ihmisestä itsestään ja sisällään olevasta hyvästä ja levollisesta olosta. Näin olen viime aikoina miettinyt. Ja rakastuminen on pahasta.:) Olen ollut rakastunut ja aina kaikki on mennyt mönkään. Ihan kuin olisin joku "vonkaaja", että tyyliin "voisitsä rakastaa mua?" Miten tyhmää! Kuinka monelta sydänsurulta olisin säästynyt, kun olisin ensin opetellut rakastamaan itseäni? Tyhmiä tilanteita, toivotonta rakkauden etsimistä, täyttymättömän rakkauden epätoivoa. Ei minulla enää ole ikävä niitä ihmisiä. Miksi olisi? Eivähän hekään ole ikävöineet minua.
Rakkaus löytyy
Ehjä sydän*
1224
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
totta kuin olla voi. On opittava rakastamaan itseään ja se on sitä sisäistä, levollista hyvää oloa !
Miettikääpä tätä muutkin, jotka epätoivoisesti etsitte sitä oikeaa ja rakkautta elämäänne.
Tai sitä suurta ikävää, jonka joku jätti sisimpäänne .
Oppikaa kuuntelemaan itseänne, hiljaisuudessa . Hyvä olo näkyy kasvoistanne ja olemuksistanne.
Ikäväkään ei kestä ikuisesti, vaikka joskus tuntuu että ei se mokoma koskaan lopu. Loppuu se .