Posted by latamsolidaarisuus under Venezuela
Kommentointi kytketty pois
Venezuela siirtyy rauhanomaisesti kohti uutta kehitysvaihetta, joka tunnetaan 21. vuosisadan sosialismina. Mikä on bolivaarisen vallankumouksen toimintamalli?
Brasilialainen oppositiojohtaja Marcio Moreira Alves luennoi v. 1969 Jyväskylän kesän Latinalaisen Amerikan kongressissa aiheesta ”Väkivalta ja poliittinen johtajuus Latinalaisessa Amerikassa” mm. seuraavasti:
”Vallankumoukselliset johtajat ovat yleensä Latinalaisessa Amerikassa peräisin keskiluokasta, paitsi Boliviassa, jossa keskiluokkaa ei voida katsoa olevan. Poliittisen vallankumouksellisuuden tunnusmerkkejä ovat:
1. traditionaalisen puolueideologian tai –kurin vastustaminen; täten vallankumousjohtajat harvoin ovat virallisen kommunistipuolueen jäseniä, tosin usein entisiä jäseniä. 2. tunnusmerkkinä on selvä tietoisuus imperialistisesta taloudellisesta riistosta ja siitä johtuen selvä antiamerikkalaisuus;3. tunnusmerkkinä on pyrkimys teoretisointiin ja siitä johtuen taipumus pikkutarkkoihin ideologisiin erimielisyyksiin, jota puolestaan tasapainottaa lisääntyvä pyrkimys muodostaa yhdistettyjä rintamia;4. tunnusmerkki on horjumaton sosialistinen vakaumus.
Nykyisistä Etelä-Amerikan vallankumousjohtajista Moreira Alvesin esittämät tunnusmerkit täyttyvät hyvin uusliberalismia vastustavien presidenttien Rafael Correan, Hugo Chávezin ja Evo Moralesin kohdalla. Kaikki nämä 21. vuosisadan sosialismia ajavat presidentit vaikuttavat kansanrintamien rakennusmestareilta. He ovat ottaneet puheissaan myös selvän hajuraon Leninin jälkeiseen neuvostoliittolaiseen reaalisosialismin malliin. Lisäksi heitä yhdistää liittolaisuus ja hyvät suhteet sosialistiseen Kuubaan.
Viidennen Tasavallan –liikkeen (MVR) poliittisena ohjelmana toimineen Venezuelan v. 1999 bolivaarisen perustuslain 1. artiklassa todetaan, että Venezuelan bolivaarinen tasavalta on peruuttamattomasti vapaa ja itsenäinen valtio, jonka moraalinen omaisuus ja arvot vapaudesta, tasa-arvosta, oikeudenmukaisuudesta ja kansainvälisestä rauhasta perustuvat Vapauttaja Simón Bolívarin oppeihin. Sitoutumattomuus, vapaus, itsenäisyys, diplomaattinen ja alueellinen koskemattomuus sekä kansallinen itsemääräämisoikeus ovat kansan luovuttamattomia oikeuksia.
Símon Bolívarin vieraillessa Espanjassa ja Ranskassa v. 1799–1804 hän omaksui opintomatkallaan Ranskan vallankumouksen aatteita ja Jean-Jacques Rousseaun yhteiskuntafilosofiaa. Tuosta porvarillisesta vallankumouksesta on peräisin useita nykymaailman keskeisimmistä arvoista, kuten kansanvalta, yksityinen omistusoikeus, ihmisoikeudet ja oikeusvaltion periaate.
Bolivaarisen vallankumouksen juuret löytyvät Venezuelan marxilaisista puolueista, vasemmistolaisista sissiliikkeistä ja edistyksellisistä upseereista. Myöhemmin toimintaan liittyi mukaan osa ay-liikettä ja erilaisia kansalaisjärjestöjä. Vallankumouksellisella kansanrintamalla, joka nappasi poliittisen vallan haltuunsa Venezuelassa, oli voimakas vaikutus kansanjoukkoihin sekä myös riittävästi armeijan tukea takanaan. Chávez tovereineen otti onkeensa Kuuban vallankumouksen opetukset siitä, että kansanliikkeen voimat voivat voittaa sodan armeijaa vastaan ja että aina ei ole välttämätöntä odottaa, kunnes olosuhteet vallankumoukselle ovat olemassa – kapinalliset voivat luoda tällaiset olosuhteet.
