaloitunut kovasti. Saksanpaimenkoira taas on upea rotu, mutta olen lukenut liian monia kertomuksia niiden vakavista, perinöllisistä sairauksista enkä todellakaan halua päätyä luopumaan koirastani niiden takia. Mutta kuten tekstissäsi mainitsit, "kyse on loppujen lopuksi enemmän yksilöstä, kasvatuksesta, koulutuksesta ja tuurista, kuin niinkään rodusta".

Olen kyllä varautunut hankkimaan laatupennun, eli kaikki mainitsemasi kriteerit tulee täyttyä hankkimaltani koiralta.

Noh... Kyllähän minulla on tässä aikaa miettiä. Pitää varmaan ihan lähteä kasvattajien luokse vilkaisemaan jokaista rotua ja sitä mukaa tehdä päätöksiä siitä mikä olisi minulle paras vaihtoehto :)

PS. Suomenlapinkoira on myös todella suloinen ja ihastuttava rotu :)

Minä vain kirjoitti:

Kiitos paljon laajasta vastauksesta :)

Kuten sanoitkin, etsin lähinnä paimenkoiraa, mutta mitä niistä?

Ihastuin lähinnä näihin rotuihin; australianpaimenkoira, belgianpaimenkoira (groenendael), pitkäkarvainen hollaninpaimenkoira ja saksanpaimenkoira. Kuitenkin minua on aika lailla peloteltu kolmen ensimmäisen energiatasosta, jonka vuoksi valintani on hankaloitunut kovasti. Saksanpaimenkoira taas on upea rotu, mutta olen lukenut liian monia kertomuksia niiden vakavista, perinöllisistä sairauksista enkä todellakaan halua päätyä luopumaan koirastani niiden takia. Mutta kuten tekstissäsi mainitsit, "kyse on loppujen lopuksi enemmän yksilöstä, kasvatuksesta, koulutuksesta ja tuurista, kuin niinkään rodusta".

Olen kyllä varautunut hankkimaan laatupennun, eli kaikki mainitsemasi kriteerit tulee täyttyä hankkimaltani koiralta.

Noh... Kyllähän minulla on tässä aikaa miettiä. Pitää varmaan ihan lähteä kasvattajien luokse vilkaisemaan jokaista rotua ja sitä mukaa tehdä päätöksiä siitä mikä olisi minulle paras vaihtoehto :)

PS. Suomenlapinkoira on myös todella suloinen ja ihastuttava rotu :)

Lue lisää

Mulla on kokemusta juuri noista belggareista ja tämä viimeisin rauhottui vasta joskus 7-vuotiaana. Siitä eteenpäin oli kyllä unelmakoira, mutta nuoruus oli aika sähäkkää. Ja silloin kun jouduin olemaan pitkiä aikoja töissä, niin koira tuhosi kotona sen mitä isäntä ehti töissä tienaamaan :) Eli, jos tuota niiden energiaa ei saa purettua, se purkaantuu huonekaluihin, kenkiin ja ovenpieliin - tai oikeastaan mihin vain, mikä eteen sattuu. Mutta jos taas koiraa on mahdollista pitää paljon mukana ja/tai sille on sosiaalisia virikkeitä (esim. oma piha ja ihmisiä kotona) niin ei tuo energia mikään ongelma ole. Mutta liikuntaa se vaatii ja melkeinpä varmasti paikan, jossa saa juosta vapaana.

Toinen noista belggareista oli mukana myös usealla vaelluksella ja riistasokeana koirana helppo pitää mukana, ei juuri karkaillut, ja piti karhutkin hyvin loitolla :) Ainoa riesa oli porot, joita paimensi herkästi, niin kuin aika ajoin omaakin porukkaa jotakuta persuksista näykkimällä, jos hieman porukka hajosi.

Itse olen aika mieltynyt tuohon collieen (http://www.collieyhdistys.fi/colliet.htm) - kaunis, rauhallinen ja aika kiltti luonteeltaan. Belggarit ovat hieman turhankin teräviä ja epäluuloisia vieraita kohtaan. Se vaikeuttaa mm. hoitoon viemistä, jos itse lähtee vaikkapa reissuun.

