Sivituksen ihmisen ja itsensä välillä on Jumala Itse valmiiksi valmistanut, Pojassaan Jeesuksessa kristuksessa.
Tämä Jumalan vanhurskaus joka lahjaksi annetaan niille syntisille jotka Jumalan vanhurskautta janoavat, OTETAAN VASTAAN, - YKSIN USKOLLA.
Herra jokaista syntistä armahtakoon niin, että YKSIN uskoon prustuva vanhurskaus tulisi jokaisen sydämelle, silloin Jumalan armo ja Jumalan rauha hallitsevat sen ihmisen sydämessä.
Itse itsensä vanhurskauttaminen omien tekojen tai tekemättä jättämisten kautta, on TUHOON TUOMITTU.
Ihmisestä ei ole itse itsensä sivittajaksi Jumalan edessä. Vain suhteitamme lähimmäisiin hoidetaan sivittamalla lähimmäistämme vastaan tehnyt väärinteot.
Ja tähän lähimmäisen sovittamiseen ei riitä se, että toimin tyyliin; "otin omani pois" ja "pist' anteeks".
Anteeksiantoon sydämen tasolla tarvitaan tekojemme uhriksi joutuneen henkilön kuunteleminen ja myös ymmärtäminen.
Myös siis sen ymmärtäminen miltä tuosta henkilöstä tuntui, kun tein väärin häntä kohtaan.
Samassa yhteydessä käsitellään myös oman toiminnan motiivit toisen kanssa YHDESSÄ, - avoimesti.
Silloin tapahtuu sellainen ihme, (olen itse kokenut), että sydän sulaa palavaan rakkauteen välittömästi, ennen toinen lausuu sanaa, "saanko anteeksi tekoni."
Toteamme vain, "olet jo saanut kaiken anteeksi, sydämestä asti."
Tämä Jumalan vanhurskaus joka lahjaksi annetaan niille syntisille jotka Jumalan vanhurskautta janoavat, OTETAAN VASTAAN, - YKSIN USKOLLA.
Herra jokaista syntistä armahtakoon niin, että YKSIN uskoon prustuva vanhurskaus tulisi jokaisen sydämelle, silloin Jumalan armo ja Jumalan rauha hallitsevat sen ihmisen sydämessä.
Itse itsensä vanhurskauttaminen omien tekojen tai tekemättä jättämisten kautta, on TUHOON TUOMITTU.
Ihmisestä ei ole itse itsensä sivittajaksi Jumalan edessä. Vain suhteitamme lähimmäisiin hoidetaan sivittamalla lähimmäistämme vastaan tehnyt väärinteot.
Ja tähän lähimmäisen sovittamiseen ei riitä se, että toimin tyyliin; "otin omani pois" ja "pist' anteeks".
Anteeksiantoon sydämen tasolla tarvitaan tekojemme uhriksi joutuneen henkilön kuunteleminen ja myös ymmärtäminen.
Myös siis sen ymmärtäminen miltä tuosta henkilöstä tuntui, kun tein väärin häntä kohtaan.
Samassa yhteydessä käsitellään myös oman toiminnan motiivit toisen kanssa YHDESSÄ, - avoimesti.
Silloin tapahtuu sellainen ihme, (olen itse kokenut), että sydän sulaa palavaan rakkauteen välittömästi, ennen toinen lausuu sanaa, "saanko anteeksi tekoni."
Toteamme vain, "olet jo saanut kaiken anteeksi, sydämestä asti."
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ja useita kertoja vielä! No toivon mukaan lukijani ymmärtää, että kysymys on SOVITTAMISESTA, ei sivittamisesta
HÄN sovitti maailman itse itsensä kanssa.
2. Kor. 5:16 Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan;
jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne.
2. Kor. 5:17 Siis, ...
... jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.
2. Kor. 5:18 Mutta ...
... kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran.
2. Kor. 5:19 Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ...
... ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
_________________________________________
2. Kor. 5:20 Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ...
... ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme.
Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
2. Kor. 5:21 Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, ...
.. että me *** hänessä ***...
... tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.
_____________________________
2. Kor. 6:1 Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin,
ettei se jää turhaksi.
2. Kor. 6:2 Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut."
Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.
... niin että ryhtyisitte KENENKÄÄN kehoituksesta sivittamaan ITSE itseänne Jumalan kanssa.
