Rakkaansa menettänyt

Otan osaa suureen suruusi, samoi kuin kaikille muillekkin jaksamista jotka menettivät rakkaansa.. Mekin kaikki täällä pohjoisessa olemme myötäeläneet suuressa surussanne, vaikka emme varmasti tiedä miltä se tuntuu, kuvitella voi. Lämmöllä Hanna Torniosta

Hanna kirjoitti:

Otan osaa suureen suruusi, samoi kuin kaikille muillekkin jaksamista jotka menettivät rakkaansa.. Mekin kaikki täällä pohjoisessa olemme myötäeläneet suuressa surussanne, vaikka emme varmasti tiedä miltä se tuntuu, kuvitella voi. Lämmöllä Hanna Torniosta

Lue lisää

Kiitos osanotoista.. jotka vaikuttivat vilpittömiltä. Tällä on jopa epäilty minun kirjoittavan tarinaa jonkun vinksahtamisen johdosta..

Terapiaa tämä minulle on.. Ja kiitos myötäelämisestä..

Kiitos.. ihan totta, uskokaa tai älkää, kyllä jotenkin helpottaa, kun tätä taakkaa on jakamassa näin paljon ihania ihmisiä.. vaikka itken, ja sydämessä on möykkyjä, koitan ajatella, että meitä surevia läheisiä on monia muitakin.. en ole todellakaan yksin suruni kanssa..

sanon kuule vaan että jotkut hakee tätäkin kautta tukea kun ei tiedä mitä tekisi tässä tilanteessa ei susta olisi varmaan kivaa jos joku sun läheinen kuolis et joku tulee kirjottamaan tollasta paskaa ajattele vähä mitä suustas päästät sä et tosiaan taida tietää miltä tuntuu menettää läheinen ai niin mut eihän sul taida olla tunteita..sori unohdin

Voi kun olisikin niin, että se olisi juuri niin kuin kuvailit.. vaan kun minulta meni läheinen ihminen, jonka menetystä pystyn suremaan, ja onneksi saan ammattiapua, en varmaan väittänyt, että kyseessä olisi ollut lapseni tai puolisoni tms. On vaan niin, että menetin läheisen, ketä olen rakastanut kolme vuotta, eikä asiaton kommenttisi lainkaan parantanut mielialaani.

Kyllä sitä surua voi näinkin työstää, kriisiavun työntekijät sanoivat, että vaikka soittamalla, maalaamalla, kirjoittamalla jne.. Olen tekstannut, soitellut ystävilleni, käynyt lääkä4rissä ja puhunut kriisipalvelun työntekijöiden kanssa. Ei rahastusta, Suomen Mielenterveysseuran palvelu maksutonta.

Teille muille ihanille ihmisille, kiitos kaunis
osanotosta.. Ei se, että on rakastanut yhtä turmassa menehtynyttä tee surustani yhtään sen vähempiarvoisempaa kuin jos kyseessä olisi ollut omainen..

Sain jo diapamin jälkeen pienen lautasellisen keittoa alas.. Ja ystävät soittavat ja tekstaavat..he ovat töissä, etteivät pysty olemaan paikalla. Tällä hetkellä yksin ollessa ajatukset laukkaavat.. Ja juttelin tämän rakkaani hyvän ystävän kanssa lähes tunnin puhelimessa tänään, sain kuulla asiota, joita hän oli kertonut minusta, joten helpottaa, kun tunne ei ollut täysin yksipuolinen.. Vaan hänkin tykkäsi minusta, ja hänen mielestä meillä oli hyvä suhde.. Uusia asioitakin ilmaantui, mutta osoittivat vaan, ettei kukaan ollut täydellinen, ja sallin itselleni paremmin joitain sanomisiani /tekemisiäni anteeksi, joista olin itseäni ennen tätä puhelua syyttänyt..

Tämä suru on vaan kestettävä, ja olen kuulemma shokissa, en vielä täysin myönnä tapahtunutta todeksi..

lue alempana oleva viesti, karu totuus on, että jopa jotkut läheiset osaavat käyttää keskustelukanavia kriisinpurkamiskeinoina. Jos muutenkin on käyttänyt paljon internetiä, käynyt keskustelukanavilla aiemminkin, niin pitäisikö tässä nyt tehdä joku poikkeus.. Varmaan saan purkaa suruani myös täällä..

Joopa joo. Heti kun sattuu joku suuremoi onnettomuus, niin nuo henkilöt, joilla lääkitys ei ole ihan kohdallaan, alkavat kirjoitella mielikuvitustarinoitaan nettiin. Anteeksi nyt vaan, mutta en usko, että kukaan läheisen menettänyt kirjoittelisi tänne noin yksityiskohtaisia asioita. Toiset ääliöt niitä sitten kommentoi osanotoin ja suruvalitteluin. Voihan vee...sairasta touhua.
Laittakaa lääkitys kohdalleen ja hankkikaa elämä!

Kuule..sinuna en puhuis tuollasta paskaa..sä et taida välittää omaisten tunteista paskaakaan..ei ole tainnu sun vanhemmat ajatella mitäänku tekivät sua..eivät tienneet että millanen sika omasta pojastaan tulee "aikusena"..........Omaiset läheiset älkää välittäkö tuommosista..!

Elämä jatkuu.. onhan sen jatkuttava.. minulla oli tulevaisuudensuunnitelmia, joissa tämä rakkaani oli vahvasti mukana ja vaikuttanut vaikeisiin päätöksiin, joita olin tehnyt elämässäni tietämättä tästä onnettomuudesta.. Eli tilanne jo muutenkin on melko monimutkainen ja en voi esimerkiksi mennä hautajaisiin.. koska tästä tilanteesta oli vain hyvin harva ihminen edes tietoinen.. Joten tämä tuska kovenee jotenkin, kun en voi sitä kaikkien rakkaani läheisten kanssa yhdessä työstää.. vaatii melkeimpä tuplajaksamista..

Sureva läheinen kirjoitti:

Elämä jatkuu.. onhan sen jatkuttava.. minulla oli tulevaisuudensuunnitelmia, joissa tämä rakkaani oli vahvasti mukana ja vaikuttanut vaikeisiin päätöksiin, joita olin tehnyt elämässäni tietämättä tästä onnettomuudesta.. Eli tilanne jo muutenkin on melko monimutkainen ja en voi esimerkiksi mennä hautajaisiin.. koska tästä tilanteesta oli vain hyvin harva ihminen edes tietoinen.. Joten tämä tuska kovenee jotenkin, kun en voi sitä kaikkien rakkaani läheisten kanssa yhdessä työstää.. vaatii melkeimpä tuplajaksamista..

Lue lisää

Mainitsit tuossa, että et voi osallistua rakkaasi hautajaisiin, koska hänen omaisensa eivät tiedä suhteestanne. Jos rakkaallesi järjestetään normaalit hautajaiset, eli lehdessä on kuolinilmoitus, jossa kerrotaan hautajaisten ajankohta ja paikka, voit mennä sinne aivan vapaasti ja laskea kukkaset rakkaasi arkulle. Kukaan ei tule kyselemään missä ominaisuudessa olet sinne tullut. Jos rakkaasi haudataan vain omaisten läsnäollessa voit tietysti olla yhteydessä heihin ja kertoa suhteestanne. Uskoisin , että omaiset noudattaisivat tässä tapauksessa rakkaasi ilmeistä tahtoa ja kutsuvat Sinutkin mukaan.

Niin tai näin, ei se hautajaistilaisuus kuitenkaan se pääasia ole, vaan jäähyväisten jättäminen ja se nitä tuossa tuntee. Voithan aina jättää viimeisen tervehdyksen rakkaallesi vaikkapa viemällä kukkakimpun hänen haudalleen hautajaisten jälkeen, kun omaiset ovat poistuneet haudalta. Mielestäni on kuitenkin tärkeätä, että osallistut rakkaasi hautajaisiin jollakin edellä kuvaamallani tavalla. Se helpottaa Sinun tuskaasi. Voimia päivääsi toivottaen.

Sureva läheinen kirjoitti:

Elämä jatkuu.. onhan sen jatkuttava.. minulla oli tulevaisuudensuunnitelmia, joissa tämä rakkaani oli vahvasti mukana ja vaikuttanut vaikeisiin päätöksiin, joita olin tehnyt elämässäni tietämättä tästä onnettomuudesta.. Eli tilanne jo muutenkin on melko monimutkainen ja en voi esimerkiksi mennä hautajaisiin.. koska tästä tilanteesta oli vain hyvin harva ihminen edes tietoinen.. Joten tämä tuska kovenee jotenkin, kun en voi sitä kaikkien rakkaani läheisten kanssa yhdessä työstää.. vaatii melkeimpä tuplajaksamista..

Lue lisää

Olen juuri samanlaisessa tilanteessa kuin sinäkin, joten jos haluat niin voisitpa vaikka meilata minulle niin voitaisiin vaihtaa ajatuksia tästä samasta onnettomuudesta ja sen seurauksista. Etenkin jos menetettysi oli Espoosta.

Hessu kirjoitti:

Mainitsit tuossa, että et voi osallistua rakkaasi hautajaisiin, koska hänen omaisensa eivät tiedä suhteestanne. Jos rakkaallesi järjestetään normaalit hautajaiset, eli lehdessä on kuolinilmoitus, jossa kerrotaan hautajaisten ajankohta ja paikka, voit mennä sinne aivan vapaasti ja laskea kukkaset rakkaasi arkulle. Kukaan ei tule kyselemään missä ominaisuudessa olet sinne tullut. Jos rakkaasi haudataan vain omaisten läsnäollessa voit tietysti olla yhteydessä heihin ja kertoa suhteestanne. Uskoisin , että omaiset noudattaisivat tässä tapauksessa rakkaasi ilmeistä tahtoa ja kutsuvat Sinutkin mukaan.

Niin tai näin, ei se hautajaistilaisuus kuitenkaan se pääasia ole, vaan jäähyväisten jättäminen ja se nitä tuossa tuntee. Voithan aina jättää viimeisen tervehdyksen rakkaallesi vaikkapa viemällä kukkakimpun hänen haudalleen hautajaisten jälkeen, kun omaiset ovat poistuneet haudalta. Mielestäni on kuitenkin tärkeätä, että osallistut rakkaasi hautajaisiin jollakin edellä kuvaamallani tavalla. Se helpottaa Sinun tuskaasi. Voimia päivääsi toivottaen.

Lue lisää

Hei.. Ymmärrän tarkoituksesi,asia on vaan niin, että liikaa salaisuuksia alkaa paljastua liian läheisille, enkä voi ketään loukata menemällä hautajaisiin.. Saan hautapaikan selville, ja eilen ja tänään olen ollut yhteydessä rakkaani parhaaseen ystävään.. en vain tarkemmin paljastaa kaikkia syitä, mutta en vaan voi osallistua hautajaisiin, vaikka haluaisin.. Käyn haudalla myöhemmin jos mahdollista, ja voin muistaa rakastani muutenkin..

En edes tajunnut, mutta minulla päälläni sama paita, joka oli päälläni kun näin hänet viime viikolla viimeksi.. Paita tuoksuu hänelle.. ja minua itkettää.. :(

Asiat eivät aina ole niin yksinkertaisia miltä ne näyttävät, ja yhdenkin ihmisen ympärille voi kertyä semmoinen lähimpien ihmisten piiri, joista vain todella harvat tietävät, ja joiden olemassaolo ei olekaan aina välttämättä kaikille osapuolille tervetullutta..

Tämän rakkaani menehtyminen on esimerkiksi ajanut perheessämme monta ihmistä kriisiin, koska olen joutunut paljastamaan asioita, joiden en olisi toivonut koskaan tulevan ilmi..

Sureva läheinen kirjoitti:

Elämä jatkuu.. onhan sen jatkuttava.. minulla oli tulevaisuudensuunnitelmia, joissa tämä rakkaani oli vahvasti mukana ja vaikuttanut vaikeisiin päätöksiin, joita olin tehnyt elämässäni tietämättä tästä onnettomuudesta.. Eli tilanne jo muutenkin on melko monimutkainen ja en voi esimerkiksi mennä hautajaisiin.. koska tästä tilanteesta oli vain hyvin harva ihminen edes tietoinen.. Joten tämä tuska kovenee jotenkin, kun en voi sitä kaikkien rakkaani läheisten kanssa yhdessä työstää.. vaatii melkeimpä tuplajaksamista..

Lue lisää

No kas, jopa tuli uusi käänne tähänkin novelliin.
Kirjoitteletko kenties Reginaan kertomuksia?

mää vaan kirjoitti:

No kas, jopa tuli uusi käänne tähänkin novelliin.
Kirjoitteletko kenties Reginaan kertomuksia?

Voi voi..

En kirjoittele Reginaan.. eikä minun tarvitse todistella mitään, pääasia, että itse tiedän olenko tuntenut uhrin vai en.. Lääkitykseni lienee kohdallaan..

Sureva läheinen kirjoitti:

Voi voi..

En kirjoittele Reginaan.. eikä minun tarvitse todistella mitään, pääasia, että itse tiedän olenko tuntenut uhrin vai en.. Lääkitykseni lienee kohdallaan..

Lue lisää

Eipä se siltä vaikuta. En minäkään usko yhtään riviä sinun kirjoituksistasi, on meinatenkin sen verran mielikuvituksellinen. Aika paljon samankaltainen kuin Hertta-sarjojen kertomukset, joita nuorena luin.

Toinen Läheinen.. kirjoitti:

Olen juuri samanlaisessa tilanteessa kuin sinäkin, joten jos haluat niin voisitpa vaikka meilata minulle niin voitaisiin vaihtaa ajatuksia tästä samasta onnettomuudesta ja sen seurauksista. Etenkin jos menetettysi oli Espoosta.

Lue lisää

Hei !!

Läheiseni oli kyllä Helsingistä, mutta vaihtaisin todella mielelläni ajatuksia kanssasi.. Tämä minun juttuni ei ole ihan niin mutkaton, mitä ehdottaisit, missä uskaltaisimme vaihtaa meiliosoitteet.. Voisimmeko sopia kellonajan ja jotkin nikit, ja tavata jossain chätissä privaatisti, en halua puolen suomen tulevan esiintymään sinuna.. ja minun voi olla vaikeaa perheen läsnäollessa viestitellä, mutta haluan ehdottomasti jutella jonkun kanssa/meilata, jolta menehtyi omainen/läheinen jne..

En uskalla tietojani laittaa siksi, että sitten meiliini tulee asiattomia viestejä, eikä näitä kerran laitettuja tietoja mitenkään kai onnistu poistamaan..

Ehdotuksia ? Kellonajat.. tai miten olit ajatellut ?

Sureva läheinen kirjoitti:

Hei !!

