Tai jännitätkö joissain tilanteissa? Suurimmaksi osaksi olen niistä päässyt. Silti yhä vain ja edelleen tulee tilanne jolloin suorastaan ujostelen.
Kärsitkö ujoudestasi?
Ujopasta
19274
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
löytyy palsta ujoille.
Enemmänkin se on paniikkihäiriötä kuin ujostelua, mistä kärsin.
kahvikuppineurootikkona ja sosiaalisten tilanteiden pelkääjänä voin onneksi sanoa että hieman on vielä ujoutta jäljella ja pientä jännitystä.
Sopivassa suhteessa kun on jännittäjä niin elämä tuntuu elämältä.
Olin kai nuorena niin pirun ujo, että se ujous vaan kului loppuun. Johtuu kyllä siitäkin, että kun tarpeekseen munii itteensä, se ei enää tunnu yhtään miltään, eikä sellaista osaa edes pelätä. Ja kun nyt on jostain syystä onnistuneesti junaillut itsensä aivan käsittämättömiin tilanteisiin, on ollut pakko unohtaa joutavat ujostelut.
Nyt siis on siinä suhteessa helppoa. Nuorenpana oli kyllä kaikkea muuta kuin helppoa.
=DW=
Enemmän olen herkkä ja arka kuin ujo ja saatan imaista itseeni toisen ihmisen tunnelatauksen (silloin, kun joku tulee varoittamatta liian lähelle, jopa koskettaen) ja siinä sitten olen helisemässä vieraita säveliä sielunmaisema täynnä ja silloin oman tasapainon löytäminen on joskus hakusessa.
Ja joskus käy niin, harvemmin nykyään kun elämä on aikalailla koulinut. On vain pakko ollut mennä tilanteisiin joihin ei mistään hinnasta olisi halunnut. Sitten luin aiheesta kirjoja jotka kehottivat yksinkertaisesti ujostelemaan jos siltä tuntuu ja kas se meneekin ohi. En silti halua olla esillä vaikka olen sosiaalinen luonne mielestäni ja jo ammattienikin puolesta. Ulkomailla matkailu ja kielen puhuminen pakosta on hyvää koulua tähän "tautiin".
En henkilökohtaisesti usko sellaista ihmistä olevankaan joka ei joskus ujostelisi vielä vanhempanakin tai sitten se on joku muu tunne jota tulee määritellyksi ujoksi.
Eikös tämä Krisse ole söötillä tavalla ujo vaikkakin se on rooli?
T. Ujo piimä (pojan virallinen koiran nimi)
Olen myös muninut ainakin yhden kanalan verran ja siitä on kehittynyt itseironia jolle nauran ja josta koetan vääntää vitsiä. Moka päivässä pitää jalat maassa.
Eiköhän jokainen joissain tilanteessa jännitä. Luulisin.
Inhoan ylikaiken isoäänisiä kookkaita levottomasti liikahtelevia tummia tai tummahkoja naisia, jännitystä ujoutta, pelkoa, tiedä häntä. Välttelen yleensäkin naisseuraa ja erityisesti juuri edellämainitun luonteen ja ulkonäön omaavia. Onneksi täällä nettimaailmassa sitä ei ehkä huomaa ja pystyn keskustelemaan lähes normaalisti noista antipatioista huolimatta. Kiva kuvitella kirjoittajan ulkoinen olemus aina mieleisekseen.
kyllä jännitän ja arkailen joissain tilanteissa aivan sairaasti;) Eikä se tilanne tietenkään silloin hymyilytä.
En kuitenkaan enää ihan näissä arkisissa päivittäisissä kuvioissa. Eiköhän jokainen jonkin verran jännitä ja se kai kuulunee asiaankin. Vai kuin se on?
Kyllä jännitän isoja tilaisuuksia, silleen hyvällä tavalla. Se kuuluu asiaan, ainakin minusta. Pitää skarppina, antaa potkua :)
kait täs vuasie varrel on tottunu jo sihe
ujona olemissee.Mää ole lapsest saakka ollu ujo.
Oiskohan se ujous itsetarkkailu-/itsekeskeisyystauti joka meitä useimpia vaivaa. Onhan meille niin usein "opetettu" millaisia meidän pitäisi olla.
ujoja voi mainita, luulenpa, täysin päinvastaisiksi. Siksipä esilletulo ujostuttaakin.
Röyhkeät itsekeskeiset tuskin ujoudesta kärsivät.
Itsekeskeisyys tarkoittaa tässä tapauksessa liiallista itsetarkkailua.
No niin taas voi ajatella monella tapaa.
Pahimmoillaan kun kärsin kahvikuppineuroosistani sanoi yks ihminen mulle ajka rajusti;
"Luuletko olevas niin tärkeä tässä maailmassa että kaikki ihmiset sua tuijottaa."
Siitähän siinäkin niinkuin usein ujoudessa on kysymys, mitä muut ihmiset ajattelee. Ainakin taustalla.
Ensin ajattelin että ompa kamala ihminen kun noin saoo ja kaveri vielä, mutta mutta jäi ajatus takaraivoon. Se auttoi mua pitkälle se lause kun aloin pääsemään suureta ujoudesta ja kkuppinauroosista.
tarkoitat. Kuitenkin, minulle sana itsekeskeisyys merkitsee lähinnä itsekkyyttä, kyynisyyttä.
Sinulle, ilmeisesti, oman navantarkkailun pitämistä pääosassa elämässä.
Sanoilla on paljon merkityksiä.
Sitähän tää semantiikka on. Sanojen merkitysoppia.
Ja erityisen hankalaksi juttu menee jos se toinenkin on samalla tavalla ujo.