Bolivaarisen vallankumouksen toimintamalli toimii näin
Rakennetaan laaja kansanrintama ja voitetaan presidentin vaalit (1998);
kutsutaan koolle perustuslakia säätävä kansalliskokous ja voitetaan sen edustajien vaali;
muutetaan maan perustuslakia ja hajotetaan parlamentti (1999);
perustetaan maanlaajuiset bolivaariset piirit vallankumouksen ja perustuslain puolustamiseksi (2000);
voitetaan enemmistö parlamenttiin ja pidetään uudet presidentinvaalit (2000);
aloitetaan laaja maareformi ja voitetaan väestön enemmistön kannatus sosiaaliohjelmilla (2001);
kukistetaan vastavallankumous kansan ja armeijan uskollisen osan tuella sekä selviydytään opposition masinoimasta öljylakosta (2002);
harjoitetaan kansainvälistä yhteistyötä: Kuuban ja Venezuelan presidentit allekirjoittivat historiallisen ALBA-sopimuksen Havannassa v. 2004. Sopimuksessa kutsutaan muita Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen valtioita keskinäiseen poliittiseen ja yhteiskunnalliseen integraatioon sekä luomaan todellinen vaihtoehto Etelä- ja Keski-Amerikan kansoihin ja luonnonvaroihin kohdistuvalle USA:n saaliinhimoiselle talouspolitiikalle. ALBA:n toisena tärkeänä kokonaisuutena on USA:n vaikutusvallan kaventaminen Latinalaisessa Amerikassa. Lisäksi voitetaan opposition vaatima kansanäänestys presidentin asemasta;
voitetaan ehdoton enemmistö parlamenttiin yhteistyössä liittolaispuolueiden kanssa (2005);
Kommentointi kytketty pois
Venezuela siirtyy rauhanomaisesti kohti uutta kehitysvaihetta, joka tunnetaan 21. vuosisadan sosialismina. Mikä on bolivaarisen vallankumouksen toimintamalli?
Brasilialainen oppositiojohtaja Marcio Moreira Alves luennoi v. 1969 Jyväskylän kesän Latinalaisen Amerikan kongressissa aiheesta ”Väkivalta ja poliittinen johtajuus Latinalaisessa Amerikassa” mm. seuraavasti:
”Vallankumoukselliset johtajat ovat yleensä Latinalaisessa Amerikassa peräisin keskiluokasta, paitsi Boliviassa, jossa keskiluokkaa ei voida katsoa olevan. Poliittisen vallankumouksellisuuden tunnusmerkkejä ovat:
1. traditionaalisen puolueideologian tai –kurin vastustaminen; täten vallankumousjohtajat harvoin ovat virallisen kommunistipuolueen jäseniä, tosin usein entisiä jäseniä. 2. tunnusmerkkinä on selvä tietoisuus imperialistisesta taloudellisesta riistosta ja siitä johtuen selvä antiamerikkalaisuus;3. tunnusmerkkinä on pyrkimys teoretisointiin ja siitä johtuen taipumus pikkutarkkoihin ideologisiin erimielisyyksiin, jota puolestaan tasapainottaa lisääntyvä pyrkimys muodostaa yhdistettyjä rintamia;4. tunnusmerkki on horjumaton sosialistinen vakaumus.
Nykyisistä Etelä-Amerikan vallankumousjohtajista Moreira Alvesin esittämät tunnusmerkit täyttyvät hyvin uusliberalismia vastustavien presidenttien Rafael Correan, Hugo Chávezin ja Evo Moralesin kohdalla. Kaikki nämä 21. vuosisadan sosialismia ajavat presidentit vaikuttavat kansanrintamien rakennusmestareilta. He ovat ottaneet puheissaan myös selvän hajuraon Leninin jälkeiseen neuvostoliittolaiseen reaalisosialismin malliin. Lisäksi heitä yhdistää liittolaisuus ja hyvät suhteet sosialistiseen Kuubaan.
Viidennen Tasavallan –liikkeen (MVR) poliittisena ohjelmana toimineen Venezuelan v. 1999 bolivaarisen perustuslain 1. artiklassa todetaan, että Venezuelan bolivaarinen tasavalta on peruuttamattomasti vapaa ja itsenäinen valtio, jonka moraalinen omaisuus ja arvot vapaudesta, tasa-arvosta, oikeudenmukaisuudesta ja kansainvälisestä rauhasta perustuvat Vapauttaja Simón Bolívarin oppeihin. Sitoutumattomuus, vapaus, itsenäisyys, diplomaattinen ja alueellinen koskemattomuus sekä kansallinen itsemääräämisoikeus ovat kansan luovuttamattomia oikeuksia.