Loppuun vielä sellainen vinkki, että etsi rotujärjestön kautta paikallinen yhdistys ja käy heidän treeneissään katsomassa koiria ihan livenä. Näet ne ihan eri valossa kuin näyttelyissä, joissa kaikki on enemmän tai vähemmän stressaantuneita. Ainakin isommissa kaupungeissa on melkein kaikille pk-roduille oma harrsatajaporukka, jotka mielellään esittelee koiriaan.

belgi-mies kirjoitti:

Mulla on kokemusta juuri noista belggareista ja tämä viimeisin rauhottui vasta joskus 7-vuotiaana. Siitä eteenpäin oli kyllä unelmakoira, mutta nuoruus oli aika sähäkkää. Ja silloin kun jouduin olemaan pitkiä aikoja töissä, niin koira tuhosi kotona sen mitä isäntä ehti töissä tienaamaan :) Eli, jos tuota niiden energiaa ei saa purettua, se purkaantuu huonekaluihin, kenkiin ja ovenpieliin - tai oikeastaan mihin vain, mikä eteen sattuu. Mutta jos taas koiraa on mahdollista pitää paljon mukana ja/tai sille on sosiaalisia virikkeitä (esim. oma piha ja ihmisiä kotona) niin ei tuo energia mikään ongelma ole. Mutta liikuntaa se vaatii ja melkeinpä varmasti paikan, jossa saa juosta vapaana.

Toinen noista belggareista oli mukana myös usealla vaelluksella ja riistasokeana koirana helppo pitää mukana, ei juuri karkaillut, ja piti karhutkin hyvin loitolla :) Ainoa riesa oli porot, joita paimensi herkästi, niin kuin aika ajoin omaakin porukkaa jotakuta persuksista näykkimällä, jos hieman porukka hajosi.

Itse olen aika mieltynyt tuohon collieen (http://www.collieyhdistys.fi/colliet.htm) - kaunis, rauhallinen ja aika kiltti luonteeltaan. Belggarit ovat hieman turhankin teräviä ja epäluuloisia vieraita kohtaan. Se vaikeuttaa mm. hoitoon viemistä, jos itse lähtee vaikkapa reissuun.

Loppuun vielä sellainen vinkki, että etsi rotujärjestön kautta paikallinen yhdistys ja käy heidän treeneissään katsomassa koiria ihan livenä. Näet ne ihan eri valossa kuin näyttelyissä, joissa kaikki on enemmän tai vähemmän stressaantuneita. Ainakin isommissa kaupungeissa on melkein kaikille pk-roduille oma harrsatajaporukka, jotka mielellään esittelee koiriaan.

Lue lisää

Joo, katselin juuri YouTubesta videoita belggareista, ja oli se huvittavaa kun 9-vuotias ei väsynyt edes 2,5 tunnin vaelluksen jälkeen. Piti päästä vielä senkin jälkeen juoksentelemaan vapaana.

Collie itsessään on minulle erittäin tuttu rotu, sillä kasvoin sellaisen kanssa pienestä tyttösestä asti. Se oli meillä hoidossa harvasen päivä kun siitä niin kovasti pidin. Harmi vain että kyseinen yksilö oli koulutettu kovalla kädellä, ja näin ollen oli hieman arka. Totteli kuitenkin täydellisesti 8-vuotiasta naperoa. Kyllähän sillä suojelusviettikin oli, eli rupesi murisemaan/haukkumaan tilanteessa jossa se luuli minun olevan vaarassa (kerran testattiin sitä ystävän kanssa), mutta siihen se jäi... Ei siitä nyt hirveän suojelevaiseksi ollut. Colliet ovat erittäin kauniita ja kilttejä koiria, mutta aina välillä tulee kysyttyä itseltään ovatko ne liian kilttejä?

Ai niin, unohdin täysin kysyä aikaisemmin. Mitä mieltä olet sekarotuisista koirista? Esimerkiksi saksanpaimenkoira/collie sekoitus?

Minä vain kirjoitti:

Joo, katselin juuri YouTubesta videoita belggareista, ja oli se huvittavaa kun 9-vuotias ei väsynyt edes 2,5 tunnin vaelluksen jälkeen. Piti päästä vielä senkin jälkeen juoksentelemaan vapaana.

