Olen nyt 43-vuotias ja raskaana, nuorin lapseni on jo 18-vuotias ja muutti pois kotoa hiljattain.
rv-on nyt--7 viikkoa ja en saa juuri kannustusta mistään jatkaa raskautta, terveysasemalla lääkäri sanoi vihjaili että kirjoittaa nopiaan lähetteen.
Olen yksin jäävä tämän kanssa jos pidän.
Olen terve nainen ei perussairauksia, hyväkuntoinen, mutta mieli maassa, lapsen isän kanssa suhde kaatui ja ehkäisy petti kun olin vahvalla antobioottikuurila.
Päätös on minun mutta se on tehtävä pian, onko antaa mitään neuvoa? Pelkään sitä kehitysvammaa, olen ns. parhaassa iässä työt on ok, ja lapset olen kasvattanut.
rv-on nyt--7 viikkoa ja en saa juuri kannustusta mistään jatkaa raskautta, terveysasemalla lääkäri sanoi vihjaili että kirjoittaa nopiaan lähetteen.
Olen yksin jäävä tämän kanssa jos pidän.
Olen terve nainen ei perussairauksia, hyväkuntoinen, mutta mieli maassa, lapsen isän kanssa suhde kaatui ja ehkäisy petti kun olin vahvalla antobioottikuurila.
Päätös on minun mutta se on tehtävä pian, onko antaa mitään neuvoa? Pelkään sitä kehitysvammaa, olen ns. parhaassa iässä työt on ok, ja lapset olen kasvattanut.
Vastaukset 22
Vanhimmat
joten odotus palstalle kuuluu tämä :)
Kun siellä he kertoo ihanasta odotuksesta ja minä taas harkitsen toista vaihtoehtoa.
Hurja tilanne... Mutta luulen, että sisimmässi tiedät, mitä haluat. Vaikkei vastaus näytäkään vielä nousseen ihan tietoisuuteesi asti. Kuulostele itseäsi, ja mieti, millaisia vastauksia toivoisit tänne. Vauvan suhteen kannustavia, vai abortin suhteen hyväksyviä. Molemmat ovat kyllä täysin hyväksyttäviä ratkaisuja, eikä kaikkien tarvitse ymmärtää tai olla samaa mieltä. Mutta ratkaisu on sinun. Jos mielipidettäni kysyt, niin sanoisin, että ota riski. Kyllähän "vanhojen" odottajien tilannetta ja sikiöitä seurataan hyvin tarkasti, ja mahdollisuus keskeytykseen tarjoutuu myöhemminkin, mikäli kaikki ei ole kunnossa. Sen aikaa odotellessasi saat myös aikaa miettiä tunteitasi, toiveitasi ja päätöstäsi.
Mieti, kumpaa päätöstä katuisit vuosien päästä.
tiedä, kuinka monta lasta aloittajalla jo on. Muutenkin, jos on 43v ja hoitanut lapsia koko iän, voisi jo tehdä muutakin ennen kuin kuolee. Kun tämä lapsi on 18, aloittaja on jo 61. Lapsia tulee muutenkin kohta kuvioihin, nimittäin lapsenlapsia. 43 ei ole paha ikä, mutta kun on jo perheen saanut isoksi, ei välttämättä halua aloittaa alusta ja kokea vaihdevuosia ja uhmaikää yhtäaikaa. Mutta jos on voimia ja tukiverkosto, niin mikä ettei, mutta olisihan se isäkin kiva olemassa.
Minulla on vaikea tilanne älkää kommentoiko minun aloitukseeni, soitan huomenna sosiaalitoimistoon toisesta vaihtoehdosta.
Hyvää loppusyksyä teille.
pilalle abortin syyllisyydestä ja sen aiheuttamista psyyken rampauttavista omantunnontuskista. Miehen/isäpuolen voi löytää myöhemminkin. Lapsi on todella suuri ihme tuon ikäisellä naisella ja ansaitsee elää!
kommentoida! etkö ymmärrä lukemaasi. ei tarkoittaa ei. ja se koskee myös SINUA.
voi auttaa aloittajan tilanteessa?
ehdin jo vastata aloitukseen ennen kuin pääsin tähän asti - ja jollei halua kommentteja, eikä olisi järkevää pyytää ylläpitoa poistamaan aloitus? Ai niin, viestien poisto on niin outoa, ettei ehkä onnistuisi....
kommentoidaanko julkiseen ketjuun vielä vaiko ei.
toisen toivomuksia.
...että tuon ikäinen ihminen jo ihan itse tietää mitä hänen psyykkensä tulee kestämään ja mitä ei ja tekee ratkaisunsa ihan itse omien tuntemustensa ja ajatustensa pohjalta, kunhan saa ne asettumaan alkujärkytykseltään.
Ei kuitenkaan ole kyse enää mistään mahdollisesti heikoilla perusteilla ja kokemuksilla maailmankatsomuksensa valinneesta teinistä, joka joutuu olemaan epävarma tekemistään ratkaisuista, vaan kyse on ihmisestä joka tietää jo varsin tarkkaan, mitkä hänen näkemyksensä asioista ovat...
