TÄssä on ylioppilaanretaleena kyykkinyt tähän asti, yli 40 on jo mittarissa. Nyt Vaimo haluaa tehdä työtä ja palkka riittää perheen elämiseen. On tavallaan minun vuoroni heittää uusi vaihde kehiin.
Työ joustaa, hommia voi tehdä vaikka iltaisin. Työni on lähinnä mikrojen huoltoa, myös koodattu on ja rakennettu verkkoja ja kaapeloitu jne.
Tää elämänmuutos koskisi opiskelua, eli kannattaisiko näin vanhana pyrkiä johonkin luonnontieteelliseen (oulu...) lukemaan tietojenkäsittelyä. Ainakin netistä löytyneisiin viime vuoden pääsykoekysymyksiin osasi vastata pienellä miettimisellä ilman lukemista.?
Vai miten akateeminen maailma suhtautuu ikäloppu-opiskelijoihin ?
Työ joustaa, hommia voi tehdä vaikka iltaisin. Työni on lähinnä mikrojen huoltoa, myös koodattu on ja rakennettu verkkoja ja kaapeloitu jne.
Tää elämänmuutos koskisi opiskelua, eli kannattaisiko näin vanhana pyrkiä johonkin luonnontieteelliseen (oulu...) lukemaan tietojenkäsittelyä. Ainakin netistä löytyneisiin viime vuoden pääsykoekysymyksiin osasi vastata pienellä miettimisellä ilman lukemista.?
Vai miten akateeminen maailma suhtautuu ikäloppu-opiskelijoihin ?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei kannata suhtautua asiaan noin. Siis on kyse SINUN elämästäsi. Yliopisto-opiskelijoiden ikähaarukka on laaja, joten rohkeasti vain mukaan. Olen itse tasan 40-vuotias ja suoritan vielä yliopistossa kursseja. Minulle on yhdentekevää, jos joku pitää minua vanhana opiskelijana.
Ihan hyvin se akateeminen maailma suhtautuu näin "normaali-ikäisen" opiskelijan näkökulmasta. Ensimmäisen kerran luennolla tulee katsottua, että tuo opiskelijahan on vähän muita vanhempi, sen jälkeen sillä ei ole mitään merkitystä. Voisit todennäköisesti menestyä keskivertoa paremminkin aikaisemman työkokemuksesi ansiosta. Koskaan ei ole liian myöhäistä kehittää itseään, ja jos sinulla siihen on nyt mahdollisuus, käytä se ihmeessä hyväksesi!!
Et ole yhtään liian vanha, tietenkään.
Itse hain tasan kolmekymppisenä (ja pääsin) ja ilokseni huomasin, että ainakin Helsingissä luonnontieteellisillä aloilla on tosi laaja ikähaarukka opiskelijoissa. Pelkäsin joutuvani teinien keskelle, mutta kappas vain: siellähän on jo yhden tutkinnon suorittaneita, työelämässä olleita, työttömyyteen törmänneitä, alanvaihtajia, kaikenlaisia aina perheenäideistä ja savolaisista puutarhureista eläköityneisiin fysiikanopettajiin ja kuuskymppisiin ruotsinsuomalaisiin hienostorouviin asti. Joten eikun sekaan vaan! :)
Tässä LUT:n digi2004 ohjelman kotisivu
www.lut.fi/dkm
ja sitten valitset...
23.02.2004
Digitaalisen viestintätekniikan ja tietojohtamisen maisteriohjelma DIGI-2004
Yliopisto on siinä mielessä mainio laitos, että siellä on opiskelijoita kaikista ikäluokista. Ainakin Tampereen yliopiston käytävillä törmää vähän väliä "vanhempaan" väkeen, eikä kukaan pidä heitä mitenkään outoina lintuina. Etenkin julkisoikeudessa näkee viisikymppisiä poliisimiehiä, jotka ovat lähteneet yliopistoon "jatko-opintoihin". Hakemaan vain, jos mielenkiintoa on!!
Oma äitini on yli 50 ja opiskelee yliopistossa.