Collie itsessään on minulle erittäin tuttu rotu, sillä kasvoin sellaisen kanssa pienestä tyttösestä asti. Se oli meillä hoidossa harvasen päivä kun siitä niin kovasti pidin. Harmi vain että kyseinen yksilö oli koulutettu kovalla kädellä, ja näin ollen oli hieman arka. Totteli kuitenkin täydellisesti 8-vuotiasta naperoa. Kyllähän sillä suojelusviettikin oli, eli rupesi murisemaan/haukkumaan tilanteessa jossa se luuli minun olevan vaarassa (kerran testattiin sitä ystävän kanssa), mutta siihen se jäi... Ei siitä nyt hirveän suojelevaiseksi ollut. Colliet ovat erittäin kauniita ja kilttejä koiria, mutta aina välillä tulee kysyttyä itseltään ovatko ne liian kilttejä?

Ai niin, unohdin täysin kysyä aikaisemmin. Mitä mieltä olet sekarotuisista koirista? Esimerkiksi saksanpaimenkoira/collie sekoitus?

Lue lisää

Paimenkoirien koulutuksessa juuri tuo käden kovuuden taso on tärkeää. Ne ovat pääsääntöisesti aika pehmeitä koiria, ja muistavat siten huonot kokemukset pitkään. Siksi kouluttajalla pitäisi olla hyvä taito lukea koiraa ja sovittaa kasvatuksen kovuutta sen mukaan, mikä on koiran reaktio. Paimenkoira on helppo pilata liian kovalla kädellä, kun monesti pelkkä vihainen katsekin riittää kielloksi.

Minun toinen belggari oli aika ihmisarka ja yritin sitä, osin jopa onnistuenkin, lieventää sillä, että kuljettelin pentuna paljon ihmisjoukoissa. Koskaan se ei luopunut varauksellisuudestaan, mutta oppi kyllä, että pääosin ihmiset eivät ole vaarallisia. Tällainen pelkoon perustuva suojeluvaisto on hyvin hankala ominaisuus, koska koskaan ei voi olla varma, että koira reagoi oikeaan uhkaan, eikä esim. riehuvaan lapseen.

Sekarotuinen on varsin oiva vaihtoehto, kunhan pitää mielessä kaksi asiaa. Toinen on se, että aina ei ole kovin suurta varmuutta, millainen yksilöstä tulee, etenkään jos isää ei tunneta. ja toinen on se, että maamme virallinen järjestelmä järjestelmällisesti sortaa sekarotuisia ja se voi sulkea portit monelta pk-harrastukselta. Mutta jos kaipuu on lähinnä harrastaa itsekseen (ei kilpailla) eiköhän sekarotuinen ole ihan oiva vaihtoehto. Mulla on myös sellainen kuva, että sekarotuiset kärsivät vähemmän perinnöllisistä sairauksista kuin rotukoirat ja elävät pidempään, mutta olen myös lukenut, että tämä ei olisi kovin tutkittua tietoa.

Laitahan mulle linkki tuohon belggarivideoon, pääsen muistelemaan menneitä, sniff :(

belgi-mies kirjoitti:

Paimenkoirien koulutuksessa juuri tuo käden kovuuden taso on tärkeää. Ne ovat pääsääntöisesti aika pehmeitä koiria, ja muistavat siten huonot kokemukset pitkään. Siksi kouluttajalla pitäisi olla hyvä taito lukea koiraa ja sovittaa kasvatuksen kovuutta sen mukaan, mikä on koiran reaktio. Paimenkoira on helppo pilata liian kovalla kädellä, kun monesti pelkkä vihainen katsekin riittää kielloksi.

Minun toinen belggari oli aika ihmisarka ja yritin sitä, osin jopa onnistuenkin, lieventää sillä, että kuljettelin pentuna paljon ihmisjoukoissa. Koskaan se ei luopunut varauksellisuudestaan, mutta oppi kyllä, että pääosin ihmiset eivät ole vaarallisia. Tällainen pelkoon perustuva suojeluvaisto on hyvin hankala ominaisuus, koska koskaan ei voi olla varma, että koira reagoi oikeaan uhkaan, eikä esim. riehuvaan lapseen.