Läheiseni oli kyllä Helsingistä, mutta vaihtaisin todella mielelläni ajatuksia kanssasi.. Tämä minun juttuni ei ole ihan niin mutkaton, mitä ehdottaisit, missä uskaltaisimme vaihtaa meiliosoitteet.. Voisimmeko sopia kellonajan ja jotkin nikit, ja tavata jossain chätissä privaatisti, en halua puolen suomen tulevan esiintymään sinuna.. ja minun voi olla vaikeaa perheen läsnäollessa viestitellä, mutta haluan ehdottomasti jutella jonkun kanssa/meilata, jolta menehtyi omainen/läheinen jne..

En uskalla tietojani laittaa siksi, että sitten meiliini tulee asiattomia viestejä, eikä näitä kerran laitettuja tietoja mitenkään kai onnistu poistamaan..

Ehdotuksia ? Kellonajat.. tai miten olit ajatellut ?

Lue lisää

Tätä kyllä varoisin!

akka kirjoitti:

Eipä se siltä vaikuta. En minäkään usko yhtään riviä sinun kirjoituksistasi, on meinatenkin sen verran mielikuvituksellinen. Aika paljon samankaltainen kuin Hertta-sarjojen kertomukset, joita nuorena luin.

Lue lisää

Enemmän vaan tulee pahaa mieltä noista kommenteistanne, joissa sanotte, ettette usko.

Rakkaani oli minulle avioliiton ulkopuolinen suhde, jonka kanssa luulin, että saattaisi olla jotain tulevaisuutta.. Hänen ystävänsä tekivät semmoisia paljastuksia, että kriisityöntekijän kanssa huomasimme varsinaisen lumipallovyöryn lähteneen liikkeelle hänen kuolemansa johdosta. Äsken sain jopa tietää hänen salaneen minulta tärkeitä asioita, joilla olisi ollut minulle suuri merkitys, joten suren menetystäni, mutta myös niitä uusia tietoja, joita rakkaastani on alkanut hänen kuolemansa jälkeen paljastua..

Toisaalta nämä tietoni saavat menetykseni tuntumaan hieman siedettävimmiltä, hän ei ollutkaan se, keneksi häntä luulin..

Ja jos olisi elänyt, niin mietin, missä vaiheessa olisi niitä asioita alkanut minulle kertomaan.. Jotta se siitä, älä usko, ellet halua, ja printtaa nämä romaaniksi ja lähetä jonnekin :(

viivii kirjoitti:

Tätä kyllä varoisin!

Joo, minua kannattaa pelätä..

jos jättäisin tietoni kriisipalvelun työntekijälle, ja antaisin luvan tietojeni eteenpäin antamiseen.. ?? Joku muu keino ?

En ehdottanut tapaamista.

viivii kirjoitti:

Tätä kyllä varoisin!

en oikein tajunnut, kumpaa pitäisi varoa... miksi minä en osaa epäillä mitään, olen aika sinisilmäinen täällä chätissä.. Siis minua vai tuota, joka on menettänyt Espoolaisen läheisensä.. ??

Sureva lähenen kirjoitti:

Enemmän vaan tulee pahaa mieltä noista kommenteistanne, joissa sanotte, ettette usko.

Rakkaani oli minulle avioliiton ulkopuolinen suhde, jonka kanssa luulin, että saattaisi olla jotain tulevaisuutta.. Hänen ystävänsä tekivät semmoisia paljastuksia, että kriisityöntekijän kanssa huomasimme varsinaisen lumipallovyöryn lähteneen liikkeelle hänen kuolemansa johdosta. Äsken sain jopa tietää hänen salaneen minulta tärkeitä asioita, joilla olisi ollut minulle suuri merkitys, joten suren menetystäni, mutta myös niitä uusia tietoja, joita rakkaastani on alkanut hänen kuolemansa jälkeen paljastua..

Toisaalta nämä tietoni saavat menetykseni tuntumaan hieman siedettävimmiltä, hän ei ollutkaan se, keneksi häntä luulin..

Ja jos olisi elänyt, niin mietin, missä vaiheessa olisi niitä asioita alkanut minulle kertomaan.. Jotta se siitä, älä usko, ellet halua, ja printtaa nämä romaaniksi ja lähetä jonnekin :(

Lue lisää

..no ei sinulta ainakaan mielikuvitusta puutu..Täähän on kuin suoraan kauniista ja rohkeista.

Unelmieni rakkaus, ihminen jonka varaan olin laskenut tulevaisuudessani aika paljon.. Ihana, hymyilevä, huumorintajuinen ihminen, jolla oli säteilyä.. Onnellinen, kun sain tuntea hänet muutaman vuoden ajan.. Pettynyt, kun kaapista paljastuu kaikkea semmoista jota en olisi halunnut kuulla, ja joka kuitenkin helpottaa tuskaakin, omalla tavallaan. Ainakin tiputtaa minut pilvilinnoista, joissa olen liidellyt viime kuukaudet..

Kun kaikki moititte minua, että rakkaansa menettäneellä pitäisi olla muuta tekemistä, niin kertoisiko joku minulle mikä se muu tekeminen sen sijaan voi olla ?? Laittelin juuri pyykkiä, siivoskelin, elämä jatkuu, tuntuupa se hyvältä tai ei. Minä en kuulu siihen omaisten piiriin, jonka tehtäväksi hautajaisten järjestely jää..

Kurjinta oli paljastua aviopuolisolle, joka on nyt petetty ja vihainen, kun pitkäaikainen suhde paljastuu hänelle näin traagisella tavalla.. eli romahdin totaalisesti uutisen kuultuani. Huom, ero vireillä jo tätä ennen. Itse pettynyt, että tämän ihmisen takia avioeroni tulossa/hän erittäin suurella panostuksella vaikuttamalla siihen, että tunteet ovat kohdistuneet häneen eikä puolisooni, niin tunnen myös katkeruutta "turhasta erosta", koska hän onkin pettänyt minua.. Jättämällä mainitsematta minulle tärkeitä asioita, ei kertonut olevansa jo täysin vapaa, vaan pidin häntä perheellisenä yms.

Sureva läheinen kirjoitti:

Unelmieni rakkaus, ihminen jonka varaan olin laskenut tulevaisuudessani aika paljon.. Ihana, hymyilevä, huumorintajuinen ihminen, jolla oli säteilyä.. Onnellinen, kun sain tuntea hänet muutaman vuoden ajan.. Pettynyt, kun kaapista paljastuu kaikkea semmoista jota en olisi halunnut kuulla, ja joka kuitenkin helpottaa tuskaakin, omalla tavallaan. Ainakin tiputtaa minut pilvilinnoista, joissa olen liidellyt viime kuukaudet..

Kun kaikki moititte minua, että rakkaansa menettäneellä pitäisi olla muuta tekemistä, niin kertoisiko joku minulle mikä se muu tekeminen sen sijaan voi olla ?? Laittelin juuri pyykkiä, siivoskelin, elämä jatkuu, tuntuupa se hyvältä tai ei. Minä en kuulu siihen omaisten piiriin, jonka tehtäväksi hautajaisten järjestely jää..

Kurjinta oli paljastua aviopuolisolle, joka on nyt petetty ja vihainen, kun pitkäaikainen suhde paljastuu hänelle näin traagisella tavalla.. eli romahdin totaalisesti uutisen kuultuani. Huom, ero vireillä jo tätä ennen. Itse pettynyt, että tämän ihmisen takia avioeroni tulossa/hän erittäin suurella panostuksella vaikuttamalla siihen, että tunteet ovat kohdistuneet häneen eikä puolisooni, niin tunnen myös katkeruutta "turhasta erosta", koska hän onkin pettänyt minua.. Jättämällä mainitsematta minulle tärkeitä asioita, ei kertonut olevansa jo täysin vapaa, vaan pidin häntä perheellisenä yms.

Lue lisää

Tämäkö on oikea paikka avautua?!Vaikutat varsin naivilta ihmiseltä että voi hyvänenaika sentään!Hirveetä sontaa!Varmaankin tämä edesmennyt henkilö säästyi nyt paljolta,ties mitä kaikkea sontaa olisi joutunut kestämään

Ziisus kirjoitti:

Tämäkö on oikea paikka avautua?!Vaikutat varsin naivilta ihmiseltä että voi hyvänenaika sentään!Hirveetä sontaa!Varmaankin tämä edesmennyt henkilö säästyi nyt paljolta,ties mitä kaikkea sontaa olisi joutunut kestämään

Lue lisää

Niin.. samaa mieltä, onneksi salat tulivat edes jossain vaiheessa julki. Tunnen itseni erittäin hölmöksi, että edes aloin täällä purkamaan, koska tämähän on semmoinen paikka, jonne kuka vaan voi kirjoitella.. Luultavasti tästä eteenpäin koitan turvautua ammattiapuun ja vähentää täällä kommentoimistani.

hirveä möykky sydänalassa, tuplahuijattuna ja kuitenkin rakkaansa menettäneenä, hyvää yötä..

Sureva läheinen kirjoitti:

Niin.. samaa mieltä, onneksi salat tulivat edes jossain vaiheessa julki. Tunnen itseni erittäin hölmöksi, että edes aloin täällä purkamaan, koska tämähän on semmoinen paikka, jonne kuka vaan voi kirjoitella.. Luultavasti tästä eteenpäin koitan turvautua ammattiapuun ja vähentää täällä kommentoimistani.

hirveä möykky sydänalassa, tuplahuijattuna ja kuitenkin rakkaansa menettäneenä, hyvää yötä..

Lue lisää

Minä ainakin uskon sinua. Toivotan jatkossa kaikkea hyvää. Muista, että aika parantaa haavat...hitaasti, mutta varmasti.

Tämä ei ole tosiaan ehkä ihan paras paikka puhua näistä asioista, koska täällä on esim. paljon nuoria poikia, jotka eivät pysty vielä käsittelemään/ymmärtämään näin vakavia asioita.

Sureva läheinen kirjoitti:

Niin.. samaa mieltä, onneksi salat tulivat edes jossain vaiheessa julki. Tunnen itseni erittäin hölmöksi, että edes aloin täällä purkamaan, koska tämähän on semmoinen paikka, jonne kuka vaan voi kirjoitella.. Luultavasti tästä eteenpäin koitan turvautua ammattiapuun ja vähentää täällä kommentoimistani.

hirveä möykky sydänalassa, tuplahuijattuna ja kuitenkin rakkaansa menettäneenä, hyvää yötä..

Lue lisää

Älä välitä noista ajattelemattomista ihmisistä ja heidän kommenteistaan! Kyllä sulla on ihan yhtäläinen oikeus surra rakastasi vaikka suhteenne olikin vielä "salaisuus". Ei se tee rakkaudestasi tai ikävästäsi yhtään vähäpätöisempää! Onneksi onnettomuudessa ei ollut tuttujani, mutta olen kyllä menettänyt ystäviäni auto-onnettomuuksissa. En siis voi edes kuvitella tuskaasi, kun tämä ihminen oli sinulle vielä paljon läheisempi.. En voi muuta kuin ottaa osaa suruusi ja myötäelää sitä kanssasi. Toivon, ettet menetä uskoasi hyviin ihmisiin, jätä omaan arvoonsa kaikki hölmöt viestit. Kuinka kukaan voi sanoa sulle jotain noin tunteetonta, ei kukaan voi asettua tilallesi. Toivon sulle uskoa parempaan huomiseen, koita jaksaa! Jumala pitää varmasti huolen rakkaastasi, vaikka nyt onkin mahdotonta ymmärtää miksi hän kaikessa hyvyydessään näin teki. En ole yltiöuskovainen, enkä tajua syytä tälle onnettomuudelle, mutta oloa helpottaa tieto jälleennäkemisestä.. Hyvää yötä sinulle, koita vähän nukkua, se helpottaa.

huokaus kirjoitti:

Älä välitä noista ajattelemattomista ihmisistä ja heidän kommenteistaan! Kyllä sulla on ihan yhtäläinen oikeus surra rakastasi vaikka suhteenne olikin vielä "salaisuus". Ei se tee rakkaudestasi tai ikävästäsi yhtään vähäpätöisempää! Onneksi onnettomuudessa ei ollut tuttujani, mutta olen kyllä menettänyt ystäviäni auto-onnettomuuksissa. En siis voi edes kuvitella tuskaasi, kun tämä ihminen oli sinulle vielä paljon läheisempi.. En voi muuta kuin ottaa osaa suruusi ja myötäelää sitä kanssasi. Toivon, ettet menetä uskoasi hyviin ihmisiin, jätä omaan arvoonsa kaikki hölmöt viestit. Kuinka kukaan voi sanoa sulle jotain noin tunteetonta, ei kukaan voi asettua tilallesi. Toivon sulle uskoa parempaan huomiseen, koita jaksaa! Jumala pitää varmasti huolen rakkaastasi, vaikka nyt onkin mahdotonta ymmärtää miksi hän kaikessa hyvyydessään näin teki. En ole yltiöuskovainen, enkä tajua syytä tälle onnettomuudelle, mutta oloa helpottaa tieto jälleennäkemisestä.. Hyvää yötä sinulle, koita vähän nukkua, se helpottaa.

Lue lisää

Suunnattomasti kiitoksia.. nyt valuu kyyneleet niin paljon, että tuskin näen, mitä kirjoitan..

Olin eräässä chätissä, jossa onnekseni sattui olemaan pari ihan fiksua ihmistä, joille saatoin viestitellä.. Väsyttää, uni ei tule, kohta pakko ottaa tabletti..

Muistoissani tämä rakkaani on elävä ihminen, näen hänen hymynsä, tunnen hänen halauksensa.. nauran hänen vitseilleen, juon kahvia yhdessä hänen kanssaan, istun hänen vieressään hänen autossaan ja keskustelemme, rakastelemme.. Eläviä kauniita muistoja, ja minulla on ollut tätä ihmistä kohtaan semmoisia tunteita, että tuntuu, kuin tunne-elämäni tietyllä tasolla avartui hänet nähdessäni, joten suuresta menetyksestani huolimatta, hänenkin heikkouksistaan huolimatta hän tulee olemaan Elämäni Suuri Rakkaus, ja olen sanonut hänelle, että tapahtuipa mitä vaan, niin osa minusta tulee aina olemaan sinun kanssasi ja osa minusta rakastaa sinua aina.. joten osa minusta on temmattu häen mukaansa taivaaseen, ja se tyhjä kolo tuntuu nyt vaan tällä hetkellä niin käsittämättömän tyhjältä.. (Ei varmaan oliskaan pitänyt sanoa mitään sellaista.. ??) Kunnes saan voimia, ja se kolo tulee tämän tuskan sijaan täyttymään muistoilla..