MUKAAN VAIN pyrkimään ja opiskelemaan (niin mäkin aion!)
oma kiinnostuksesi merkitsee eniten.
Aika kivoja kommentteja olen kuullut, ikähaitari on laaja ja nuoremmat opiskelukaverit eivät ole moksiskaan.
Ja esim. lääkiksessä yleensä alan vaihtajia tai muuten vain myöhemmässä vaiheessa alasta kiinnostuneita on kuulemma joka vuosikurssilla.
Sama pätee moneen muuhunkin tiedekuntaan ja koulutusohjelmaan.
ITSE olen 37, ja aion aloittaa yliopistossa ensi syksynä, vaikka olen ison perheen äiti. Onhan siihen eläkeikään vielä matkaa. Luultavasti tulen opiskelemaan vanhimman poikani kanssa yhtäaikaa. Elämänkokemuksesta on kuitenkin myös hyötyä! Pääsykoekirjat lepäilee tuossa keittiön pöydällä...
H-i-e-n-o-a !
Kiva kuulla muista suunnilleen samassa tilanteessa, se kannustaa vain lisää.
Ota runsaasti aikaa (ja hyvää keskittymistä) itsellesi luku-urakkaan ja tdk:n ovi aukeaa sinulle!
Motivaation ylläpitäminen on ilmeisesti tärkein tekijä, itselleni ainakin, ja siinä sitä on hommaa riittävästi :-)
Minäkin olen ns. aikuisopiskelija. Mittarissa on yli 40 ja mukavaa on siellä 2-kymppisten joukossa.
Erotun edukseni ja olen vanhempi kuin monet opet yliopistolla. Aina on niin isällinen tunne.
sinne vaan.. tuleepa hiukan katsontakantaa ja kokemusta koulunpenkille.. kokemusta on sen verran että kun on iäkkämpiä opiskelijoita joilla on elämänkokemusta ja tieto taitoo, niin on kykyä ja rohkeutta enemmän kampittaa maikkoja omilla teorioilla..
sinne vaan ja tervemenoa sekä menestystä!
Kehiin vain ! Itsekin aloittelin opinnot vaasan yliopistolla yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa, ja vastaanotto oli pelkästään positiivinen. itse asiassa opiskelujen edetessä huomasi, että hieman vanhemmalla iällä elämänkokemuksen kartuttua siitä oli opiskelujen suhteen pelkkää hyötyä. Pystyi käsittelemään asioita syvällisesti, ja pystyi hahmottamaan niitä suhteessa käytäntöön. Toisin sanoen opiskeluista sai paljon irti.
Toisaalta opiskelut tällä iällä on sopivaa vastapainoa työelämälle. Toki raskasta on, sitä en kiellä, mutta toisaalta kivaa. Motivaation kanssa joskus ongelmia, mutta se menee ohi..itse valmistunkin kesällä !!
Rohkeesti vaan härkää palleista kiinni, ja opiskelemaan !=)Elämäsi on sun. Kitisijöitä ja arvostelijoita aina riittää.
ps. yhtäaikaa minun kanssa aloitti useita 4-kymppisiä, sekä helmenä hieman yli 60 vuotias Nainen. Hatunnoston arvoinen suoritus !
Olisin joskus kuullut, että silloiseen Helsingin ammattikorkeakoulun viestintälinjalle valituista iäkkäin olisi ollut noin 50-vuotias...tosin siellähän haetaan nimenomaan elämänkokemusta omaavia ihmisiä ;).
...etten olekaan niin "vanha". Olen itse 28 ja hakemassa yliopistoon. Kiva kuulla, että minua vahempiakin siellä sitten käytävillä tapailee, ettei pelkästään niitä parikymppisiä. Oikeastaan kaikki on omasta itsestä kiinni ja siitä, milloin kokee itse olevansa johonkin vanha. Ottakaamme oppia ikipirteästä Aira Samulinista : )) Ikä ei ole vuosista kiinni vaan siitä miten ikänsä kokee! Ja tsemppiä teille jo "vähän varttuneemmat" - yliopisto kutsuu!