Sekarotuinen on varsin oiva vaihtoehto, kunhan pitää mielessä kaksi asiaa. Toinen on se, että aina ei ole kovin suurta varmuutta, millainen yksilöstä tulee, etenkään jos isää ei tunneta. ja toinen on se, että maamme virallinen järjestelmä järjestelmällisesti sortaa sekarotuisia ja se voi sulkea portit monelta pk-harrastukselta. Mutta jos kaipuu on lähinnä harrastaa itsekseen (ei kilpailla) eiköhän sekarotuinen ole ihan oiva vaihtoehto. Mulla on myös sellainen kuva, että sekarotuiset kärsivät vähemmän perinnöllisistä sairauksista kuin rotukoirat ja elävät pidempään, mutta olen myös lukenut, että tämä ei olisi kovin tutkittua tietoa.

Laitahan mulle linkki tuohon belggarivideoon, pääsen muistelemaan menneitä, sniff :(

Lue lisää

Vaellus: http://www.youtube.com/watch?v=2aNKuH_hSJU
Pesu: http://www.youtube.com/watch?v=OgFD7i6Wwzc

Jos sekarotuisen hankkisin, varmistaisin että molempien vanhempien luonteesta ja terveydestä tiedettäisiin jotain jne. Muussa tapauksessa kallistun varmaan collien puoleen. Sekarotuista harkitsen juurikin sen vuoksi, että saisin osan sakemannia vähemmällä mahdollisuudella periytyviin sairauksiin, varsinkin jos toinen osapuoli olisi collie. Nehän ovat yleisesti katsottuna aika terveitä koiria.

Kävin läpi muutamia sakemanni-collie ilmoituksia ja kyllä sieltä löytyi muutamia joissa ainenkin sanottiin että vanhemmat ovat puhdasrotuisia ja terveitä... Tosin pelkkiin ilmoituksiin ei ole uskomista, vaan vaatisin papereita todistamaan nämäkin asiat.

Suloisia sakemanni-collie sekoituksia:

http://www.dailypuppy.com/puppies/casey-the-colliegerman-shepherd-mix_2006-10-27 (näyttää tosin aika paljon tri aussielta.)

http://www.petsie.fi/pet.php?petid=16889&s=images

Minä vain kirjoitti:

Vaellus: http://www.youtube.com/watch?v=2aNKuH_hSJU
Pesu: http://www.youtube.com/watch?v=OgFD7i6Wwzc

Jos sekarotuisen hankkisin, varmistaisin että molempien vanhempien luonteesta ja terveydestä tiedettäisiin jotain jne. Muussa tapauksessa kallistun varmaan collien puoleen. Sekarotuista harkitsen juurikin sen vuoksi, että saisin osan sakemannia vähemmällä mahdollisuudella periytyviin sairauksiin, varsinkin jos toinen osapuoli olisi collie. Nehän ovat yleisesti katsottuna aika terveitä koiria.

Kävin läpi muutamia sakemanni-collie ilmoituksia ja kyllä sieltä löytyi muutamia joissa ainenkin sanottiin että vanhemmat ovat puhdasrotuisia ja terveitä... Tosin pelkkiin ilmoituksiin ei ole uskomista, vaan vaatisin papereita todistamaan nämäkin asiat.

Suloisia sakemanni-collie sekoituksia:

http://www.dailypuppy.com/puppies/casey-the-colliegerman-shepherd-mix_2006-10-27 (näyttää tosin aika paljon tri aussielta.)

http://www.petsie.fi/pet.php?petid=16889&s=images

Lue lisää

Hyvä kuva basset houndin ja siperianhuskyn sekoituksesta: http://www.poodlecam.com/friends/DukeonDeck3_Vga.jpg

Ei ehkä kuulu aiheeseen, mutta niin näyttävä otus tuo, että ihailtava on.

Mutta kuten tuosta kuvasta voi päätellä, seropit perivät ainakijn ulkonäkönsä puolittuvasti sekä isältään että emältään. Tuonkin kuvan koira on 100-prosenttisesti vanhempiensa rotujen sekoitus. Ja yleensä luonteetkin puolittuvat. Joten seropit sopivat roduista riippuen myös aloittelijoille ja kokemattomille.

