Itse olen tuore äiti (poika 04/09) ja äitiys on mullistanut elämäni. Mietin paljon omaa jaksamistani, mielialoja, voimavaroja.. kaikkea. En oikein osaa puhua tunteistani kenelekään, en saa puettua niitä sanoiksi. Siksi haluaisin muiden kotiäitien mielipiteitä kuulla, miten te jaksatte pyörittää kotia? Mistä saatte voimavaroja olla kotona? Onko teillä paljonkin harrastuksia?
Me asutaan maalla omakotitalossa eikä mulla asu täällä oikein tuttuja. Omat sukulaiseni ovat kaukana, eikä meillä ole ns. tukiverkkoa täällä. Mieheni tekee kolmivuorotyötä ja olen paljon itekseni poikamme kanssa kotona. Käymme maanantaisin perhekahvilassa, mutta aina sinnekään ei pääse. Ja jotenkin tuntuu etten kuulu sinne lainkaan. Miten te saatte aikanne kulumaan? Kertokaa kokemuksia, jospa tästä sais kunnon keskustelun aikaan ja tää auttas monia.
Me asutaan maalla omakotitalossa eikä mulla asu täällä oikein tuttuja. Omat sukulaiseni ovat kaukana, eikä meillä ole ns. tukiverkkoa täällä. Mieheni tekee kolmivuorotyötä ja olen paljon itekseni poikamme kanssa kotona. Käymme maanantaisin perhekahvilassa, mutta aina sinnekään ei pääse. Ja jotenkin tuntuu etten kuulu sinne lainkaan. Miten te saatte aikanne kulumaan? Kertokaa kokemuksia, jospa tästä sais kunnon keskustelun aikaan ja tää auttas monia.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hei,
Onneksi olkoon, olette saaneet ihanan poikalapsen :)
Itselläni on tyttö vuosimallia 04/08 eli tytöllä ikää vuosi ja 7kk. Olen yksin kotona tyttäreni kanssa. Olen hoitovapaalla vielä ensi syksyyn asti. Olen naimisissa ja mieheni tekee reissuhommia, joten käytännössä olen yh-äiti, koska mieheni on vain harvaksestaan kotona. Viime lomasta on monta viikkoa ja seuraavan kerran näen aviomieheni ehkä jouluna? On päiviä, jolloin aika käy pitkäksi ja on päiviä, jolloin aika rientää. Päivä kerrallaan. Me käymme päivittäin puistossa ja pyrimme käymään kerhoissa ja yritämme nähdä ystäviäni ja sukulaisiani aina silloin tällöin. Poikasi on vielä pieni leikkimään leikkipuistossa (ja onko lähistöllä sellaista?) mutta pian hän oppii leikkimään sielläkin. Hyvä, että käyt kerhossa. Onko paikkakunnallasi seurakunnan perhokerhoa? Itse käyn tyttäreni kanssa sellaisessa, vaikka en edes itse kirkkoon kuulukaan. Sieltä saa kuitenkin seuraa ja aika kuluu hyvin itsellä ja tytöllä. Käyn tyttäreni kanssa myöskin muskarissa. Olisiko sinulla mahdollista käydä muskarissa? Minun tytär oli 10 kk ikäinen kun aloitimme muskarin ja käymme edelleen. Onko lähistöllä muita kotona olevia äitejä? Yritä rohkeasti saada uusia ystäviä tai ainakin tuttavia? Voitko ottaa lapsesi rintareppuun ja lähteä ulos pienelle retkelle? Entäs kauppareissua kävellen lapsi rintarepussa tai vaunussa? Voitko käydä kirjastosta hakemassa lastenlevyjä ja kuunnella musiikkia ja tanssia ja lorutella lapsi sylissäsi? Tehän voitte vaikka laittaa viltin lattialle ja ottaa pienen yhteisen jumppatuokion päivittäin? Toivon mukaan keksit ja saat inspiraatiota luonnosta, näistä keskusteluista tms. Itse koen ahdistusta ja ikävää, kun mieheni ei ole jakamassa näitä ainutkertaisia hetkiä kanssani. Lapsi oli niin toivottu ja odotettu, että... Oma lapseni on jo niin paljon isompi, että hänen kanssa voi jo leipoa ja piirtää ja leikisti pelata korteilla jne. Täytyy vain keksiä juttuja ja tehdä pienistä asioista suuria. Omat harrastukseni ovat kävelylenkki n. kerran tai kaksi viikossa, jos saan äitini katsomaan tytärtäni. Harmihan se on, kun ei ehdi omia juttuja harrastaa mutta lapsi on vain kerran lapsi ja näitä aikoja tulen itse varmasti vielä joskus enemmänkin kaipaamaan. Nautitaan nyt ja harrastellaan ja kuljetaan omia menojamme sitten, kun lapset eivät ole meissä enää kiinni. Hyvää syksyä kaikille palstalaisille!