Símon Bolívarin vieraillessa Espanjassa ja Ranskassa v. 1799–1804 hän omaksui opintomatkallaan Ranskan vallankumouksen aatteita ja Jean-Jacques Rousseaun yhteiskuntafilosofiaa. Tuosta porvarillisesta vallankumouksesta on peräisin useita nykymaailman keskeisimmistä arvoista, kuten kansanvalta, yksityinen omistusoikeus, ihmisoikeudet ja oikeusvaltion periaate.
Bolivaarisen vallankumouksen juuret löytyvät Venezuelan marxilaisista puolueista, vasemmistolaisista sissiliikkeistä ja edistyksellisistä upseereista. Myöhemmin toimintaan liittyi mukaan osa ay-liikettä ja erilaisia kansalaisjärjestöjä. Vallankumouksellisella kansanrintamalla, joka nappasi poliittisen vallan haltuunsa Venezuelassa, oli voimakas vaikutus kansanjoukkoihin sekä myös riittävästi armeijan tukea takanaan. Chávez tovereineen otti onkeensa Kuuban vallankumouksen opetukset siitä, että kansanliikkeen voimat voivat voittaa sodan armeijaa vastaan ja että aina ei ole välttämätöntä odottaa, kunnes olosuhteet vallankumoukselle ovat olemassa – kapinalliset voivat luoda tällaiset olosuhteet.
Bolivaarisen vallankumouksen toimintamalli toimii näin
Rakennetaan laaja kansanrintama ja voitetaan presidentin vaalit (1998);
kutsutaan koolle perustuslakia säätävä kansalliskokous ja voitetaan sen edustajien vaali;
muutetaan maan perustuslakia ja hajotetaan parlamentti (1999);
perustetaan maanlaajuiset bolivaariset piirit vallankumouksen ja perustuslain puolustamiseksi (2000);
voitetaan enemmistö parlamenttiin ja pidetään uudet presidentinvaalit (2000);
aloitetaan laaja maareformi ja voitetaan väestön enemmistön kannatus sosiaaliohjelmilla (2001);
kukistetaan vastavallankumous kansan ja armeijan uskollisen osan tuella sekä selviydytään opposition masinoimasta öljylakosta (2002);
harjoitetaan kansainvälistä yhteistyötä: Kuuban ja Venezuelan presidentit allekirjoittivat historiallisen ALBA-sopimuksen Havannassa v. 2004. Sopimuksessa kutsutaan muita Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen valtioita keskinäiseen poliittiseen ja yhteiskunnalliseen integraatioon sekä luomaan todellinen vaihtoehto Etelä- ja Keski-Amerikan kansoihin ja luonnonvaroihin kohdistuvalle USA:n saaliinhimoiselle talouspolitiikalle. ALBA:n toisena tärkeänä kokonaisuutena on USA:n vaikutusvallan kaventaminen Latinalaisessa Amerikassa. Lisäksi voitetaan opposition vaatima kansanäänestys presidentin asemasta;
voitetaan ehdoton enemmistö parlamenttiin yhteistyössä liittolaispuolueiden kanssa (2005);
Vastaukset 5
Vanhimmat
ja kurjuuteen..
Koittakaa pysyä hengissä.
Tammen huutomerkkisarjassa julkaistiin (KK:n kirjapaino Helsinki 1974) Marcio Moreira Alvesin kirja Kapinoitsijan päiväkirja, alkuteos on A Grain of Mustard Seed. Kaivelin kirjan esille ja samalla kaivelin muistojen koppaa,vähän.
Ensimmäinen vastaus,jonka viestiisi sait,kuvastaa muutakin kuin kirjoittajan omaa näkemystä. Se kuvaa kaiken kokemuspiirin ulkopuolella olevan kieltämistä,tasasuhtaisessa kulttuurissa eläneiden kyvyttömyyttä määrittää epäkohtia muussa kuin henkilökohtaisessa elämässä. Siinä näkyy mustavalkoisuus ja muutoksen pelko.
Mitä ei ymmärretä,se kielletään.
