Tänään vanha ystäväni soitti minulle. Hän sanoi aikovansa lähteä uimaan, eikä enää palaa. Pyysi että toimittaisin jotain tavaroitaan lapsilleen. Äänestä kuulin että hän oli tosissaan. Hän ei suostunut kertomaan missä oli. En ole koskaan ennen saanut sellaista puhelua ja huomasin sokkona vain yrittäväni pitää häntä puheessa ja selittävän syitä miksi on parempi elää. Samalla soitin yleiseen hätänumeroon ja yritin selostaa mitä oli tapahtumassa. Sitten puhelu katkesi, eikä minulla ollut paljoa kerrottavaa hätäkeskukseen mistä olisi ollut apua. Oletteko saaneet tuollaisia puheluita, miten toimitte?
Mitä sanot sellaiselle joka uhkaa
tappaa itsensä
18271
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
joku aikoo tappaa itsensä, hän ei kerro siitä etukäteen muille jotka voisivat estää teon.
Väärin. Tällaisen luulon tarkoitus on syyllistää itsemurhasta puhunut ja vapauttaa siten se, jolle asiasta mainitaan, vastuusta ja syyllisyydestä.
Tutkimuksissa on todettu, että suurin osa itsemurhan tehneistä ihmisistä, on puhunut siitä läheisille tai ystäville jo aiemmin. Itse rohkeus tekoon saattaa löytyä vasta myöhemmin.
Tartu siis siihen käteen, joka apua nyt pyytää. Älä vähättele kenenkään hätää.
teko ei ole rikos. Siinä ei ole syyllisiä!
väärässä. Jos joku haluaa itsensä hengiltä, niin ei hän halua, että kukaan onnistuisi estämään häntä.
Eikö ihminen voi haluta kahta asiaa yhtä aikaa? Ei kai sitä ole pakko rajoittua vain yhteen haluun kerrallaan. Haluaa kuolla, mutta haluaa jonkun estävän itsensä tappamisen? Jos sitä estäjää ei tule, niin halu kuolla saa täyttymyksensä.
haluaa arpoa, että kuoleeko vai ei.
Kyllä suurin osa jotka itsensä tappavat puhuvat ja ainakin mainitsevat siitä jollekin, se on fakta. Vanha ja kulunut ajatus tuo, etteivät ne jotka OIKEASTI aikovat itsensä tappaa muka hiisku sanaakaan. Mistä sekin on opittu.
Oletko nyt kuullut ystävästäsi mitään?
mutta eivät sillä tavalla, että joku estäisi heidän tekonsa.
Moni syyllistää kuitenkin itsemurhan tehneen/ sitä yrittäneen, vaikka kyseessä ei ole rikos, kuten sanoit. Sillä tavalla saa vapautettua itsensä vastuusta. Jokainen tekee itse (itsemurha-)päätöksensä, mutta myös jokaisella meistä on vastuu toisistamme.
Karu totuushan on, että sitä helposti ajattelee, että tuo vain kerää sääliä tai yrittää manipuloida puhuessaan itsemurhasta, mutta tiedän miltä tuntuu, kun kyseinen ihminen sitten toteuttaa sen (muutamien vuosien kuluttua, jopa tavalla, josta puhui). En syyllistä häntä, en itseänikään, mutta sokeutta olisi kieltää, etteikö meillä ihmisillä olisi vastuu toisistamme. Jos tämän kiellät, voisit samalla kieltää meitä hoitamasta vanhuksiamme, sairaitamme jne. Sokeutta olisi niin ikään kieltää, etteikö monia itsemurhia ehkäistäisi sillä, että uskaltaisimme oikeasti olla läheisiä ja ystäviä toisillemme - ottaisimme toisen tosissaan. Ja vaikka ihminen ei toteuttaisi itsemurhaa, jo siitä puhuminen kertoo syvästä surusta ja pettymyksestä elämään.
Itsemurha nimenomaan tilastojen mukaan mainitaan usein ja useita kertoja joitakin aikoja aikasemmin. Jos apua ei tule tai tilanne kohene, asia toteutetaan myöhemmin (usein vasta vuosiakin myöhemmin rohkeuden kasvaessa sitä mukaa mitä surkeammaksi oma tilanne käy). Tällöin ei asiasta enää välttämättä mainita. Asioihin pitäisikin puuttua silloin, kun ne ovat ns. itsemurhauhkausten tasolla, sillä myöhemmin on todellakin myöhäistä.
Lähes jokainen itsemurhaan päätynyt on asian maininnut joko suoraan tai epäsuorasti elämänsä jossain vaiheessa, ja tällöin hän on vielä antanut avulle ja elämälle mahdollisuuden.
jokainen ottaa vastuun itsestään.
kuolemaa haluava tappaa itsensä jos ei saa siihen muilta apua!
Jätetäänpä tuleva keskoslapsesi kuolemaan. Jokainen ottaa vastuun itsestään.
No tottakai sä hankit provokiksisi täältä, kun et muualtakaan saa.
ottavat vastuun lapsestaan. Lapset eivät voi ottaa täyttä vastuuta itsestään. Esimerkiksi lapsilla ei tule olla oikeutta käydä psykiatrilla tai syödä psyykelääkkeitä. Lapset eivät kestä tulla kutsutuksi hulluksi.
Miten yhtäkkiä onkin vastuuta, joka on toisten kannettavissa ja vastuuta, joka ei ole. Aikuinen ihminen ei sen enempää aina kykene ottamaan vastuuta tai tarvii toisten apua. Kun jalkasi katkeaa liukkailla keleillä, kävelen ohi iloisesti vihellellen, kun jokainenhan kantaa vastuun itsestään...?
Loppu viestistä olikin sitten asiaan liittymätöntä ja kuulosti jo sen verran skitsolta, etten kommentoi sitä enkä tähän ketjuun jatkossa muutenkaan.
ei ole vastuusta luistamista.
Loppu viestistäsi oli taas yksi osoitus, että psykiatrisilla diagnooseilla ei ole mitään tekemistä oikeiden sairauksien kanssa. Oikeita sairauksia ei käytetä aseena. Esimerkiksi kenenkään mielipidettä ei kutsuta "diabeettiseksi".