Olen nyt 44v ja nuorimaiseni on nyt 2v (sisaruksensa ovat 20v ja 21v) Molemmat jäivät kotiin, tutustumaan tähän nuorimpaan, ihanaan taaperoon. Ja jäivät siksi "toiseksi vanhemmaksi" (kun tiesivät ettemme isin kanssa asu yhdessä, välit eivät sentäs poikki ole, vaan ihan suhteellisen hyvät, ja isi vierailee monta kertaa viikossa luonamme)
Tämä aika on ollut niin ihanaa etten sanoin voi kuvailla. Helppoa kuin mikä, hoitajia on siis omasta takaa yllin kyllin. Ja kaikki tykkäävät. Jopa tuo 20v poikakin vaitoi vaippaa...
Totta on tuo ikä-riskipuoli, lapsemme syntyi keskosena, jo viikolla 31, mutta terveenä kaikin puolin, (vika oli minussa, vedet vain menivät, ja sitten se oli siinä) Hän ei joutunut edes happikaappiin, ainoastaan lämpötyynylle, ja syötettiin letkulla aluksi, kun ei osannut imeä. Pääsi kuitenkin jo miinus kuukauden ikäisenä kotiin, ja elämä alkoi hymyilemään korvasta korvaan...
Ainakaan minä en ole katunut. Enkä vaihtaisi osaani pois.
Minulle lääkäri vielä kehoitti tekemään sisaruksia tälle, että ihan heti vaan......
(vaikka viimeiseksihän tämä jäi)
Kovin olivat kaikki kannustavia, eikä kukaan terveydenhuoltopuolelta edes väläyttäneet abortin mahdollisuutta.
Tosin asia oli itselleni luonnollinen, äitinikin sai viimeisimpänsä yli nelikymppisenä. Joten tiesin, ettei siinä ole mitään ihmeellistä.
ei toiselle näin tärkeässä asiassa voi antaa - ei auta kuin kuunnella itseään, haluaako vai eikö... Ikäsi ei ole este, tiukkaan syyniin toki joudut, mutta et sentään ole ensisynnyttäjä.
Aborttiväki on olevinaan "neutraali", mutta jauhaa samaa ihmisvastaista propagandaansa, vaikka aloittaja toivoi ettei häntä painostettaisi. Aborttiväen sanoma on aina sama, kuin esim. tupakan- ja muilla kuolemankauppiailla. Kyse on "valinnasta", jossa lapsen elämällä ei ole -aborttiväen hämäysyrityksen mukaan- mitään merkitystä. Lapsen sivuuttamisella pyritään alentamaan abortikynnystä ja houkutellaan äiti asettamaan lapsensa elämä arvanheiton kohteeksi.
On vaikeaa kuvitella alhaisempaa ja halpamaisempaa houkuttelua ja yllytystä lapsen hengen riistämiseksi.
Hävetkää ruokottomia puheitanna. Jättäkää äidit ja lapset rauhaan.
se kun sanoo raskaana olevalle naiselle, että ikä ei ole este lapsen synnyttämiselle, on halpamaista aborttiin houkuttelua ja ruokotonta puhetta.
Minullekin terveyskeskuslääkäri sanoi, että ei usko, että tulen jaksamaan yksin. Abortti olisi ollut hänen suosittelemansa ratkaisu. Lähemmäs 40 minäkin. Nyt minulla ihana vauva, suloinen pallero, joka jo ryömii ympäri asuntoa :). Kun vain pidin vauvasen niin kyllä se terveyskeskuslääkärikin sitten vähitellen ymmärsi yskän ja muutti asenteensa tukevammaksi. Jos olisin sinä, niin pitäisin sen pikku palleron.
Sinähän sen lopulta itse päätät mitä teet...annatko lapsen syntyä vai haluatko abortin. Hieman kuitenkin ihmetyttää tämä nykyinen "pelottelu" yli 40v. naisista ja äideistä puhuttaessa - Miten niin ei jaksa? Minulla on isoäitini synnyttänyt terveen pojan vielä 48-vuotiaana...ja tuo oli 60-luvulla Suomessa ja nykyäänkin tiedän pari sukulaisnaista jotka ovat saanet lapsen 42-vuotiaana ja toinen 44-vuotiaana...lapset terveitä. Sitäpaitsi nykyäänhän saa nuo lapivesitutkimukset ainakin yli 35v. äidit halutessaan ja kaikille äidille ikään katsomatta on kaksi ultratutkimusta maksuttomana - muistaakseni neuvolasta sai lähtetteet /maksusitoumukset ultratutkimuksiin raskausviikolla 12-13 tienoilla ja siellä raskauviikon 20 tienoilla joten kyllä pääset tutkimuksiin, joissa nähdään mikä on vauvan tila. Itse olen äiti myös mulla on kaksi alle kouluikäistä lasta ja kolmas olisi toiveissa. Ikää mulla on 32-vuotta.
Päätin vastata koska oli tullut kommenttejakin, kävin juttelemassa siellä sosiaalivisrastossa ja tulen saamaan apua ja tukea tähän prosessiin, koska olen jopa harkinnut adoptiota.
Meni se niin tai näin aborttiin en päätynyt, en kykene siihen vaihtoehtoon.
En kuitenkaan usko, että annat vauvasi adoptioon. Harva siihen pystyy.
Onnea vain. Tulet olemaan vielä onnellinen ja ylpeä lapsestasi.
Se pitää sinut nuorekkaana.
Elämä nyt meni näin. Aina ei voi kaikkea ennustaa ja suunnitella. Mutta olen varma ettet kadu uuden lapsen syntymää.
Onnea matkaan.