Erosimme 10 v avoliiton jälkeen. Miehellä toinen nainen, jonka kanssa petti, ja sitten halusi myös erota. Minusta tuntuu että kaikki vika oli minussa.. tiedän sen, mutta en pystynyt/osannut tehdä asialle mitään. Minulla on huono itseluottamus, todella paljon estoja, olen ujo, en osaa solmia ihmissuhteita...minun oli tosi vaikea kertoa rakastavani jne. kaikkea tällaista. En ole osannut rakastaa itseäni, miten sitten kukaan muukaan minua? tiedostan tämän, mutta en vielä ainakaan ole käytännön tasolla onnistunut murtautumaan kuorestani.
Jonkun mielestä kuulostaa uskomattomalle, että olen ollut 10 v suhteessa silti. No, tämä mies olikin harvinaislaatuinen jonkalaista tuskin enää koskaan tapaan.
No sitten tapahtui tämä kaikkein pahin... ja kun ajattelen asiaa, niin odotettavissa se olikin. Mutta silti luulin, että tämä mies ymmärsi minua ja rakasti kaikesta huolimatta (noinkin pitkään hän kanssani kuitenkin oli).
Ymmärrän täysin, että hänellä on paljon antoisampaa sen uuden kanssa. Olen niin järjettömän surullinen, enkä todellakaan tiedä miten selviän tästä. Ajattelen vain heitä yhdessä, ja ahdistaa hirveästi.
Tuntuu siltä, että parempi olisi jos en olisi koskaan häntä tavannutkaan.. en silloin tietäisi mitään rakkaudesta enkä osaisi sitä kaivatakaan.
Jonkun mielestä kuulostaa uskomattomalle, että olen ollut 10 v suhteessa silti. No, tämä mies olikin harvinaislaatuinen jonkalaista tuskin enää koskaan tapaan.
No sitten tapahtui tämä kaikkein pahin... ja kun ajattelen asiaa, niin odotettavissa se olikin. Mutta silti luulin, että tämä mies ymmärsi minua ja rakasti kaikesta huolimatta (noinkin pitkään hän kanssani kuitenkin oli).
Ymmärrän täysin, että hänellä on paljon antoisampaa sen uuden kanssa. Olen niin järjettömän surullinen, enkä todellakaan tiedä miten selviän tästä. Ajattelen vain heitä yhdessä, ja ahdistaa hirveästi.
Tuntuu siltä, että parempi olisi jos en olisi koskaan häntä tavannutkaan.. en silloin tietäisi mitään rakkaudesta enkä osaisi sitä kaivatakaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oman eron jälkeen auttoi se kun alkoi miettiä mistä itse oikeasti nauttii ja hakeutui sellaisten asioiden, lähinnä harrastusten pariin. Niissä monesti myös sosiaalinen puoli tulee mukaan ja kannattaa itse osallistua rohkeasti, mitä siinä voi menettää! Itse nautin suunnattomasti musiikista. Se antaa voimaa ja kuoroharrastus on aivan huippu. Suosittelen ehdottomasti jos on yhtään musikaalisuutta, mutta hyvän musiikin kuuntelu (you tube, kirjasto jne jos ei halua ostaa) toimii myös. Kotona on itsekseen kiva myös lauleskella karaokea, mitä voi you tubessa myös tehdä. Ero täytyy ehdottomasti käsitellä ja suruaika kestää vähemmän tai pidemmän aikaa. Kannattaa yrittää ajatella asia uuden alkuna ja itsensä kehittämisen mahdollisuutena. Nyt voit tehdä ihan mitä vaan, kannattaa olla luova ja ajatella vähän oman mukavuusrajan ylikin! Täytyy myöntää että iltojen pimetessä on yksinäisyys alkanut itsellä vaivata paljon enemmän kuin valoisana kesäaikana. Täytyy vaan keskittyä elämän positiivisiin asioihin. Mitä tahansa kivaa voi tapahtua milloin vain, mutta ei sitä kotoa uudet kumppanitkaan tule hakemaan eli ulos vaan ihmisten ilmoille. Jaksamista sinulle! Yritä olla rohkea ja aktiivinen, se kannattaa, koska pienet itsensä ylitykset saa hyvälle mielelle! :)
Sanotaan, että pitää ensin rakastaa itseään, jotta kykenisi rakastamaan muita. Se siis tarkoittaa sitä, ettei heikkona voi tulla rakastetuksi. Heikot ihmiset jäävät ilman rakkautta ja kuihtuvat pois. Vahvat muodostavat perheitä.
Kyky rakastaa on siis sama asia kuin vahvuus. On tultava vahvaksi, jotta saisi rakkautta. Rakkaus ei siis vahvista, vaan saadakseen rakkautta on ensin oltava vahva. Kun on vahva, ei rakkauden kivutkaan voi satuttaa. Heikkoa ei voi kukaan rakastaa (paitsi Jesse ja sen Isä, jotka rakastavat jopa pientä apinaa).
(Sori tällainen teoria. Viikon venlafaksiiniton kausi saa hieman katkomaan ajatusta. Kuitenkin aineesta vierottautuminen on voiton puolella.)
Ensinnäkin yksi asia saattaa helpottaa:
Se mies ei todella rakastanut sinua lopulta tai hänen rakkautensa hiipui eikä hänellä ollut tahtoa rakastaa.
Vika ei ollut sinussa vaan hänessä kun hän petti. Ehkä avioliittonne olisi voinut päättyä muutenkin mutta pettäminen on anteeksiantamatonta aina.
Älä syytä itseäsi, kyllä niissä suhteissa on kaksi osapuolta, mutta pettämisessä on vain yksi osapuoli.
Tiedän että suruttaa mutta älä estä surua vaan anna sen tulla ja kulkea lävitsesi. Käy suhteesi läpi nyt ja mieti myös niitä hyviä aikoja. Se voi olla vaikeaa mutta sitten tulet huomaamaan että ilma lopulta puhdistuu ja pystyt hengittämään.
Sen sanon että arvostat tuota miestä tuon jälkeen aivan liikaa kun mainostat häntä erikoislaatuisena. Ei hän niin kovin erikoislaatuinen ollut jos ei osannut rakastaa vaan petti.
Aina on mahdollisuus että löytyy se toinen. Tällä hetkellä vain tunnet yksinäisyyttä koska menetit tuon suhteen johon olit tottunut. Nyt sinulla on oiva tilaisuus opetella yksin oloa ilman yksinäisyyttä ja sitten lähteä etsimään uutta aivan yhtä erikoislaatuista mutta luotettavampaa ja rakastavampaa miestä.
"Tuntuu siltä, että parempi olisi jos en olisi koskaan häntä tavannutkaan.. en silloin tietäisi mitään rakkaudesta enkä osaisi sitä kaivatakaan."
Älä toivo tuota. Osa ei elämässään koskaan koe rakkautta mutta saavat vain arvailla miltä se tuntuu. He ovat yksinäisiä läpi elämänsä, ilman ketään.