Hei ! nyt tarvitsen hieman apua.
Minun "historiani" on että olen elänyt lapsuuteni perheessä jossa isäni on alkoholisoitunut ja minä juuri jouduin kärsimään siitä. Isäni ei ollut väkivaltainen humalalssa, mutta sitten seuraavana päivänä kun se katumus yllättää hän purki sen minuun. Minulla ei ollut kavereita pienenä.
Kävin jo 6-luokkalaisena juttelemassa lasten psykologinkanssa koska yritin tehdä itsemurhaa.
Aikaa kului siitä ja kotona isäni vain jatkoi pahan olon purkamista minuun.
Me muutimme toiselle paikkakunnalle jossa aloiti uudessa koulussa ja löysin myös mieheni aina pian siitä kun olin aloittanut koulun.
olin todella iloinen sillä että olin löytänyt itselleni jonkun joka osasi kuunnella ja tukea.
Olimme olleet noin vuoden yhdessä ja odottelin vanhempieni luona että hän tulisi hakemaan minua. Menin alakertaan kysymään äidiltäni jotakin ja siinä samassa isäni hermostui minuun ja heitti rappusiin ja jälkeenpäin kun olen keskustellut asiasta äitini kanssa hän sanoi että minä muka väkisin ärsytin isääni niin sen takia hän ei puuttunut asiaan.
Tämän jälkeen aloin majailemaan mieheni vanhempien luona ja jokakerta kun isäni soitti minulle hän haukkui minua aina ja väitti että en osaa kuulemma mitään.
Olin todella häpeissäni kun mieheni vanhemmat joutuivat osaksi tätä minun pahaa oloani.
Muutimme mieheni kanssa yhteen ja aloin käymään taas juttelelmassa tälläkertaa psykiatrin kanssa joka sanoi että minun pitäisi saada sanottua äidilleni , että minun ei tarvitse kuulua siihen mitä kotona tapahtuu sillon kun isä juo.
Nyt olemme ostaneet omakotitalon ja olen joutunu työttömäksi. Olo on aivan hirveä ja tuntuu kuin minua yritettäisiin ajaa nurkaan vaikka kuinka yritän pitää puoliani. En pysty kunnolla maksamaan asuntolainaani ja minulle ja miehelleni on tullut usein paljon riitoja siitä kuinka paha olo minulla on. Minua ärsyttää suuresti se, että äitini ei ymmärrä eikä halua tukea minua yhtään tässä asiassa kun minulla on paha olla.
Olen tällähetkellä työvoimapoliittisessa koulutuksessa ja tuntuu vain siltä, että tätmä ei onnistu minulta.
Jokainen päivä on yhtä taistelua siitä että kuinka pääsen kouluun ja kuinka pääsen sieltä pois, mistä kummasta revin rahat sitten kun tämä koulutus on ohi ja joudun olemaan taas puuillapaljailla kun en saa kelalta mitään ja mieheni rahat eivät riitä vaikka kela väittääkin muuta.
Apua haluan vain pois täältä !!
Minun "historiani" on että olen elänyt lapsuuteni perheessä jossa isäni on alkoholisoitunut ja minä juuri jouduin kärsimään siitä. Isäni ei ollut väkivaltainen humalalssa, mutta sitten seuraavana päivänä kun se katumus yllättää hän purki sen minuun. Minulla ei ollut kavereita pienenä.
Kävin jo 6-luokkalaisena juttelemassa lasten psykologinkanssa koska yritin tehdä itsemurhaa.
Aikaa kului siitä ja kotona isäni vain jatkoi pahan olon purkamista minuun.
Me muutimme toiselle paikkakunnalle jossa aloiti uudessa koulussa ja löysin myös mieheni aina pian siitä kun olin aloittanut koulun.
olin todella iloinen sillä että olin löytänyt itselleni jonkun joka osasi kuunnella ja tukea.
Olimme olleet noin vuoden yhdessä ja odottelin vanhempieni luona että hän tulisi hakemaan minua. Menin alakertaan kysymään äidiltäni jotakin ja siinä samassa isäni hermostui minuun ja heitti rappusiin ja jälkeenpäin kun olen keskustellut asiasta äitini kanssa hän sanoi että minä muka väkisin ärsytin isääni niin sen takia hän ei puuttunut asiaan.
