katse tai kosketus
joskus aikaansaa kipinää
vilkaisu ja hipaisu
enteilee jotain huomattavaa
kun kuulet
hätäkellon äänen
älä sulje
sydäntäsi soitolta
tai mietit
lopun elämääsi
olisiko se sittenkin
voinut olla
tunnusmerkki
kiehtovan
kaikkein kauneimman
rakkauden
joskus aikaansaa kipinää
vilkaisu ja hipaisu
enteilee jotain huomattavaa
kun kuulet
hätäkellon äänen
älä sulje
sydäntäsi soitolta
tai mietit
lopun elämääsi
olisiko se sittenkin
voinut olla
tunnusmerkki
kiehtovan
kaikkein kauneimman
rakkauden
Vastaukset 20
Vanhimmat
tilaisuuteen on tartuttava silloin kun se päällä, eikä vasta viidestoista päivä :DD
...joskus sinunkin elämässäsi...
Nimenomaan ei kannata jäädä odottelemaan, voi myöhemmin elätellä turhaan toivoa jota ei enää olekaan.
Kalisuta vaan kaikkia kelloja =)
Ollaan tunnettu jo iät ja ajat ja aina vaan sanojas on hyvä lukea !
...me olemme vanhoja tuttuja ja se tuntuu hyvältä kirjoittaa...
Tällaista rakkauden ylistystä yritin runooni saada. Mukava jos tykkäsit.
Minä myös - Hyvä Tomppa - ja tavallaan olen Sinua
kaipaillut ellen täällä olisi näin tavannut niin
ehkä muutoin olisin "noottia"laittanut...et ei sitä
niin vaan lähdetä - ( hymyllä)
kuten Sinäkin kesällä minulle jotain samantyylistä
toivottelit kun aioin reppuani täyttää vaiko
tyhjäämistä se oli -
Niin runosta jotain ettei partio huuda perään
...ei muuta kuin lyriikka,proosalliset kuin eri
runonkertomukset ovat aina paikallaan kevyillä
mausteilla varustettuna...
poimin sanoja - katse,kosketus
vilkaisu,katse
ja jos niissä alkaa kuulla
sisäisien kellojen ääntä
niin mihinkähän se johtaa,
sillä pelkkä hyvä ystävyyskin
tuottaa mielihyvää - kokemusta
on meillä jokaisella.
Hyvä tomppa ja uljaita hetkiä Sinulle.
...näihin huoneisiin on helppo tulla, mutta täältä on vaikea lähteä pois...
Kyllä runoni toimii myös ystävyyden sanansaattajana. Jokaiselle ihmiselle pitää antaa mahdollisuus lähestyä. Raskaasta suojamuurista ei ole muuta kuin haittaa itselle.
... ei se mikään salaisuus ole että minäkin kuin
olen yrittänyt - kesällä lähteä - mutta kesti vain tuokion
ja tänne "uuvahdin"kuin tottuneena tähän miljööseen,
niin jo harrasteena yhdistettynä tähän yhteisöön,
jotenkin vain vetää puoleensa milloin enemmän tai
vähemmän...
...suojamuurista sen verran että siinä voi eristää
itsensä "ulkomaailmasta",eikä välttämättä vastaa
tarkoitustaan...
... niin ja toisekseen pitää täällä olla edes yksi
lempeäntuulenhyvänmielenkirjoittaja,josta tulee
naisväellekin hyviä tuntemuksia kun minä taas
luon välillä tummempaa tekstiä tarkoituksella
rakkauden toista puoltakaan unohtamatta...
... Pääasia että kirjoittamisestaan pitää kivana
harrasteena vaikka toisinaan koetteleekin...
...Erilaisuus hyvässä mielessä/tahdossa on
rikkautta täälläkin se vain pitää ymmärtää
kuin hyväksyä !
Hyviä tunneilmapiirin vaikutteita
Sinulle - Ole mukana !
...lähes joka päivä tulee tällä palstalla käytyä tai sitten yöllä, kuten nyt...
Useimmiten tulee vain lueskeltua, täällä on hienoja tekstejä. Myös niitä tummempia luen mielelläni, kirjoittaminen ja kommentointi vaatii hieman enemmän aikaa, jota ei välttämättä aina tahdo löytyä. Haluan silti antaa vastauksen minulle vastanneille, koska ainakin itsestäni tuntuu kornilta, jos olen jotain toiselle kirjoittanut, eikä toinen koskaan sanallakaan ilmaise edes lukeneensa viestiäni.