Ei sittenkään vaikka henkilö olisi tuttu, ja istuisi tutun herätysliikkeen tutuksi tullella kateederilla.
Ja nittäisi vaatimustaan tutulla sanalla, "parannus".
Vain Jeesus on todellinen parannus, eivät ihmisen parannukseen tähtäävät teot, (sisänsä hyvään pyrkivät teot) joilla et kuitenkaan voi koskaan sovittaa Jumalaa.
Keristus on AINOA välimies sinun ja Jumalan välillä, muista tämä vielä viimeistenkin korahdustesi tultua.
Nimittäin silloin, kun jätät tämän maailman taasesi ja olet siirtymässä uuteen, tulevaan maailmaan.
Joh. 1:27 Hän on se, joka tulee minun jälkeeni ja jonka kengänpaulaa minä en ole arvollinen päästämään."
Joh. 1:28 Tämä tapahtui Betaniassa, Jordanin tuolla puolella, jossa Johannes oli kastamassa.
Joh. 1:29 Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi:
*) ... "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!
Joh. 1:30 Tämä on se, josta minä sanoin:
'Minun jälkeeni tulee mies, joka on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä.'
Ja AINOSTAAN usko Kristukseen.
- Joka muuta seurakunnalle opettaa, hän on valehtelija.
1. Joh. 1:9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
1. Joh. 1:10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.
1. Joh. 2:1 Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin,
niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas.
1. Joh. 2:2 Ja hän on meidän syntiemme sovitus;
eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.
1. Joh. 2:3 Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä.
1. Joh. 2:4 Joka sanoo: "Minä tunnen hänet", eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä.
1. Joh. 2:5 Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme.
_____________________________
*) 1. Joh. 2:6 Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi.
_____________________________
_____________________________
*) 1. Joh. 2:6 Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi.
_____________________________
1. Tähänkö se nyt loppui meidän tiemme.
2. Vai lähdemmekö me valheen tielle muuttumalla Jeesuksiksi. (Niin kuin monen raukan on valitettavasti käynyt)
Hallelujaa kiitos Jeesuksen, - ei kumpaakaan.
No mitä sitten?
Maan ja taivaan väliin(kö) saatanan pinkopuuhun roikkukaan? (Moni raukka roikkuu tänäänkin kuten tiedämme)
Jumalalla on onneksemme tarjous:
"... hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen."
Nissä on siis kerskaaminen, kysyy rakas veljemme Paavali?
Hän vastaa: Se on suljettu pois!
Ja tekee uuden kysymyksen: Minkä lain kautta? Tekojenko lain?
Hän vastaa kysymykseensä: Ei, vaan uskon lain kautta.
Ja hän jatkaa :-) ->>>>>>>>
->>>> Room. 3:28 Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.
Näyttää monille raukoille olevan täysin mahdotonta uskoa, että hän on vanhurskas, siis Jumalalle kelpaava
ihminen, Jumalan itsensä järjestämän sovinnon kautta, ilman omia tekojaan, KUNHAN OTTAA VALMIIN VANHURSAKAUDEN VASTAAN. USKOLLA.
Mutta kun ei mene perille, ei vaikka enkeli taivaasta ilmestyisi kertomaan. Jumalan ilmaiseksi tarjoamaa vanhurskautta pelätään kuin ruttoa. On tuo piru uskomaton lumooja. Kun armo ei kelpaa lahjaksi, niin kyllä sitten riittää siehotusta, voi Herra auta! Herra pelasta. Tätä oksennusta ja saastaa mitä tästä syntyy, alkaa olla kohta kaikki paikat täynnänsä esikoislestadiolaisuudessa. Niin kuin kuulin saarnamiehen valittaneen väkivallankin uhkasta itseään kohtaan. On aikoihin eletty tässä ihmisvanhurskaudessa. Kuinka pitkälle vielä pitää mennä tässä unessa ennen herätystä? Kuinka tärkeätä olisi jkaisen ottaa nyt Raamatut kouriinsa ja aloittaa tutkimusmatka sen sisältöön, vaikkapa Luteruksen kirjoitukset matkaoppaana.
asia on juuri näin : Yhteys Jumalaan ja toisten uskovien kanssa on mahdollista vain vaeltamalla Hänen Sanassaan ilmoitetun armon ja totuuden valossa . kun tämä on uskovissa vielä vajaavaista , ja HEISSÄ ON
VIELÄ SYNTIÄ , ja he tuon tuostakin syntiin lankeavat ajatuksissa , sanoissa ja teoissa , yhteys Jumalan
kanssa voi säilyä vain uudistuvalla syntien katuvalla tunnustamisella / mielenmuutoksen teolla ja
anteeksisaamisella , Jeesuksen veressä.
