Olen siis nuori tyttö, jonka äiti ei ymmärrä tilannettani.Hänelle tuntuu olevan aivan sama, joudunko masennukseni takia laitokseen tai johonkin muualle.
Isäni ja äitini ovat eronneet,ja isä asuu kaukana vaikka häntä rakastankin.
Äiti ei pidä minuun yhteyttä muuten kuin raha-asioissa, eikä hän tunnu muusta välittävän. Asun nyt opiskelijakämpässä, hyvän kaverin kanssa.
Äidin kanssa on myös vähän väliä jotakin riitaa, kerran pari on hän minua joskus lyönytkin,mutta pitkä aika sitten.
Minulla on koulukiusatun tausta, eikä ystäviä ole kuin kämppis.Silti äiti ei tunnu välittävän, hän ei ole halannut minua varmaan kuuteen vuoteen.
Ei, kahdeksaan.
Olen siis melkein 16, ja tiedän, ettei opiskelijakämpässä asuvalle nuorelle välttämättä tarvitsisi antaa niin paljoa huomiota, mutta...
Silti sattuu.
Ahdistuskohtauksistakaan hän ei välitä, sanoo vaan että keksi itse jotakin niihin.
Ei tunnu kannustavalta. Ja jos kokeesta tulee huono numero, hän vain raivoaa.
Hän myös huomauttelee aina kun juttelemme, siitä että olen pullea. En käsittääkseni ole, 160cm pitkä ja 62 kiloa painan. Ei ole suuri ylipaino.
Ruokahalu on alkanut mennä, pientä taipumusta anoreksiaan.Äidillä on myös tapana unohtaa lupauksiaan.
Aina hän lupailee mennä johonkin kanssani tai jotakin muuta vastaavaa, sitten hän unohtaa sen eikä välitä jos huomautan.
Hänellä on myös ärsyttävä miesystävä, joka tuntuu vain pyytelevän äitiä luokseen ja jättämään minut kotiin yksin silloin kun olen siellä viikonloppuisin.
Osaatteko yhtään sanoa, voinko tehdä jotakin tilanteelle? kaverilleni olen jo kertonut tilanteesta, mutta eipä se siihen auta.
Kiitos.
Isäni ja äitini ovat eronneet,ja isä asuu kaukana vaikka häntä rakastankin.
Äiti ei pidä minuun yhteyttä muuten kuin raha-asioissa, eikä hän tunnu muusta välittävän. Asun nyt opiskelijakämpässä, hyvän kaverin kanssa.
Äidin kanssa on myös vähän väliä jotakin riitaa, kerran pari on hän minua joskus lyönytkin,mutta pitkä aika sitten.
Minulla on koulukiusatun tausta, eikä ystäviä ole kuin kämppis.Silti äiti ei tunnu välittävän, hän ei ole halannut minua varmaan kuuteen vuoteen.
Ei, kahdeksaan.
Olen siis melkein 16, ja tiedän, ettei opiskelijakämpässä asuvalle nuorelle välttämättä tarvitsisi antaa niin paljoa huomiota, mutta...
Silti sattuu.
Ahdistuskohtauksistakaan hän ei välitä, sanoo vaan että keksi itse jotakin niihin.
Ei tunnu kannustavalta. Ja jos kokeesta tulee huono numero, hän vain raivoaa.
Hän myös huomauttelee aina kun juttelemme, siitä että olen pullea. En käsittääkseni ole, 160cm pitkä ja 62 kiloa painan. Ei ole suuri ylipaino.
Ruokahalu on alkanut mennä, pientä taipumusta anoreksiaan.Äidillä on myös tapana unohtaa lupauksiaan.
Aina hän lupailee mennä johonkin kanssani tai jotakin muuta vastaavaa, sitten hän unohtaa sen eikä välitä jos huomautan.
Hänellä on myös ärsyttävä miesystävä, joka tuntuu vain pyytelevän äitiä luokseen ja jättämään minut kotiin yksin silloin kun olen siellä viikonloppuisin.
Osaatteko yhtään sanoa, voinko tehdä jotakin tilanteelle? kaverilleni olen jo kertonut tilanteesta, mutta eipä se siihen auta.
Kiitos.
Vastaukset 5
Vanhimmat
hei oikeesti tää on tosi inhottava ongelma..vinkkejä välien parantamiseen?
apua kiireesti. On olemassa lääkkeitä,joilla masennus unohtuu. Ja voithan saada myös keskusteluapua kaupanpäälle.
et voi äidillesi mitään. Älä anna sen kuitenkaan pilata omaa elämääsi. Mene ensimmäisenä lääkärille ja selitä tilanteesi hänelle. Masennukset ja ahdistukset saa hoidettua (neuvottelemalla lääkärin kanssa löydätte parhaan keinon) ja hän huolehtii sinulle tarvittavaa keskustelu- tai muuta apua. Kun pääset vähän jaloillesi tilanteessa, niin löydät itsellesi uusia ystäviä, jotka korvaavat äidin lopulta melko hyvin.