Tämän jälkeen aloin majailemaan mieheni vanhempien luona ja jokakerta kun isäni soitti minulle hän haukkui minua aina ja väitti että en osaa kuulemma mitään.
Olin todella häpeissäni kun mieheni vanhemmat joutuivat osaksi tätä minun pahaa oloani.
Muutimme mieheni kanssa yhteen ja aloin käymään taas juttelelmassa tälläkertaa psykiatrin kanssa joka sanoi että minun pitäisi saada sanottua äidilleni , että minun ei tarvitse kuulua siihen mitä kotona tapahtuu sillon kun isä juo.
Nyt olemme ostaneet omakotitalon ja olen joutunu työttömäksi. Olo on aivan hirveä ja tuntuu kuin minua yritettäisiin ajaa nurkaan vaikka kuinka yritän pitää puoliani. En pysty kunnolla maksamaan asuntolainaani ja minulle ja miehelleni on tullut usein paljon riitoja siitä kuinka paha olo minulla on. Minua ärsyttää suuresti se, että äitini ei ymmärrä eikä halua tukea minua yhtään tässä asiassa kun minulla on paha olla.
Olen tällähetkellä työvoimapoliittisessa koulutuksessa ja tuntuu vain siltä, että tätmä ei onnistu minulta.
Jokainen päivä on yhtä taistelua siitä että kuinka pääsen kouluun ja kuinka pääsen sieltä pois, mistä kummasta revin rahat sitten kun tämä koulutus on ohi ja joudun olemaan taas puuillapaljailla kun en saa kelalta mitään ja mieheni rahat eivät riitä vaikka kela väittääkin muuta.
Apua haluan vain pois täältä !!
Vastaukset 1
Vanhimmat
sinulla on varmasti ollut todella rankkaa, koska isäsi on ollut sellainen sinua kohtaan kuin on ollut. Mutta hei.,,,meillä kaikilla ihmisillä on melkoisen ankeita ja kurjia hetkiä kotonamme, on ollut myöskin lapsuudenkodissamme. Jokainen ihminen on erilainen ja täydellistä ihmistä ei maailmassa olekkaan.
Voisit miettiä nyt juuri, oletko todellakin masentunut? Onko sinulla niin vaikeaa, että kaikki hankalat asiat tulevat esille. Masennus on sellainen juttu, että kaikki kurjat asiat pulpahtavat aivan ihmeellisesti silloin esille ja nuo hankalat, ikävät asiat kiertävät kehää ajatuksissasi. Samalla aina se syy on ihan jokin muu kuin omissa aivoissa oleva kemiallinen häiriötila.
Menneisyys on menneisyyttä, mutta hyvin ankarissa, huonoissa, köyhissä ja onnettomista oloista lähtöisin olevia ihmisiä on maailmassa todellakin paljon ja silti he jaksavat muokata oman elämänsä ja voivat ihan hyvin. Eivät he edes kerro omasta huonosta lapsuudenkodistaan mitään, koska he panostavat kaikin
voimin tähän päivään ja omaan tulevaisuuteensa. Miksi? Koska he eivät ole masentuneita.
Masentunut ihminen löytää todellakin syitä ikävistä asioista ja kaikesta kurjasta. Hänen aivonsa kemia on niin pielessä, että nuo ikävät masentuneet ajatukset jylläävät. Yleensä silloin juuri oma perhe ja kaikki huono ja epäonnistunut on aina muiden syy. Se kuuluu masentuneen ajatusmalliin. TÄRKEÄÄ ON SIIS SAADA AIVOJEN KEMIA KOHDALLEEN JA MENNÄ LÄÄKÄRIIN. TERAPIAAKIN VOI OTTAA JONKIN VERRAN, MUTTA KANNATTAA MUISTAA TERAPIASSA SE ETTEI SIELLÄ ISTUNNOISSA ALOITETA SYYTTELEMÄÄN MUITA, VAN TEHDÄÄN SELVÄKSI OMISTA AIVOISTA JOHTUVA KEMIALLINEN HÄIRIÖTILA, JOSTA HÄIRIÖTILASTA KAIKKI MASENNUS JA PAHAOLO JOHTUU.