Sinulle kiitos kannustuksesta, dolan.
Kaunis rakkausruno. Vala hurmiolle. Vala intuitiolle.
Mutta mutta ... viisautta rakkaudessa antaa kellojen soida ja tutkiskella sointuja hiljaa sydämessään.
Sydän antaa vastauksen ja vain sydän antaa vastauksen todelliseen rakkauteen.
Eittämättä runosta nousee mielikuvat auervaaroista; vaara mennä mennä suuna päänä rakkauden perässä.
Mihin luotat miehessä, mihin et. Sanot yhtä, teet toista. Tänään tätä, huomenna sitä. Heilut ja horjut. Mitä kantavaa ja pysyvää näille raunioille voit rakentaa. Vain hetken hurmion. Vai sittenkinkö rakkautta. Mutta aina lopulta rakkautta, kun vakautta.
Vähän levoton tausta tässä ketjussa (syrjähyppy runosta), kun luin sen. Lähdetkö, jäätkö, lähdenkö, jäänkö. Mitä tästä lukijan pitäisi päätellä? Kynäilijä runojen takana? Niin kuin rakkaudessakin vakaus on tärkeää, niin myös tietysti lukijaa kunnioittavan kynäilijänkin varmuus ja vakaus on aina parempi kuin heiluminen ja horjuminen. Varmuudella ja vakaudella kirjoittava antaa tuottamalle tekstilleenkin ihan eri tavalla sellaista vakautta ja uskottavuutta, mitä lukija arvostaa ja kunnioittaa.
...voisiko miehillä ja naisilla olla erilaiset näkemykset asian suhteen...
En itse ainakaan kyseenalaista naisen ihastumista tai epäile tarkoitusperiä. Aivan oikein kirjoitat, että sieltä sydämestä se vastaus löytyy. Kirjoitin tämän runon vähän sillä tavalla kuin mahdollisuudeksi, rakkaudelle pitäisi aina antaa sille kuuluva mahdollisuus, eikä missään nimessä ensimmäisenä teilata ajatusta.
Samat on näkemykset.
Palaute tuli nimimerkin innoittamana.
Haittaa ei olisi miehellekään, jos epäröisi välillä naisten tarkoitusperiä.
Mutta jos ennakkoon ei osaa kuunnella hälytyskelloja oikealla korvalla, niin Siperia kuulemma opettaa. Miehiäkin.
http://www.youtube.com/watch?v=i6IP5b3Pvyc
...miehet olla tunne-elämän ja viettien ohjailemia naisia enemmän...
Eipä tuosta kellojen soiton kuuntelemisesta mitään suurempia haavoja ole sieluun jäänyt. Erästä tapausta mietin mielessäni, jonka jätin aikoinaan noteeraamatta ja jota nyt mietin 30 vuotta myöhemmin. Silloin naisen tarkoitusperät olivat kyllä rehelliset ja vilpittömät. Itsellä oli vaan , niin kova kiire ja häslinki ettei sopinut almanakkaan. Sitä minä nyt joskus turhaan mietin.
rakastumisen elementit
olet sä löytänyt
katse katseen kun kohtaa
ja siinä on eritystä
hohkaa
,mutta ei katsekontakti
kaikkien kans
rakkauteen johdakaan
yksi ihminen kerrallaan
vain sydämeen mahtua saa..
ppN niin osuva palaute.
Päivä päivältä osuvampaa.
Olet kuin syttynyt.
...olet niin oikeassa, ei tietenkään kaikkien kanssa...
Yritin tuossa runon alussa poistaa tätä mahdollisuutta käyttämällä "joskus"-sanaa. Katsekontakti tai signaali toimii sen oikean kanssa.
selkeästi sanottu
eipä tuohon mitään muuta lisättävää
kuin iso kiitos tästä lukuhetkestä tomppa !
...että sain viestitettyä sanoman ymmärretysti...
Minulle tulee niitä hetkiä, jolloin jokin mieltä vaivaava asia on kirjoitettava ulos itsestäni. Runon kirjoittaminen on vapauttava ja oivallinen keino purkaa ajatuksiaan.
Kiitos paljon Kauris-62.
Ajatuksiin vievä.
Kiitos
...kaunis kiitos ajatuksesta, jonka minulle kirjoitit...
Sinulle suurkiitos.