Kapinoitsijan päiväkirjan sivulla 196 Alves kuvaa Brasiliaa oikeistodiktatuurin aikaan: Brasilialla tosiaan on eri osista koostuva valtarakenne ja sen mahdolliset dualistiset piirteet ovat väistämätön seuraus vallanpitajien politiikasta ja maan riippuvuudesta. ... Epäitsenäisessä diktatuurissa vallan keskus ei ole maan rajojen sisäpuolella,vaan valta-asemassa olevan maan pääkaupungissa. Se kaksinaisuuden vaikutelma,jonka saa tällaisesta diktatuurista,johtuu maantieteellisistä syistä: päätöksiä tekevä byrokratia ei ole omassa maassa. Siirtomaassa on tosiasiallisesti kaksi keskenään kilpailevaa ryhmää,mutta ne tottelevat yhtä ja samaa poliittista tahtoa.
Sitten seuraa oleellisin: Kansainvälisellä tasolla tämä tilanne oivalletaan ilman muuta,vaikka sitä satelliittimaassa yritettäisiinkin peitellä itsenäisyysjulistuksilla ja kansallismielisyyttä tavoittelevilla eleillä.
Kiinalle ja Neuvostoliitolle ei tulisi mieleenkään vaatia Saigonin tai Brasilian presidentinpalatsien asukkaita tilille heidän hallitusten toimista aivan samoin kuin Yhdysvallatkaan ei pidä Tiibetin tai Ukrainan presidenttejä vastuullisina. Aina kun heidän toimintansa loukkaa jotakin suurvaltaa,vastalause osoitetaan sille valtiolle,joka on satelliitista vastuussa.
Chavezin tilanne on se,ettei hän ole kenestäkään riippuvainen mutta ei hän voi oikeastaan kehenkään tukeutuakaan. Kuuballeko Yhdysvallat osoittaisi vastalauseensa kun Neuvostoliittoa ei ole. Chavez pyrkii johdonmukaisesti laajentamaan ensinnäkin oman maan maakuntahallintoa ja toiseksi yhteistyötä mantereella. Mitä muuta hän oikeastaan voisi tehdä?
Näiden palstalla paskaa haistattavien nerojen pulma on se,etteivät he näe ihmisen toiminnan pontimena mitään muuta kuin oman henkilökohtaisen edun.Sen takia he eivät näe mitä Chavez tekee,he kuvittelevat hänen olevan heidän itsensä kaltainen. He eivät myösakään oivalla sitä,että myös Meksikonlahden pohjoispuolella analysoidaan tilannetta. Tuollainen tapa elää on varmaankin jännittävää,uutiset tulevat yllätyksenä joka päivä.
Taas hulluja viedään kuin laskisankkoa likakaivoon.. voi ressukoita..
Vain hullu uskoo huijareita, jotka yrittävät päästä taas kansan elätettäväksi, kuten kaikissa sos.valtioissa on..
No, omapa on hullujen asia, jos ne uskovat noita agitaattoreita..
Mutta sivistystason noustessa hullujen määrä tietenkin vähenee koko ajan, kuten tiedämme.
eduskuntavaaleissa. Sinne vain äänestämään ja ulos tulee kansan näköinen eduskunta ja enemmistöhallitus. Nuo sitten pitävät kumottua valtaa seuraavat 4 vuotta eli seuraavaan vallankumoukseen.
Vaali vallankumous vapaissa vaaleissa on ainoa joka sopii kaikille, siinä ei ole väkivallan vaaraa eikä ketään sorreta koska jokaisella on vain ja ainoastaan 1 (yksi) ääni. Äänien määrä ei riipu siitä paljonko on metsää, peltoa, osakkeita tai rahhaa pankissa, huomatkaa vain yksi ääni/sierainpari niillä jotka vaivautuvat äänestämään. Ne jotka eivät vaivaudu menettävät 4 vuodeksi oikeutensa moittia politiikkaa, se olisi varmuuden vuoksi kirjoitettava vaalilakiin.
Chavez on voittanut viidet vaalit.
Meilläkin vaalit ovat suht yksinkertainen juttu,vaalien välillä on monimutkaisempaa. Sinänsä olet oikeassa siinä,että demokratian paradoksi on asevoimia ja poliisia komentavan hallituksen luopuminen vallasta.
Niin ei tapahdu ihmisten hyvän tahdon vuoksi,onhan niitä hyviä ihmisiä Latinalaisessa Amerikassakin. Alves antaa hyvän selityksen sille,miksi hallitukset eivät luovu vallasta. Alvesin käsittelytavan huomaat kirjan lainauksesta,Alves on ihan yhtä vähän kommunisti kuin Chavezkin. Jotenkin minusta tuntuu,että he itse tietävät omat tarpeensa meitä paremmin.