Eli olen nyt 48v kaksisuuntaista sairastava mies jolle sairastuminen maksoi hyvän avioliiton nyt 6v sitten. Siitä lähtien olen ollut yksin. Edes yhdenillan juttuja vastakaisen sukupuolen kanssa ei ole ollut. Tämä pitkäaikanen yksin olo ja sairauteni on saanut aikaiseksi sen että kärsin myös paniikkihäiriösta. Ongelma esiintyy silloin kun pitäisi mennä esm. ravintolaan jossa on myös minulle vieraita naisia. Haluaisin kovasti vielä löytää mukavan naisen jonka kanssa voisimme istua kaikessa rauhassa mukavaa iltaa sohvannurkassa sylikkäin, höpötellä mukavia ja kenties ottaa lasilliset punaviiniä. Se mikä sen estää tehokkaasti on sairauteni. Yhden illan juttuja en halua..ne ei kiinosta. Eikä seksi ole ensimmäisenä mielessäni. Riittää kun saisi olla lähekkäin ja tuntea vielä kosketuksen ja toisen tuoksun vierellään. Eli...haluasin kovasti tutustua mukavaan naiseen ja aloittaa seurustelun...en vaan uskalla. Muuten itsetuntoni on kyllä kohdallaan. Pelkään tilanteita jossa vieras nainen tulee juttelemaan ja vaikka hän olisikin kaikinpuolin kiinostava..minä pakitan..en enää kykene viemään asiaa eteepäin. Kun vielä luonteeni on sellainen että en tosiaankaan halua yhdenillan juttuja ja olen kenties liiankin rehellinen sillä pelkään sitä että kun minun on kerrottava sairauteni rehellisesti. Nainen vuorostaan pakittaa ja minulle tulee taas pahamieli. Pelkään rukkasia liikaa. Vuosi sitten kun kävin ravintolassa (selvin päin) minua kävi hakemassa tansimaan ihan mukavan oloinen nainen....annoin pakit..pelkäsin mitä siitä seuraa. Lopulta paniikkini kasvoi niin suureksi että pois oli lähdettävä kesken illan. Eli mitä teen.......haluaisin kovasti läheisyyttä mutta samalla pelkään sitä. Ongelmaan saataisi olla ratkaisu jos minulla olisi joku nais tuttava jolle voisin kertoa rehellisesti peloistani ja saisin hänet mukaani ravintolaan..ihan vaan henkiseksi kainalosauvaksi. Tälläista naista ei vaan tuttava piiriini kuulu, enkä voi kuvitellakkaan että jonkun pyytäisin siihen. Myöskään miespuolisia tuttavia minulla ei ole. Olen loukussa kotonani, ei ole ketään kelle voisin kertoa tästä. Ajattelin myös sisulla vähänkerrallaan aloittaa siedätys hoidon eli mennä vaan ihmisten pariin. Ajattelin tänään että huomenna käyn kaupungilla olemassa vähän aikaa...Seuraus oli että menin paniikkiin jo pelkästä ajatuksesta. Tätä kirjoittaessani olen ottanut tilanteeseeni 10m diapamin rinnakkaislääkettä menipamia, ei tunnu olo helpottavan. Todennäköisesti en kykene huomenna menemään, suunitelmistani huolimatta. Eli kaipaisin kovasti neuvoa kuinka tästä ongelmasta voisi päästä eroon, kuinka neuvoisitte minua. Alkoholi tietysti voisi rentouttaa mutta kun menen haluan mennä selvinpäin...joten sekin on pois suljettu vaihtoehto.
neuvoa tarvittaisiin
bipo mies
2115
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvä asenne tuo rehellisyys. Itse ainakin sitä arvostan. Mutta ravintola on kyllä ihan väärä paikka luoda ihmissuhteita. Ihmiset ovat usein päissään ja aikaa on vain muutama tunti tutustua. Minä hakisin seuraa jonkun harrastuksen kautta. Kai sinua kiinnostaa joku asia sen verran että voisit mennä mukaan esim yhdistystoimintaan. Ei niissäkään piireissä tarvi olla suuna päänä jos ei ole sellaista tyyppiä. Nauttii vain toiminnasta ja on mukana. Siellä tapaa samanhenkisiä ihmisiä ja ajan kanssa löytyy varmaan seuraa. Mitä useammassa jutussa on mukana, sitä nopeammin. Mutta ei sellaiseenkaan kannata mennä vain naisseura mielessään. Kannattaa ottaa ihan hissukseen ja kattella...
Jos ei sellaiseen halua lähteä niin sitten varmaan pitää tyytyä ravintolan lihatiskiin.
Ja tuo että päättää lähteä "huomenna" johonkin on ihan hassua. Mene heti jos johonkin haluat mennä. Muuten jännität sitä sitten vuorokauden. Tai korkeintaan päätät että menet jos tuntuu siltä. Ja se on ihan saletti että ajatus lähtemisestä jännittää vähintään yhtä paljon kun itse lähteminen. Eli sitten kun vain ottaa itseään niskasta ja lähtee niin kyllä se siitä. Näin ainakin minä ajattelisin. Mutta meitähän on moneen lähtöön. Sinulla on selvästi vain seura mielessä, mutta koitapa löytää elämästä muitakin mukavia asioita. Eikä moni nainenkaan jaksa vain istuskella sohvalla viinilasi kädessä illasta toiseen. On hyvä olla jotain muutakin yhteistä harrastuspohjaa.
siitä kaksisuuntaisesta vielä, että eihän sitä kannata kertoa naiselle ennekuin huomaat oikeasti pitäväsi hänestä. Sitten, kun tiedät että tunne on molemminpuolinen, kannattaa kertoa tuollaisista asioista. Siinä vaiheessa hän jo tuntee sinut ja voi huomattavasti järkevämmin suhtautua asiaan. Mutta ei ennen tuota paljastusta tietenkään kannata kovin pitkälle mennä. Kannattaa rakentaa kestävä ihmissuhde ihan ystävyyspohjalta. Ja ystävähän voit olla vaikka kuinka monen naisen kanssa, ainakin silloin kun et ole kehenkään sen enempää sitoutunut. Jos täräytät heti alkuunsa että olet maanis-depressiivinen tyyppi, säikytät kaikki tiehensä heti alkuunsa. Vaikka puhuit rehellisyydestä, niin ei tuollaisia tarvitse kertoa muille kuin hyville tutuille. Eikä parin tunnin juttelun jälkeen kukaan ole sinun hyvä tuttusi.
Varmasti sairaus on kiusallinen ja haittaa seuran löytymistä. Onhan sitten nettipalstat ja muut jotka saattavat olla hyvinkin tehokkaita moisessa. Kunhan ei pidä liikaa kiirettä.