Olen melkein koko uran aikana ihmetellyt mikä tarve merimiehillä on puhua muiden asioista. Nyttenkin täkkäri vähän töppäili yökierroksen aikana, ja tuli minulle ja mestarille vähän töitä. Minun puolesta oltaisi voitu jättää juttu sikseen, mutta mestari katsoo kaikesta päätellen asiakseen "mainita" siitä aamulla päällystön ruokapöydässä. Ja taas saa tunnollisen mutta kokemattoman kaverin maine melkeinpä turhan tahran...
Minun puolesta koko miehistö voisi vähän yrittää rajoittaa juoruamista, varsinkin negatiivisista asioista. Ei minuakaan kiinnosta että joltain täkkäriltä on tippunut pytsi mereen, mutta silti olen sitäkin joskus joutunut kuuntelemaan.
Minun puolesta koko miehistö voisi vähän yrittää rajoittaa juoruamista, varsinkin negatiivisista asioista. Ei minuakaan kiinnosta että joltain täkkäriltä on tippunut pytsi mereen, mutta silti olen sitäkin joskus joutunut kuuntelemaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
on se kumma noitten TÄKKÄREITTEN ! kanssa ku ei ne osaa niinks meinaat?
on se kumma kun joka laivaan riittää noita kielikelloja. Niitä on, kuten sanottu joka paatissa. Ehkä siinä yritetään nostaa jollain lailla omaa egoa esimiestensä silmissä.
Kielikellot on myrkkyä, mutta pahemmat on rehelliset paskapuhujat. Valittaa usein törkeästi liioitellen esimiehille työkaverin heikkouksia (ja kun jutut loppuu kesken, keksitään niitä lisää omasta päästä) kunnes sitä uskotaan. Muutamaan tällaiseen olen törmännyt. Yhteisenä tekijänä olematon määrä rautaa hihassa (stuju ja ensimmäistä vuotta seilaava toinen mestari) ja aivan älyttömän kovat luulot omasta asemasta laivan päällä. Joku kaveri kun ei miellytä niin paljon muusta ei sitten päälliköiden kuullen puhutakaan kunnes jollain vaihtuu työpaikka.