Vastaavasti tässä on kuva harmaan norjanhirvikoiran ja suomenpystykorvan sekoituksesta: http://media.photobucket.com/image/seropi/Bebbie2/Mk3.jpg Siitä tuskin erottaa, kumpaan rotuun on kasvanut enemmän.

Tässä on saksanpaimenkoiran ja collien risteytys: http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/2/28/Bastardi.jpg

Ja tässä sarplaninacin ja alaskanmalamuutin sekoitus: http://www.shawlein.com/The_Standard/13_Breed_Type/shiloh.JPG Kummalta näyttää enemmän?

Yhtä lailla kuin ulkonäöltään niin myös luonteeltaan seropit ovat yleensä vanhempiensa rotujen tasaisia puolittumia. Mutta kaikki sekä seka- että puhdasrotuiset koirat ovat yksilöitä ja luonteet vaihtelevat siksi suuresti samankin rotuisilla edustajilla.

Hyvä että olet niin vakavasti ottamassa tulevan koirasi vanhempien luonne- ja terveystilanteesta selkoa. Sekä rotukoirat että seropit ovat puhtaita koiria:-)

Hukka-Musti kirjoitti:

Hyvä kuva basset houndin ja siperianhuskyn sekoituksesta: http://www.poodlecam.com/friends/DukeonDeck3_Vga.jpg

Ei ehkä kuulu aiheeseen, mutta niin näyttävä otus tuo, että ihailtava on.

Mutta kuten tuosta kuvasta voi päätellä, seropit perivät ainakijn ulkonäkönsä puolittuvasti sekä isältään että emältään. Tuonkin kuvan koira on 100-prosenttisesti vanhempiensa rotujen sekoitus. Ja yleensä luonteetkin puolittuvat. Joten seropit sopivat roduista riippuen myös aloittelijoille ja kokemattomille.

Vastaavasti tässä on kuva harmaan norjanhirvikoiran ja suomenpystykorvan sekoituksesta: http://media.photobucket.com/image/seropi/Bebbie2/Mk3.jpg Siitä tuskin erottaa, kumpaan rotuun on kasvanut enemmän.

Tässä on saksanpaimenkoiran ja collien risteytys: http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/2/28/Bastardi.jpg

Ja tässä sarplaninacin ja alaskanmalamuutin sekoitus: http://www.shawlein.com/The_Standard/13_Breed_Type/shiloh.JPG Kummalta näyttää enemmän?

Yhtä lailla kuin ulkonäöltään niin myös luonteeltaan seropit ovat yleensä vanhempiensa rotujen tasaisia puolittumia. Mutta kaikki sekä seka- että puhdasrotuiset koirat ovat yksilöitä ja luonteet vaihtelevat siksi suuresti samankin rotuisilla edustajilla.

Hyvä että olet niin vakavasti ottamassa tulevan koirasi vanhempien luonne- ja terveystilanteesta selkoa. Sekä rotukoirat että seropit ovat puhtaita koiria:-)

Lue lisää

Saksanpaimenkoira-collie sekä sarplaninac-alaskanmalamuutti ovat todella kauniita seropeja, mutta jälkimmäinen tarvitsee luultavasti huiman määrän aktiviteettejä. Malamuuttihan on kovin uuttera rotu.

Kuten aiemmin mainitsin, olen lähinnä collien tai sakemanni-collie sekoituksen kannalla. Itselleni ei ole tärkeää onko koira puhdasrotuinen vai ei, kunhan luonne on kunnossa :)

Minä vain kirjoitti:

Saksanpaimenkoira-collie sekä sarplaninac-alaskanmalamuutti ovat todella kauniita seropeja, mutta jälkimmäinen tarvitsee luultavasti huiman määrän aktiviteettejä. Malamuuttihan on kovin uuttera rotu.

Kuten aiemmin mainitsin, olen lähinnä collien tai sakemanni-collie sekoituksen kannalla. Itselleni ei ole tärkeää onko koira puhdasrotuinen vai ei, kunhan luonne on kunnossa :)

Lue lisää

Shiloh shepherd dog on saksanpaimenkoiran (ja laumanvartijoiden, lähinnä sarplaninacin) risteytys. Sillä ei ole mitään tekemistä alaskanmalamuutin kanssa. "Rodun" ;) kehittelijä on fanaattinen sakemanni-ihminen.