Nyt vaan lastenmusiikkia ja vauvajumppaa, myrkyttömiä värikyniä ja heti kohta suttaamaan paperille,
ulos tonkimaan maata, jo yksvuotiasalle voi näyttää "kato miten tuo mato möyrii" " ihana pilvi" jne...lue loruja ja kirjoja....tee omia satuja, naura ja höpöttele hassua...fillariin turvaistuin ja ajelemaan...talvella jos on lunta, pulkkaan...
valokuvaamista ja niitten laittoa itsellesi...aloita skräppääminen...lapsikin innostuu ajan myötä...toki pieni vielä on, mutta kyllä sitä vaan löytyy kaikkea tekemistä!
Ja onko sulla kaveri siellä perhekahvilassa, pyydä kylään, pitäkää mammarinki teillä!
Elä liikaa sitä telkkaa...
*PUNASTELEE*
oisin voinut lukea tuon ekan vastauksen!
SORI!
Miten olisi, jos joku keksisi äidillekin jotain harrastuksia ja tekemistä, siis sellaisia, mitkä eivät ole lasta varten? Vaan siis ihan vain äidin hyvinvoinnin ja jaksamisen lisäämiseksi...? pakkohan kotiäidin on suurin osa asioista tehdä lapsen/lasten kanssa, mutta jossain vaiheessa tekemisestä saattaa kadota helpostikin se hauskuus ja ilo, kun mitään ei voi tehdä vain itseään varten, vaan aina on lapset mukana, heidän ehdoillaan mennä ja aina on heidät otettava huomioon ja keskityttävä heidän turvallisuuteen ja viihtymiseensä... Musta olisi taivaallista välillä tehdä jotain oman pään mukaan, jotain kivaa, ja ilman muksuja. Kukas meistä äideistä pitäisi huolen?
Minulla aivan samanikäinen tyttö kotona ja mielellään vaihtaisin ajatuksia kanssasi. Ekat 5-6 kk oli tosi rankkaa meillä (koliikkia yms.), mutta nyt viimonen kuukausi on mennyt hyvin ja tytöllä jo selvä päivärytmi. Itse huomasin "piristyväni" kun aloitimme vauvamuskarin pari kuukautta sitten ja lisäksi käyn kerran viikossa jumpassa, ulkoilen myös päivittäin tytön kanssa, josta saa taas lisää energiaa.Meillä mies on illat kotona, joten se on helpottanut jaksamista. Seurakunnan perhekerhoon haluaisin mennä, mutta kun tyttö nukkuu juuri silloin ekat päikkärit niin ei taida onnistua...:-( Päivällä teen kotityöt kun tyttö nukkuu tai lepään sen ajan...
Meilläpäin ei ole muskaria, mikä harmittaa mua koska ite tykkään musiikista. Perhehkahvilassa käydään maanantaisin, mutta seurakunnankerhoihin en ole halunnut lähteä ku olen työni puolesta nähnyt paikkakuntani toimintaa ja ei tunnu meille vielä ajankohtaiselta. Naapurilla on 3kk nuorempi poika kuin meillä ja tulee lenkkeiltyä sitten yhdessä, muuten ei juurikaan olla yhteyksissä. Niinku aiemmin sanoin oma sukuni on kaukana, ettei ole kyläpaikkoja sillai. Kahvilassa oon tutustunu muihin äiteihin, mutta se kylään meneminen sun muut on vähä viel hakusassa, pitäs olla vaa rohkee ja kysyä et voisko mennä :D
Kiitos kaikista kommenteista ja vinkeistä :)
tai vaikka vaunulenkille :)
meillä on kolmospojat ja 6 aika pientä lasta kotona lapset poika10v tyttö9v poika8v poika5v tyttö3v tyttö2v kolmospojat 3kk itse menemme lenkille tai telmimme pihalla askartelemme muovailemme leikimme hassuttelemme vaikka mitä!
kiinnitti huomioni. Aikoinaan olin kotona samanlaisin ajatuksin kuin sinä nyt. Nyt pojat on jo koululaisia.
Tuo kylään meno tms. Jospas ajattelisit niin, että ne muut äidit, myös se naapuri, on ihan samanlaien tuore äiti kuten sinä. Eikös sinusta tuntuisi mukavalta, joshän tai joku muu pytäisi joku kerta kahville (tai mitä se nyt sitten olisikin). Hänellä voi olla aivan samanlaisia ajatuksia ja ilahtuu, että joku pyytä kylän vauvan kanssa.
Näin tutustuin aikoinaan äitikahvilassa entuudestaan vieraisiin ihmisiin. Ja koko äiitysvapaan ajan kyläilimme, kävimme torilla jne. Välillä jopa ruokailtiin toistemme luona. Parhaimmillaan oli 5 vaunut parkissa ja välillä vain kahdstaan jonkn kanssa lenkkeiltiin. Heistä sain myös tilapaistä lyhytaikaista lapsenvahti apua esim. hammaslääkärikäyntiä varten.
Eli kun kaikennäköistä influenssaa on liikenteessä, niin miten itse jaksaa kipeenä hoitaa mahdollisesti terveitä lapsia, se tulee olemaan rankkaa!!! Ja kun influenssakin taitaa yleensä kestää aika kauan..