Pääkopassani pyörii utopistinen haave. Rakentaappa metsän keskelle pieni mökki, jossa asustaa. Rauhaa luonnon keskellä. Marjastusta, sienestystä, kalastusta, metsästystä, puutöitä, kasvimaa, pilkkimistä. Olisi paljon ruumiillista työtä, ei olisi aikaa pohtia päätään puhki. Pirullisen kännykän iskisin ensitöikseni säpäleiksi, etteivät kaupustelijat häiritsisi.
Tämä utopiahan päättyisi siihen joko siihen, että joutuisin vankilaan metsästyslakien rikkomisesta, tai hyvässä lykyssä kuolisin nälkään tai tauteihin. Toisaalta, enpä ole paljoa lääkkeitä syönyt ja lääkärissäkin käynyt vain kerran, sekin turhaan.
Tännehän voi tunnetusti kirjoittaa mitä tahansa paskaa, joten kylvänpä sitä vielä tähän perään. Olen kai aika helvetin outo ikäisekseni enkä jotenkin osaa kaivata ikäistäni seuraa. Enkä kyllä oikeastaan mitään muutakaan seuraa. Mitenköhän tässä vielä käy?
Taidanpa tänään katsoa Erämaan armoille.
Tämä utopiahan päättyisi siihen joko siihen, että joutuisin vankilaan metsästyslakien rikkomisesta, tai hyvässä lykyssä kuolisin nälkään tai tauteihin. Toisaalta, enpä ole paljoa lääkkeitä syönyt ja lääkärissäkin käynyt vain kerran, sekin turhaan.
Tännehän voi tunnetusti kirjoittaa mitä tahansa paskaa, joten kylvänpä sitä vielä tähän perään. Olen kai aika helvetin outo ikäisekseni enkä jotenkin osaa kaivata ikäistäni seuraa. Enkä kyllä oikeastaan mitään muutakaan seuraa. Mitenköhän tässä vielä käy?
Taidanpa tänään katsoa Erämaan armoille.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ajatukset ja toiveet minulla.
mullakin tuonkaltanen toive, mut mä kyl haluisin sen mökin jonku kans jakaa... :(
yksin viihtyisin kyllä varmaan jonki aikaa, mut kyl sit jo kaipais toista ihmistä vierelle. toista samanmoista, rauhallista ja hiukan erakkomaista niin voitas sitte olla erakoita yhessä.
En minäkään pistäisi pahakseni, jos siellä joku samanhenkinen asuisi.
Jotenkin ahdistaa ja tympii tämä "nykymaailmanmeno" ja tietynlainen kaipuu piilopirttiin pakenemiseen kuitenkin haahuilee sisimmässä. Vähän kuin seitsemän veljestä muuttivat Impivaaraan.