Kiitos lohdutuksesta ja ymmärryksestä.. nyt menen nukkumaan..

Mika kirjoitti:

Minä ainakin uskon sinua. Toivotan jatkossa kaikkea hyvää. Muista, että aika parantaa haavat...hitaasti, mutta varmasti.

Tämä ei ole tosiaan ehkä ihan paras paikka puhua näistä asioista, koska täällä on esim. paljon nuoria poikia, jotka eivät pysty vielä käsittelemään/ymmärtämään näin vakavia asioita.

Lue lisää

Hei Mika,

Piti mennä jo nukkumaan, mutta ei tule uni, väsyttää.. luen noita kommentteja ja parahtelen täällä. Osaaottavista huokuu ymmärrys ja suru kaikkien puolesta, ja olen jotenkin pahoillani, etten voi teitä kaikkia kutsua esim.kotiini, jossa löytyy satoja sähköposteja joissa on tämän henkilön nimi.. joko lähettäjän tai vastaanottajan kentässä.. eli siis pelkästään epäilijöille, todistusaineistoa löytyy, mutta en halua/ ei minun tarvitse todistella.. Itse tiedän tämän kurjan tosiasian kuitenkin kaikkein parhaiten.

Sekaisin vaihtelevat suru, tuska, jopa välilä helpotus, kun sain tietää asioita, jotka olivat vastausta vailla rakkaani eläessä.. palapeli alkaa ikäänkuin hahmottumaan.

Olen jo käynyt lähes kaikki kanavat läpi, puhelin- ja kännykkälasku tulee olemaan aikamoinen, kriisiapuun soitettu päivittäin, tai sieltä on soitettu ja kyselty miten jakselen.. Joten, mielestäni tämä on aivan oikea kanava, jos osaan jättää asiattomat kommentit omaan arvoonsa, ja kiitän kauniisti näistä asiallisista osanotoista.

Ja niitä nuoria/muutenkin ymmärtämättömiä löytyy joka paikasta, tottuneena /paljon chättäilleenä/meilanneena osaan (toivottavasti) jättää joitain asioita noteeraamatta. Tässä herkässä mielentilassa se ei vaan aina muistu mieleen..

Annan ajan kulua, ja minuutti kerrallaan.. tunti kerrallaan.. kaipa se tästä helpottaa, vaikka vatsanpohjassa nälkä, sydänalassa tuska.. Tänään söin jo lautasellisen keittoa ja palasen patonkia !! Jopa ruokahalu tulee pikkuhiljaa, kun ottaa vähän rauhoittavaa.. huomenna koitan olla ilman.. etten jää diapam-koukkuun.. Mutta kiitos vielä kerran.. tämä on ollut minulle se väline, jolla oloni helpottuu..

Sureva läheinen kirjoitti:

Suunnattomasti kiitoksia.. nyt valuu kyyneleet niin paljon, että tuskin näen, mitä kirjoitan..

Olin eräässä chätissä, jossa onnekseni sattui olemaan pari ihan fiksua ihmistä, joille saatoin viestitellä.. Väsyttää, uni ei tule, kohta pakko ottaa tabletti..

Muistoissani tämä rakkaani on elävä ihminen, näen hänen hymynsä, tunnen hänen halauksensa.. nauran hänen vitseilleen, juon kahvia yhdessä hänen kanssaan, istun hänen vieressään hänen autossaan ja keskustelemme, rakastelemme.. Eläviä kauniita muistoja, ja minulla on ollut tätä ihmistä kohtaan semmoisia tunteita, että tuntuu, kuin tunne-elämäni tietyllä tasolla avartui hänet nähdessäni, joten suuresta menetyksestani huolimatta, hänenkin heikkouksistaan huolimatta hän tulee olemaan Elämäni Suuri Rakkaus, ja olen sanonut hänelle, että tapahtuipa mitä vaan, niin osa minusta tulee aina olemaan sinun kanssasi ja osa minusta rakastaa sinua aina.. joten osa minusta on temmattu häen mukaansa taivaaseen, ja se tyhjä kolo tuntuu nyt vaan tällä hetkellä niin käsittämättömän tyhjältä.. (Ei varmaan oliskaan pitänyt sanoa mitään sellaista.. ??) Kunnes saan voimia, ja se kolo tulee tämän tuskan sijaan täyttymään muistoilla..

Kiitos lohdutuksesta ja ymmärryksestä.. nyt menen nukkumaan..

Lue lisää

joo, ja kun heräät mene hoitoon tai tarkistuta lääkityksesi.

Sureva läheinen kirjoitti:

Suunnattomasti kiitoksia.. nyt valuu kyyneleet niin paljon, että tuskin näen, mitä kirjoitan..

Olin eräässä chätissä, jossa onnekseni sattui olemaan pari ihan fiksua ihmistä, joille saatoin viestitellä.. Väsyttää, uni ei tule, kohta pakko ottaa tabletti..

Muistoissani tämä rakkaani on elävä ihminen, näen hänen hymynsä, tunnen hänen halauksensa.. nauran hänen vitseilleen, juon kahvia yhdessä hänen kanssaan, istun hänen vieressään hänen autossaan ja keskustelemme, rakastelemme.. Eläviä kauniita muistoja, ja minulla on ollut tätä ihmistä kohtaan semmoisia tunteita, että tuntuu, kuin tunne-elämäni tietyllä tasolla avartui hänet nähdessäni, joten suuresta menetyksestani huolimatta, hänenkin heikkouksistaan huolimatta hän tulee olemaan Elämäni Suuri Rakkaus, ja olen sanonut hänelle, että tapahtuipa mitä vaan, niin osa minusta tulee aina olemaan sinun kanssasi ja osa minusta rakastaa sinua aina.. joten osa minusta on temmattu häen mukaansa taivaaseen, ja se tyhjä kolo tuntuu nyt vaan tällä hetkellä niin käsittämättömän tyhjältä.. (Ei varmaan oliskaan pitänyt sanoa mitään sellaista.. ??) Kunnes saan voimia, ja se kolo tulee tämän tuskan sijaan täyttymään muistoilla..

Kiitos lohdutuksesta ja ymmärryksestä.. nyt menen nukkumaan..

Lue lisää

Toivottavasti sait edes hieman nukuttua, uni auttaa.
Juuri nuo muistot ovat tärkeitä! Ne ihanat asiat miksi rakastat tätä ihmistä, ne on niitä jotka tulee auttaan sua selviään tästä!
Ja niitä pitää muistella vaikka ne tässä vaiheessa ehkä tuntuukin vaan pahentavan ikävää. Ajattelee helposti, että jos ei olisi tällaisia muistoja niin ei sattuisikaan niin paljoa. Muistot on varmasti vielä pitkään elävinä mielessäsi ja unissasi, kenties hänen tavaroissaan tai sinulle antamissaan lahjoissa, mutta ajan kanssa niiden miettiminen ei tuotakaan enää tuskaa vaan saatat jopa löytää itsesi naurahtamasta kun hän joskus tulee mieleesi! Tiedän kuinka jotain ihmistä voi rakastaa niin, että sattuu! Tämän ihmisen menettäminen on aina vaikeaa, varsinkin jos hän menehtyy eikä siten koskaan voi olla edes hänen ystävänsä. Niinkuin itse kirjoitit, osa sinusta tulee aina olemaan hänen luonaan, meistä kaikista jää palanen jos olemme todella rakastaneet jotakuta.
Aluksi varmaan tuntuu, että jäljelle jääneitä palasia ei saa kasaan, mutta sä olet varmasti voimakas ihminen ja sä selviät tästä, kokoat palat taas yhteen ja alat elää! Voimakkaalta ei ehkä tunnu nyt, mutta ajattele kuinka rohkea olet ollut antaessasi sydämesi hänelle tällaisessa elämäntilanteessa, uskalsit rakastaa, siihenkään kaikki eivät pysty. Ja siipeeni saaneena on pakko sanoa, että rakastaminen ja toiselle itsensä antaminen jos mikä on rohkeutta!
Toivottavasti tämä päivä tuo sinulle taas helpotusta, vielä on edessä monia hetkiä, vaikeita tilanteita, surua ja kyyneleitä. Kunhan muistat, ettei niitä saa pitää sisällään vaan sun täytyy puhua jonkun kanssa tai vaikka sit kirjoittaa tänne. Et ole surusi kanssa yksin.

Mä tekisin jotain jos voisin, korjaisin tän vääryyden tai ihan mitä vaan. Jotain helpottaakseni surevien taakkaa. Mutta ei mulla sellaista valtaa ole, voin vaan ajatella sua ja koittaa lähettää iltarukouksessa enkeleitä suojaksesi ja antamaan sulle voimia - sillä uusi huominen tuo aina uuden toivon tullessaan!

töpötin kirjoitti:

joo, ja kun heräät mene hoitoon tai tarkistuta lääkityksesi.

Eikö sulla töpötin ole tunteita ollenkaan?! Ei sun ole pakko roikkua täällä jos ei kiinnosta. Mene mieluummin jonnekin missä on ikäisiäsi, yhtä ymmärtämättömiä ja kylmiä ihmisiä!
Miten sä voit koskaan sanoa menetyksen kokeneelle ihmiselle jotain tuollaista? Etkö käsitä mitä surevat käyvät läpi? Et ilmeisesti koskaan ole menettänyt läheistäsi, eli et voi ymmärtää. Tai sitten joku läheisesi on kuollut ja olet katkera. Niin katkera, että tekisit mitä tahansa, jotta muilla olisi yhtä paha mieli kuin sinulla. Suosittelen ihan sulle itsellesi sitä hoitoon hakeutumista! Noin julma ihminen ei voi elämässään tuntea rakkautta, et koskaan saa kokea sitä ihanaa tunnetta, jota toisen ihmisen läheisyys antaa. Sillä jos tuo on antamasi ensivaikutelma niin tulet jäämään yksin. Eikä sekään ole helppo, usko pois! Oon ihan järkyttynyt sanoistasi. Miten voit olla noin ilkeä.. En toivo menetystä sulle, mutta jotain herätettä kaipaisit ymmärtääksesi, ettei tässä ole kyse mistään leikistä tai säälin keräämisestä. Nää ihmiset on hei todella menettäneet rakkaitansa ja sillä asialla ei ole pilailemista. Voi että mä oikein suutuin kun jouduin lukemaan tekstiäs. Tee meille palvelus ja mee pois!!!

huokaus kirjoitti:

Eikö sulla töpötin ole tunteita ollenkaan?! Ei sun ole pakko roikkua täällä jos ei kiinnosta. Mene mieluummin jonnekin missä on ikäisiäsi, yhtä ymmärtämättömiä ja kylmiä ihmisiä!
Miten sä voit koskaan sanoa menetyksen kokeneelle ihmiselle jotain tuollaista? Etkö käsitä mitä surevat käyvät läpi? Et ilmeisesti koskaan ole menettänyt läheistäsi, eli et voi ymmärtää. Tai sitten joku läheisesi on kuollut ja olet katkera. Niin katkera, että tekisit mitä tahansa, jotta muilla olisi yhtä paha mieli kuin sinulla. Suosittelen ihan sulle itsellesi sitä hoitoon hakeutumista! Noin julma ihminen ei voi elämässään tuntea rakkautta, et koskaan saa kokea sitä ihanaa tunnetta, jota toisen ihmisen läheisyys antaa. Sillä jos tuo on antamasi ensivaikutelma niin tulet jäämään yksin. Eikä sekään ole helppo, usko pois! Oon ihan järkyttynyt sanoistasi. Miten voit olla noin ilkeä.. En toivo menetystä sulle, mutta jotain herätettä kaipaisit ymmärtääksesi, ettei tässä ole kyse mistään leikistä tai säälin keräämisestä. Nää ihmiset on hei todella menettäneet rakkaitansa ja sillä asialla ei ole pilailemista. Voi että mä oikein suutuin kun jouduin lukemaan tekstiäs. Tee meille palvelus ja mee pois!!!

Lue lisää

Ei minulla ole paha mieli, en ole katkera ja olen menettänyt läheisiäni. Mutta huomaan ehkä paremmin kuin sinä, milloin joku kertoo ns. muunneltua totuutta.
Sinä voi ja saat olla ihan niin järkyttynyt kuin haluat, mutta minusta sinustakin paitaa läpi ns. jeesustelu. Sinulla ei taida olla kovin paljoa elämänkokemusta koska noin helpolla menet retkuun.
Läheisen menettänyt henkilö ei todelalkaan istu tänne kirjoittamassa tuollaista tekstiä.

Mahtaako tämä olla edes serkunkaimankummin tyttö.
Josku tärähtänyt on lehdestä lukenut ja eläytynyt täysillä juttuun. Näitähän "rakkaan läheisen" menettäneitä on täällä pilvin pimein, vaikka en usko, että yksikään heistä edes tällä hetkellä tuntisi todellisuudessa tarvetta kirjoitella jonnekin forumeille, saatikka avat tietokonetta.
Kyllä jotkut on helposti höynäyettäviä.

töpötin kirjoitti:

Ei minulla ole paha mieli, en ole katkera ja olen menettänyt läheisiäni. Mutta huomaan ehkä paremmin kuin sinä, milloin joku kertoo ns. muunneltua totuutta.
Sinä voi ja saat olla ihan niin järkyttynyt kuin haluat, mutta minusta sinustakin paitaa läpi ns. jeesustelu. Sinulla ei taida olla kovin paljoa elämänkokemusta koska noin helpolla menet retkuun.
Läheisen menettänyt henkilö ei todelalkaan istu tänne kirjoittamassa tuollaista tekstiä.

Lue lisää

Sulle on ihan turhaa vastata mitään, mene pois puuttumasta muiden asioihin. Tää ei oo oikea paikka tällaiselle keskustelulle! Mä en viitsi sanoa sitä mitä ajattelen susta. Antaa olla, mun ei tarvi alentua sun tasolles. Tässä ei ole kyse elämänkokemuksesta vaan ihmisten surusta. Voivoi jos sua ei oo yhtään koskettanut niiden uhrien kohtalo. Sääliksi käy köyhää tunne-elämääsi. PISTE.

töpötin kirjoitti:

Ei minulla ole paha mieli, en ole katkera ja olen menettänyt läheisiäni. Mutta huomaan ehkä paremmin kuin sinä, milloin joku kertoo ns. muunneltua totuutta.
Sinä voi ja saat olla ihan niin järkyttynyt kuin haluat, mutta minusta sinustakin paitaa läpi ns. jeesustelu. Sinulla ei taida olla kovin paljoa elämänkokemusta koska noin helpolla menet retkuun.
Läheisen menettänyt henkilö ei todelalkaan istu tänne kirjoittamassa tuollaista tekstiä.