Muista aina, että vika ei ole sinussa, vaan äidissäsi. Hän tekee väärin.
Oletko puhut/yrittänyt puhua näistä asioista äitisi kanssa?
Mitenköhän hän mahtaisi suhtautua jos näyttäisit kirjoituksesi hänelle?
Ihminen on toisinaan ja joskus jopa useimminkin ajattelematon, eikä aina siis osaa ajatella asioita toisen kannalta.
Kokeile! Näytä kirjoituksesi äidillesi ja jos siitä ei ole apua niin ota yhteyttä koulusi kuraattoriin, terveydenhoitajaan tai vaikkapa opettajaan johon voisit luottaa.
Onko sinun lähipiirissäsi ketään aikuista johon luotat sen verran että voisit puhua näistä kipeistä asioista?
Kerroit että sinulla on koulukiusatun tausta. Kiusataanko sinua vieläkin?
Jos kiusataan, niin ilmoita asiasta! jos ilmoitus koululla ei auta, niin tee rikosilmoitus!
Sinulla on oikeus suorittaa koulunkäyntisi rauhassa!
Jokaisella ihmisellä on omat mörkönsä kaapissa. Ihminen voittaa nämä möröt kun hyväksyvät ne sellaisenaan kuin ovat.
Koeta hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet. Mielestäni et ole ylipainoinen, eikä sillä painolla loppujen lopuksi ole mitään merkitystä, varsinkaan jos siitä ei ole haittaa terveydelle.
Toisten puheet ovat saattaneet laukaista oman tyytymättömyytesi itseesi, mutta muista ettei kukaan meistä ole täydellinen! Minullakin on omat epäkohtani niin kuin jokaisella meistä. Ne epäkohdat eivät ole aina ulkoisia seikkoja ja hyvin useasti ne ulkoisetkin tekijät ovat päänsisäisiä. Niin kuin anorektikollakin ongelma piilee päänsisällä! Muista että ihmisen sisin (luonne jne) ovat niitä tärkeimpiä asioita!
Jos joku arvostelee sinua ulkonäkösi perusteella, niin muista se että ongelma on arvostelijan eikä sinun!
Älä ota arvostelijan ongelmia harteillesi!
Jos esim. Ulkona kävely ahdistaa muiden ihmisten keskellä, tuntuu kuin jokainen katsoisi sinua arvostellen tms. niin muista että se on omaa kuvitelmaa, sekä se että näillä kanssakävelijöillä on omat ongelmansa.
Vastaan tuleva nainen saattaa painia myös itsetuntonsa kanssa, joten emme ole täällä yksin ja arvostelija saattaa arvostella siksi että saisi pönkittää omaa egoaan, jotta tyntisi itsensä "paremmaksi".
Tälläisellä pönkittäjällä ongelma on eikä arvostelun kohteella.
Kokeista joskus saattaa napsahtaa huonokin numero. Pääasia on että yrittää parhaansa, eikä se parhaansa yrittäminen tarkoita yliahkeraa kokeeseen lukemista jolloin tärkeät yöunetkin jäävät väliin.
Aina ei tule tehtyä edes sitä parastaan, mutta asia on korjattavissa joko sillä että pyytää kokeesta uusinnan tai yrittää jatkossa paremmin :) Ei maailma kaadu huonoihin numeroihin. Meitä on moneen junaan ja meillä jokaisella on puutteemme. Minä sain aina nelosia tai vitosia matikasta kun ei ne jutut mennyt kaaliini sitten millään, mutta biologiasta napasahti lähestukoon aina 8-10 ;)
Hyvä että sinulla on edes se yksi kaveri/ystävä jonka kanssa voit jakaa iolt ja surut. Kehoittaisin kuitenkin näyttämään kirjoituksesi äidillesi jotta hän saisi laajemman käsityksen siitä kuinka voit.
Yksittäiset huomautukset kun saattavat joskus tuntua rasittavilta.
Onko sinulla muuten mitään hyvää sanottavaa äidistäsi? Tahtoisin että kirjoittaisit niistä hyvistäkin puolista jos niitä on. Joskus kun tuntee olonsa mitätöidyksi tms, niin unohtuu ne hyvät asiat. Jos sinulla on myönteistäkin sanottavaa äidistäsi niin kannattaa myös kertoa nekin.
jaa.nyt olikin hyvä kysymys, en tiedä : D
Mutta, lääkkeet minulla jo on ja psykologit tietää asiasta, eli niistä ei ole apua ollut. Äiti ei ole ollut moksiskaan.
Ei nyt ole kiusattu, mitä nyt yhtenä päivänä pilapuhelu.
Ja hyvää äidissä on ehkä se, että hän jaksaa puhua myös ihan kivoista asioista. Tosin, niitä kertoja on vähän.
Olen kyllä puhunut hänelle asiasta.Kerran annoin hänelle kirjeen, jossa kerroin asiasta: se löytyi sittemmin roskiksesta, eli enpä usko että hän tähänkään ketjuun reagoisi.