Kaukkarin koulutettavuudesta voidaan olla ehkä yhtä mieltä, sitä ei ole :D

Kukin päättää itse mitä haluaa ja syytä on tarkkaan miettiä käyttötarkoitus ja omat kyvyt kouluttamisen ja ajankäytön suhteen, ennen kuin koiran hommaa.

Minä vain kirjoitti:

Kiitos paljon laajasta vastauksesta :)

Kuten sanoitkin, etsin lähinnä paimenkoiraa, mutta mitä niistä?

Ihastuin lähinnä näihin rotuihin; australianpaimenkoira, belgianpaimenkoira (groenendael), pitkäkarvainen hollaninpaimenkoira ja saksanpaimenkoira. Kuitenkin minua on aika lailla peloteltu kolmen ensimmäisen energiatasosta, jonka vuoksi valintani on hankaloitunut kovasti. Saksanpaimenkoira taas on upea rotu, mutta olen lukenut liian monia kertomuksia niiden vakavista, perinöllisistä sairauksista enkä todellakaan halua päätyä luopumaan koirastani niiden takia. Mutta kuten tekstissäsi mainitsit, "kyse on loppujen lopuksi enemmän yksilöstä, kasvatuksesta, koulutuksesta ja tuurista, kuin niinkään rodusta".

Olen kyllä varautunut hankkimaan laatupennun, eli kaikki mainitsemasi kriteerit tulee täyttyä hankkimaltani koiralta.

Noh... Kyllähän minulla on tässä aikaa miettiä. Pitää varmaan ihan lähteä kasvattajien luokse vilkaisemaan jokaista rotua ja sitä mukaa tehdä päätöksiä siitä mikä olisi minulle paras vaihtoehto :)

PS. Suomenlapinkoira on myös todella suloinen ja ihastuttava rotu :)

Lue lisää

BERNINPAIMENKOIRA. LUE LISÄÄ SENNEN -SIVUILTA !

IHASTUTTAVA PAIMENKOIRA JOKA TULEE TOIMEEN KAIKKIEN KANSSA. VOIT HARRASTAA MITÄ VAIN, PATIKOINTI ON BERNIEN LEMPIPUUHAA ! EHDOTTOMASTI KOULUTETTAVA JO SEN SUUREN KOKONSA VUOKSI.

Tietysi joka koirasta saa vaikka mitä, jos vikaa on "hihnan toisessa päässä". Lue kirja: Hihnan toisessa pääss jaTuire Kaimion koirankoulutuskirjoja ETUKÄTEEN, ENNENKUIN HANKIT KOIRAA. Tutustu rotuun etukäteen ihan livenä.

Suosittelee Benikasvattaja

Valitettavasti on todettava, että nykypäivän colliet ovat lähes poikkeuksetta liian pehmeitä ja osa lisäksi arkoja. Naapurini collie on yksi hyvä esimerkki collien nykytilasta: täysin epävarma, toimintakyvytön koira, joka ei siedä pienintäkään painetta. Todellakin silkkihansikkain saat colliesi kouluttaa eikä silti ole takeita, etteikö se pissisi alleen. Näyttelyjalostuksella pilattu rotu (valitettavan monen muun rodun ohella), joka ei enää muistuta Lassieta kuin ulkonäöltään. Valitettavasti tuo elokuvastara on osin syypää collien kohtaloon. Muotirodun asemaan joutuminen tuo mukanaan läjäpäin näitä kaiken sortin kotikasvattajia ja näyttelykasvattajia, jotka lisäävät valtavasti koirien määrää koiran luonteen ja terveyden kustannuksella.

Surullista on katsella sivusta, miten pintaliitokasvattajat ja rahanahneet tehtailijat pilaavat koirien käyttöominaisuudet. Kivoja ovat valkkaritkin, joista on vaikeampi saada yhteiskuntakelpoista kuin bulldogista huippuluokan palveluskoiraa (--> samalla panostuksella kisaisit malinoisin kanssa jo MM-kisoissa). Monien valkkareiden kohdalla tehtävä lienee peräti mahdoton; hermovikoja kun ei koulutus poista. :) Mielestäni kaikkien jalostukseen käytettävien koirien täytyy olla A) suorittanut BH-kokeen B) läpäissyt luonnetestin ja C) ollut mukana ainakin jonkinlaisessa harrastustoiminnassa. Näin koirat säilyttävät terveen luonteen ja toimintakykynsä vuodesta toiseen. Kääpiökoirienkin kanssa pystyy tekemään yhtä ja toista, vaikka kasvattajia se harvemmin näyttää kiinnostavan.