Lue lisää

"Läheisen menettänyt henkilö ei todelalkaan istu tänne kirjoittamassa tuollaista tekstiä."

Miten niin ei? Suomi24:sta mainostettiin silloin onnettomuuden jälkeen tv-uutisissa (näytettiin kuvia mm. sytytetyistä virtuaalikynttilöistä), joten moni uhrien läheinen halusi varmasti myös itse osallistua keskusteluun ja sytyttää kynttilän. Kaikki eivät välttämättä halua hakea kriisiapua "virallisilta tahoilta", vaan haluavat keskustella anonyymisti.

Tiedän, että täälläkin on ollut "feikki-läheisiä", mutta kyllä sen kirjoituksista aika helposti saa selville onko feikki vai ei. Ensinnäkin feikki-viestien kirjoittajat ovat suurella todennäköisyydellä lapsia, eivätkä he osaa kirjoittaa syvällistä tekstiä.

töpötin kirjoitti:

Ei minulla ole paha mieli, en ole katkera ja olen menettänyt läheisiäni. Mutta huomaan ehkä paremmin kuin sinä, milloin joku kertoo ns. muunneltua totuutta.
Sinä voi ja saat olla ihan niin järkyttynyt kuin haluat, mutta minusta sinustakin paitaa läpi ns. jeesustelu. Sinulla ei taida olla kovin paljoa elämänkokemusta koska noin helpolla menet retkuun.
Läheisen menettänyt henkilö ei todelalkaan istu tänne kirjoittamassa tuollaista tekstiä.

Lue lisää

ei voi olla totta.. kun luen töpötin sinun viestiäsi, niin itken tosi hirmuisesti.. tämä ei voi olla totta, eikä sinun ole pakko uskoa, mutta menetin rakastamani ihmisen, ja nyt olen todella todella surullinen.. Jos voisin jotenkin todistaa, että tämä on totta, niin epäilijöille sen todistaisin vaikkapa antamalla katsoa hänen meiliinsä lähetettyjä satoja viestejä..
hänen valokuvaansa.. mitä vain, että uskoisitte..

Tunteeni aaltoilevat.. laidasta laitaan, mahassa velloo, ja tekisi mieleni huutaa ääneen ja kysyä, mikä on se paikka, jonne te haluatte minun kääntyvän hädässäni.. Vasta huomisaamuna on kriisipalveluun aika, joten tämän päivän koitan pärjätä vaikka vaan soittamalla kriisipuhelimeen, ja meilaamalla ystävilleni.. Koti onneksi siivottu ennen tämän tiedon saamista perusteellisesti, joten onneksi kämppä ei ole aivan sekaisin..

Tulisitko epäilijä tänne pitämään minulle seuraa ja juttelemaan kanssani.. Päivisin olen niin yksin suruni kanssa, josko sitten uskoisit.. ja toistuvista pyynnöistäni huolimatta te vaan epäilette, mutta ette anna mitään konkreettista välinettä tämän suruni käsittelyyn.. eli kun noin jyrkästi tuomitset, niin otan oikeasti vastaan kaiken mahdollisen avun ja kaikki ne kanavat, joita minulla on käytettävissäni..

porsas kirjoitti:

Mahtaako tämä olla edes serkunkaimankummin tyttö.
Josku tärähtänyt on lehdestä lukenut ja eläytynyt täysillä juttuun. Näitähän "rakkaan läheisen" menettäneitä on täällä pilvin pimein, vaikka en usko, että yksikään heistä edes tällä hetkellä tuntisi todellisuudessa tarvetta kirjoitella jonnekin forumeille, saatikka avat tietokonetta.
Kyllä jotkut on helposti höynäyettäviä.

Lue lisää

minulle alkaa jo riittää tuo, ettette usko.. nyt vaikkapa sitten minulle tietoja niistä muista kanavista, joissa voisin käydä, ettei tarvitse tämmöistä paskaa lukea.. Surussani on jo tarpeeksi kestämistä, vinoiluanne ei ole enää tämän lisäksi pakko kestää..

Sureva ja pian jo vihainen ... kirjoitti:

minulle alkaa jo riittää tuo, ettette usko.. nyt vaikkapa sitten minulle tietoja niistä muista kanavista, joissa voisin käydä, ettei tarvitse tämmöistä paskaa lukea.. Surussani on jo tarpeeksi kestämistä, vinoiluanne ei ole enää tämän lisäksi pakko kestää..

Lue lisää

Oletko ollut yhteydessä seurakuntaasi?
Papit ja diakonit tekevät paljonkin työtä henkilökohtaisten keskustelujen muodossa surevien parissa.
Mielenterveystoimistoissa on ns. päivystysaikoja tällaisten tapausten varalle. Terveyskeskusta ei myöskään pidä unohtaa.

harry kirjoitti:

"Läheisen menettänyt henkilö ei todelalkaan istu tänne kirjoittamassa tuollaista tekstiä."

Miten niin ei? Suomi24:sta mainostettiin silloin onnettomuuden jälkeen tv-uutisissa (näytettiin kuvia mm. sytytetyistä virtuaalikynttilöistä), joten moni uhrien läheinen halusi varmasti myös itse osallistua keskusteluun ja sytyttää kynttilän. Kaikki eivät välttämättä halua hakea kriisiapua "virallisilta tahoilta", vaan haluavat keskustella anonyymisti.

Tiedän, että täälläkin on ollut "feikki-läheisiä", mutta kyllä sen kirjoituksista aika helposti saa selville onko feikki vai ei. Ensinnäkin feikki-viestien kirjoittajat ovat suurella todennäköisyydellä lapsia, eivätkä he osaa kirjoittaa syvällistä tekstiä.

Lue lisää

Harry.. kiitos, kun uskot.. Oloni tekee vielä pahemmaksi se, kun en muka puhu totta joidenkin muiden ihmisten mielestä. Sisimmässäni ja monet läheiseni tietävät tämän asian oikean laidan, eli sen, että olen puhunut tottta koko ajan.. Minulla löytyisi monia keinoja näyttää toteen tämän asian todenperäisyys, tottakai tiedän uhrista paljon asioita, joita tiesi vain hänen perheensä tai lähimmät ystävät, mutta en halua niitä asioita tänne riepoteltaviksi..

Ja varmaan olen mainunnut sen, että minulle itselleni riittää, kun uskon tämän. Pakko uskoa, kun elää tätä painajaista ja tuntee sen fyysisesti kipuna ja pahoinvointina.. Olen laihtunut parissa päivässä pari kiloa, vaikka olen koittanut syödä.. Parin päivän aikana pari lautasellista keittoa, yksi leipä ja patonkia.. ei vaan ole ruokahalua..

Yöllä kahdelta otin nukahtamistabletin, ja sainkin nukuttua lähes viisi tuntia.. Aamulla ulkoilin, tapasin naapurini ja joimme yhdessä kahvia. Hän sanoi minun näyttävän reippaammalta tänään.. Sitten tulen kotiin, ja avaan koneen, ja ensimmäisiä viestejä lukiessani alan itkemään taas ihan hysteerisesti.. täällä pitäisi todella olla vaikka joku valvoja, joka tiedustelisi keskustelua avatessa faktat, eli suostuisin siihen, että vaikkapa anonyymiin keskusteluun saisi osallistua todisteita esittämällä..

Eli ettei voisi tekeytyä uhrin tunteneeksi henkilöksi, ellei jotenkin kontrolloidusti esittäisi todisteita.. Tervetuloa valvoja.. olisi ihan reilua, ettei tänne tulisi feikkejä. Ne todisteet jäisivät vain ylläpitäjän tietoon, ja toisaalta haluaisin vaikkapa meilata tai puhua jonkun ihmisen kanssa, mutta en halua henkilötietojani, meilejäni, yms. puolelle kansalle täällä levitellä..

En itsekään taida tajuta, mitä tässä tarkoitan.. varmaan sitä, että minulla on uhrista niin paljon faktaa, jonka vaan todella läheiset ja perheenjäsenet tietävät, eivätkä esim.kriisipalvelun työntekijät ole kertaakaan kyseenalaistaneet minun sanomisiani.. Heille en joudu faktoja esittämään, saan apua ja se on todella tarpeen..

Meni taas mielenrauha noista kirjoituksista, vaikka päätin, että jätän asiattomat kirjoitukset huomiotta, niin on kuitenkin niin loukkaavaa, kun kehoitetaan vaihtamaan lääkitystä.. Ja mitähän Diapamin tilalle ? Tosin, nyt en ole ottanut mitään, ja koitan etten ottaisikaan, ne turruttavat, ja toisaalta haluan kokea tämän "itse", enkä nappien voimalla..

Ja jotta käyttäisin oikeita kanavia, niin nyt menen kriisipuhelimeen yrittämään, josko ihan jonkun elävän ammattiauttajan kanssa saisin jutella..

mimmu kirjoitti:

Oletko ollut yhteydessä seurakuntaasi?
Papit ja diakonit tekevät paljonkin työtä henkilökohtaisten keskustelujen muodossa surevien parissa.
Mielenterveystoimistoissa on ns. päivystysaikoja tällaisten tapausten varalle. Terveyskeskusta ei myöskään pidä unohtaa.

Lue lisää

Täällä pääkaupunkiseudulla niin ruuhkaa, moni muukin menehtyneistä täältä, joten kaikki toimistot ja palvelut ovat kysyttyjä. En ole ainoa läheisensä menettänyt tältä alueelta.. Sain päivystysajan huomiseksi mielenterveystoimistosta.

Sunnuntaina tiedon saatuani ystäväni sai tilattua minulle SOS-auton työntekijät keskustelemaan kanssani.. he istuivat kanssamme keskustelemassa 1½ tuntia. Olen jutellut joka päivä uusista käänteistä kriisipuhelimessa ja ystävieni kanssa. Seurakunta on jäänyt täysin huomioimatta, sen vinkin otan kiitollisena vastaan, vaikken mikään uskovainen olekaan..

Sureva läheinen kirjoitti:

Täällä pääkaupunkiseudulla niin ruuhkaa, moni muukin menehtyneistä täältä, joten kaikki toimistot ja palvelut ovat kysyttyjä. En ole ainoa läheisensä menettänyt tältä alueelta.. Sain päivystysajan huomiseksi mielenterveystoimistosta.

Sunnuntaina tiedon saatuani ystäväni sai tilattua minulle SOS-auton työntekijät keskustelemaan kanssani.. he istuivat kanssamme keskustelemassa 1½ tuntia. Olen jutellut joka päivä uusista käänteistä kriisipuhelimessa ja ystävieni kanssa. Seurakunta on jäänyt täysin huomioimatta, sen vinkin otan kiitollisena vastaan, vaikken mikään uskovainen olekaan..

Lue lisää

Toivottavasti olet jo saanut juttelukaverin! Itken sun kanssasi, sillä epäilijöiden sanat sattuu. Mutta todellakin, riittää, että itse tiedät totuuden! Ei varmaan yhtään lohduta, mutta ajattelen sua..

Sureva läheinen kirjoitti:

Täällä pääkaupunkiseudulla niin ruuhkaa, moni muukin menehtyneistä täältä, joten kaikki toimistot ja palvelut ovat kysyttyjä. En ole ainoa läheisensä menettänyt tältä alueelta.. Sain päivystysajan huomiseksi mielenterveystoimistosta.

Sunnuntaina tiedon saatuani ystäväni sai tilattua minulle SOS-auton työntekijät keskustelemaan kanssani.. he istuivat kanssamme keskustelemassa 1½ tuntia. Olen jutellut joka päivä uusista käänteistä kriisipuhelimessa ja ystävieni kanssa. Seurakunta on jäänyt täysin huomioimatta, sen vinkin otan kiitollisena vastaan, vaikken mikään uskovainen olekaan..

Lue lisää

pahoitteluni jos tämä viesti tulee kahteen kertaan, kone temppuilee

Verkkoklinikalla on keskustelupalsta läheisensä menettäneille ja siellä on valvoja poistamssa asiattomat viestit. Toistaiseksi keskustelu siellä on ollut asiallista.

ichi kirjoitti:

pahoitteluni jos tämä viesti tulee kahteen kertaan, kone temppuilee

Verkkoklinikalla on keskustelupalsta läheisensä menettäneille ja siellä on valvoja poistamssa asiattomat viestit. Toistaiseksi keskustelu siellä on ollut asiallista.

Lue lisää

Hei !!

Olen käynyt keskustelua tukinetin kanssa, tuosta en olekaan kuullut.. katson, jos googlen avulla löydän osoitteen, mutta varmuuden vuoksi, antaisitko osoitetiedot kokonaisuudessaan ?

Kiitos..

huokaus kirjoitti:

Toivottavasti olet jo saanut juttelukaverin! Itken sun kanssasi, sillä epäilijöiden sanat sattuu. Mutta todellakin, riittää, että itse tiedät totuuden! Ei varmaan yhtään lohduta, mutta ajattelen sua..

Lue lisää

niinhän se sattuu ja loukkaa.. en tiedä, miksi joku sairas haluaisi tämmöisellä ratsastaa.. netti tökkii nyt, joten en tiedä, saanko tämän lähtemään.. Juttelin likkakaverini kanssa, ja puhelimessa kerroin hänelle tämän keinon saada apua.. siinä hän puhelun aikana luki noita kommentteja, ja järkyttyi kanssani ihmisten kommenteista.. Vai hertta-sarjoja joidenkin mielestä.. Hän on elänyt tämän rakkaussuhteeni monet koukerot ja tuntee suurta tuskaa kanssani..

Ja ne omat tuttuni, jotka kenties tätäkin kommenttia luette.. Kiitos tekstareista, sähköposteista, puheluistanne, välittämisestä.. Minulla on laaja tukiverkosto, mutta silti tuntu, että en kestä tätä.. Kamala fyysinen kipu ja itkettää koko ajan.. Mietin rakkaani hymyä, tuoksua, leikinlaskua.. Tänään näin hänen autonsa, ja lähetin hänelle viimeisen tekstiviestin.. Taivaaseen..

Sureva läheinen kirjoitti:

Hei !!

Olen käynyt keskustelua tukinetin kanssa, tuosta en olekaan kuullut.. katson, jos googlen avulla löydän osoitteen, mutta varmuuden vuoksi, antaisitko osoitetiedot kokonaisuudessaan ?

Kiitos..

Lue lisää

www.verkkoklinikka.fi ja sieltä keskustelut.

Jaksamista surussasi, toivottavasti saat tukea suruusi vielä sittenkin kun ensimmäiset viikot ovat ohi.

ichi kirjoitti:

www.verkkoklinikka.fi ja sieltä keskustelut.

Jaksamista surussasi, toivottavasti saat tukea suruusi vielä sittenkin kun ensimmäiset viikot ovat ohi.

