Kuinka rakastetaan?

Voi oppia kyllä:)) Älä ole huolissasi...kun vaan kerrot miten toisen pitää edetä ettei vahingossa satuta...oletko mies vai nainen??

Vaikeaa se on, mutta ei mahdotonta. Ihmisiin luottaminen suuren työn takana. Koko ajan saat yrittää ja taistella itsesi kanssa niissä jutuissa, jotka ovat muille ihmisille normaaleja. Mut on pahoinpidelty lapsena kaksi kertaa sairaalakuntoon. Lukittu kylmään perunakellariin ihan mitättömistä syistä eikä ruokaa tai juomista saanut ikinä ellei itse ottanut. Tuoli piti raahata sen kaapin eteen, missä oli mehua ja yrittää ylttyä. Pari kertaa kaaduin, kun piti varvastella ihan tuolin reunalla, että ylttyis, eikä kukaan välittänyt siitäkään. Ne pahoinpitelymuistot on hämäriä, ei niitä haluaisi edes muistaa. Ihan kuin ei olisi ollut edes itsensä sisällä. Silti välillä lapsuus tuntuu ihan onnelliselta. Naapurissa oli villejä ulkokissoja ja niiden luokse menin piiloon joskus. Ne oli lämpöisiä ja pehmeitä ja antoivat silittää. Tuntui, että jotkin edes tykkäsi. Nyt aikuisena on vaikeampaa välillä. Se on vaikeaa, kun tarvitsee yrittää. On helppo luopua toivosta, että kukaan välittäisi. Ei oo sellaista kokemusta kuin muilla on, että olisi jotenkin rakastettava. Mulla ehkä ne eläimet on pitäneet tunteet yllä, niitä on aina rakastanut sydämensä kyllyydestä ja voinut luottaa, että ne ei satuta. Siinä on joutunut tekemään niin paljon töitä ettei kukaan ymmärrä, kun yrittää olla ihmisten lähellä. Mutta mä olen ihan tietoisesti päättänyt, että annan vain hyvien asioiden vaikuttaa. En anna niiden pahoinpitelyiden rikkoa lopullisesti. Annan sen vaikuttaa, että siellä ladossa oli niitä kissoja ja ne kehräsi vieressä ja antoi olla siellä. Ei ole helppoa, mutta mulla on käynyt ihan onnellisesti ja olen huomannut, että sellaisiakin ihmisiä on, jotka on todella huolehtivia ja välittää. Kerran huusin ja itkin lattialla ja mulle tuotiin mehua, sellaista ei osaa odottaa. Ei voi täydellisesti luottaa, mutta yrittää silti ja yrittää aina enemmän avautua. Paljon mahtuu erilaisia hetkiä. Joskus on tuntunut, että iskee täysi shokki päälle, kun toinen on ollut äärettömän ihana ja luottamuksen arvoinen, vaikea ymmärtää sellaista. Mutta onneksi toinen ymmärtää, että on kokenut erilaisia asioita elämässä kuin se, eikä aina osaa kaikkea.

Kuinka voi oppia rakastamaan, jos puuttuu tunne rakastetuksi tulemisesta? On mahdollista oppia tuntemaan todellista rakkautta, vaikka olisikin saanut elämässään osakseen paljonkin huonoa kohtelua. Rakkaus aidoimmillaan on katoamaton asia, se on ollut olemassa jo aikojen alusta asti. Sinä voit oppia rakastamaan, se ei ole mahdotonta! On sellaisiakin ihmisiä, jotka luulevat rakastaneensa, mutta heräävät jonakin päivänä huomaamaan, että eivät olekaan rakastaneet aidosti. Koskaan ei ole myöhäistä oppia rakastamaan, mutta on havahduttava hereille valheen unesta. Osaat pohtia asioita eri näkökulmista ja osaat kaivata oikeaa rakastamista. On siis hyvin mahdollista, että opit rakastamaan vielä. Ihmisiä on monenlaisia, mutta aito rakkaus on harvinaista ja siihen kasvetaan vähitellen. Jeesus Kristus rakastaa jokaista ihmistä omana itsenään, hän näkee meidät kaikki ainutlaatuisina sekä arvokkaina ja hän kutsuu elämään yhteydessään. Hän ei hylkää koskaan omiaan. Vain hänessä ihminen saa todellisen levon. Hänen mittaamaton armonsa auttaa vähitellen meitä ihmisiäkin rakastamaan toisiamme puhtaammin ja aidommin!