absinttitietäjät?

Kübler on tislaamalla valmistettu autenttinen ja ihan juomakelpoinen useiden absintinharrastajien mielestä. Se ei kuitenkaan ole vihreää vaan jätetty värjäämättä kuten Sveitsissä yleisimmin "kieltolain" aikana (1910-2005) salapoltetut, ja pullotusvahvuus (53%) on samaa perua. Niille, jotka anisjuomista yleensä pitävät, voi suositella. Koiruohon tai muiden yrttien kuin aniksen makua/aromia siinä on kuitenkin niukalti. Voi tulla lievä pettymys, kun hintakin on korkeahko.

Perskermannista toisaalla jo mainittiinkin, erittäin kehno öljysekoiteyritelmä vailla anista.

Antonio Nadal lienee myös Tunel Absentan valmistaja, joka on oman luokkansa pohjanoteeraus.

Tuo 70% jonka nimeä en viitsi toistaa on pahemman luokan turhake: Näitä botanisia tuotteita (koiruoho ja se toinen) yhdistää vain se, että molemmat ovat kasveja.

Mutta mikä olisi aitoa, hyvää, ja kohtuuhintaista, on se kuuma kysymys absintista kiinnostuneille. Alkon tilausvalikoimassa lienee vielä Francois Guy (45%), joka on varsin suositeltava joskaan ei halpa sekään, ja vihreyskin on aika kalvakkaa. Mutta koiruohon kukkainen aromi on siinä hyvin esillä ja aniksisuus on "herkullista".

Sitten jos haluaa "etäostaa" ulkomailta, kunnollisten valikoima on laajempi. Aito, oikea ja perinteikäs on Pontarlierissa Emile Pernot'n tislaamon tuote Un Emile (68%, vihreä). Siitä saa hyvän kuvan absintista 1800-luvulla. Kallista toki, tyypillisesti melkein 50 eur 0,7 litraa. Mutta kun vahvuus on 68% on se myös riittoisaa.