Kiitos.. :)

Menen sinne jossain vaiheessa katsomaan.. Kyllä tuntuu pahalta, niin niin pahalta, ja nyt lapset ovat kotona, joten en voi ulvoa täällä, niinkuin päivällä yksin pystyn tekemään.. mutta teidän kaikkien tuki ja apu auttaa jollain lailla..

Sinulle huokaus..

Voi, kun luen koskettavaa runoasi tai kauniisti kirjoitettuja viestejäsi, en voi edes saman tien vastata, koska ne liikuttavat minua niin, alkaa itkettämään ja niissä on niin paljon ajattelemista minulle.. Näytin äskettäin viestejäni ystävälleni, joka piipahti tässä, hän sanoi, että kanava kuin kanava, ja minut tuntien ei mikään ihme, että puran pahaa oloani täällä. Eli minut tuntien hänestä olisi ihmeellistä, jos en purkaisi itseäni netin välityksellä.. kai tämä on jonkinlainen addiktio..

Annoin hänelle ja toiselle ystävälleni lupauksen, että jossain vaiheessa (eroni jälkeen) työstän rakkaalleni lähettämistäni sähköposteista ja näistä mietteistäni (en aio näitä printata eikä tämä ole mitään julkisuushakuista toimintaa) kirjan.

Se tulee olemaan kunnianosoitus rakkaalleni, eräänlainen satu, jossa loppu ei välttämättä tule olemaan onnellinen. Jos suhteeni olisi jatkunut, olisin elänyt jatkuvassa epätietoisuudessa rakkaani tunteista minua kohtaan.. Hän kuitenkin jätti kertomatta niin paljon asioita.

Tämä kirjan työstäminen alkoi jo heti suhteemme alkumetreillä, koska meilailin hänelle aika innokkaasti, ja hän sanoi, etei haittaa, näistähän saisi vaikka romaanin. Vastarakastuineina (ainakin minä) suunnittelin, että kun vihdoin viimein lastemme kasvettua olemme pari, julkaisemme yhteiset sähköpostimme kirjaksi ja meistä tulee rikkaita ja kuuluisia.. Se oli meidän oma pieni satumme.. Ja en ole montaakaan hänelle lähettämääni sähköpostia deletoinut, vaan olen luonut uusia ja uusia hotmail-osoitteita, joihin olen viestejäni siirrellyt.. Tämä vaikuttaa ihan hassulta, mutta se olis ollut minusta semmoisen rakkaustarinan kuvaus, nykyaikaiseksi muunneltuna, ja molemmat olimme siinä mukana.. Hän omalta osaltaan säästeli niitä viestejäni, ja nyt ne tuhoutuvat varmaan koska en voi niitä paljastumatta keneltäkään järjestelmänvalvojalta pyytää..

Joten, huokaus, sinä uskot minuun.. Minulle kirjoittaminen on luonnollinen tapa ilmaista itseäni ja näin tavallaan hetkellisesti unohdan sen tuskan.. työstän asioita kirjoittamalla sähköposteja ja miettimällä vaikka rakkaani ja minun yhteistä kirjaa.. jonka loppukäänteen jo tiedätkin.. mutta jos odotan mutaman kuulauden, pari vuotta asian kanssa, nähtäväksi jää kyyneleistä huolimata, onko sen kirjan loppu onnellinen, vai onneton.. Minulla on jo kaksi tilausta kirjasta, ja olen tästä asiasta kertonut vasta kahdelle lähimmälle ystävälleni, molemmat lupasivat ostaa sen, mutta saavat ilmeisesti signeeratut kappaleet kirjan ensipainoksesta..

Näin jatkan surutyötäni, nauttimalla monipuolista ravintoa (tänään jopa pala leipää ja yksi banaani) ja miettimällä kirjaa, jonka aion meidän sähköposteista tehdä..

Näihin mietteisiin..

Sureva läheinen kirjoitti:

Sinulle huokaus..

Voi, kun luen koskettavaa runoasi tai kauniisti kirjoitettuja viestejäsi, en voi edes saman tien vastata, koska ne liikuttavat minua niin, alkaa itkettämään ja niissä on niin paljon ajattelemista minulle.. Näytin äskettäin viestejäni ystävälleni, joka piipahti tässä, hän sanoi, että kanava kuin kanava, ja minut tuntien ei mikään ihme, että puran pahaa oloani täällä. Eli minut tuntien hänestä olisi ihmeellistä, jos en purkaisi itseäni netin välityksellä.. kai tämä on jonkinlainen addiktio..

Annoin hänelle ja toiselle ystävälleni lupauksen, että jossain vaiheessa (eroni jälkeen) työstän rakkaalleni lähettämistäni sähköposteista ja näistä mietteistäni (en aio näitä printata eikä tämä ole mitään julkisuushakuista toimintaa) kirjan.

Se tulee olemaan kunnianosoitus rakkaalleni, eräänlainen satu, jossa loppu ei välttämättä tule olemaan onnellinen. Jos suhteeni olisi jatkunut, olisin elänyt jatkuvassa epätietoisuudessa rakkaani tunteista minua kohtaan.. Hän kuitenkin jätti kertomatta niin paljon asioita.

Tämä kirjan työstäminen alkoi jo heti suhteemme alkumetreillä, koska meilailin hänelle aika innokkaasti, ja hän sanoi, etei haittaa, näistähän saisi vaikka romaanin. Vastarakastuineina (ainakin minä) suunnittelin, että kun vihdoin viimein lastemme kasvettua olemme pari, julkaisemme yhteiset sähköpostimme kirjaksi ja meistä tulee rikkaita ja kuuluisia.. Se oli meidän oma pieni satumme.. Ja en ole montaakaan hänelle lähettämääni sähköpostia deletoinut, vaan olen luonut uusia ja uusia hotmail-osoitteita, joihin olen viestejäni siirrellyt.. Tämä vaikuttaa ihan hassulta, mutta se olis ollut minusta semmoisen rakkaustarinan kuvaus, nykyaikaiseksi muunneltuna, ja molemmat olimme siinä mukana.. Hän omalta osaltaan säästeli niitä viestejäni, ja nyt ne tuhoutuvat varmaan koska en voi niitä paljastumatta keneltäkään järjestelmänvalvojalta pyytää..

Joten, huokaus, sinä uskot minuun.. Minulle kirjoittaminen on luonnollinen tapa ilmaista itseäni ja näin tavallaan hetkellisesti unohdan sen tuskan.. työstän asioita kirjoittamalla sähköposteja ja miettimällä vaikka rakkaani ja minun yhteistä kirjaa.. jonka loppukäänteen jo tiedätkin.. mutta jos odotan mutaman kuulauden, pari vuotta asian kanssa, nähtäväksi jää kyyneleistä huolimata, onko sen kirjan loppu onnellinen, vai onneton.. Minulla on jo kaksi tilausta kirjasta, ja olen tästä asiasta kertonut vasta kahdelle lähimmälle ystävälleni, molemmat lupasivat ostaa sen, mutta saavat ilmeisesti signeeratut kappaleet kirjan ensipainoksesta..

Näin jatkan surutyötäni, nauttimalla monipuolista ravintoa (tänään jopa pala leipää ja yksi banaani) ja miettimällä kirjaa, jonka aion meidän sähköposteista tehdä..

Näihin mietteisiin..

Lue lisää

Tarkoitus ei toki ole aiheuttaa enempää kyyneleitä.. Lohdutuksen sanat vaan ovat nekin herkkiä.
Vastaat viesteihin jos jaksat ja siltä tuntuu, kaikki menee omalla painollaan ja suahan varten tässä ollaan.
Hyvä ettet ole joutunut olemaan yksin koko aikaa! Läheisten läsnäolo ja asiasta puhuminen on parasta terapiaa.
Rakkaustarinanne on varmasti kaunis kansienkin välissä!

Luin kaikki viestisi ja todellakin voin vain kuvitella miltä sinusta tuntuu.. Itse en ole 10 vuoteen läheistä menettänyt,mutta saan kai silti lohduttaa. Kyllä itku pääsi,myönnän.. Mielessäni on käynyt monta kertaa,että mitä jos menettäisin rakkaani.. En vain voi sanoa mitään kokemuksesta. Kaikki kuulosti vain niin uskomattomalta.. Ei moista voi tapahtua kuin elokuvissa.
Haluan sinun tietävän,että olet ajatuksissani. Kaikella on tarkoituksensa,niin kliseiseltä kuin kuulostaakin. Rakkaallasi on varmasti hyvä olla. Toivon sinulle voimia ja jaksamista päivä kerrallaan.

Sanna21 kirjoitti:

Luin kaikki viestisi ja todellakin voin vain kuvitella miltä sinusta tuntuu.. Itse en ole 10 vuoteen läheistä menettänyt,mutta saan kai silti lohduttaa. Kyllä itku pääsi,myönnän.. Mielessäni on käynyt monta kertaa,että mitä jos menettäisin rakkaani.. En vain voi sanoa mitään kokemuksesta. Kaikki kuulosti vain niin uskomattomalta.. Ei moista voi tapahtua kuin elokuvissa.
Haluan sinun tietävän,että olet ajatuksissani. Kaikella on tarkoituksensa,niin kliseiseltä kuin kuulostaakin. Rakkaallasi on varmasti hyvä olla. Toivon sinulle voimia ja jaksamista päivä kerrallaan.

Lue lisää

Hei Sanna..

Lue Jarkille laittamani vastaus, niin tiedät vähän tuoreita kuulumisia.. Nyt olen saanut yhteyden rakkaani lähimpiin ja semmoista apua jonka luulen olevan terapeuttista keskusteluapua ihan todellisessa elämässä..

Tämä menehtynyt oli minulle kuitenkin "Elämäni Suuri Rakkaus", joka meille suodaan kerran-pari elämässä, ja tunteeni häntä kohtaan olivat aitoja, koin suurta rakkautta häntä kohtaan..

Julmalla tavalla rakkaani otettiin täältä pois, ja en tiedä, miten tarinamme olisi loppujen lopuksi päättynyt, tai alan hieman hahmottamaan sitä, kun olen ollut yhteydessä hänet paremmin tunteneisin ihmisiin, ja sanon vaan, etä tämä ei ollut se happy end, jota olisin toivonut..

Kamala ikävä edelleen, tänään olen ollut hieman "turta", en ole edes itkenyt kovinkaan paljon, mutta olen jutellut hänestä monta tuntia.. möykky mahassa ja sydämessä, mutta silti tuntuu, että saatankin jäädä henkiin..

Toivon, että hänellä on nyt hyvä olla.. että on saanut sen rauhan, jota vuosia kaipasi..

Hei Jarkki..

Kiitos sinulle.. tämä tuntuu niin epätodelliselta, etten vieläkään usko koko asiaa, mutta olen huomannut sen, että ystäväni välittävät.. Kävin syömässä rakkaani parhaan ystävän kanssa, jonka tänään tapasin ihan ensimmäistä kertaa, ja se keskustelu auttoi valtavasti. Häneltä sain kuulla rakkaani elämästä, mitä se todellisuudessa oli, ja asioita joihin en suhteemme aikana ollut saanut vastauksia.. helpotti valtavasti.. *huokaus*

Olen lisäksi ollut yhteydessä muihin rakkaani ystäviin/ tuttuihin, ja se on helpottanut.. Olen jutellut puhelimessa, saanut ja lähettänyt tekstareita ja meilaillut..

Kävin tänään myös kriisipisteessä psykologin juttusilla ja menen sinne huomenna vielä, koska elämässäni tällä hetkellä myös muita kriisejä ilman tätä menetystä..

Omat ystäväni ovat olleet todella upeita, kiitos, jos joku Teistä sattuu lukemaan tätä.. Hienoa, että olette olemassa.. Olen lähettänyt näiden sivujen tiedot osalle ystävistäni, eli varmaan moni tuttuni käy lukemassa näitä juttuja.. Elämässä on yllättäviä käänteitä, ja ihmisillä asioita, joita he eivät halua kaikille paljastaa, mutta asioiden selville saaminen auttaa jaksamaan omaa elämää eteenpäin..

Arkisista rutiineista sen verran, että päivät ja tekemiset ovat aivan sekaisin.. en muista pesseeni pyykkiä, mutta yllättäen roikkuu pyykkiä kuivumassa.. onko ne märkiä. pitää koittaa ja todeta, että kas, märkää pyykkiähän siinä, olenko minä pessyt niitä.. ja todeta, että eipä tässä kotona ole ketään muutakaan ollut.. eli arkisten rutiinien hoitaminen on pientä takkuamista tässä vaiheessa.. Mitään en muista, mitä olen hetki sitten, ja poukkoilen tutuissa nurkissa unohtaen tavaroita tai mitä olen parhaillaan tekemässä..

Tänään taisin syödä yhteensä enemmän kuin kolmeen päivään, mutta kävinkin lounaalla rakkaani ystävän kanssa ja kyllä sitä yhtä annosta (tavallista lounasmurkinaa) ja keskustelua riitti lähes kahdeksi tunniksi.. Vaikka puolet annoksesta jäi lautaselle, söin enemmän kuin kolmeen päivään yhteensä.. Jotenkin molemmat kannustimme toisiamme syömään, että pakko syödä vaikkei niin tekisikään mieli, että ystävämme olisi halunnut meidän jatkavan elämäämme kuitenkin..

Teksisi mieleni kysyä, mimmoisessa tilanteessa olet ollut,vai tekeekö kipeää kertoa ? Hienoa, että selvisit ja ystäväsi auttoivat.. Niin tekevät myös omat ystäväni..

kiitos halauksesta, lämmitti mieltä..

Sureva läheinen... kirjoitti:

Hei Jarkki..

Kiitos sinulle.. tämä tuntuu niin epätodelliselta, etten vieläkään usko koko asiaa, mutta olen huomannut sen, että ystäväni välittävät.. Kävin syömässä rakkaani parhaan ystävän kanssa, jonka tänään tapasin ihan ensimmäistä kertaa, ja se keskustelu auttoi valtavasti. Häneltä sain kuulla rakkaani elämästä, mitä se todellisuudessa oli, ja asioita joihin en suhteemme aikana ollut saanut vastauksia.. helpotti valtavasti.. *huokaus*

Olen lisäksi ollut yhteydessä muihin rakkaani ystäviin/ tuttuihin, ja se on helpottanut.. Olen jutellut puhelimessa, saanut ja lähettänyt tekstareita ja meilaillut..

Kävin tänään myös kriisipisteessä psykologin juttusilla ja menen sinne huomenna vielä, koska elämässäni tällä hetkellä myös muita kriisejä ilman tätä menetystä..

