En ole oikeastaan ikinä pitänyt seksistä. Eniten kuitenkin tämän nykyiseni kanssa, ei se epämiellyttävältäkään melkeinpä ikinä tunnu, mutta eipä minun sitä ikinä tee mieli enkä niin järin suurta nautintoa siitä saa. En kertonut tästä kovin suoraan hänelle ikinä, olin aina kuitenkin parhaani mukaan mukana kun hän halusi, ja ihan kivaahan se on kun näkee että toinen nauttii.
Sitten mies jätti minut eräs päivä, ja myöhemmin sain kuulla että hänen mielestään meillä oli huonoa seksiä. Myöhemmin korjaili sanojaan ja sanoi että joskus hyvääkin, mutta joskus huonoa. Kyselin sitten että miksi, hän sanoi että joskus en ollut ollenkaan mukana ja se alkoi jumittua aina samanlaiseksi. Hän myös arvasi, että en juurikaan tykkää seksistä. Eron aikana hän sitten oli seksisuhteessa erään toisen naisen kanssa jonka kanssa oli kuulemma erittäin hyvää seksiä. Nainen oli kuulemma jatkuvasti kiimainen ja hänen kanssaan mies kokeilikin kaikkea uutta ja erikoista.
Nyt olemme palaamassa yhteen. Hän on sanonut, että seksi ei ole tärkeintä. Olemme nyt tapailleet kuukauden verran taas, emmekä ole harrastaneet seksiä, sen takia, että minua ahdistaa. Ei hän ole suoraan ehdottanut, mutta aina kun sinne päin ollaan menossa niin laitan stopin. En kestä ajatusta, että jos taas panisimme, niin mitä jos se on silläkin kertaa huonoa, ja hän saa taas vertailla minua siihen toiseen naiseen ja miten hyvää seksiä niillä oli. Tuntuu, että minun pitäisi yrittää tässä ihan liikaa jotain mitä en edes halua. Jotain kauheen extremeä sänkypuuhiimme - ja kun itse suoraan sanottuna voisin jopa elää ilman seksiä. Eipä mies ilman seksiäkään parisuhdetta kanssani aloita, mutta tuntuu etten pysty vielä pitkään aikaan tekemään mitään, koska pelkään sen olevan taas hänen mielestään huonoa.
Olen valmis häntä miellyttääkseni tekemään vaikka mitä, vaikka itse en mistään juurikaan nauttisi. Mutta ahdistaa, jos kaiken yrittämisen jälkeen olen hänen mielestään huono. Tuntuu etten vaan osaa. Ja tuntuu ärsyttävältä yrittää opetella jotain mistä ei edes nauti tai ei halua tehdä.
Sitten mies jätti minut eräs päivä, ja myöhemmin sain kuulla että hänen mielestään meillä oli huonoa seksiä. Myöhemmin korjaili sanojaan ja sanoi että joskus hyvääkin, mutta joskus huonoa. Kyselin sitten että miksi, hän sanoi että joskus en ollut ollenkaan mukana ja se alkoi jumittua aina samanlaiseksi. Hän myös arvasi, että en juurikaan tykkää seksistä. Eron aikana hän sitten oli seksisuhteessa erään toisen naisen kanssa jonka kanssa oli kuulemma erittäin hyvää seksiä. Nainen oli kuulemma jatkuvasti kiimainen ja hänen kanssaan mies kokeilikin kaikkea uutta ja erikoista.
Nyt olemme palaamassa yhteen. Hän on sanonut, että seksi ei ole tärkeintä. Olemme nyt tapailleet kuukauden verran taas, emmekä ole harrastaneet seksiä, sen takia, että minua ahdistaa. Ei hän ole suoraan ehdottanut, mutta aina kun sinne päin ollaan menossa niin laitan stopin. En kestä ajatusta, että jos taas panisimme, niin mitä jos se on silläkin kertaa huonoa, ja hän saa taas vertailla minua siihen toiseen naiseen ja miten hyvää seksiä niillä oli. Tuntuu, että minun pitäisi yrittää tässä ihan liikaa jotain mitä en edes halua. Jotain kauheen extremeä sänkypuuhiimme - ja kun itse suoraan sanottuna voisin jopa elää ilman seksiä. Eipä mies ilman seksiäkään parisuhdetta kanssani aloita, mutta tuntuu etten pysty vielä pitkään aikaan tekemään mitään, koska pelkään sen olevan taas hänen mielestään huonoa.
Olen valmis häntä miellyttääkseni tekemään vaikka mitä, vaikka itse en mistään juurikaan nauttisi. Mutta ahdistaa, jos kaiken yrittämisen jälkeen olen hänen mielestään huono. Tuntuu etten vaan osaa. Ja tuntuu ärsyttävältä yrittää opetella jotain mistä ei edes nauti tai ei halua tehdä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tekstis vois olla hyvin mun kirjoittamaa. Koen olevani huono sängyssä, enkä koskaan ole nauttinut seksistä liiemmin, ajatuksissani kyllä, mutten käytännössä. Voisin hyvin elää ilman seksiä ja pelkäänkin, etten koskaan tule pääsemään naimisiin tai mitään, kun mitäpä se suhde olisi ilman (hyvää) seksiä. Tää ahdistaa mua joka päivä. Olen myös tehnyt vaikka mitä miehiä miellyttääkseni, mutta jossain vaiheessa suhdetta tulee aina se piste, jossa en enää edes halua koska hävettää huonouteni. Olen myös kateellinen kaikille erittäin seksuaalisille ja itsevarmoille naisille.
Ratkaisu: Ala oikein kunnon femakkolesboksi.
Mitä jos sen sijaan, että vastentahtoisesti yrittäisi vaikka mitä extremejuttuja, yrittäisi vain rentoutua ja nauttia? Nauttia läheisyydestä ja kosketuksesta. Pikkuhiljaa. Ehkä sitä kautta voisi löytyä jotain.
En osaa muuta neuvoa antaa.
Osaan olla rentona siinä ja nautinkin yleensä, muttei mikään tosi tosi hyvältä tunnu. Miehelle tämmöinen "läheisyydestä nauttiminen" vaan ja ns.rauhallinen seksi ei oo sitten tarpeeksi vaan pitäis olla jotain muutakin, kun kommentoi että seksimme oli aina samanlaista tylsää.
Ei mulla mitään seksiä vastaan ole ja ei se epämiellyttävältä tunnu, mutten sitä mitenkään ihmeellisesti haluakkaan. Voi kun tämmöinen "kesy" seksi riittäisi hänellekkin.
Voihan sitä "kesyä" ja läheis-orientoitunutta seksiä harrastaa myös eri asennoissa yms. Esim. lusikka on tälläiseen hyvä sen ainaisen lähetyssaarnaajan lisäksi ja rauhallista menoa sekä hellyyttä voi jakaa useimmissa tyypillisissä asennoissa. Ei sen tartte olla vaan "paukuttamista". Mites noi esileikit yms.?