" Jos joku syntiä tekeekin " , tässä on kysymys yksittäisestä synnin teosta ( 1 Joh. 3: jakeet 4,6,8,9 on
kysymys jakuvasta synninteosta , synnissä elämisestä .
Kristuksen TUNTEMINEN Vapahtajana ja Herrana merkitsee Hänen kanssaan . Siitä seuraa välttämättä
sydämen halusta tapahtuva Hänen sanansa (opetustensa ) pitäminen ja kuuliaisuus Hänen käskylleen .
Piittaamattomuus niistä on todistus epäuskosta ja valheessa elämisestä .
Luther : Ei ole muita hyviä töitä kuin ne , mitkä Jumala on käskenyt , eikä mikään muu ole syntiä kuin se,
minkä Jumala on käskenyt ... Meidän on siksi Jumalan käskyistä opittava erottamaan , mitkä työt ovat
hyviä töitä Wa, 6:204 .
Kristus katsoo suopeasti niihin , jotka toimivat ja elävät Hänen sanansa mukaan ...mutta Hän kääntyy pois niistä jotka noudata Hänen sanaansa , Wa,8: 510 ,, .Mikään ei ole pidettävä niin pyhänä ja niin tunnollisesti noudatettava , kuin mitä Jumala on käskenyt,
Room. 3:27 TEKOJEN LAKI Sanoo : "Lain noudattajat vanhurskaustetaan , " (2:12") USKON LAKI on Jumalan
säädös , jonka mukaan katuva syntinen saa syntinsä anteeksi ja tulee vanhurskatetuksi armosta . Kristuksen kuuliaisuuden ja veriuhrin tähden kautta . Tämä usko sitten hedelmänään rakastaa ja tekee hyviä töitä .
28. USKOSTA --USKON KAUTTA . Usko ei ole vanhurskauttamisen PERUSTUS (sellainen on Kristuksen sovitus/lunastustyö ), vaan tämän lahjan vastaanottamisen väline kuin kerjäläisen tyhjä käsi , joka anoen ojentuu Jumalaa kohti ja ottaa tämän lahjan vastaan evankeliumin lupauksesta . Usko ei nojaa itseeensä , vaan Kristuksen uhriin ja Jumalan lupaukseen evankeliumissa , Hänen sanaansa .
" Minkä lain kautta ? Tekojen lain "? niin hän vastaa: " Ei , vaan uskon lain kautta ". Tästä käy selville , ettei
"tekojen laki" voi niin sulkea ulos eli tyhjäksi tehdä kaikkea inhimmillistä kerskausta , kuin uskon laki tekee .
Sillä vaikka tekojen lakia niinkin ankarasti käytettäisiin , että "jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä. Room. 3:19 " , niin ei lain herättämä ja musertama syntinen kuitenkaan luovu kaikesta kerskauksestaan , vaan tahtoo uudestaan pystyttää omaa vanhurskauttaan epäuskossa eikä voi milloinkaan muuta, niin kauan kuin evankeliumi on häneltä' salattuna .
Mutta kun uskon laki so. oppi vanhurskaudesta Jeesukseen Kristukseen uskon kautta , tulee , silloin heitetään pois kaikki muu kerskaus , kaikki oma vanhurskaus roskana,... silloin sanotaan Paavalin tavoin : "MIKÄ MINULLE OLI VOITTO , SEN MINÄ OLEN KRISTUKSEN TÄHDEN LUKENUT TAPPIOKSI "jne., Fil. 3:3-11. . Sillä joka ottaa vastaan vanhurskauden Jeesuksen Kristuksen kauttas annettuna , asaitsemattoma Jumalan armon lahjana , se ei enää etsi vanhurskauttaan teoista ,jollei tee itseään luopioksi . Päinvastoin täytyy kaiken hänen huolensa
ja pyrintönsä tarkoittaa sitä , että hän voisi hyvin säilyttää ja aina pitää tuon kallisarvoisen lahjan.