Omat ystäväni ovat olleet todella upeita, kiitos, jos joku Teistä sattuu lukemaan tätä.. Hienoa, että olette olemassa.. Olen lähettänyt näiden sivujen tiedot osalle ystävistäni, eli varmaan moni tuttuni käy lukemassa näitä juttuja.. Elämässä on yllättäviä käänteitä, ja ihmisillä asioita, joita he eivät halua kaikille paljastaa, mutta asioiden selville saaminen auttaa jaksamaan omaa elämää eteenpäin..

Arkisista rutiineista sen verran, että päivät ja tekemiset ovat aivan sekaisin.. en muista pesseeni pyykkiä, mutta yllättäen roikkuu pyykkiä kuivumassa.. onko ne märkiä. pitää koittaa ja todeta, että kas, märkää pyykkiähän siinä, olenko minä pessyt niitä.. ja todeta, että eipä tässä kotona ole ketään muutakaan ollut.. eli arkisten rutiinien hoitaminen on pientä takkuamista tässä vaiheessa.. Mitään en muista, mitä olen hetki sitten, ja poukkoilen tutuissa nurkissa unohtaen tavaroita tai mitä olen parhaillaan tekemässä..

Tänään taisin syödä yhteensä enemmän kuin kolmeen päivään, mutta kävinkin lounaalla rakkaani ystävän kanssa ja kyllä sitä yhtä annosta (tavallista lounasmurkinaa) ja keskustelua riitti lähes kahdeksi tunniksi.. Vaikka puolet annoksesta jäi lautaselle, söin enemmän kuin kolmeen päivään yhteensä.. Jotenkin molemmat kannustimme toisiamme syömään, että pakko syödä vaikkei niin tekisikään mieli, että ystävämme olisi halunnut meidän jatkavan elämäämme kuitenkin..

Teksisi mieleni kysyä, mimmoisessa tilanteessa olet ollut,vai tekeekö kipeää kertoa ? Hienoa, että selvisit ja ystäväsi auttoivat.. Niin tekevät myös omat ystäväni..

kiitos halauksesta, lämmitti mieltä..

Lue lisää

Ensimmäisen kerran tulin tätä keskustelua seuraamaan ja pitää oikein ihmetellä miten joku voi epäillä puheitasi. Joku sanoi että on kuin kauniista ja rohkeista.. Ihan kuin avioliiton ulkopuoliset suhteet olisivat suomessa mahdottomuus. Kuinkahan monta sellaista suhdetta nytkin on meneillään.. Ja kun toiselle tapahtuu jotain ikävää, on toisen suru todella suuri kun ei edes voi kaikille paljastaa mitä tuntee.
Itse naimisissa ja kuitenkin rakastan toista miestä. Välillämme ei ole virallista suhdetta tällä hetkellä, mutta tunnen hyvin vahvasti. En voi edes kuvitella miten sortuisin jos hänelle tapahtuisi jotain, sillä hän on ainoa joka tietää tunteistani.
Otan osaa syvään suruusi ja toivon sinulle jaksamista! Rakastitte toisianne.. Ole kuitenkin onnellinen niistä vuosista ja muistoista joita sinulla on. =)

nainen24 kirjoitti:

Ensimmäisen kerran tulin tätä keskustelua seuraamaan ja pitää oikein ihmetellä miten joku voi epäillä puheitasi. Joku sanoi että on kuin kauniista ja rohkeista.. Ihan kuin avioliiton ulkopuoliset suhteet olisivat suomessa mahdottomuus. Kuinkahan monta sellaista suhdetta nytkin on meneillään.. Ja kun toiselle tapahtuu jotain ikävää, on toisen suru todella suuri kun ei edes voi kaikille paljastaa mitä tuntee.
Itse naimisissa ja kuitenkin rakastan toista miestä. Välillämme ei ole virallista suhdetta tällä hetkellä, mutta tunnen hyvin vahvasti. En voi edes kuvitella miten sortuisin jos hänelle tapahtuisi jotain, sillä hän on ainoa joka tietää tunteistani.
Otan osaa syvään suruusi ja toivon sinulle jaksamista! Rakastitte toisianne.. Ole kuitenkin onnellinen niistä vuosista ja muistoista joita sinulla on. =)

Lue lisää

Jumala on antanut avioliittoa suojelevan kuudennen käskyn ” Älä tee huorin ”. Sitä tarkastellaan valitettavan usein pelkästään tarkoituksenmukaisuussyillä välittämättä vastuusta Jumalan edessä. Koska hän on säätänyt avioliiton, on aviorikos synti häntä vastaan. Siitä puolestaan seuraa tuomio, joka ei ole enempää eikä vähempää kuin kadotus(1.Kor.6.
Avioero on pääsääntöisesti kielletty. Sitä, minkä Jumala on yhdistänyt, eivät ihmiset saa erottaa. Ero on oikeutettu siinä tapauksessa, että puoliso on rikkonut liiton uskottomuudellaan. Rikottu liitto ei enää ole liitto. Syytön osapuoli on oikeutettu solmimaan uuden liiton. Tässä kohdin luterilainen ja katolinen moraali erkanevat toisistaan, sillä jälkimmäisen mukaan uutta liittoa ei saa solmia ennen toisen osapuolen kuolemaa. Se, joka syyllisen kanssa avioituu, tulee osalliseksi hänen rikokseensa (Mt 19.luku).
Länsimaisesta kulttuurista on levinnyt keskuuteemme sellainen käytäntö, että puolisot myöntävät toisilleen eron. Kun ero tapahtuu keskinäisellä sopimuksella, käyttäytyvät puolisot yksimielisesti jumalattomasti. Kehitys johtaa siihen, että huorinteko avioeron perusteena kyseenalaistetaan. Lopulta huoruutta on vain se, mitä ammattina harjoitetaan.

markku kirjoitti:

Jumala on antanut avioliittoa suojelevan kuudennen käskyn ” Älä tee huorin ”. Sitä tarkastellaan valitettavan usein pelkästään tarkoituksenmukaisuussyillä välittämättä vastuusta Jumalan edessä. Koska hän on säätänyt avioliiton, on aviorikos synti häntä vastaan. Siitä puolestaan seuraa tuomio, joka ei ole enempää eikä vähempää kuin kadotus(1.Kor.6.
Avioero on pääsääntöisesti kielletty. Sitä, minkä Jumala on yhdistänyt, eivät ihmiset saa erottaa. Ero on oikeutettu siinä tapauksessa, että puoliso on rikkonut liiton uskottomuudellaan. Rikottu liitto ei enää ole liitto. Syytön osapuoli on oikeutettu solmimaan uuden liiton. Tässä kohdin luterilainen ja katolinen moraali erkanevat toisistaan, sillä jälkimmäisen mukaan uutta liittoa ei saa solmia ennen toisen osapuolen kuolemaa. Se, joka syyllisen kanssa avioituu, tulee osalliseksi hänen rikokseensa (Mt 19.luku).
Länsimaisesta kulttuurista on levinnyt keskuuteemme sellainen käytäntö, että puolisot myöntävät toisilleen eron. Kun ero tapahtuu keskinäisellä sopimuksella, käyttäytyvät puolisot yksimielisesti jumalattomasti. Kehitys johtaa siihen, että huorinteko avioeron perusteena kyseenalaistetaan. Lopulta huoruutta on vain se, mitä ammattina harjoitetaan.

Lue lisää

Ymmärrän, että olen tehnyt väärin, ja varmaan mielestäsi saan ansioni mukaan. Ja ymmärrän, että mielipiteitä on yhtä paljon kuin on meitä ihmisiä.

Näiden mieltäni pahoittavien kommenttien johdosta mietin tämän päivän aikana, kestänkö lukea myös niitä, vai pyydänkö webmasteria poistamaan aloittamani keskustelun kokonaan.. Tästä on olut minulle toisaalta apua, toisaalta on henkisesti niin heikko vointi, etten sulata hirveän hyvin vielä näitä negatiivisia palautteita..

Mietin tässä tämän päivän-viikonlopun aikana mitä teen..

nainen24 kirjoitti:

Ensimmäisen kerran tulin tätä keskustelua seuraamaan ja pitää oikein ihmetellä miten joku voi epäillä puheitasi. Joku sanoi että on kuin kauniista ja rohkeista.. Ihan kuin avioliiton ulkopuoliset suhteet olisivat suomessa mahdottomuus. Kuinkahan monta sellaista suhdetta nytkin on meneillään.. Ja kun toiselle tapahtuu jotain ikävää, on toisen suru todella suuri kun ei edes voi kaikille paljastaa mitä tuntee.
Itse naimisissa ja kuitenkin rakastan toista miestä. Välillämme ei ole virallista suhdetta tällä hetkellä, mutta tunnen hyvin vahvasti. En voi edes kuvitella miten sortuisin jos hänelle tapahtuisi jotain, sillä hän on ainoa joka tietää tunteistani.
Otan osaa syvään suruusi ja toivon sinulle jaksamista! Rakastitte toisianne.. Ole kuitenkin onnellinen niistä vuosista ja muistoista joita sinulla on. =)

Lue lisää

Hei Sinulle Nainen24..

Elämä on täynnä yllätyksiä.. Uskoin aika sokeasti tähän "Rakkauteen", joka oli minulle tässä voimallisuudessa hieno ja kaunis asia, joka tuotti kuitenkin paljon tuskaa.. Nyt rakkaani menettäneenä tajuan suhdettamme paljon selkeämmin kuin koskaan hänen eläessään, ja olen kiitollinen, että asiat alkavat selviämään.

Se, että rakastuin häneen, oli mielestäni jotain suurta ja ihmeellistä,, joka meni kaiken muun ylitse.. Olen kaikesta tästä uudesta tiedosta huolimatta kiitollinen, että minulla on ollut nämä vahvat tunteeet häntä kohtaan, vaikka suhteemme ei aina mitään herkkua ollutkaan.. Ja syitä selvittelen tässä myös niihin asioihin..

Me kaikki olemme täällä vain kerran, ja koitetaan muistaa niitä, joita rakastamme, koska koskaan ei voi tietää, milloin viimeisen kerran näet toisen..

markku kirjoitti:

Jumala on antanut avioliittoa suojelevan kuudennen käskyn ” Älä tee huorin ”. Sitä tarkastellaan valitettavan usein pelkästään tarkoituksenmukaisuussyillä välittämättä vastuusta Jumalan edessä. Koska hän on säätänyt avioliiton, on aviorikos synti häntä vastaan. Siitä puolestaan seuraa tuomio, joka ei ole enempää eikä vähempää kuin kadotus(1.Kor.6.
Avioero on pääsääntöisesti kielletty. Sitä, minkä Jumala on yhdistänyt, eivät ihmiset saa erottaa. Ero on oikeutettu siinä tapauksessa, että puoliso on rikkonut liiton uskottomuudellaan. Rikottu liitto ei enää ole liitto. Syytön osapuoli on oikeutettu solmimaan uuden liiton. Tässä kohdin luterilainen ja katolinen moraali erkanevat toisistaan, sillä jälkimmäisen mukaan uutta liittoa ei saa solmia ennen toisen osapuolen kuolemaa. Se, joka syyllisen kanssa avioituu, tulee osalliseksi hänen rikokseensa (Mt 19.luku).
Länsimaisesta kulttuurista on levinnyt keskuuteemme sellainen käytäntö, että puolisot myöntävät toisilleen eron. Kun ero tapahtuu keskinäisellä sopimuksella, käyttäytyvät puolisot yksimielisesti jumalattomasti. Kehitys johtaa siihen, että huorinteko avioeron perusteena kyseenalaistetaan. Lopulta huoruutta on vain se, mitä ammattina harjoitetaan.

Lue lisää

Kaikki eivät usko Jumalaan ja sitä myötä eivät myöskään kymmeneen käskyyn.
Aviorikosta mitenkään puolustelematta on kyllä pakko sanoa että näiden "jumalan välikäsien" ei tarvitsisi aina ja jokapaikassa olla tuomitsemassa ja toitottamassa jumalan sanaa ja sitä mikä muka on oikein ja mikä väärin.

Lisäksi se usko jumalaan voi tällaisissa tilanteissa horjua aika pahastikkin. Minun ystäväni selvisi tuosta Konginkankaan turmasta mutta siitä huolimatta minua ainakin on loukannut aivan suunnattomasti nämä "kaikella on tarkoituksensa"-puheet. Vielä pitkään aikaan ei ole oikeaa aikaa saatikka paikkaa todeta moisia. Ja jos ihminen ei usko jumalaan niin se oikeasti kyllä enemmänkin loukkaa kuin lohduttaa kun väitetään että Jumala halusi näin.

ichi kirjoitti:

Kaikki eivät usko Jumalaan ja sitä myötä eivät myöskään kymmeneen käskyyn.
Aviorikosta mitenkään puolustelematta on kyllä pakko sanoa että näiden "jumalan välikäsien" ei tarvitsisi aina ja jokapaikassa olla tuomitsemassa ja toitottamassa jumalan sanaa ja sitä mikä muka on oikein ja mikä väärin.

Lisäksi se usko jumalaan voi tällaisissa tilanteissa horjua aika pahastikkin. Minun ystäväni selvisi tuosta Konginkankaan turmasta mutta siitä huolimatta minua ainakin on loukannut aivan suunnattomasti nämä "kaikella on tarkoituksensa"-puheet. Vielä pitkään aikaan ei ole oikeaa aikaa saatikka paikkaa todeta moisia. Ja jos ihminen ei usko jumalaan niin se oikeasti kyllä enemmänkin loukkaa kuin lohduttaa kun väitetään että Jumala halusi näin.

Lue lisää

se unohtui tuosta edellisestä että se on hyvä jos joku saa lohtua jumalasta ja uskosta tällaisella hetkellä mutta kaikilla se ei todellakaan mene niin ja näiden uskovaisten olisi tärkeää myös hyväksyä ja suvaita se.

Sureva läheinen kirjoitti:

Hei Sinulle Nainen24..

Elämä on täynnä yllätyksiä.. Uskoin aika sokeasti tähän "Rakkauteen", joka oli minulle tässä voimallisuudessa hieno ja kaunis asia, joka tuotti kuitenkin paljon tuskaa.. Nyt rakkaani menettäneenä tajuan suhdettamme paljon selkeämmin kuin koskaan hänen eläessään, ja olen kiitollinen, että asiat alkavat selviämään.

Se, että rakastuin häneen, oli mielestäni jotain suurta ja ihmeellistä,, joka meni kaiken muun ylitse.. Olen kaikesta tästä uudesta tiedosta huolimatta kiitollinen, että minulla on ollut nämä vahvat tunteeet häntä kohtaan, vaikka suhteemme ei aina mitään herkkua ollutkaan.. Ja syitä selvittelen tässä myös niihin asioihin..