Kaikki tämä kuitenkin jää fantasiatasolle niin kauan kuin kennelliitto tukee tuota näyttelyhumpuukia. Ketä se hyödyttää, että yksi koira on todettu 300 kertaa nätiksi ja siitäkin 150 kertaa saman tuomarin toimesta? Ketä se hyödyttää, kun lopputuloksena syntyy vuodesta toiseen entistä sairaampia koiria? Keitä se hyödynnättää, että kohta koirien kapasiteetti todellakin tyssää siihen, että se osaa seistä paikallaan ja tuijottaa eteensä? Ainakin se miellyttää pintaliitäjien silmää. :) Ehkä jonain päivänä tähän touhuun saadaan järkeä, ja roduista karsitaan kylmälä kädellä kaikki niiden terveyttä heikentävät ominaisuudet. Ei ole enää lotkoselkäisiä sakemanneja, lyttykuonoisia bulldoggeja, pullosilmäisiä minirotuja, roikkunahkaisia shar peitä, karvattomia rotuja ja muita vastaavia mutantteja.

Kuinka kauan eläinten vielä täytyy kärsiä ihmisen pinnallisuuden vuoksi? Ja kuinka suuri onkaan rahan rooli? Voisiko kenneleiden keräämillä pennosilla olla mitään tekemistä sen asian kanssa, että esim. geenipoolien laajentamiseen ja terveystilanteen parantamiseen rotuja risteyttämällä suhtaudutaan niin nihkeästi? Pitääkö kaikkien rotujen terveys- ja luonne pilata korjaamattomasti ennen kuin kukaan herää? Niin, näitä voisi alkaa porukka pikku hiljaa miettiä.

Omakohtaisesta kokemuksesta tähän loppuun totean, että en enää ikinä ainakaan itse ottaisi koiraa, jonka taustoista ei löydy mitään muuta kuin läjä näyttelytuloksia. Luonnetestejä, terveystuloksia (mahdollisesti jopa myös muita kuin ne pakolliset) agilityä, tokoa, palveluskoiralajeja, ihan mitä vaan, mutta jotain muitakin näyttöjä tarvitaan. Sen sijaan en koe ollenkaan huonoksi ideaksi ottaa pentua, terveiksi ja toimiviksi harrastuskavereiksi todetuista vanhemmista, vaikka eivät näyttelyitä olisi nähnytkään. Mikäli joko viisas haluaa tähän vastata, että "kaikki eivät halua harrastaa koiran kanssa", totean, että sitten on parempi ottaa kissa.

Niinpä näin kirjoitti:

Valitettavasti on todettava, että nykypäivän colliet ovat lähes poikkeuksetta liian pehmeitä ja osa lisäksi arkoja. Naapurini collie on yksi hyvä esimerkki collien nykytilasta: täysin epävarma, toimintakyvytön koira, joka ei siedä pienintäkään painetta. Todellakin silkkihansikkain saat colliesi kouluttaa eikä silti ole takeita, etteikö se pissisi alleen. Näyttelyjalostuksella pilattu rotu (valitettavan monen muun rodun ohella), joka ei enää muistuta Lassieta kuin ulkonäöltään. Valitettavasti tuo elokuvastara on osin syypää collien kohtaloon. Muotirodun asemaan joutuminen tuo mukanaan läjäpäin näitä kaiken sortin kotikasvattajia ja näyttelykasvattajia, jotka lisäävät valtavasti koirien määrää koiran luonteen ja terveyden kustannuksella.