Me kaikki olemme täällä vain kerran, ja koitetaan muistaa niitä, joita rakastamme, koska koskaan ei voi tietää, milloin viimeisen kerran näet toisen..

Lue lisää

Tunteilleen ei kukaan voi mitään, eli sitten sinkkuna tai avioliitossa. Meni hetki että uskalsin edes itselleni myöntää mitä tunnen tätä toista miestä kohtaan mutta lopulta tajusin että turha on taistella vastaan. Tiesin kuitenkin sisimmässäni että hänellä on pala sydäntäni.
Olen onnellinen siitä että uskallan rakastaa ja tuntea, vaikkei meidän välille ikinä varsinaista suhdetta tai liittoa kehittyisikään.
Muistan hänet yhtenä onnen ja ilon aiheena elämässäni ja toivon saavani nauttia hänen seurastaan vielä pitkään. Mutta kuten sanoit koskaan ei tiedä mitä tapahtuu.. Siksi pitääkin nauttia siitä mitä nyt on ettei tarvitse myöhemmin katua tekemättä jääneitä asioita, sanomatta jääneitä sanoja, kokematta jääneitä tunteita.
Toivon sinulle jaksamista ja toivon että hyvät muistot auttavat sinua eteenpäin. =)

ichi kirjoitti:

Kaikki eivät usko Jumalaan ja sitä myötä eivät myöskään kymmeneen käskyyn.
Aviorikosta mitenkään puolustelematta on kyllä pakko sanoa että näiden "jumalan välikäsien" ei tarvitsisi aina ja jokapaikassa olla tuomitsemassa ja toitottamassa jumalan sanaa ja sitä mikä muka on oikein ja mikä väärin.

Lisäksi se usko jumalaan voi tällaisissa tilanteissa horjua aika pahastikkin. Minun ystäväni selvisi tuosta Konginkankaan turmasta mutta siitä huolimatta minua ainakin on loukannut aivan suunnattomasti nämä "kaikella on tarkoituksensa"-puheet. Vielä pitkään aikaan ei ole oikeaa aikaa saatikka paikkaa todeta moisia. Ja jos ihminen ei usko jumalaan niin se oikeasti kyllä enemmänkin loukkaa kuin lohduttaa kun väitetään että Jumala halusi näin.

Lue lisää

Hei Ichi..

Hienoa, että ystäväsi selvisi.. Olen iloinen hänen puolestaan, varsinkin, jos ei vammautunut.. ?? En kestä miettiä, mimmoisia vammoja henkiinjääneillä mahtaa olla.. Kaikki kuvat, uutisoinnit ja asiat tästä onnettomuudesta saavat voimaan niin niin pahoin.. jotenkin jopa tämä oma kirjoitteluni tuntuu ahdistavalta, mutta tänään psykiatrisen kriisikeskuksen vastaanotolla käydessäni psykologi sanoi, että hänen mielestään minun kannattaisi jatkaa kirjoittamistani, mikäli tuntuu siltä, että tästä on minulle apua..

Ensimmäisinä päivinä tämä toi enemmän lohtua, tänään on tuntunut vieläkin karmeammalta, kun on ehtinyt sulattelmaan asioita. Hän kysyi, olenko ehtinyt suremaan, vaan olenko vain pelkästään keskittynyt näiden muiden tietojen sulatteluun..

Mielessäni vaihtelevat epätoivo, suru, ahdistus, ikävä, kaikki muutkin tunteet aika pinnassa nyt..

Kaikkien asioiden ei aina tarvitse selvitä, ja kaikki eivät todellakaan usko Jumalaan.. Oma kantani täysin auki tässä tapauksessa, en usko, että tällä oli nyt jotain erityistä tarkoitusta, että niin moni menehtyi tai vammautui.. hirveä raivo valtaa mielen, ettei tämmöistä saisi tapahtua..

Olen tällä hetkellä niin sekaisin, etten oikein kai tajua mitään, ei näistä kirjoituksista ota mitään tolkkua.. ajatus katkeilee koko ajan..

Sureva läheinen kirjoitti:

Ymmärrän, että olen tehnyt väärin, ja varmaan mielestäsi saan ansioni mukaan. Ja ymmärrän, että mielipiteitä on yhtä paljon kuin on meitä ihmisiä.

Näiden mieltäni pahoittavien kommenttien johdosta mietin tämän päivän aikana, kestänkö lukea myös niitä, vai pyydänkö webmasteria poistamaan aloittamani keskustelun kokonaan.. Tästä on olut minulle toisaalta apua, toisaalta on henkisesti niin heikko vointi, etten sulata hirveän hyvin vielä näitä negatiivisia palautteita..

Mietin tässä tämän päivän-viikonlopun aikana mitä teen..

Lue lisää

Hei pitkästä aikaa!
Olen niin pahoillani kaikesta mitä joudut kestämään ja käymään läpi. Lähden viikoksi lomamatkalle pohjoiseen, joten en ole täällä tukemassa sua, mutta lupaan, että olet ajatuksissani!
Jos päätät lopettaa tänne kirjoittamisen, niin se on sun tahtosi ja kunnioitan sitä. Mutta älä tee päätöstä ilkeiden kommenttien takia jos kuitenkin olet saanut täältä tukea tai edes vähän apua.. Ehkä joskus jaksat kertoa kuulumisia, koska sua ei pysty unohtamaan.
Toivotan päiviisi kaikesta huolimatta hitusen iloa ja ehkä hymynkin.
Toivon, että jonain päivänä elämääsi tulee uusia unelmia, jotka voit toteuttaa!
Mitä tulee kirjaasi, ilmoitathan minulle jos sen joskus jaksat tehdä.
Kotimatkalla olemme jo päättäneet ajaa Konginkankaan kautta ja sytytän siellä kynttilän myös sinun rakkaallesi.
Palaan ensi viikon sunnuntaina, siihen asti LÄMPIMIN AJATUKSIN!

huokaus kirjoitti:

Hei pitkästä aikaa!
Olen niin pahoillani kaikesta mitä joudut kestämään ja käymään läpi. Lähden viikoksi lomamatkalle pohjoiseen, joten en ole täällä tukemassa sua, mutta lupaan, että olet ajatuksissani!
Jos päätät lopettaa tänne kirjoittamisen, niin se on sun tahtosi ja kunnioitan sitä. Mutta älä tee päätöstä ilkeiden kommenttien takia jos kuitenkin olet saanut täältä tukea tai edes vähän apua.. Ehkä joskus jaksat kertoa kuulumisia, koska sua ei pysty unohtamaan.
Toivotan päiviisi kaikesta huolimatta hitusen iloa ja ehkä hymynkin.
Toivon, että jonain päivänä elämääsi tulee uusia unelmia, jotka voit toteuttaa!
Mitä tulee kirjaasi, ilmoitathan minulle jos sen joskus jaksat tehdä.
Kotimatkalla olemme jo päättäneet ajaa Konginkankaan kautta ja sytytän siellä kynttilän myös sinun rakkaallesi.
Palaan ensi viikon sunnuntaina, siihen asti LÄMPIMIN AJATUKSIN!

Lue lisää

Hei Huokaus..

Vaikka tekisi mieli lopettaa ilkeiden kommenttien takia, ilmeisesti kuitenkin jatkan semmoisten kommenttien vuoksi, joita esimerkiksi sinulta on tullut.. Olisi hienoa, jos haluaisit sytyttää kynttilän myös rakkaalleni ja ajatella, että se on minulta. Minä luulen, että tulen ikuisesti kiertämään Konginkankaan, enkä voisi koskaan mennä sitä kautta mihinkään.. Kiitos todella paljon..

Kuulemma hyvä ajatus olisi pitää oma yksityinen muistotilaisuus kullalleni.. sanoi psykologi tänään.. se voisi kuulemma olla terapeuttista.. kenties teen niin.. sytyttäisin kynttilän ja juttelisin hänelle, katsoisin valokuvia.. ja antaisin itkun tulla rauhassa.. nyt vaikka purskahtelen itkemään tämän tästä, en ole itkenyt rauhassa, ja välillä ihmettelen lähes "rauhallista" käytöstäni... haluaisin itkeä kaiken pahanolon ja kivun pois kerralla... ei se varmaan onnistu.. vaan näitä kohtauksia tulee.. tänään kävin siinä kaupassa, missä kultani kanssa olimme ostoksilla muutama viikko sitten,muistelin kun kiertelimme valitsemassa tuotteita ja purskahdin siellä itkuun.. häpesin niin sitä.. ja sitten ajattelin, että pitäkööt hulluna.. ei tarvitse siellä selitellä kuitenkaan mitään..,Jos on paha olo ja itkettää, niin voin ihan hyvin itkeä kun siltä tuntuu.. paitsi kotonani.. jos täällä muita..

Vaikka en ollut kullalleni se ihminen, joka olisin toivonut olevani, hän tulee olemaan aina sydämessäni.. Olen nyt jutellut hänet tunteneiden ihmisten kanssa, ja vasta hänen kuolemansa jälkeen alkanut tietää hänen elämästään.. Kipukynnystä on kasvatettu aika rajusti.. menee pitkä aika näiden asioiden tajuamiseen.. mutta ehkä sekin aika joskus tulee..

Tekisi mieleni kertoa vielä niin paljon enemmän, mutten voi.. Se ajatus kirjasta jäänee kytemään, en voi sitä pitkään aikaan tehdä.. tullut liikaa tietoja, jotka eivät välttämättä minulle niin mieluisia..Koko päivän koittanut kanavoida tätä pahoinvointia johonkin, mutta möykky sisälläni vaan kasvaa..

Toivottelen sinulle mukavaa lomaa, kiitos kun olet myötäelänyt kanssani.. Kenties palailemme.. en tiedä..

Sureva läheinen kirjoitti:

Hei Huokaus..

Vaikka tekisi mieli lopettaa ilkeiden kommenttien takia, ilmeisesti kuitenkin jatkan semmoisten kommenttien vuoksi, joita esimerkiksi sinulta on tullut.. Olisi hienoa, jos haluaisit sytyttää kynttilän myös rakkaalleni ja ajatella, että se on minulta. Minä luulen, että tulen ikuisesti kiertämään Konginkankaan, enkä voisi koskaan mennä sitä kautta mihinkään.. Kiitos todella paljon..

Kuulemma hyvä ajatus olisi pitää oma yksityinen muistotilaisuus kullalleni.. sanoi psykologi tänään.. se voisi kuulemma olla terapeuttista.. kenties teen niin.. sytyttäisin kynttilän ja juttelisin hänelle, katsoisin valokuvia.. ja antaisin itkun tulla rauhassa.. nyt vaikka purskahtelen itkemään tämän tästä, en ole itkenyt rauhassa, ja välillä ihmettelen lähes "rauhallista" käytöstäni... haluaisin itkeä kaiken pahanolon ja kivun pois kerralla... ei se varmaan onnistu.. vaan näitä kohtauksia tulee.. tänään kävin siinä kaupassa, missä kultani kanssa olimme ostoksilla muutama viikko sitten,muistelin kun kiertelimme valitsemassa tuotteita ja purskahdin siellä itkuun.. häpesin niin sitä.. ja sitten ajattelin, että pitäkööt hulluna.. ei tarvitse siellä selitellä kuitenkaan mitään..,Jos on paha olo ja itkettää, niin voin ihan hyvin itkeä kun siltä tuntuu.. paitsi kotonani.. jos täällä muita..

Vaikka en ollut kullalleni se ihminen, joka olisin toivonut olevani, hän tulee olemaan aina sydämessäni.. Olen nyt jutellut hänet tunteneiden ihmisten kanssa, ja vasta hänen kuolemansa jälkeen alkanut tietää hänen elämästään.. Kipukynnystä on kasvatettu aika rajusti.. menee pitkä aika näiden asioiden tajuamiseen.. mutta ehkä sekin aika joskus tulee..

Tekisi mieleni kertoa vielä niin paljon enemmän, mutten voi.. Se ajatus kirjasta jäänee kytemään, en voi sitä pitkään aikaan tehdä.. tullut liikaa tietoja, jotka eivät välttämättä minulle niin mieluisia..Koko päivän koittanut kanavoida tätä pahoinvointia johonkin, mutta möykky sisälläni vaan kasvaa..

Toivottelen sinulle mukavaa lomaa, kiitos kun olet myötäelänyt kanssani.. Kenties palailemme.. en tiedä..

Lue lisää

Otan yhden kynttilän lisää ja lupaan sytyttää sen rakkaallesi..

Sureva läheinen kirjoitti:

Hei Ichi..

Hienoa, että ystäväsi selvisi.. Olen iloinen hänen puolestaan, varsinkin, jos ei vammautunut.. ?? En kestä miettiä, mimmoisia vammoja henkiinjääneillä mahtaa olla.. Kaikki kuvat, uutisoinnit ja asiat tästä onnettomuudesta saavat voimaan niin niin pahoin.. jotenkin jopa tämä oma kirjoitteluni tuntuu ahdistavalta, mutta tänään psykiatrisen kriisikeskuksen vastaanotolla käydessäni psykologi sanoi, että hänen mielestään minun kannattaisi jatkaa kirjoittamistani, mikäli tuntuu siltä, että tästä on minulle apua..

Ensimmäisinä päivinä tämä toi enemmän lohtua, tänään on tuntunut vieläkin karmeammalta, kun on ehtinyt sulattelmaan asioita. Hän kysyi, olenko ehtinyt suremaan, vaan olenko vain pelkästään keskittynyt näiden muiden tietojen sulatteluun..

Mielessäni vaihtelevat epätoivo, suru, ahdistus, ikävä, kaikki muutkin tunteet aika pinnassa nyt..

Kaikkien asioiden ei aina tarvitse selvitä, ja kaikki eivät todellakaan usko Jumalaan.. Oma kantani täysin auki tässä tapauksessa, en usko, että tällä oli nyt jotain erityistä tarkoitusta, että niin moni menehtyi tai vammautui.. hirveä raivo valtaa mielen, ettei tämmöistä saisi tapahtua..

Olen tällä hetkellä niin sekaisin, etten oikein kai tajua mitään, ei näistä kirjoituksista ota mitään tolkkua.. ajatus katkeilee koko ajan..

Lue lisää

Kaverini selviää kyllä, vielä ei kyllä varmaksi tiedetä että jääkö minkälaisia vammoja. Ei nyt mitään mahdottoman vakavia ainakaan, fyysisesti siis. En kamalan tarkasti halua tästä asiasta täällä puhua (vaikka minäkin prosessoin asioita kirjoittamalla ja puhumalla toisten kanssa) koska ystäväni toipuminen on vielä niin alussa ja hän on vasta nyt alkanut sisäistämään tapahtumia. En halua puhua hänen asioistaan tällaisella foorumilla.

huokaus kirjoitti:

Otan yhden kynttilän lisää ja lupaan sytyttää sen rakkaallesi..

Hei..

Kovin on hiljaista tässä keskustelussa.. Suruni ei ole vaan väistynyt, eikä sen varmaan pidäkään.. Tänään tuli niin ahdistunut ja paha olo, että piti soittaa päivystävään kriisipalveluun.. Oloani on helpottanut se, että olen keskustellut rakkaastani, mutta toisaalta, tieto lisää tuskaa, ja olen kuullut hänestä asioita, joita en olisi halunnut tietää,mutta jotka minun oli pakko kuitenkin saada tietää. Liian monimutkaisia ihmissuhdekoukeroita täällä selvitettäväksi..

En vaan voi millää tajuta, ettei häntä enää ole, en saa enää KOSKAAN nähdä hänestä vilaustakaan.. Tuntuu, että tekisin mitä vaan, jos hän eläisi vielä. Meilejä lueskellut, tekstareita, niitä harvoja säästettyjä lukenut ja tuijottelen välillä hänen kännynumeroonsa.. Odotan tekstaria, jotain viestiä hänestä.. kun tulee tekstiviesti, lähes odotan lähettäjän olevan hän..

Ja toisaalta, minulla alkaa menemään tavallaan "paremmin", olen käynyt juoksemassa, ja elämä näyttää ulospäin muille siltä, kun koko turma ei olisi minua kovastikaan liikuttanut. Avasin pari päivää sitten lehden, jossa oli tuosta turmasta, ja aloin ulvomaan ihan suoraa kurkkua.. onneksi olin yksin kotona, että se tuska sai tulla.. Eilen en vuodattanut kyyneltäkään.. Oikein istuin ja ihmettelin, että näinkö kylmä ja tunteeton olen, eikö kuuluisi itkeä koko ajan.. Päinvastoin, kävin lyhyillä lenkeillä pariin otteeseen, ja olin hyvällä päällä, häntä hymyillen muistelin.. Ja mietin, että tältäkö tuntuu "tulla hulluksi"...

Tänään juttelin kultani ystävän kanssa, ja hymy äänessään ystävänsä häntä muisteli.. Sanoi eilen katsoneensa tähtiä, ja ajatelleensa, että tuolla hänen ystävänsä nyt meitä katselee..

Hei..

Otan osaa sinunkin suruusi ystäväsi poismenon johdosta.. Oman surusi keskellä sinulla on kuitenkin voimia lohduttaa toista.. Kiitos..@-->--

Suru on surtava, itkun annettava tulla ulos.. tässä netin ääressä tänään purskahtanut monta kertaa, ja nenäliinoja kulunut.. Keskustelin chätissä mukavien ihnmisten kanssa,ja yksi ihminen kirjoitti siellä kauniin runon.. kirjailija ei tule vaan mieleen nyt.. Kailas ? siinä puhuttiin kaarisilloista, ja siitä, miten ne rakkaallesi teet, puhtaista kyynelistä.. se oli kaunista..

Ja iloitsen myös siitä ajasta,minkä sain tämän ihmisen tuntea.. nämä kaikki tunteet sinä aikana kun olen tämän kultani tuntenut, ovat ainutkertaisia, enkä niitä toisaalta haluaisi poiskaan antaa..

Harmittaa silti niin moni asia.. jos olisin tiennyt totuuksia, mitä elämäni olisi nyt sen sijaan että se aika pirstaleina.

Nyt nukkumaan..

Sureva läheinen kirjoitti:

Hei..

Otan osaa sinunkin suruusi ystäväsi poismenon johdosta.. Oman surusi keskellä sinulla on kuitenkin voimia lohduttaa toista.. Kiitos..@-->--

Suru on surtava, itkun annettava tulla ulos.. tässä netin ääressä tänään purskahtanut monta kertaa, ja nenäliinoja kulunut.. Keskustelin chätissä mukavien ihnmisten kanssa,ja yksi ihminen kirjoitti siellä kauniin runon.. kirjailija ei tule vaan mieleen nyt.. Kailas ? siinä puhuttiin kaarisilloista, ja siitä, miten ne rakkaallesi teet, puhtaista kyynelistä.. se oli kaunista..

Ja iloitsen myös siitä ajasta,minkä sain tämän ihmisen tuntea.. nämä kaikki tunteet sinä aikana kun olen tämän kultani tuntenut, ovat ainutkertaisia, enkä niitä toisaalta haluaisi poiskaan antaa..

Harmittaa silti niin moni asia.. jos olisin tiennyt totuuksia, mitä elämäni olisi nyt sen sijaan että se aika pirstaleina.

Nyt nukkumaan..

Lue lisää

Hei... Toivottavasti olet saanut edes jonkinverran nukuttua. Kirjoitan tuon AALE TYNNIn runon vielä uudelleen, nyt yhteen pötköön. Jospa se toisi edes hieman lohtua sinulle. KAARISILTA Ja Jumala sanoi: Toisille annan toiset askareet, vaan sinulta, lapseni, tahdon, että kaarisillan teet. Sillä kaikilla ihmisillä on ikävä päällä maan,ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksessaan. Tee silta ylitse syvyyden, tee, kaarisilta tee, joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee. Minä sanoin: He tulevat raskain saappain, multa-anturoin- miten sillan kyllin kantavan ja kirkkaan tehdä voin, sitä ettei tahraa ja särje jalat kulkijain? Ja Jumala sanoi: Verellä ja kyynelillä vain. Sinun sydämmesi on lujempi kuin vuorimalmit maan- pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan. Pane kappale niiden sydämmistä, joita rakastat, he antavat kyllä sen anteeksi, jos sillan rakennat. Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee, joka syvyyden ylitse lakkaamatta valoa säteilee. Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet; ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet. Ikävää, että jotkut vielä kirjoittelullaan lisäävät taakkaasi. Ehkä he tekevät sen ymmärtämättömyyttään. Vielä toista kirjailijaa, EINO LEINOa lainatakseni... Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista. Paljon hyvää on rinnassa jokaisen, vaik´ ei aina esille loista. Kas, hymy jo puoli on hyvettä ja itkeä ei voi ilkeä; miss` ihmiset tuntevat tuntehin, siellä lähell´ on Jumalakin. Ja edelleen... Oi, onnellinen, joka herättää niitä voimia hyviä voisi! Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää, niin ette niin kovat oisi! Miks emme me kaikki yhtya vois? Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois. Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa! Niin suuri, suuri on maa. Voimia ja jaksamista Sinulle!

Kulkuri kirjoitti:

Hei... Toivottavasti olet saanut edes jonkinverran nukuttua. Kirjoitan tuon AALE TYNNIn runon vielä uudelleen, nyt yhteen pötköön. Jospa se toisi edes hieman lohtua sinulle. KAARISILTA Ja Jumala sanoi: Toisille annan toiset askareet, vaan sinulta, lapseni, tahdon, että kaarisillan teet. Sillä kaikilla ihmisillä on ikävä päällä maan,ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksessaan. Tee silta ylitse syvyyden, tee, kaarisilta tee, joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee. Minä sanoin: He tulevat raskain saappain, multa-anturoin- miten sillan kyllin kantavan ja kirkkaan tehdä voin, sitä ettei tahraa ja särje jalat kulkijain? Ja Jumala sanoi: Verellä ja kyynelillä vain. Sinun sydämmesi on lujempi kuin vuorimalmit maan- pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan. Pane kappale niiden sydämmistä, joita rakastat, he antavat kyllä sen anteeksi, jos sillan rakennat. Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee, joka syvyyden ylitse lakkaamatta valoa säteilee. Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet; ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet. Ikävää, että jotkut vielä kirjoittelullaan lisäävät taakkaasi. Ehkä he tekevät sen ymmärtämättömyyttään. Vielä toista kirjailijaa, EINO LEINOa lainatakseni... Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista. Paljon hyvää on rinnassa jokaisen, vaik´ ei aina esille loista. Kas, hymy jo puoli on hyvettä ja itkeä ei voi ilkeä; miss` ihmiset tuntevat tuntehin, siellä lähell´ on Jumalakin. Ja edelleen... Oi, onnellinen, joka herättää niitä voimia hyviä voisi! Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää, niin ette niin kovat oisi! Miks emme me kaikki yhtya vois? Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois. Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa! Niin suuri, suuri on maa. Voimia ja jaksamista Sinulle!

Lue lisää

Hei..

Jotenkin arvasin,että saatat lukea kirjoituksiani yöllisen keskustelumme jälkeen, josta sinulle vielä suurkiitos.. Toiveikkaana odotin, että saisin runon kirjoittajan nimen kauttasi.. nyt olen lähdössä ystäväni luokse,joten en uskalla lukea tuota runoa, yöllä itkin niin rajusti, kun lause lauselta kirjoitit sitä.. Tiedän, että tästä visiitistä tulee pillityskeikka, muttei sen taida olla väliä, siis siksihän ystävät ovat..

mitähän tässä selitän..

Siis kiitos, kun kirjotit tuon runon kokonaisuudessaaan tuohon.. luen sen rauhassa kokonaan ja kopioin itselleni, en uskalla nyt.. se oli liian kaunis ja herkkä jotta voisin lukea sen tällä hetkellä.. haluan olla rauhassa kun uudelleen koen sen..

Tänään katsoin telkkarista muistotilaisuuden.. Ja annoin itkun tulla.. täällä ei ollut muita kotona, ja sai rauhassa vollottaa.. hetkellisesti se auttoikin, mutta on mulla se möykky tälläkin hetkellä..

Jota hieman auttoi, kun luin tallettamiani sähköposteja kullaltani, ja muistan, kuinka ihana hän kuitenkin oli... huomasin hymyileväni.. nyt hänen vaelluksensa ja etsimisensä on päättynyt.. toivottavasti hänellä on hyvä olla..

Mutta kohta lähden "kylille", enkä tänään ole enempää kirjoittelemassa..

sinun ei tarvitsisi käydä psykoterapiassa, jos puhuisit huolistasi, surustasi ja muista ongelmistasi avoimemmin esim. ystävillesi ja perheenjäsenillesi...tai ihan kenelle vaan. Minusta nimimerkki "Sureva läheinen" tekee ihan oikein, kun kertoo surustaan, eikä jätä sitä sisälleen patoutumaan. Itse olen tehnyt sen virheen, että en ole lähes ikinä kertonut kenellekään ongelmistani, olen vain näytellyt, että kaikki on ihan hyvin. Mutta totuus on, että olen ahdistunut ja masentunut, vaikka traumaattisista kokemuksistani on kulunut jo yli 13 vuotta.

Eikä sillä ole mielestäni väliä, vaikka puhuisikin täysin tuntemattomille ihmisille (esim. tällaisilla keskustelupalstoilla tai chatissa) suruistaan, koska voi ne tuntemattomatkin ihmiset tuntea empatiaa siinä missä tuttavatkin. Samalla voi vaihtaa kokemuksia ja antaa neuvoja ongelmiin.

Hei..

Kiitos oikein sydämestä, kun en itse sinne paikalle varmaan koskaan pääse/ voi edes mennä, niin hienoa, että olet käynyt siellä ja ajatellut yhtä uhreista, vaikket häntä tuntenutkaan.. hieman henkilökohtaisemmalla tasollakin.. Ja muiden puolesta osanottoni, olenko surussani edes tajunnut, että muiltakin meni läheisiä..

Vein äsken roskia ulos, ja katselin taivaalle.. Paljon tähtiä, ja toivoisin rakkaani olevan katsomassa tänne.. Ja tietävän, kuinka rakas hän oli minulle..

Olo on välillä helpompi, olen käynyt kriisiavussa, ja menen vielä, koska en tunne olevani mitenkään valmis käsittelemään tämmöisiä menettämisen tunteita.. En ole aikaisemin menettänyt ketään, jonka kuolema olisi sattunut yhtä paljon.. Osa isovanhemmista nukkunut pois sairauttaan, vanhuuttaan, muttei se tuntunut samalta. Ahdistus on ihan kauhea välillä, mutta ei ihan kokoaikainen, eli on jotain hetkiä, jolloin hetkellisesti menee pois mielestä.. Mutta oikeastaan koko ajan ajattelen, jos en menettämäni ihmistä, kaikkea semmoista, mikä tästä jutusta oli seurauksena, ja ne asiat alkavat ahdistamaan myös, enemmän vielä, kun tiedän, etten häntä enää koskaan näe.. Selvittämättämiä asioita jäi vaikka kuinka paljon.. Juttelen ääneen hänelle.. enkä kuulemma ole hullu tai skitsofreenikko, vaikka tämmöistä teen, on kuulemma ihan normaalia. (Sanoi psykologi)

En varmaan ole ainoa sureva, läheisensä menettänyt, ja me varmaan koemme asioita eri tavoin, olen huomannut myös itkun auttavan.. Olin tänään vähän aikaa yksin, ja ulvoin taas suoraa kurkkua, koko tilanteeni on aika sekava.. Toiset ovat hiljaa, käpertyvät, psykologi kehoitti tekemään juuri niitä asioita, mistä saa nautintoa, olkoon se kirjoittamista, soittamista jne.. Olen vähentänyt kauniiden ilmojen myötä kirjoittamista, ja nauttinut ulkona ihanasta ilmasta, mutta se nauttiminenkin on vähän niin ja näin.. Tunnin aaltomaista itkeskelyä kävylenkillä, monen kilometrin lenkki ja jalat painoivat kerran kuin niissä olisi ollut kauheat lyijypainot.. Tänään raivoisaa itsensä rääkkäystä pihatöissä..

Sinulla myös surua tapahtunesta, vaikket ketään tuntenutkaan, varmaan kyyneleesi saattoivat johtua siitä, että olet myötäelänyt tässä surussani ja siitä on tullut sinullekin henkilökohtaisempi..

Hautajaiset on pidetty, pidin oman yksityisen muistotilaisuuteni kotona, pöydällä paloi kynttilä ja hassua, mutta koin jotenkin olevani lähellä menettämääni ihmistä.. Melkein hymyilin, häntä muistelin enkä juurikaan itkenyt, mutta myöhemmin samana päivänä puhuin hänen ystävänsä kanssa, ja aloin itkemään puhelimessa.. Sinänsä uskomaton tilanne, saada tukea aiemmin tuntemattomalta ihmiseltä.. ja meitä yhdistää sama asia, suru saman rakkaan ihmisen/hyvän ystävän poismenosta..

Elämä jatkuu, vaikkei se siltä tunnu, mutta on olemassa monia hyviä asioita, joiden vuoksi pitäisi koittaa pitää itsestään huolta..

Lämmin kiitos sinulle..