Surullista on katsella sivusta, miten pintaliitokasvattajat ja rahanahneet tehtailijat pilaavat koirien käyttöominaisuudet. Kivoja ovat valkkaritkin, joista on vaikeampi saada yhteiskuntakelpoista kuin bulldogista huippuluokan palveluskoiraa (--> samalla panostuksella kisaisit malinoisin kanssa jo MM-kisoissa). Monien valkkareiden kohdalla tehtävä lienee peräti mahdoton; hermovikoja kun ei koulutus poista. :) Mielestäni kaikkien jalostukseen käytettävien koirien täytyy olla A) suorittanut BH-kokeen B) läpäissyt luonnetestin ja C) ollut mukana ainakin jonkinlaisessa harrastustoiminnassa. Näin koirat säilyttävät terveen luonteen ja toimintakykynsä vuodesta toiseen. Kääpiökoirienkin kanssa pystyy tekemään yhtä ja toista, vaikka kasvattajia se harvemmin näyttää kiinnostavan.

Kaikki tämä kuitenkin jää fantasiatasolle niin kauan kuin kennelliitto tukee tuota näyttelyhumpuukia. Ketä se hyödyttää, että yksi koira on todettu 300 kertaa nätiksi ja siitäkin 150 kertaa saman tuomarin toimesta? Ketä se hyödyttää, kun lopputuloksena syntyy vuodesta toiseen entistä sairaampia koiria? Keitä se hyödynnättää, että kohta koirien kapasiteetti todellakin tyssää siihen, että se osaa seistä paikallaan ja tuijottaa eteensä? Ainakin se miellyttää pintaliitäjien silmää. :) Ehkä jonain päivänä tähän touhuun saadaan järkeä, ja roduista karsitaan kylmälä kädellä kaikki niiden terveyttä heikentävät ominaisuudet. Ei ole enää lotkoselkäisiä sakemanneja, lyttykuonoisia bulldoggeja, pullosilmäisiä minirotuja, roikkunahkaisia shar peitä, karvattomia rotuja ja muita vastaavia mutantteja.

Kuinka kauan eläinten vielä täytyy kärsiä ihmisen pinnallisuuden vuoksi? Ja kuinka suuri onkaan rahan rooli? Voisiko kenneleiden keräämillä pennosilla olla mitään tekemistä sen asian kanssa, että esim. geenipoolien laajentamiseen ja terveystilanteen parantamiseen rotuja risteyttämällä suhtaudutaan niin nihkeästi? Pitääkö kaikkien rotujen terveys- ja luonne pilata korjaamattomasti ennen kuin kukaan herää? Niin, näitä voisi alkaa porukka pikku hiljaa miettiä.

Omakohtaisesta kokemuksesta tähän loppuun totean, että en enää ikinä ainakaan itse ottaisi koiraa, jonka taustoista ei löydy mitään muuta kuin läjä näyttelytuloksia. Luonnetestejä, terveystuloksia (mahdollisesti jopa myös muita kuin ne pakolliset) agilityä, tokoa, palveluskoiralajeja, ihan mitä vaan, mutta jotain muitakin näyttöjä tarvitaan. Sen sijaan en koe ollenkaan huonoksi ideaksi ottaa pentua, terveiksi ja toimiviksi harrastuskavereiksi todetuista vanhemmista, vaikka eivät näyttelyitä olisi nähnytkään. Mikäli joko viisas haluaa tähän vastata, että "kaikki eivät halua harrastaa koiran kanssa", totean, että sitten on parempi ottaa kissa.

Lue lisää

Älä missään nimessä osta australianpaimenkoiraa koska se tarvitsee hurjasti aktiviteetteja! Sille ei pelkkä patikointi riitä :) Suunnilleen kaikki paimenkoirat ovat todella aktiivisia. Sheltti, lappari ja collie ovat paimenkoira ryhmän helpommasta päästä :) Belkkari ja sakemanni tarvitsevat myös paljon 'töitä'. Ehdottaisin sulle suomenlapinkoiraa :D

jos on sanokaa

No ensinnäkin sun täytyy luvata hoitaa sitä tunnollisesti sen kuolemaan saakka. Jos epäilet ettet voi kato pittää tätä luppausta nii harkiheppa uuestaa koiran hankintaa. Jos siis oikiasti haluat sen tietyn koiran, sun kannattas ensin lukia tästä rodusta tietua ja tienata rahaa tai ainakin puolet koirasta omilla tienaus rahoilla. ;) . Siinä oli semmone pieni alaku ponnistus ! :) onniasinnekki vaa